Author Archive

Juoksuhiekalle rakennettu

Opettajat uupuvat, hoitajat uupuvat, lääkärit julkisella uupuvat jne. Päälliköiden määrä kasvaa, mutta inkkareita on yhä vähemmän? Onko hyvinvointivaltio rapautumassa? Koko suomalainen hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin oman rakkaan markan aikana devalvaation petolliselle juoksuhiekalle. Juoksuhiekka on sikäli petollista, että ihminen pystyy seisomaan sen päällä, kunhan ei vaan rimpuile. Jos rimpuilee, niin se on sitten menoa!

Suomi oli turvallaan vahvan markan seurauksena ja joutui liittymään Emuun ja sitten Euroon. Silloin astuttiin juoksuhiekkaan, eikä nyt sitten rimpuilu auta. Sellaiset hallintorakenteet, jotka turvattiin maamme vientikykyä parantavilla devalvaatioilla, eivät enää ole mahdollisia. Viimeistään finanssikriisi 2007 – 2009 osoitti Suomellekin kaapin paikan. Valtion velka oli 2009 64,2 miljardia (35,4 %). Vuonna 2020 velkaa oli 124,8 miljardia (53,1 %), eli melkein kaksinkertainen määrä. Tämä tarkoittaa sitä, että devalvaatiot on korvattu velanotolla!

Kun devalvaatiot eivät siis enää ole mahdollisia, niin hyvinvointivaltion rahoituksessa tikun nokkaan nousee vientikilpailukyky ja vientipohjan laajentaminen. Toistaiseksi hallitukset ovat keskittyneet vain veropohjan laajentamiseen ja siten aiheuttaneet rakenteellisia ongelmia. Vaihtoehtojakin on. Valtion kulujen karsiminen, joka ei onnistu kuin tarpeettomia rakenteita purkamalla. EU ja EMA päättävät ylikansallisesti monista asioista, joita Suomessa hoidetaan edelleen vanhoilla päällekkäisillä organisaatioilla eli hallintohimmeleillä.

Edellä olevan megatrendin perusteella voidaan esittää visio, että ollaan menossa samanlaiseen umpikujaan kuin 1990-luvulla. Silloin uhrattiin markka ja sen myötä kymmeniä tuhansia yrityksiä! Nyt ei ole enää vastaavia uhrattavia, joten ainoat uhrattavat ovat valtion tarpeettomat kuluja aiheuttavat rakenteet. Toistaiseksi näistä himmeleistä vain puhutaan, mutta ei tehdä mitään?

Toiveikkaasti puhutaan talouskasvusta, mutta reaalitasolla talous ei ole viimeisten kymmenen vuoden aikana kasvanut lainkaan! Kun siis inflaatio huomioidaan. Tämä siis selittää velanoton kasvun. Ennusteiden mukaan vuonna 2022 olisi mahdollista päästä vuoden 2007 tasolle, mutta velkaa suhteessa kansantuotteeseen on edelleen liikaa. Koko viime vuosikymmen madeltiin pohjamudissa ja lisättiin vain valtion ja kuntien velkaa.

Tältä pohjalta voi sotenkin rahoitus olla vaarassa? Myös kuntien rahoitustilanne herättää kysymyksiä. Lahdessakaan ei oikein hallinto eivätkä päättäjät näytä olevan kiinnostuneita, mitä tapahtuu, kun veroäyri laskee ja jo menossa olevat ja suunnitellut isot investoinnit on jotenkin rahoitettava. Nyt alkaa olla viimeinen hetki miettiä tulevaisuutta 3 – 5 vuoden tähtäimellä!

Kommentit pois päältä artikkelissa Juoksuhiekalle rakennettu

Verot ja vähennykset

Verot ja vähennykset

Suomalaisen verotusjärjestelmän vähennykset ovat varsinainen viidakko. Vähennyksiä tuloista ja eläkkeistä on niin kirjava joukko, että suuri osa verovelvollisista ei varmaan enää pysy mukana? Nyt on taas vaihteeksi nostettu tikun nokkaan VATT:n ja PT:n tutkimus, jonka päätelmä oli, että kotitalousvähennyksestä ei ole mitään hyötyä. Siis kenelle? Tutkimuksessa on tarkasteltu ”laajojen rekisteriaineistojen avulla sitä, miten kotitalousvähennysjärjestelmän muutokset vaikuttavat palveluiden kysyntään Suomessa ja Ruotsissa”. Mitä nämä laajat rekisteriaineistot ovat, ei selviä lehtitiedoista.

Epäilen, että tutkimuksen tekijät eivät ole kuitenkaan huomioineet aikaa ennen kotitalousvähennystä. Kotitalousvähennys otettiin käyttöön vuonna 1997 tukikokeiluna Etelä-Suomen, Oulun ja Lapin lääneissä. Verosta tehtävän vähennyksen rinnalla muualla Suomessa kokeiltiin suoran yritystuen mallia. Kokeilun jälkeen päädyttiin verovähennysmallin käyttöönottoon. Verovähennys laajennettiin vuoden 2001 alusta koko maahan, ja suorasta tuesta luovuttiin. Muistan ajan ennen kotitalousvähennystä ja silloin remontteja tehtiin runsaasti ”puhtaana käteen” ilman kuittia.

Kotitalousvähennyksen käyttöönotto lisäsi valtavasti pienten yritysten määrää ja nosti samalla hintoja hiljalleen. Toki myös inflaatio vaikutti hintoihin. Väite, että kuluttajat ostaisivat samoja palveluita yhtä paljon, vaikkei vähennystä olisikaan, ei perustu tieteelliseen tutkimukseen millään tavoin. Tutkimuksessa olisi syytä esittää myös ikäjakauma, koska etenkin palvelut keskittyvät vanhempiin ikäluokkiin. Tämä merkitsee sitä, että palvelujen kysyntä ja siis myös kotitalousvähennysten määrä, vähenee lähivuosina merkittävästä.

