Posts Tagged ‘yliopisto’

Yliopistomaailma

Ollessani jatko-opiskelijana LUT:ssa, professorini pyysi minua kirjoittamaan oppikirjan puutuotteiden markkinoinnista. Se tulisi olemaan Lappeenrannan teknillisen yliopiston oppikirjasarjan oppikirja no 1. Nyt, kun googlaa tätä sarjaa, niin se oli myös sarjan viimeinen. En silloin ollut niin paljon sisällä yliopistomaa-ilmassa, että olisin tajunnut tulleeni hyväksikäytetyksi professorin kampanjassa rehtoriksi.
Puolisentoista vuotta meni kirjan kirjoittamiseen ja matkalla selvisi, että aiheesta ei ole aikaisemmin kirjoitettu yhtään kirjaa ainakaan Euroopassa. Sain käsikirjoituksen valmiiksi ja vein sen proffan luettavaksi. Hän piti kirjaa hyvänä, mutta lupasi pyytää mielipidettä yliopiston kaupalliselta puolelta. Muutaman viikon kuluttua sain sitten kutsun mennä tapaamaan kaupallisen yliassistenttia. Tämä naishenkilö oli sellainen alle kolmekymppinen pitkän linjan yliopistolainen. Hänen ainoa kommenttinsa oli, että kirjassa oli liian vähän lähdeviitteitä.
Pyysin häntä suosittelemaan lisäviitteitä. Hän kuitenkin totesi, että ala on hänelle vieras, eikä hän voi suositella mitään. Kysyin vielä, oliko hän koskaan myynyt mitään tai osallistunut millään tavoin markkinointiin. Ei ollut. Hän vain opetti markkinointia. Näinhän se yleensä on yliopistoissa, että eletään pelkän teorian varassa. Jotten olisi polttanut hihojani, niin oli pakko sanoa, että olen myynyt puutuotteita yli 30 vuotta eri puolilla maailmaa ja olen toiminut useita vuosia Lontoossakin markkinoinnin johtajana. Tältä pohjalta niitä lähdeviitteitä on tullut.
Tästä lähtivät sitten juorut kiertämään yliopistoa. Tämä prosessi sitten opetti minulle, kuinka suuria ovat kateus, selkäpuukottaminen ja asemista kilpailu yliopistomaailmassa. Yritysmaailmassa tehokkuuden mittarit ovat aika selkeitä, mutta yliopistossa asema pitää näköjään hankkia muilla keinoin. Koska olin valmistunut tuotantotalouden osastolta, mutta olin jatko-opiskelijana puuteollisuudessa, niin kuulin erikoisesta tapahtumasta. Näiden osastojen professorit olivat ottaneet yliopiston käytävällä kovaäänisesti yhteen siitä, kenelle kunnia kirjastani kuuluu.
Olin tehtävän saadessani ymmärtänyt, että tilaaja eli yliopisto, kustantaa kirjan ja hoitaa sen markkinoinnin. En tiedä oliko syynä edellinen kateuskohtaus vai mikä, mutta pitkän väännön jälkeen jouduin julkaisemaan kirjan omakustanteena. Silti se oli kuitenkin oppikirjasarjan oppikirja no 1. Surkuhupaisaa oli myös se, että edes yliopiston kirjastolla ei ollut varaa ostaa kirjaa, vaan minun piti se lahjoittaa. Kirjasta ei edes kerrottu yliopiston nettisivuilla. Oppilaitokset eri puolilla Suomea ostivat kirjaa kyllä niin, että sain painatuskulut kasaan. Kirja poiki myös luentoja oppilaitoksissa eri puolilla Suomea.
Sitten sain postia Virosta Luuan Metsäülikoolista. Professori Aino Mölder oli nähnyt kirjanEEA Suomen vierailullaan ja halusi ostaa sen. Lähetin hänelle vapaakappaleen, koska tämä oppilaitos oli alansa johtava korkeakoulu Virossa. Muutaman viikon kuluttua sain sähköpostia Ainolta. Hän kertoi, että Viron valtion vienninedistämisyritys Estonian Export Agency oli halukas ostamaan kirjan vironkieliset kustannusoikeudet. Melko nopeasti Tallinnassa lyötiin kaupat lukkoon. Aino käänsi kirjan viroksi ja se käännettiin myös venäjäksi. Hauska juttu oli, että pienessä Virossa kirjaa myytiin enemmän kuin Suomessa.
EEA oli myös hakenut EU:lta rahoitusta kirjan esitelmöintiin Virossa, joten asiasta tuli suurempikin projekti. Kiertelin sitten EU:n konsulttina 10 päivää eripuolilla Viron yrittäjäyhdistyksiä luennoimassa kirjasta. Tästä on kulunut aikaa jo liki 20 vuotta, mutta kirjani Metsäst Turule on kuulemma vielä Tallinnassa kansalliskirjastossa. Lopulta tämä yliopiston riitely ja hyväksikäyttö osoittautui ihan hyväksi bisnekseksi minulle. Yliopisto jäi sen sijaan nuolemaan näppejään ja siitä jouduin kärsimään myöhemmissä opiskelun vaiheissa.

