Posts Tagged ‘yrittäminen’

Yrittämisen olosuhteet Suomessa

Jos Apple olisi perustettu Suomessa, niin Applea ei olisi. Suomessa yrityksen toiminnan puitteet on kaikilla tasoilla säännelty perusteellisesti. Suomessa ei autotalleissa saa harjoittaa minkäänlaista yritystoimintaa. Toimitilaa säätelevät ja valvovat mm. rakennusvalvonta, työturvallisuusvalvonta, palo- ja pelastusvalvonta, väestönsuojeluvalvonta jne.

Kävin kansainvälistä kauppaa yli 30 vuotta ja näin matkoillani sellaisia toimitiloja, joissa Suomessa ei olisi ollut mitään mahdollisuutta harjoittaa minkäänlaista liiketoimintaa. Tulinkin siihen tulokseen, että Suomessa on maailman tehokkaimmat esteet yrittämiselle.

Suomessa poliitikot puuhastelevat yrityksen perustamisen ongelmien kanssa. Yrityksen perustamisesta byrokratiasta onkin tehty varsin helppoa suomalaiselta kannalta katsottuna. Virossa sen sijaan voi mennä kauppaan ja ostaa yrityksen parilla sadalla eurolla. Hintaan sisältyy uuden hallituksen valinta, mahdollinen nimen muutos ja notaarin vahvistus, joka Virossa vaaditaan. Siellä notaari myös tarkistaa, että kaikki lain edellytykset on täytetty.

On varsin yleistä, että tavaroita tuotetaan maailmalla kaikenlaisissa olosuhteissa. Britanniassa valmistetaan autotalleissa jopa huonekaluja ja siellä saattaa olla 3-5 työntekijää. Saksassa osavaltiosta riippuen yhteiskunta rahoittaa ja vuokraa teollisuustilat. Virossa 90-luvun puolivälissä tanskalaiset huonekalufirmat valtasivat suuren osan Viron tyhjentyneistä navetoista. Paikalliset pankit rahoittivat saneeraukset olemattomilla vakuuksilla.

Näissä tiloissa ei ollut sosiaalitiloja eikä suihkuja ja vessoja. Rakennuksen ulkopuolella saattoi olla ränsistynyt puuhuussi. Lattiat jouduttiin valamaan uusiksi, jotta saatiin koneille perustat. Suomessa pahimmillaan työsuojelu vaatii 1 vessan/2 työntekijää, Suihku tarvitaan viidelle, vaikka kukaan ei niitä käyttäisi. Palotarkastaja voi määrätä katolle automaattisesti aukeavat paloluukut, vaikka asiantuntijat sanovat, että niiden vuoksi rakennus palaa ennen, kuin palokunta ehtii paikalle.

Etenkin teollisuuskiinteistöt ovat niin monen eri viranomaisen mielivallan alla, että aikaa ja rahaa palaa ennen, kuin kaikki luvat on täytetty. Euroopassa on toisin. Italiaan, Ranskaan, Saksaan, Britanniaan jne. rakennettiin EU:n rahoituksella kokonaisia teollisuuskyliä ja jopa kaupunkeja. Suomen ministeriövetoiseen järjestelmään tämä ei jostain syystä istunut. Monissa muissa maissa tällaiset rahoitukset haettiin suoraan Brysselistä, kun ne Suomessa menevät ministeriöiden kautta!

Tämän lisäksi Suomessa on kehitetty aivan ihmeellinen passijärjestelmä. Jokaiseen hommaan pitää olla oma korttinsa tai passinsa. Yrittäjällä saattaa olla 5-10 erilaista ”työlupaa”, joita kuitenkaan ei edes valvota. Muissa EU-maissa riittää yleensä ajokortti, eikä passia tarvita kuin matkustettaessa rajojen yli. Jos joku maa, niin Suomi on todellinen yrittäjän holhousvaltio! Siinä on todellista kikyä!

Mitä sitten tulee yrittämisen paperibyrokratiaan, niin Virossa otettiin ns. verotili käyttöön jo 10 vuotta ennen, kuin se tuli Suomeen. Koska Virossa yrityksiä verotetaan vain siitä tulosta, joka otetaan ulos yrityksestä, niin koko taloushallinto on paljon kevyempi. Kirjanpidon poistoilla ja arvostuserillä ei ole mitään rajoituksia. Virossa laki ei tunne edes peiteltyä osingonjakoa, joka on Suomen verottajan suursuosikki.

Voi siis perustellusti todeta, että yritysbyrokratian purkamisyritykset Suomessa ovat olleet täysin kosmeettisia. Tällä vuosituhannella on byrokratia vain lisääntynyt. Yrittäjyydestä on tullut julkisen työllistämisen turbo, jolla pyritään lisäämään julkisen sektorin työpaikkoja tai ainakin säilyttämään ne. Toinen asia on sitten se, pystytäänkö kaikkia sääntöjä edes valvomaan.