Jos puhutaan yleisellä tasolla vähennyksistä, niin tutkimattakin Suomi olisi kärkisijoilla. Verovähennyksissä on kaksi perusmallia. Jos otetaan verrokeiksi vaikkapa Viro ja Yhdistyneet Kuningaskunnat, niin erot ovat valtavat. Kummassakaan näistä maista ei tuloista ja eläkkeistä voi tehdä mitään vähennyksiä. Myöskään vuosittaisia veroilmoituksia ei tehdä. On kuitenkin tiettyjä poikkeuksellisia olosuhteita, jolloin ilmoituksen voi tehdä verottajan harkintaan. Näissä maissa verotus tapahtuu työnantajien ilmoitusten perusteella. Virossa tulovero on 20 %, eikä varsinaista kunnallisveroa ole lainkaan. Britanniassakin perusvero n. 42 000 € on 20 %, mutta suuremmista tuloista peritään sitten reilummin eli n. 40 %.

Ollaanko liikennepäästöjen osalta sukeltamassa entistä syvemmälle vähennysviidakkoon. Suunnitelmat viittaavat siihen suuntaan, että harvaan asutuilla seuduilla oleville auton käyttäjille sallittaisiin jonkinlainen vähennys tulevista maksuista tai korotuksista. On kuitenkin poliittisesti täysin mahdotonta uusia koko järjestelmä, toimimaan ilman vähennyksiä. Nähtäväksi jääkin, mitä vähennyksiä tulevasta maakuntaverosta saamme tehdä. Siinä on päättäjille ja Valtiovarainministeriölle pohdittavaa, miten säilytetään kokonaisveroaste nykyisellään.

Kummanko kaltainen järjestelmä on parempi järjestelmä, jossa verot ovat reilusti alhaisemmat vai järjestelmä, joka meillä on kirjavina vähennyksineen? Yksi asia kuitenkin on selvä. Suomalainen verotusjärjestelmä työllistää veronkerääjiä huomattavasti enemmän kuin virolainen ja brittiläinen järjestelmä. Tätä todistaa kymmeniä vuosia sitten tehty amerikkalainen tutkimus. Sen mukaan yhden veroilla kerätyn dollarin uudelleen jakaminen maksaa kaksi dollaria. Aina ei saa sitä, mitä tilaa tai toivoo.

Kommentit pois päältä artikkelissa Verot ja vähennykset

Koronan Iso Kuva

Kun koronavirus lähti leviämään maapalolla, niin yhdelläkään valtiolla, puhumattakaan WHO:sta, ei ollut minkäänlaista protokollaa kohtaamaan tällaista pandemiaa. Mustasurma tappoi arvioiden mukaan 100 milj. ihmistä, mutta silloin lääketiede oli vielä lapsen kengissä, jos niissäkään. Nyt valmistellaan kiireellä rokotetta. Viimeisen tiedon mukaan varma sellainen on löytymässä laamasta? Luonnosta näyttää siis edelleen löytyvän ratkaisuja ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin.

Terveyden lisäksi pandemia iski rajusti talouteen. Kulkemista, kuljetuksia ja matkustusta rajoitettiin ja kokonaisia valtioita laitettiin karanteeniin. Kulutus laski radikaalisti kaikilla sektoreilla investoinneista päivittäisiin tarvikkeisiin. Keväällä ajateltiin, että asia korjautuu syksyllä, ellei toista aaltoa tule. Oli kuitenkin varsin todennäköistä, että toinen aalto iskee, kun Euroopan kesälomat päättyvät elokuussa. Näin kävikin! Talouden ennusteet ovat vaihdelleet eri ennustajien välillä huomattavasti ja niitä on korjattu tämän tästä.

Kun ennustetaan esim., että BKT laskee tänä vuonna 3,5 %, mutta nousee ensi vuonna 2.5 %, niin unohdetaan mainita, että vuoteen 2019 verrattuna BKT laskee 1 %! Miksi ei mainita, mihin tätä nousua verrataan? Nyt kuitenkin on niin, että kaikki tämän hetken ennusteet ovat mutu-ennusteita. Niin moni muuttuja on täysin arvausten varassa, että voidaan ennustaa ainoastaan, että se tulee, mikä on tullakseen. Tältä pohjalta pitäisi sitten rakennella ensi vuoden budjetteja. Eipä käy katteeks!

Koronan vahinkoja on maailman laajuisesti yritetty korjata valtioiden ja EU:n yhteisillä avustuksilla ja lainoilla. Tämä on kuitenkin jakanut EU-maat ainakin kahteen kerrokseen. Komissiolla on valtavasti todisteita EU-avustusten ohjautuneen eri maissa aivan vääriin kohteisiin. Lisäksi on kysymys laillisuusperiaatteen noudattamisesta. Valtioiden sisällä on myös ollut epätietoisuutta avustusten jakautumisesta oikeudenmukaisesti.

Jotkut taloustieteilijät ennustavat, että maailmankauppa ei enää palaa entiselleen. Tässä he saattavat olla oikeassa. Toistaiseksi kaikki talousteoriat on rakennettu jatkuvan kasvun periaatteelle. Pandemia antoi ensimmäisen varoituksen siitä, mitä tapahtuu, kun kasvu loppuu tilapäisesti tai kokonaan. Jos tästä koronapandemiasta tulee pitempi aikainen, niin kyllä maailmasta loppuu raha. Tai no, rahaa voidaan aina painaa lisää, mutta sitten iskee inflaatio rahan arvon laskiessa. Mikä valtio selviää voittajana, on aikamoinen arvoitus? Joudutaan laajamittaiseen priorisointiin, joka ainakin Suomessa on osoittautunut mahdottomaksi. Talous vai terveys ovat olleet pahasti vastakkain!