Kommentit pois päältä artikkelissa Yliopistomaailma

Kohtaanto-ongelmat

Työelämän ja koulutuksen kohtaanto-ongelmista keskustellaan vilkkaasti. Työttömiä on paljon, mutta niin on myös avoimia työpaikkoja. Suuri joukko työttömistä on myös koulutettuja. Mieleeni muistui oma kokemukseni 60-luvun teknillisestä koulusta. Meille opetettiin pärekaton rakentamista.

Kurssin lopussa opettaja totesi, että pärekattojen teko on Palolaissa kielletty jo vuosia sitten, mutta koska se on opetusohjelmassa edelleen, niin kurssi on pidettävä ja tentittävä. Tosin nyt tilanne on sellainen, että pärekattokin voidaan tehdä palamattomaksi, mutta laki kieltää sen edelleen.

Nykyinen kehitys on kaikilla aloilla paljon nopeampaa kuin 60-luvulla ja vauhti vain kiihtyy. Myös työn osaamisen vaatimukset muuttuvat melkein päivittäin. Miten siis koulutus voitaisiin pitää ajan tasalla? Tilanne on nyt se, että vastavalmistunut, joka ei ole ollut alansa työharjoittelussa, joutuu kuukausia kestävään perehdytykseen uudessa työpaikassaan. Olen teettänyt melko paljon remontteja ja joutunut niissä tekemisiin myös nuorten kanssa.

Kysyin eräältä nuorelta mieheltä, onko hän käynyt ammattikoulun. Vastaus vähän yllätti. Hän sanoi, että monet ammattikoulun käyneet ovat kertoneet, että siellä ei opi kolmessa vuodessa mitään. Hän päättikin ryhtyä ammattilaisen oppipojaksi. Siinä hän oppii kolmessa vuodessa paljon enemmän kuin ampparissa ja saa vielä palkkaa. Alan ammattilaisen pitää sanoa, että hyvin oli poika oppinut.

Remonttihommissa on sellainen erikoispiirre, että sillä pitää olla moniosaaja. Pelkkä puutöiden tai muuraamisen osaaminen ei enää riitä, vaan on osattava monia muitakin tehtäviä. Luvanvaraiset työt kuten sähkö- ja lvi-työt ovat oma lukunsa. Ammattikouluissa on sellainen ongelma, että työnopettajilta ei vaadita enää käden taitoja. AMK-insinöörit opettavat töitä netistä, mutta se ei todelliseen ammattitaitoon riitä!

Yliopistojen ongelma puolestaan on se, että suurin osa professoreista ei ole koskaan ollut ”oikeissa” töissä. Nykypäivän ulkomaankauppaa ei oikein voi opettaa kuin teoriassa. Käytännöt, joita työelämässä tarvitaan, ei opita yliopistoissa. Olen toiminut monta vuotta näiden suoraan yliopistoista tulleiden maisterien ja metsänhoitajien kanssa ja tuotteen koko arvoketju myyjältä asiakkaalle on ollut pahasti kateissa.

Yhdysvalloissa opiskelijat käyvät hyvin ahkerasti vierailuilla yrityksissä. Siellä he saavat edes jonkinlaisen kuvan käytännön työelämästä. Jotkut voivat jopa löytää kesätyöpaikkojakin. Suomessa professoreilla on iso kynnys olla yhteydessä käytännön elämään opiskeluaikaisen perehdyttämisen järjestämiseksi, koska yrityksessä voi äkkiä munata itsensä.

Myös yrityksissä on nykyisin ongelmia. Ennen työpaikalla oli esim. eläkkeelle lähtevä opastamassa uutta työntekijää, mutta nyt ei ole. Säästöpaineissa uusi työntekijä otetaan vasta, kun siihen on ehdoton pakko. Tähän saattaa kulua kuukausia. Hiljainen tieto on ehtinyt kadota ja perehdyttäminen on hyvin vaikeaa ja rasittaa koko organisaatiota. Yrityksille tällainen perehdyttäminen on kallista, mutta kovapalkkaiset johtajat eivät sitä näytä ymmärtävän. Karavaani pitää kulkea, haukkokoot koirat, mitä haukkuvat.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Kohtaanto-ongelmat

WP Login