Posts Tagged ‘viro’

Eipäs unohdeta maaseutua

Pormestarit ovat koonneet kokoon C21 isojen kaupunkien lobbausryhmän ajamaan etujaan ja mikäpäs siinä. Historia on moneen kertaan kuitenkin osoittanut, että maantieteelle emme täällä Suomessa voi mitään. Huoltovarmuus ei lepää kaupunkien varassa ainakaan niin kauan, kun Tallinnasta ei ole kiskoja Eurooppaan. Sitä paitsi kaupunkien taloudet ovat niin erilaisia, että pormestarien olisi syytä varautua C21:n yhteisen budjettiin.

Viro puolestaan on pystynyt pitämään huolen Suomen huoltovarmuudesta aina kieltolain ajoista alkaen. Kiivas julkinen keskustelu osoittaa, että volyymit vain kasvavat. Kaiken lisäksi on vahvaa näyttöä siitä, että huolto toimii kelillä kuin kelillä. Tilanne vielä varmistuu, kun saadaan tunneli lahden alitse Tallinnaan. Huoltovarmuuden katteeksi saattaisin helposti vielä Latviakin.

Jos nämä meidän mepit olisivat näissä maatalouskysymyksissä ajan tasalla, eivätkä vain vastustaisi metsänistutuksia suuressa viisaudessaan, niin ehkä jotain olisi vielä tehtävissä. Voisivat nämä isänmaan mepit kutsua koko mepistön maaseutukiertueelle Suomeen. Täällä voisi sitten näyttää kuinka meillä sato kasvaa ja se puidaan upottavilta pelloilta. Mutta tästähän olisi ihan liikaa vaivaa! Rahaa pitää tulla ja kivaa pitää olla! Viinin ja hyönteisten nauttiminen Brysselin gourmet-ravintoloissa se se on hienoa ja kivaa.

Kaupungit voivat ajaa omia agendojaan, mutta maataloutta ja maaseutua ei voi unohtaa. Ei ainakaan ennen, kuin on kehitetty siemenvilja, joka itää asfaltilla ja lehmät lentävät jäljellä oleviin metsiin omille appeilleen. Puitakaan ei ollut tarvis istuttaa, kun lehmät muokkasivat metsäpohjan otollisiksi puiden siemenille. Silloinhan meillä oli monimuotoiset metsät, joita nyt suojellaan! Että sellaista putkinäköä!

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Eipäs unohdeta maaseutua

Vapaa liikkuvuus – pikkuveli ei valvo!

Viro on nyt EU:n puheenjohtajamaa. Siellä myös vapaa liikkuvuus on korkeassa arvossa. Latvian ja Viron rajalla Ainazissa ei ole rajaa lainkaan. Ennen siinä pysähdyttiin ja syynättiin paperit tarkkaan joskus jopa viisumitkin.

Nyt Suomen suurlähetystö Tallinnassa on lähettänyt tiedotteen, jonka mukaan Latvian ja Viron rajalla on tiukka tulli. Useita suomalaisia on kuulemma jäänyt kiinni ylisuurista viinalasteista. Viro pelkää, että viinaverojen tuotto laskee ja Suomi pelottelee. Rajalla ei ole yhtään kunnollista tullimiestä!

Nyt rajan Latvian puolella vanhassa tullin rakennuksessa toimii Alko1000 viinakauppa. Viron puolella rajaa vanhoissa tullin rakennuksissa toimii iso ravintola ja pienehkö kauppa. Kaupassa tietysti myydään myös alkoholia normaalihintoja halvemmalla. Lisäksi samassa yhteydessä on maksullinen vartioitu rekkaparkki EuroPark!

Sen sijaan rajalla ei ole yhtäkään viranomaista. Ei ole poliisia, passintarkastajaa tai tullivirkailijaa. EU:n säännöt määrittelevät alkoholituotteille tietyt rajat, mutta tämän rajan yli voi tuoda vaikka rekkalastin viinaa, tupakkaa, huumeita tai vaikka pakolaisia.

Latvian puolen rajakaupoissa enemmistö asiakkaista näytti olevan virolaisia, mutta joitakin suomalaisia lapsiperheitäkin siellä oli. Ilmeisesti lomalla Pärnussa ja mihinkäs ne lapset laittaisi siksi aikaa. Kauppa näytti käyvän kuin siimaa.