Joka tapauksessa maailman luonnonvarat ovat rajalliset, eikä kierrätys voi asiaa täysin oikaista. Pitkällä aikavälillä kasvu tulee väistämättä laskemaan, maapallon luonnon varojen ehtyessä. Nyt olisikin mahdollisuus ja jopa tiukka tilaus tutkia, miten kasvun taittuminen ratkaistaan globaalisti ja maakohtaisesti. Tästä syystä on muistettava pitää huolta kotimaisesta maataloudesta, koska jotain purtavaa on kuitenkin oltava, ettei kävisi niin kuin Isossa-Britanniassa sodan alkaessa: What no Bananas?

Kommentit pois päältä artikkelissa Koronan Iso Kuva

Verotusviidakko

Kansainvälisillä verovertailuilla ei ole mitään käytännön merkitystä. Tämä johtuu siitä, että vertailukelpoisia parametrejä on mahdotonta löytää. Suomessa on veroluonteisia palkkoihin sidottuja maksuja kuten eläkemaksut, sotemaksut, työttömyysvakuutusmaksut, yle-maksut jne. Muissa maissa yleisesti ottaen ei tällaisia maksuja ole, joten esim. Eurostatin vertailuissa näkyvät vain tuloista maksettavat verot. Sen sijaan Eurostatista löytyy helposti erikseen lueteltuina yritysten maksettaviksi määrätyt maksut. Vertailuissa Tanska on yleensä kovimman verottajan maineessa. Siellä ei kuitenkaan työnantajilla ole mitään palkkaperusteisia maksuja.

Lähempänä totuutta on vertailu julkisten menojen suhteesta bruttokansantuotteeseen. Viimeisissä tilastoissa Suomen suhde oli reilut 50 %, joka on melko yleinen taso ns. hyvinvointivaltioissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että veronmaksajilla on käytössään kulutukseen vain noin puolet palkastaan. Suomessa on ehkä maailman laajin veropohja, jossa seinät ovat kaukana toisistaan ja katto korkealla – kuten tavattiin markka-aikana sanoa. Lisäksi meillä on sekä progressiivinen- että tasavero. Tätä ei monista kilpailijamaista löydy.

Ongelma ei kuitenkaan ole varsinaisesti verotus vaan verovarojen käyttö. Suomen taloudessa verotulotkaan eivät riitä, vaan velkaa on otettu jatkuvalla syötöllä lisää hallituspohjasta riippumatta. Näiden varojen käyttö huolestuttaa. Jos rahat eivät riitä terveydenhuoltoon ja koulutukseen, ollaan perimmäisten kysymysten äärellä. Mihin ne kaikki rahat oikein menevät? Onko poliittinen priorisointi karannut kuin mopo käsistä?

Nokia veti Suomen nousuun 90-luvun lamasta. Tutkimukset toteavat, että se tapahtui liian nopeasti, jotta rakenteita olisi ollut pakko korjata. Nyt hallitus pelkää, että koronan vuoksi joudutaan taas purkamaan hallinnon himmeleitä ja lapioi rahaa joka puolelle. Rahaa mätetään kotimaahan ja ympäri EU-aluetta, välittämättä oikeusvaltioperiaatteista tai hupiloivista hallinnoista. Jossain vaiheessa pitää ottaa lusikka kauniisti käteen ja miettiä, mihin meillä on varaa. Jos rahaa pitää jakaa miljarditolkulla rajojen ulkopuolelle, niin on katsottava peilistä, mihin meillä on varaa täällä Suomessa.

Verotuksessa on myös valtavia ristiriitaisuuksia. Suurimmat ristiriidat ovat verotuksen ja viheragendan välillä. Jos halutaan vähentää liikennepäästöjä niin, miksi biodieseliä rangaistaan verotuksella ja käyttövoimaverolla? Miksi käyttövoimaveroa peritään myös sähkö-, kaasu- ja vetyautoilta. Pitäisi ilmeisesti palata häkäpyttyautoihin?

Kansainvälisissä vertailuissa (OECD Tax Policy Studies: Taxation an Employment 12.10.2011) todetaan, että myös korkea verotus ja työttömyys korreloivat keskenään. Tähän on kaksi merkittävää syytä. Hyvinvointivaltioiden sosiaaliset tuet ja korkeaveroaste vähentävät halukkuutta työntekoon ja työnantajat ovat haluttomampia palkkaamaan uusia työntekijöitä. Merkittävä tekijä on myös se, että korkea verotus rajoittaa kulutuskysynnän kasvua ja aiheuttaa näin työttömyyttä.    

Suomen verorakenteessa on myös pahoja valuvikoja. Ne ovat seurausta Devalvaatio-Suomen erilaisten hallituskokoonpanojen sulle-mulle-jakopolitiikasta. Punamultahallitukset kunnostautuivat erityisesti tässä konsensusrakentelussa. Ensimmäinen punamultahallitus perustettiin 12.3.1937 ja niitä jatkui aina vuoteen 2007. Asiaan palattiin sitten Rinteen ja Marinin hallituksissa, joiden suurin vitsi oli ”vappusatanen”. Vieläkään ei haluta myöntää, että veropohjan laajennuksilla ja veronkorotuksilla viedään Suomen kilpailukykyä lahtarin penkille.

