Posts Tagged ‘YLE-vero’

Heräteverotus

Kaikkihan tuntevat käsitteen heräteostos. Maailman sivu verotus on myös perustunut erilaisiin ahaa-elämyksiin. Ministeriön virkailijat ovat kahvitunneillaan miettineet, että mistähän voisi vielä verottaa? Tai sitten ovat kävelleet vaikka Tammelan torilla ja huomanneet, että hei täällähän ei makseta myynnistä alveja.

Tämä on johtanut mm. Suomessa tilanteeseen, jos veropohja on niin laaja, että seinät ja katto ovat niin kaukana horisontissa, että niitä on mahdotonta nähdä. Siksi veropohjan laajentaminen alkaakin jo kysellä mielikuvituksen rajoja. Nykyisen hallituksen aikana on esitetty erityisen paljon uusia veroja ja sitten vedetty niitä takaisin.

Kaikki alkoi aikoinaan siitä, että veroja maksettiin tavaroina eli veroparseleina. Näitä veroja kannettiin kruunulle, kirkolle, paikalliselle hallinnolle ja oikeudenkäytölle. Veroksi katsottiin myös se, kun kuninkaalle annettiin ratsu ja ratsumies 30-vuotiseen sotaan. Joskus 1600-luvulla verotusoikeus siirtyi aatelistolle, joiden läänitykset perustuivat verotukseen. Se oli silloin Ruotsin vallan aikana ja Venäjän vallan aikana herätteet olivat toisenlaisia.

Vuonna 1915 kansalla oli jo niin hauskaa, että tsaari päätti panna vähän jarruja päälle ja lanseerasi Huviveron. Sitä kannettiinkin aina vuoteen 1981 saakka, joten joku saattaa sen vielä muistaakin. Huviveron piiriin kuuluivat mm. konsertit, lavatanssit, teatterit, elokuvat ja tivolit. Huviveron tarkoitus oli velvoittaa huvitilaisuuksien järjestäjät ja välillisesti myös yleisö osallistumaan yhteiskunnan palvelujen kustannuksiin. Kalleimmillaan vero oli jopa 40 % lipun hinnasta. Veroa kyllä kierrettiin lausumalla runoja tai siis laulamalla ilman nuotteja.

Oli siinä verotarkastajilla töitä, kun kävivät kaikki latojen latotanssit kyttäämässä ympäri Suomea. Taisi siinä hyytyä hymy niin kansalta kuin verottajaltakin. Nyt huvivero on aivan ilmeisesti korvattu YLE-verolla, joka sekin saa kansan suupielet alaspäin. Lisäksi ehdokkaina ovat olleet venevero, moottoripyörävero ja mitä niitä nyt olikaan. Kaikkien tarkoitus on kuitenkin ollut yleisen ja julkisen ilonpidon ja hymyilyn hyydyttäminen. Kansalle leipää ja sirkushuveja on unohtunut?

Elokuvien verotus päättyi Suomessa kuitenkin vasta paljon huviveron kaatumisen jälkeen vuonna 1994. Useimmat kovan verotuksen luokkaan asetetuista elokuvista olivat eroottisia. Mitä enemmän oli paljasta pintaa ja seksiä, sen korkeampi oli vero. Veron tuoton pudottivat kuitenkin vhs-videoiden yleistyminen myös Suomessa 1990-luvulla. Tästä syystä elokuvavero ei enää juurikaan kerryttänyt valtionkassaa.

Vanhanpojan ja -piian vero tarkoitti Suomessa kovennettua verorasitusta 24 vuotta täyttäneille naimattomille, lapsettomille kansalaisille. Veron tarkoitus oli kannustaa ihmisiä naimisiin ja hankkimaan lapsia. Lisäksi ajateltiin, että yksineläjillä oli varaa maksaa enemmän veroja. Veron suuruus oli asteittainen. Kovin veroluokka oli naimattomilla, jotka maksoivat veroa tuloista riippuen 3–6 %. Seuraavaksi eniten maksoivat veroa naimisissa olevat lapsettomat pariskunnat.

Vanhanpojan vero tuli voimaan 1935 ja se poistui vuonna 1975 henkilöverotuksen kokonaisuudistuksen yhteydessä. Syntyvyyden laskiessa rajusti, olisi tässä kohden varmaan herätteen paikka, jossa veropohjaa voisi laajentaa. Eronneita, karanneita ja sinkkuja voisi kevättalvisin ratsata Lapin huvittelukeskuksissa. Viime vuonna eläkkeelle jäi jo puolet enemmän kuin syntyi uusia kansalaisia. Jos peittoja ei saada heilumaan, niin kohta täällä on enemmän muita kuin meitä. Siinä sitä olisi persuille pureskelemista.

Pelikorttivero syntyi autonomisessa Suomessa vuonna 1842. Jokaisesta pelikorttipakasta oli maksettava osuus valtiolle. Muistan tämän, koska pelikortteja salakuljetettiin laajasti mm Ruotsista ja Ruotsin laivoilta. Tämäkin vero poistui vasta 1983. Koiraverosta on juttua likimain jokaisessa näppiksessä, joten se lienee tuttu kaikille.

