Rahattomat Frankussa
Muistoja 1970-luvulta:
Päättivät herrat viisaudessaan,
että myyntikonttori Saksaan
on aika nyt perustaa,
johon markkinatutkimus tarvitaan
siis kaksi parasta miestä tehtävän saa.
Toinen Helsingistä Frankfurtiin lennätettiin,
kun taas toinen Lontoosta saapui maisemiin.
Saavuin ensimmäisenä Intercontinental-hotelliin ja kiiruhdin reseptioniin.
Siitä jatkoin hissillä kerrokseen
ja majoituin tupla huoneeseen.
Päätin paikkoja vähän katsella
ja huonetta paremmin tarkastella.
Ensin kuitenkin laukut purettiin
ja vaatteet henkariin laitettiin.
Sitten vaatekomeron avasin
ja ovessa kyltin havaitsin.
Ryhdyin ohjeita tutkimaan
ja oitis myös manaamaan.
Ol nimittäin hinnat siihen merkitty,
jotta matkamies ei heti yllätty.
Nopea päässälaskutoimitus,
jonka tulos ei ollut yllätys.
Vain vuorokautta puolitoist
mulla varaa täällä olla ois.
No ei hätää vaan oottamaan,
kun kaveri saapuu Lontoosta
taskut rahaa pullollaan
ja päästää minut pälkähästä.
Vain tovi siinä vierähti,
kun kaveri huoneeseen pyrähti.
Ei aikaa nyt esipuheisiin,
kun kaapin oveen jälleen katsottiin.
Mun pelkoni nyt toteutui,
kun naapurinkin naama kalpeni.
Nyt rahat yhteisetkään ei riittää vois,
vaan loppuviikosta ois muutto pois.
Pienet neuvoa antavat paikallaan nyt,
jos aukeis vaikka mieli järkkynyt.
Nyt pian lisää rahaa tarvitaan,
vaan mistä sitä nyt hätään tähän taiotaan?
Kas ei matkailu ole ain ollut kuten nyt
ei aina ole Visa vinkunut ja höylännyt,
vaan meitä Suomen Pankki vartioi
ja ohjeitaan kuin Kremli loi.
Ei silloin rahaa maasta viety pois,
vaikka kuinka mieli tehnyt ois
vain muutama tonni sallittiin
ja enempään jo luvat tarkat vaadittiin.
No jälkeen pohdinnan niin ankaran
ja tuopin ehkä muutaman
me strategia laadittiin
ja heti toimiin ryhdyttiin.
Mä siitä heti soitin agentillein Englantiin
ja tilanteen tän surullisen hälle selitin
et rahaa pian ja paljon tarvittiin
nyt DB:n Intercontin konttoriin.
No problems, kuului heti vastaus
ja laukes huuliltani helpotuksen huokaus
lähtis rahat matkaan heti huomenna
ja perillä jo varmaan keskiviikkona.
Nyt kolleegani myös samoin teki
ja hänellekin rahat luvattiin heti,
vaan emme kumpikaan arvanneet ois,
kuinka kauan rahojen tulo kestää vois.
Minulle rahat tulivat kuten sovittiin,
muta naapurin rahoja päiviä ooteltiin
ja lopulta konsulaattiin marsittiin
kuin sailorit rannalle jääneet niin.
No ol konsuli kokenut kauppamies
ja pulmamme oitis arvas ja ties
kuinka tahansa isojen talojen pojat Suomessa
ei paljon paina, jos rahat loppuu Euroopassa.
Tyylikkäästi kuitenkin meille vippi järjestyi
ja vihdoinkin myös rahat Lontoosta ilmestyi.
Me laina takaisin konsulaattiin maksettiin
Ja vihdoin viimein itse työhön päästiin.