Kilpailukykyvertailut ovat ihan oma huumorilajinsa. Kilpailuissa kun on vain yksi voittaja, joka tekee diilit! Muut sijoitukset ovat täysin katteettomia! Kilpailukyvyn matemaattinen kaava on: Suomen kilpailukyky on kaikkien suomalaisten yritysten kilpailukyvyn summa! Suomen viennin arvo BKT:sta vuonna 2019 oli n. 40 % ja tuonti likimain saman verran. EU-oloissa on muistettava, että kotimaan kaupassa suomalaiset yritykset joutuvat myös kilpailemaan ulkomaisten yritysten kanssa. Tämä iso kuva näyttää usein unohtuneen työsopimusneuvotteluissa!    

Kommentit pois päältä artikkelissa Verotusviidakko

Kaiken takana on kulutus (kysyntä)

Kansantaloustieteiden ainoa lähtökohta on ollut koko sen historian ajan kulutus ja sen kasvu. Toistaiseksi en ole nähnyt ainoatakaan teoriaa siitä, miten kansantaloudet menestyisivät ja pystyisivät ylläpitämään kansallista hyvinvointia ilman kulutusta ja sen jonkinlaista kasvua. Tänä koronakautena maailman ylikulutuspäivä lykkääntyi muutamalla viikolla normaalista, mutta silti ylikulutamme maapalloa vuosi vuodelta. Väestönkasvu ja tuotteiden elinkaarien tarkoituksellinen lyhentäminen, ovat kulutuksen ylläpitäviä tekijöitä!

Talousteorian isänä pidetään 1700-luvulla elänyttä Adam Smithiä. Tähän saumaan osui myös höyrykoneen keksiminen. Siitä lähti hiljalleen tuotanto kääntymään suuremmaksi kuin kysyntä. Kysyntää ja kulutusta piti siis alkaa stimuloimaan. Uranuurtajana kulutuksen merkityksen oivaltajana oli autonvalmistaja Henry Ford. Hän rakensi uuden tehtaan, jonka tuotanto perustui linjatuotantoon entisen käsityön asemesta. Käsityöhön verrattuna linjatuotantoprosessi lisäsi valtavasti kapasiteettia ja laski yksikkökustannuksia.

Autoja alkoi valmistua sellaisella nopeudella, että varastot täyttyivät, joten jotain piti tehdä. Henry huomasi, että työajat eivät jättäneet ihmisille vapaa-aikaa, jolloin autoja olisi mahdollista käyttää. Hän teki rohkean päätöksen ja vähensi työaikaa yhdellä päivällä viikossa ja piti palkat ennallaan. Autokauppa alkoi piristyä ja muut tehtailijat ja alat seurasivat Henryn esimerkkiä. Näin kulutus nousi aivan uusiin lukemiin. Alkoi varsinainen kulutukseen perustuva taloustiede, joka vaikuttaa nyt kaikkialle yhteiskunnassa aivan globaalisti.

Julkinen sektori ottaa velkaa maailmanlaajuisesti ja siten osaltaan ylläpitää kulutusta ja toimeentuloa, kuten koronapandemian laajat avustuspaketit ovat osoittaneet. Likimain kaikki valtiot, talousmahteja myöten, rahoittavat yrityksiä, väestöä ja sitä kautta ylläpitävät utopiaa ikuisesti jatkuvasta ja kasvavasta kulutuksesta. Jossain vaiheessa pää tulee vetävän käteen! Maapallo ei toistaiseksi voi ottaa luonnonvaroja muilta planeetoilta. Siellä kyllä on kaikenlaisia jopa outojakin mineraaleja. Rautaa satoi taivaalta meteoriiteissa jo ainakin 10 000 vuotta sitten tai ehkä jopa miljardeja vuosia.  Egyptistä on löytynyt todisteita paljon ennen rautakautta faaraoille tehdyistä tikareista.

Kiertotaloudella yritetään jonkin verran lievittää ylikulutusta, mutta se on niin vähäistä, että se ei juuri näy tilastoissa. Oleellinen ongelma on tuotteiden elinkaaret ja niihin pohjaava kulutuksen ylläpito ja kasvu. Vielä 1960-luvulla tehtyjä UPOn pesukoneita käytetään tänäkin päivänä, koska ne tehtiin kestämään. Nykyiset koneet kestävä 3 – 5 vuotta, jonka jälkeen ne on uusittava. Yleinen takuuaika EU:ssa on 2 vuotta, jota on yritetty pidentää.

Kulutuksen vähentäminen tuotteiden elinkaarta pidentämällä takuuajan puitteissa, on erittäin vaikea dilemma. Jos kulutus alkaa laskea, niin maailman talous alkaa sakata. Verotulot pienenevät ja päättäjät joutuvat vaikeiden valintojen eteen. Veroja on korotettava, jonka seurauksena kulutus laskee. Toisessa ääripäässä on julkisten palveluiden karsiminen, jolloin hyvinvointiyhteiskuntien perustukset alkavat murentua. Korkean verotuksen maissa joudutaankin miettimään koko palvelutarjonta uusiksi!

Suomi onkin tässä eturintamassa, koska veroja nostetaan jatkuvasti ja luotetaan siihen, että tuotteiden ja palveluiden vienti pystyy pitämään kotimaan kulutusta yllä. Nykyisen hallituksen verolinjaukset osuvat kuitenkin hyvin pahasti myös vientiin! Odotankin toiveikkaasti taloustieteilijöiden, ekonomistien ja besserwisserien selviytymisteorioita kulutuskysynnän laskiessa. Kyseessä ei nimittäin tule olemaan suhdannetaantuma, vaan pysyvä tulevaisuuden suuntaus!  