Nyt uutisoidaan, että Latviakin on nostamassa alkoholiveroja. Totta Mooses, miksi ei nostaisi? Vaikka nostaisivat heti 50 %, niin vielä olisi olutpakki paljon halvempi kuin Virossa tai Suomessa. Latvia vain korjaisi potin kotiin. Kyllä tämä taitaa olla lopun alkua alkoholiveropolitiikalle monessa maassa. Suomessa 3 litran viinipönikkä maksaa kolme kertaa enemmän kuin Latviassa ja korotuksenkin jälkeen puolet enemmän.

Mitenkähän Suomen rajalla Torniossa mahtaa raja toimia? Varmaan monta silmäparia seuraa katsellaan liikennettä rajan ylitse. Pysäyttäähän ei saa ilman perusteltua syytä. Siellä vain taitaa olla viinaralli Ruotsin suuntaan?

Kommentit pois päältä artikkelissa Vapaa liikkuvuus – pikkuveli ei valvo!

Kiky

Kiky sopimus on jonkinlainen kangastus sisäisestä devalvaatiosta eli kilpailukyvyn parantamisesta. Sen suurimmat ongelmat ovat hitaus kapea-alaisuus. Näin käy yleensä konsensukseen perustuvissa toimintamalleissa. Markka-aikana kilpailukyky ratkaistiin yhdellä nopealla päätöksellä yleensä maanatain vastaisena yönä.

Sisäisen devalvaation suorittamisessa on mahdollisuus kulkea useampia polkuja. Viron malli oli yksi tapa toteuttaa sisäinen devalvaatio. Viron kruunu pysyi hyvin kiinteänä muihin valuuttoihin nähden koko olemassaolonsa ajan. Työskennellessäni Virossa, kirjoitin kolumnia Äripäev-lehteen. Pariin eri otteeseen ihmettelin, miksi kruunua ei devalvoida Suomen mallin mukaan, koska tarve oli ilmeinen.

Tätä ihmettelivät myös monet siirtymätalouksien asiantuntijatkin. Ajatusmallissa oli kuitenkin yksi oleellinen ajatusvirhe, jota ei läntisissä markkinatalouksissa osattu ottaa huomioon. Virossa ja myöskin Latviassa oli samaan aikaan kaksi erilaista ostovoimapariteettia. Virossa Harjun maakunta ja Tallinna muodostivat muusta Virosta poikkeavan talousalueen. Tämän alueen hintataso oli huomattavasti korkeampi kuin muualla Virossa.

Helppo tapa verrata hintaa oli päivällinen tallinnalaisessa hotellissa ja esimerkiksi etelävirolaisessa Pölvassa. Samalla hinnalla, jolla Tallinnassa sai pihvin ja oluen, Pölvassa sai kolme pihviä ja kuusi olutta. Annoksetkin olivat tuhdimpia. Vertaus ei tietenkään päde kaikkiin tuotteisiin, mutta toimii esimerkkinä suurista sisäisistä hinnoittelueroista. Näin suuret hintaerot eivät ole tavanomaisia useimmissa muissa maissa Euroopassa.

Ongelma selittyi taksimiehen totuudella. Hänen mukaansa Tallinnaa ei olisi ilman suomalaisia turisteja. Niin hotellien, ravintoloiden kuin kauppojenkin hinnoittelu perustui pitkälti suhteeseen Suomen ostovoimapariteettiin. Hinnoilla pyrittiin mittaamaan suomalaisten maksuhalukkuutta, ei varsinaisesti virolaisten. Kätevä mittari tämän seuraamiseen oli matkustajatilastojen tarkka seuraaminen. Mikäli turistien määrä väheni oleellisesti, alueella tehtiin sisäinen devalvaatio.

Tällaisessa tilanteessa kruunun devalvointi olisi toiminut ko. alueella, mutta olisi haitannut suurta osaa muuta Viroa. Tallinnassa ja Harjun maakunnassa tehtiinkin useita sisäisiä devalvaatioita eli laskettiin hintoja. Kuulin usein hotelleissa, kuinka työntekijöille annettiin kaksi mahdollisuutta. Huomenna palkat laskevat 15 % tai sitten ei ole työpaikkaa. Tätä voisi kutsua markkinaehtoiseksi sisäiseksi devalvaatioksi. Asiat hoidettiin yrityskohtaisesti!

Toinen esimerkki on Latvia. Latvia oli päästänyt taloutensa tosi kuralle ja sen tie Euroon oli noussut pystyyn. Itsenäistymisen alkuvuosina useat ulkomaiset yhtiöt investoivat voimakkaasti Riikaan ja sen lähistölle. Rakennettiin hotelleja ja liiketiloja. Investointi-intoon vaikutti ilmeisesti suorat liikenneyhteydet Moskovaan. Tämä buumi päättyi kuitenkin lyhyeen, mutta se sai latvialaiset unohtamaan markkinatalouden realiteetit.