Kyllä sitä osattiin muuallakin. Saksassa 1700-luvulla perittiin niin sanottua varpusveroa. Koska varpuset söivät paljon siemeniä, niiden määrää tahdottiin vähentää. Tätä voisi käyttää heräteverona lokkien osalta. Kiinassa alettiin kerätä partaveroa, kun parta 1300-luvulla yleistyi seurapiireissä. Keisari Ming-Taizu Hongwu halusi uuden kesäpalatsin ja keksi uuden veron kerätäkseen varoja. Tätä en suosittele, koska se saattaisi johtaa partakapinaan.

Sitten Euroopassa oli myös peruukkivero, tiilivero, puuterivero jne. Nämähän ovat edelleenkin verotettuja Suomessa, koska kaikista mitä myydään, on maksettava arvonlisävero. Maailmalla on yleinen verotuksen kohde ollut ylellisyydestä verottaminen. Sekin on Suomessa edelleen käytössä tuloveron progression muodossa. Ei siis mitään uutta verotuksen maailmasta! Me tulemme aina olemaan valtaapitävien verotuksen uhrilampaita! Ja verojen lisäksi vielä pitää ottaa velkaa.

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Heräteverotus

Salppurin MM-kisat

Joskus kauan sitten 50-luvulla olin useana vuonna kisoissa myymässä kaikenlaista muistokamaa. Silloin oli väkeä tungokseen asti ja ilotulituksen jälkeisessä ruuhkassa muutama katsoja polkeutui jopa jalkoihinkin. Väkeä oli siis tosi paljon katsomoissa vaikka vielä hypittiin puumäestä. Silloin olivat asiat hieman toisin. Ei ollut televisiota, eikä muitakaan kilpailevia on-line medioita.

Kirjoitin epäilyksistäni 2013 näiden MM-kisojen suhteen ja vielä toisen kerran 2015. MM-kisat toistuvat samoilla paikkakunnilla niin pitkien aikojen päästä, että markkinat ja ihmisten käyttäytyminen ehtivät muuttua ja sukupolvet vaihtua. Näin ollen kisojen järjestäminen ei toimi pelkän urheilun ja oheistoimintojen ehdoilla. Tämän vuoden kisojen järjestäjät törmäsivät käyttäytymistaloustieteenongelmakenttään. Tämän tieteenalan määritelmä on melko pitkä, mutta kansanomaisesti se tutkii, vaihtoehtoja ja onko Matti mahdollisesti kukkarossa.

Sellaisilla urheilulajeilla, joissa tapahtumat ovat koko ajan fyysisesti katsojan silmien edessä, on täysin erilainen tapahtuma markkinoida kuin sellainen, jossa urheilijat vilahtavat vain ohi kiitävien hetkien ajan katsoja silmien edessä. Näköesteitäkin voi joutua kurkottelemaan. Hiihtoreittejä on toki yritetty tehdä niin, että hiihtäjät menevät mahdollisimman usein katsojien ohi, mutta siinäkin on rajansa.

Television katselija sen sijaan näkee koko ajan tapahtumat koko reitiltä sohvan mutkasta ilman näköesteitä. TV:n lisäksi voi katsella läppäriltä, älypuhelimesta tai tabletilta jne. Oheispalvelut ovat lähellä jääkaapissa, baarin tiskillä tai puhelimen päässä pizzakuskista. Oheispalvelut on myös alistettu kilpailulle, kun taas stadionilla ei näin välttämättä ole, joten palvelut ovat ehkä ylihinnoiteltuja. Käyttäytymistaloustieteeseen tämä liittyy siten, että meillä on tuo pakollinen YLE-vero, jota pitää kuolettaa katsomalla kisoja eduskunnan tahdon mukaan televisiosta.

Kisojen järjestäjien on entistä enemmän otettava huomioon markkinavoimat ja niiden synnyttämät trendit. Myös hintakilpailu liittyy samaan sarjaan, koska siinä kilpailevat erilaiset mediat suljetun stadionin kanssa. Silloin, kun tulee tällaisia tappioita, selityksenä on aina, että paikkakunnan yrittäjät hyötyivät niin ja niin paljon. Tällaisessa väitteessä on se hyvä puoli, että miljoonat voi vetää hatusta, eikä kukaan voi väittää vastaan.

Ongelma puolestaan selityksessä on se, että kymmenien miljoonien investoinnit eivät jakaannu oikeudenmukaisesti hyötyvien yritysten ja veronmaksajien välillä. Yritykset maksavat verot voitoistaan, mutta tavalliset veronmaksajat palkoistaan. Kaiken lisäksi veronmaksajat maksavat suurimman osan kustannuksista. Investoinnit osin jakautuvat pidemmälle ajalle, mutta onko velkaisella kaupungilla varaa pitää yllä koko Suomen talviurheilumainetaa?

Mielenkiintoista olisi myös, hyvät veljet, pohtia, miksi tappioiden todellinen määrä piti paljastaa vasta vaalien jälkeen?

Kommentit pois päältä artikkelissa Salppurin MM-kisat

WP Login