Kommentit pois päältä artikkelissa Kaiken takana on kulutus (kysyntä)

Työllistäminen

VM on jälleen ties kuinka monennen kerran julkaissut keinonsa työllisyyden lisäämiseksi. Monet lait ovat kuitenkin edelleen jyrkässä ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa. Eräs niistä on laki, joka edellyttää työnantajaa korvaamaan sairaseläkkeelle jäävän yli viisikymppisen eläkemaksut eläkeikään asti. Pahimmassa tapauksessa tällainen maksu saattaa olla jopa yli 25 000 euroa työntekijää kohden ilman työntekijän työpanosta. Myös eläkemaksu on 53 – 62 vuotiailta 1,5 prosenttia korkeampi kuin alle 53 ja yli 62-vuotiailta. Miksi siis kannattaisi palkata yli 50-vuotiaita? Edellä mainitut tekijät ovat  valtakunnan sisäisiä rakenteellisia ongelmia, jotka pitäisi ratkaista ennen, kuin aletaan esittää VM:n julkituomia työllistämiskeinoja!

Suomen kaltaisen vientivetoisen EU-maan työllisyys riippuukin tekijöistä, joihin valtiovalta voi kyllä halutessaan vaikuttaa. Tämä kuitenkin edellyttää aivan uudenlaista poliittista ajattelua ja konsensusta. Yritykset palkkaavat uusia työntekijöitä silloin, kun yrityksen tuotteiden kysyntä ylittää sen tuotantokapasiteetin. Sama pätee myös investointeihin. Tämä koskee niin palveluita kuin teollisuutta. On syytä muistaa, että englannin kielessä palvelut ovat ”service industry”. Olisiko meilläkin syytä sisäistää palvelut palveluteollisuudeksi?

Tarjonnan ylittävä kysyntä puolestaan edellyttää, että tuote on haluttu ja kilpailukykyinen. Tällaisessakin tapauksessa edellytyksenä on se, että yrityksellä menee hyvin ja tulevaisuuskin näyttää valoisalta. Riskinä tosin on, kuten on todettu, että ulkomaiset sijoittajat tulevat pääomineen hanakasti ostamaan tällaisia yrityksiä. Kun on rahaa sijoittaa, niin on helpompaa ostaa toimiva yritys, kuin löytää idea ja ryhtyä itse perustamaan yritystä puhtaalta pöydältä. Teollisen yrityksen käynnistäminen kestää yleensä kolmisen vuotta ja siinä on ylitettävä karu ”kuoleman laakso”. Kun ulkomain en sijoittaja tulee ostoksille, niin yritys on jo todistanut ideansa!

Työllisyyden ohjaaminen ylhäältä ministeriöistä mahtikäskyillä, on melkoista toiveajattelua. Sitä on yritetty vuosikymmeniä ja tulokset ovat olleet laihoja, tai niitä ei ole ollut lainkaan. Tämä pitäisi jo olla kaikkien päättäjien ja viranomaisten tiedossa. Pään hakkaamisen seinään voisi jo lopettaa ja tunnustaa, että työllistämisessä on niin paljon sellaisia taustamuuttujia, joihin poliittiset päättäjät eivät vain löydä keskinäistä sopua. Pitäisi hyväksyä, että euro ja dollari ratkaisevat (money talks) viime kädessä työllisyyden.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että korkea veroaste ylläpitää nimenomaan rakenteellista työttömyyttä. Työllistämisen ja työllistymisen kivijalkoja ovat kysyntä ja kilpailukyky, joita ei voi kabineteista tulevilla mahtikäskyillä ohjailla. Täystyöllisyyteen voidaan toki päästä samoin kuin sosialistissa maissa, joissa kaikki olivat käytännössä valtion töissä. Valtio omisti Neuvostoliitossakin kaikki yritykset ja niissä saattoi olla jopa kaksi kertaa tarvittava määrä työntekijöitä. Siellä ei kuitenkaan yrityksillä ollut omaa kassaa. Kaikilla oli Moskovassa yhteinen kassa.

Viimeistään meneillään oleva pandemia todistaa, että Suomen hyvinvointivaltio on erittäin kallis ylläpitää. Se on rakennettu hyvin pitkälle yritysten kassavirtojen varaan. Tällainen strategia puolestaan heikentää kansainvälistä kilpailukykyä, joka hyvinvointivaltiota rakennettaessa perustui vain omaan valuuttaan ja omiin rajoihin. Omilla rajoilla saattoi kantaa tulleja ja ylläpitää rajoituksia, mutta nyt kotimarkkinoillakin joudutaan kilpailemaan ulkomaisten tuottajien kanssa. Nyt pitäisi aloittaa puhtaalta pöydältä kuten eteläiset naapurit tekivät. Se ei vain taida kuitenkaan käytännössä onnistua?

Kommentit pois päältä artikkelissa Työllistäminen

Lääkkeiden hinnoittelusta

Meillä toimii sellainen kumileimasin organisaatio, joka myöntää myyntilupia lääkkeille, joille jo EU:n oma organisaatio on jo luvat myöntänyt. Organisaation nimi on Fimea. Fimea ei voi kieltää lupia sellaisilta lääkkeiltä, joille luvan on jo myöntänyt EMA (European Medicine Agency). Fimea kyllä kikkailee asialla ja vaatii erillistä maksua lääkkeille, joille EMA on luvan jo myöntänyt. Maksun hakee asiakkaan puolesta apteekki ja ne 30/50 euroa. Näitä lisämaksuja ei korvaa Kela!

Tällaisia lisämaksuja ei peritä muualla EU-maissa. Jos tällainen lääke sattuu kohdalle, niin kannatta tarkistaa hinta jostain EU:n nettiapteekista. Yleensä ostos tulee näin huomattavastikin halvemmaksi. Nyt pitää myös muistaa, että Kela korvaa myös EU-alueelta ostettuja lääkkeitä, mutta vain jos ne on itse ko. maassa ostettuja. Lääkepulan vuoksi on nyt tutkittu mahdollisuutta korvata myös postitse toisesta maasta lähetettyjä lääkkeitä. Toistaiseksi päätöksiä ei ole vielä saatu. Kotimaan nettiapteekeista postitse lähetetyistä lääkkeistä korvauksen saa samoin kuin apteekeista.