Latvian talouden kääntyminen vahvaan nousuun 2011 ja 2012 on aika kova todiste siitä, että säästö/leikkauslinja toimi talousviisaiden elvytyslinjaa paremmin. Näin ainakin uskoo Latvian pääministerin neuvonantajana toiminut Anders Åslund. Asiaa on kuitenkin mahdotonta yleistää, koska jokainen tapaus on erilainen.

(http://www.bloomberg.com/news/2013-01-07/why-austerity-works-and-fiscal-stimulus-doesn-t.htmll).

Vapauden makuun päässeet latvialaiset elivät jopa enemmän yli varojensa kuin kreikkalaiset. Velkaantuminen Latviassa perustui yksityisen sektorin velkaantumiseen. Pankkien huomattua, mitä oli tapahtumassa, ne sulkivat lainahanansa. Se johti siihen, että Riikan ympäristössä oli tuhansia, ellei kymmeniä tuhansia pankkien takavarikoimia leasing-autoja myytävänä.

Latvian nopea elpyminen kuitenkin perustui siihen, että kansa uskoi hallituksen tekemiin nopeisiin ratkaisuihin, jolla aloitettiin sisäinen devalvaatio. Latviassa kilpailukyky parani dramaattisesti 2009, kun maan joustavat työmarkkinat tekivät mahdolliseksi laskea yksikkötyökustannuksia jopa 20 %. Tähän verrattuna meidän Kiky on melko maho.

Euromaa Suomi on aivan toisenlaisessa tilanteessa. Kilpailukyvyn parantamisen perusehto ovat joustavat työmarkkinat ja paikallinen sopiminen. Joustavien työmarkkinoiden rekyyli on verotulojen lyhytaikainen lasku ja sosiaalimenojen kasvu. Tämä on kiky-sopimuksen pahin ongelma – liian vähän, liian myöhään. Kikyn elvyttävistä vaikutuksista ei kukaan osaa sanoa mitään varmaa. Aikajänne on niin pitkä, että koko sopimus saattaa rapautua ennen, kuin toimenpiteet alkavat vaikuttaa.

Suomen ongelma on siinä, että ei pystytä tekemään kipeitä ratkaisuja riittävän nopeasti. EK on vetäytynyt työmarkkinasopimuksista, joten miten kolmikanta toimii tämän jälkeen? Neuvotteleeko hallitus ay-liikkeen kanssa suoraan sopimukset? Latviassa päätettiin lopettaa jatkuva kitinä kertarytinällä. Suomalainen maan tapa saattaa pahimmillaan viedä tuhkatkin pesästä!

Kommentit pois päältä artikkelissa Kiky

Lääkkeiden hinnoittelusta

Apteekkien katteista on käyty kipakkaa keskustelua. Olisi ehkä syytä laajentaa hieman perspektiiviä. Lääkkeiden valmistajat hinnoittelevat tuotteensa kohdemaan maksukyvyn mukaan. Tätä menetelmää kutsutaan ostovoimapariteetiksi ja sen pohjana käytetään melko yleisesti Big Mac.indeksiä (http://bigmacindex.org/). Tämä indeksi perustuu MacDonaldsin hinnoitteluun eri kohdemaissa, joissa yrityksellä on toimintaa.

Lääketeollisuus puolestaan yrittää peittää hinnoitteluaan käyttämällä eri kohdemaissa samoille lääkkeille eri tuotenimiä. Tuotenimiä on samoille lääkkeille kymmeniä ellei satoja. EU:n sisämarkkinoilla tilanne alkaa kuitenkin olla vaikeaa, sillä tehoaineeseen perustuvia listoja eri tuotenimistä on hyvin paljon käytössä.

Suomen osalta tilanne on mutkikas. Meillä on täysin korvattavia tuotteita, osittain korvattavia ja täysin korvaamattomia. Kokonaan korvattavien tuotteiden osalta ei ole mitään mietittävää, koska niitä ei saa mistään halvemmalla. Sen sijaan osittain korvattavat ja täysin omakustanteisten osalta tilanne on vaikea, mutta ei toivoton. Viimeksi mainitut ovat yleensä uusia tai uudehkoja lääkkeitä, joiden korvattavuutta Kela tutkiskelee ja miettii.