Britanniassa asia on ratkaistu siten, että siellä TEM:ssä on erillinen osasto pk-yrityksiä ja yksinyrittäjiä varten. Tämän otti käyttöön Margaret Thatcher. Tämä osasto voi kävellä paikallisten byrokraattien yli ja oikaista mutkat. Suomessa byrokraatti on valtiovallan erityisessä suojeluksessa, jonka takaa hallinto-oikeus.

Kommentit pois päältä artikkelissa Yrittämisen olosuhteet Suomessa

Pienyritysten ahdinko

Joku muisti minua Näppiksessä viestillään, että kaikki ei ole ay-liikkeen syytä, mutta muuten samaa mieltä. Pitää paikkansa, että pienten yritysten ahdinko työmarkkinajärjestelmässä ei ole pelkästään ay-liikkeen syytä. Suurin syyllinen nykyiseen neuvottelujärjestelmään on EK:n edeltäjissä ja lähinnä Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitossa, joka piti huolen siitä, että Suomen Yrittäjät pidettiin takarivissä.

Toinen suuri vaikeuttaja oli pekkaspäivien isä eli valtioneuvoston kanslian tulopoliittinen selvitysmies Matti Pekkanen, jota Paperiliitto tuki lakkouhkauksellaan. Tässä yhteydessä neuvottelijoilta jäi tai jätettiin tahallaan huomioimatta, että paperimiehillä työviikko oli jo alle 37,5 tuntia (n. 35 t). Paperiliitto siis tuki muita palkansaajaliittoja pelkästä solidaarisuudesta. Metsäyhtiöiden hallitseman työnantajaliiton oli helppo myöntyä, koska se ei koskenut paperiteollisuutta.

Muistan hyvin, kuinka Metsäliiton Vääksyn tehtaan toimihenkilöt vaativat työviikon pidentämistä neljäänkymmeneen tuntiin, jotta pääsisivät osallisiksi Pekkas-vapaista. Puoli tuntia on lähes yhtä hyödytön kuin nyt sovittu kuusi minuuttia pidempi päivä. Sen sijaan kokonaiset päivät Pekkas-vapaiden muodossa olivat kuin loman pidennys.

Vanha sanonta on, että ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se, joka antaa. Niin tässäkin tapauksessa. Kun kolmikantajärjestelmä luotiin, niin kaikki mukana olleet tiesivät, mikä on pelin henki. Ay-liikkeessä tiedettiin, että jos kaikki menee pieleen, niin kilpailukyky korjataan devalvaatiolla. Tämän tiesivät myös suurten kansainvälisesti toimivien yritysten johtajat.

Kansantalouden kokonaiskuvaa ei otettu millään osapuolella huomioon. Suurin kärsijä oli kotimaan pienet yrittäjät. Jos otetaan esimerkiksi puutuoteteollisuus, niin metsäteollisuuden tuotteiden hinnat vientimarkkinoilla nousivat devalvoitaessa. Tämä aiheutti sen, että kotimaan hintoja nostettiin samassa suhteessa. Yhdessä yössä kotimaan kauppaa tekevän teollisuuden oli aloitettava puhtaalta pöydältä. Käytännössä kävi myös niin, että metsäyhtiöt myivät kotimaahan ”ei-oota”, kun vienti veti.

Puutuotealan kilpailijat Ruotsissa ja Tanskassa kilpailuttivat raaka-aineensa useiden maiden valmistajien mm. Neuvostoliiton Exportlesin kanssa. Suomi sen sijaan oli sopinut kahdenvälisesti, että Neuvostoliitto ei toimita Suomeen sahatavaraa eikä vaneria. Nyt sitten voivotellaan Suomen yksipuolista elinkeinorakennetta. Lahden seudulla oli 1980-luvun lopulla noin 550 puutuotealan yritystä. Nyt jäljellä on puolen sataa. Syy on selvitetty edellä, mutta ketkä ovat syyllisiä?

Samalla periaatteella on menetetty monta teollista toimialaa Suomesta. Suurin osa syyllisistä nauttii miljoonaeläkkeitään joissain lämpimissä maissa. Täällä voi vain todeta, että aika entinen ei palaa enää koskaan. Uudet tuulet vaativat uudet purjehtijat ja uudet purjeet. Historiassa megatrendiksi muodostunut kolmikantakonsensus voi enää elää vain nopeiden joustojen avulla. Vaihtoehtoja ei ole, eikä aikaakaan. Nyt tehty kilpailukyky sopimus on kuin pieru veteen – pintaan nousee vain kuplia!

Kommentit pois päältä artikkelissa Pienyritysten ahdinko

WP Login