Kun nyt tilaa lääkkeitä vaikka saksalaisista apteekeista, niin kannattaa vaatia, että postituskuluja ei laskuteta erikseen, vaan ne sisällytetään hintaan. Silloin voi hakea Kela-korvausta ja katsoa, mitä tapahtuu. Yleisesti ottaen lääkkeet ovat muissa EU-maissa halvempia kuin Suomessa. Kun hintoja vertailee, niin hinnat näyttävät olevan Suomen Kelakorvuksen verran halvempia ja ehkä hieman enemmänkin. Vertailuja on helppo tehdä esim. saksalaisiin hintoihin, joita netistä löytyy runsaasti.

Lääkkeiden hinnoittelu perustuu ostovoimapariteettiin. Se  tarkoittaa, että lääkeyhtiöt hinnoittelevat tuotteensa kohdemaan ostovoiman perusteella. Yleisin käytössä oleva mittari on hampurilainen. Maailman laajuinen indeksi löytyy googlaamalla Big Mac Index. Suomessa lääkkeiden hinnoittelussa otetaan kuitenkin huomioon Kelan lääkkeistä maksama korvaus. Vain vapaassa kaupassa myytäviin lääkkeisiin käytetään ostovoimapariteettia. Näin esim. Aspiriini on vaikkapa Virossa halvempaa. Siis hampurilainen määrittelee suurimman osan tuotteiden hinnoista maailmanlaajuisesti. Kun siis liikutte maailmalla, niin voitte nopeasti arvioida maan hintatason vertaamalla paikalisen hampurilaisen hintaa Suomessa myytävien hampurilaisten hintaan!

Edellä olevasta voi siis loogisesti vetää sen johtopäätöksen, että Kela-korvaukset ovat valtava rahansiirto veronmaksajilta lääkeyhtiöille, joiden tulot valuvat veroparatiiseihin. Meitä lyödään siis hampurilaisella ympäri korvia. Veronmaksajien kannalta olisikin keksittävä kokonaan toisenlainen järjestelmä, jossa lääkkeiden hinnat tulisivat muodostumaan todellisen ostovoiman eli Big Mac Ideksin mukaisesti. 

Kommentit pois päältä artikkelissa Lääkkeiden hinnoittelusta

Pandemian jälkeinen aika

Nykyistä tilannetta ei voi verrata 1990-luvun kriisiin, joka oli todistetusti itse aiheutettu. Se oli todistetusti seurausta täysin taitamattomasti hoidetusta finanssipolitiikasta. Devalvaatioita oli vuosikymmenien saatossa yritetty vaimentaa mm. hintasuluilla, siinä onnistumatta. 80-luvulla valittiin strategiaksi markan arvon vahvistaminen eli revalvointi. Vajaassa kymmenessä vuodessa markan arvo esim. Saksan markkaan vahvistui yli 30 %. Vuosikymmenen puoli välissä tämä hullaannutti päättäjät vapauttamaan valuuttaluotot.

Suurin virhe tapahtui siinä, että valuuttaluottoja vapautettaessa olisi pitänyt laskea markka kellumaan eli määräytymään markkinoiden pelisääntöjen mukaan. Näin ei tehty, vaan markkaa revalvoitiin edelleen. Vuosikymmenen vaihteessa tämä johti siihen, että jopa Suomen metsäteollisuus oli ajautua konkurssiin. Suomen Pankissa ei ymmärretty tilannetta lainkaan. Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen (VATT) lainaus Suomen Pankin johtoryhmän kokouksesta: ”Nyt saavat metsäteollisuuden vuorineuvokset tulla polvillaan kerjäämään devalvaatiota. Sitä ei tule!”. Ei mennyt vuottakaan, kun markka jouduttiin devalvoimaan 30 %. Sekään ei riittänyt, vaan markka jouduttiin nopeasti laittamaan kellumaan markkinoiden myrskyjen armoille.

Vieläkin on suuri joukko henkilöitä (populisteja), jotka väittävät, että Suomi liittyi euroon vapaaehtoisesti. Edellä oleva todistaa, että näin ei käynyt. Suomi oli ajanut itsensä nurkkaan selkä seinää vasten ja joutui pyssy ohimolla liittymään euroon. Suomi oli lisäksi niin velkainen, että sitä ei hyväksytty euroon sellaisenaan ennen, kuin eläkeyhtiöiden miljardivarallisuudet oli hyväksytty Suomen valtion omaisuudeksi! Tästäkin on oltu melko hiljaa?

Kun sitten Nokian vetämänä talous alkoi elpyä 90-luvun puolivälin jälkeen, niin ryhdyttiin miettimään, miten kymmenien tuhansien kaatuneiden yritysten tilalle saataisiin uusia yrityksiä. Tilastokeskuksen tilastoissa on sellainen ongelma, että ”yrityksiksi” luetaan myös asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöt. Vuonna 2018 Suomessa oli yrityksiä n. 286 000, joista asunto- ja kiinteistöyhtiöitä oli yli 120 000. Nämä yritykset eivät juuri mene konkurssiin. Jos siis yrityksistä menee 10 % konkurssiin eli 28 000, niin se on aivan eri asia kuin 10 % 160 000. Kun puhutaan yrityksistä tilastollisesti, niin olisikin syytä puhua vain vapailla markkinoilla toimivista yrityksistä.

Hallitus keksikin parannuskeinoksi rahoittaa yliopistoille ”yrittäjyysprofessuureja”. Yliopistot tarttuivatkin hanakasti uuteen rahoitukseen ja kaikkiin yliopistoihin ilmestyi yrittäjyyden professoreita. Ongelma vain oli se, että näillä professoreilla ei ollut mitään kokemusta käytännön yrittämisestä. Ainoastaan Kuopion Yliopistossa oli Lahdessa toisen polven kodinkonekaupassa yrittäjänä toiminut Mauri Laukkanen (professori emeritus). Jokunen professori oli toiminut yrityksissä, mutta ei omalla riskillään. Menin itse yliopistoon yli 50-vuotiaana 1990-luvun lopulla ja se oli erittäin ahdistava kokemus. Vuosikymmenten kokemusta suurten yritysten palveluksessa ja yrittäjänä, ei yliopistomaailmassa juuri arvostettu – sitä pikemminkin pilkattiin.

Tämän jälkeen ainoita yritystoimintaa edistäviä toimenpiteitä ovat olleet yrityksen perustamisen helpottaminen. Yrityksen perustamista ei juuri enää voi helpommaksi tehdä. Sen sijaan pandemiaa seuraavan konkurssiaallon jälkeen varsinaista yrityksen päivittäistä toimintaa pitäisi helpottaa.  Nyt on nimittäin niin, että nykyiset liiketoimintaa säätelevät lait ja asetukset ovat pahasti ristiriidassa keskenään. Jopa niin, että toisen lain mukaan kirjaimellisesti toimittaessa, sen on rikoslaissa rikos! Voidaankin perustellusti sanoa, että jokainen yrittäjä rikkoo ainakin viikoittain lakeja yrittäessään toimia niiden mukaan!

Voimassa olevat lait ovat pitkälti viime vuosisadalta, jolloin ne laadittiin suurten yritysten ehdoilla. Pieniä ja keskisuuria yrityksiä alkoi syntyä vasta sotien jälkeen, kun niitä tarvittiin sotakorvausten maksuun. Yksinyrittäjyys puolestaan on vasta tämän vuosituhannen aikaansaannosta. Pienten ja keskisuurten ongelma onkin edelleen se yleinen käytäntö, että iso yritys on aina vähän enemmän oikeassa kuin pieni yritys tai yksinyrittäjä.

Nyt, kun ollaan uuden kriisin kynnyksellä, olisikin syytä nopeasti aloittaa koko yritystoimintaa säätelevien lakien päivitys tälle vuosituhannelle, tähän digiaikaan ja globaaliin talouteen. Myös Verohallintoon tulisi perustaa erillinen valtakunnallinen asiantuntijayksikkö kansainvälisten verotusongelmien käsittelyyn

Kommentit pois päältä artikkelissa Pandemian jälkeinen aika

V U L- skenaariot

Valtiovarainministeriö piti tiedotustilaisuuden 16.4. Siinä arvioitiin talouden tulevia näkymiä koronapandemian jälkeen. Ekonomisteilla on VUL-skenaariot. V merkitsee nopeaa laskua ja nopeaa nousua. U puolestaan hieman pidempää pohjalla oloa ja sen jälkeen nopeaa nousua. L sen sijaan on se pahin skenaario, jossa nopean laskun jälkeen jumiudutaan pitkään jatkuvaan taantumaan. Minua jäi kuitenkin ennusteissa vaivaamaan muutama asia. Pahimmissa ennusteissa on väläytelty jopa 100 000 yrityksen konkurssia pandemian seurauksena. Tämä ei noussut esiin VM:n ennusteissa. Näin suurta konkurssien määrä ei kansallinen talous kestä! Tärkeää olisi myös arvioida, mihin pahin isku kohdistuu.

Ensimmäisenä ovat todennäköisesti tulilinjalla juuri aloittaneet yritykset ja suuri osa start uppeja. Tämä on tietysti hirmuisen paha ja tulee vaikuttamaan yrittämishalukkuuteen pitkälle tulevaisuuteen. On arvioitu asiantuntijoiden taholta, että vaikka hallituksella riittää nyt halua yritysten tukemiseen toisin kuin 90-luvun laman aikana, niin byrokratia saattaa vaikuttaa käytännön päätöksiin niin, että rahoitus ei ehdi ajoissa.

Kaikilla yrityksillä on myös sellainen ongelma edessään, että kesälomien maksuaika lähenee. Saattaa siis käydä niin, että avustukset menevätkin loma- ja lomaltapaluurahojen maksuun. Tällöin ei jää varoja toiminnan uudelleen käynnistämiseen ja jatkamiseen. On myös otettava huomioon, että työntekijä voi valita pitääkö kesäloman lomautusten sijaan vai nostaako päivärahoja. Epävarmuus tulevasta voi siirtää lomat hamaan tulevaisuuteen. Silloin yritysten uudelleen käynnistyminen saattaa venyä pitkälle loppuvuoteen.

Vientiyritysten tulevaisuus on myös hyvin niljakas. Pandemia on tietysti force majour sekä myyjän että ostajan kannalta. Riippuu hyvin paljon eri maiden ja asiakkaiden tilanteista, kuinka kaupat saadaan jälleen käynnistettyä. 70-luvun öljykriisin jälkeen, länsiviennissä hinnat putosivat useita kymmeniä prosentteja ja asiakkaista käytiin veristä kilpailua. Silloin pelastajana oli idän kauppa. Öljyn hinnan noustessa, itään piti toimittaa maksuksi yhä enemmän tuotteita.

Konkursseissa on se paha puoli, että maan lakien mukaan, ketään ei voi hyljätä täysin oman onnensa varaan. Kun henkilökohtainen konkurssi ei ole mahdollinen ja voudit vahtivat joka euroa, niin historia on todistanut, että töihin meno ei kannata. Työpaikan saantikin on konkurssin tehneelle Suomessa vaikeaa. Amerikassa sanotaan, että henkilö on valmis yrittäjäksi vasta kolmannen konkurssin jälkeen. Olisi siis hyvä miettiä tätä henkilökohtaista konkurssia, kun konkurssien  kustannuksia jaetaan kansantaloudessa. Suuri elätettävien määrä ei ole yhteiskunnalle ja veronmaksajille halpa juttu!

Jos pitää etsiä kriisistä jotain positiivista, niin sellaistakin löytyy. On nimittäin käytännössä todistettu, että uusien tuotteiden tuominen markkinoille, on laman aikana helpompaa kuin noususuhdanteen aikana. Psykologia piilee siinä, että on enemmän aikaa kuunnella myyjiä ja etsiä jotain sellaista uutta, jossa ei vielä ole armotonta kilpailua. Nyt kannattaakin kaivella muistin sopukoista jotain sellaista, joka on ehkä aikaisemmin tyrmätty markkinoilla ja alkaa etsiä uusia ideoita tuotekehittelyyn!

Kommentit pois päältä artikkelissa V U L- skenaariot

Vallattomat viranhaltijat

Julkisuudessa vaikuttaisi käsiteltävän vain n. 80 % koronaa? Hyödyntääkö paikallinen virkakoneisto tilannetta lobbaamalla itseään työllistäviä ehdotuksia päättäjille? Yhdysvalloissa ennustetaan pandemian aiheuttavan 20 m% työttömyyden ja talouden ajautuvat 1930-luvun vaikeuksiin. Meillä puolestaan kaikenlaiset päivystävät dosentit esittävät mielipiteitään ilmeisen julkisuushakuisesti.

Aivan ensimmäiseksi pitää muistaa, mitä tapahtui 90-luvun laman alkaessa hellittää. Silloin ennusteltiin aika yksimielisesti, että nyt lähtee kulutus nousuun. Mitä päättikään kansa? Päättivätkin pitkän laman jälkeen lähteä etelän lämpöihin lomille. Nyt tilanne on vähän toinen. Kokonaisia toimialoja on suljettu ja matkustaminen on käytännössä kielletty. Ei ole sellaista gurua, ei Suomessa puhumattakaan Lahdesta, joka pystyisi ennustamaan, kuinka ja millä aikataululla tästä noustaan, jos ylipäätään noustaan seuraavan kymmenen vuoden aikana!

 Paikallisesti tämä on ankara ja arvaamaton paikka kaupungin päättäjille. Kaupunki on rakentanut kuntakonsernin, jossa on jopa yli 60 osakeyhtiötä. On perusteltua kysyä, ovatko nämä yritykset perustettu vain osakeyhtiölain tietosuojan piiriin. Hyvin usein joka tapauksessa vedotaan liikesalaisuuksiin, kun halutaan tietoja niiden toiminnasta ja tuloksellisuudesta. Nyt on tilanne kuitenkin toinen. Onko päättäjillä kenties sellainen lapsellinen käsitys, että pandemian aiheuttama lama ei vaikuta näihin yrityksiin ja ne vain porskuttavat? Todellisuudessa kaupunki on sellaisessa tilanteessa, jossa ei edes kaunis kirje joulupukille auta!

Julkisuudessa on ollut kuntaliiton tietoihin perustuvia arvailuja siitä, paljonko kaupunki menettää tuloja. Olen arvioinut Face Bookissa, että kaupungin verotulot pienenevät n. 13 – 18 %. Tämä merkitsisi 2019 tilinpäätöstietojen perusteella 60 – 80 milj. euroa. Asetelmassa on kuitenkin paljon epävarmuustekijöitä. Jos avautuminen alkaa kesäkuussa, niin edessä ovat kesälomat, jotka vientimarkkinoilla jatkuvat ainakin elokuun loppuun. Silloin ahdingon pituudeksi tulee jopa puoli vuotta.

Kaikista näistä arvioista puuttuvat konserniyhtiöiden mahdolliset tappiot. Tietääkö Mäntylän johtama konserni- ja tilajaosto tilanteesta yhtään mitään? Ei ainakaan julkisuudessa ole mitään arvioita. Sen sijaan kaupungin hallitus päätti jo avustaa Koko Lahti Oy:n surkeutta 2 milj. lisälainanottovaltuuksilla. Jos sama koskee kaikkia konserniyhtiöitä, niin siinä meni jo yli 100 milj. mahdollisesti sinne kuuluisaan Kankkulan kaivoon. Paljonkohan se tekee sitten veroäyrille? Vastaus on selvä: PALJON! Ensimmäisenä ehdotetaan kiinteistöveron korotuksia!

Kaikesta tästä huolimatta vallattomat viranhaltijat rakentelevat täysin imagopohjalta älypyöräteitä. Tämäkin hanke rahoitetaan pääosin EU:n tuella – paljonko se tuki on? Vaikka keskustan kehä on jo tyrmätty, niin virkakoneisto painaa päälle kuin valtakunnansyyttäjä oman työllisyytensä turvaksi. Entä sitten Paavolan kampus? Kiiliäisvuoren luonnon monimuotoalue on jo puoliksi tuhottu ja se piti sitten rahapulassa jättää kesken. Muita kaavahommia kuitenkin ilmeisesti jatketaan ja niiden kunnallistekniikkaan kuluu rahaa. Niitä kun ei vielä voi tehdä digitaalisesti!

Pitäisikö kaupunkiin perustaa määräaikainen hätätilahallitus, kun kerran on iso hätä odotettavissa? Nykyiset päättäjät näyttävät olevan housut kintuissa täysin aseettomina?  Nyt näyttää vahvasti siltä, että häntä heiluttaa koiraa?

Kommentit pois päältä artikkelissa Vallattomat viranhaltijat

WP Login