Potilailla on kuitenkin vaihtoehtoja. Suomalainen resepti kelpaa nyt kaikissa EU-maissa. Näistä maista Viro on lähin ja siellä ostovoimapariteetin mukaiset hinnat ovat monissa lääkkeissä jopa alle puolet Suomen hinnoista. Uusien lääkkeiden tulo markkinoille on myös nopeaa, koska Virossa otetaan uudet lääkkeet käyttöön heti, kun EMA (European Medicines Agency   http://www.ema.europa.eu/ema/) on antanut lääkkeelle myyntiluvan. Suomessa Fimealla on oma osuutensa myyntilupien kontrolloimisessa. Suurempi ongelma Suomessa on lääkevalmisteen korvattavuus. Se on monimutkainen prosessi, jossa pääosaa esittää Kela.

Mielenkiintoista tässä lääkkeiden hankinnassa on se, että Suomen suurimmalla lääkealan tukkurilla on massiivinen varasto- ja logistiikka keskus Tallinnassa Pärnun maantien varressa. En tiedä tuleeko sieltä lääkkeitä Suomeen, vai onko se tarkoitettu vain Baltian maiden toimintaan. Lain mukaan sairaanhoitopiireillä ja sairaaloilla on käytännössä oikeus ostaa lääkevalmisteita myös ulkomaisia toimittajia kilpailuttamalla. Riittääkö osaaminen tähän ja saavutettaisiinko merkittäviä säästöjä, on mielenkiintoinen kysymys.

Yksittäisen ihmisen kannalta Viro on kuitenkin kilpailukykyinen maa ja etenkin uusien lääkkeiden hintoja kannattaa vertailla kotimaisiin. Virossa on myös suuri määrä nettiapteekkeja, joista voi lääkkeitä tilata turvallisesti. Useimmiten kelpaa skannattu ja sähköpostilla lähetetty resepti. Tuotenimikään ei tuota ongelmia. Jos on käymässä Virossa, niin etenkin Tallinnassa on lääkärikeskuksia, joissa pärjää suomen kielellä. Niistä saa reseptin edullisesti ja samalla voi käyttää muitakin terveyspalveluja.

Kommentit pois päältä artikkelissa Lääkkeiden hinnoittelusta

Sisäiset devalvaatiot

Tallinnan ja Harjun maakunta ovat kuin valtio valtiossa. Kustannustaso ja hinnat ovat olleet muuta viro yli 30 % kalliimmat aina 1990-luvun puolivälistä alkaen. Tämän on aiheuttanut pääelinkeinon toiminut turismi. Esimerkkinä voin mainita, että vuosituhannen alussa Tallinnassa hiusten leikkuu maksoi noin kruunua, mutta Rakveressä vain noin 120. Vörussa illallinen ravintolassa maksoi vain kolmanneksen siitä, mitä se maksoi Tallinnassa.
Kun turistivirrat alkoivat ehtyä Tallinnaan, niin työntekijöille ilmoitettiin mm. hotelleissa, että palkkoja lasketaan 15 % tai huomenna ei ole työpaikkaa. Tämä on tapahtunut vuoteen 2010 mennessä ainakin neljä kertaa. Mackien ja Hesburgereiden käyttämä ostovoimapariteettiin perustuvat hinnoittelu opittiin Tallinnan alueella nopeasti. Hintoja verrattiin Suomen hintoihin ja hinnoiteltiin tuotteet riittävän kiinnostaviksi.
Virossa sisäinen devalvaatio oli pakko tehdä, koska valuuttaa ei haluttu devalvoida. Kruunu pidettiin hyvin kiinteänä suhteessa Saksan markkaan. Suomalaiset kansantalous- ja taloustieteilijät hokivat koko ajan, että nyt on Viron devalvoitava. Sitä he eivät kuitenkaan huomanneet, että niinhän siellä tehtiinkin – sisäisesti. Kruunu pysyi vakaana, mutta kustannustaso laski tarpeen niin sanellessa. Muualla Virossa sen sijaan inflaatio oli matala, eikä sisäisiä devalvaatioita laajassa mitassa jouduttu käyttämään.
Otin kirjassani Kuole tänään – maksa huomenna Latvian teoreettiseksi esimerkiksi kansallisvaltion konkurssista. Kirjan ilmestymisen jälkeen Latviassa tehtiin mittava devalvaatio ja maan talous saatiin eurokelpoiseksi ja euro otettiin käyttöön. Latviassa oli hieman samanlainen ilmiö kuin Virossakin. Riikan alueen hinnat olivat huomattavasti korkeampia kuin muualla Latviassa.
Kun Lissabonissa sovittiin, että EU on maailman kilpailukykyisin alue vuoteen 2010, kirjoitin Kanava-lehteen (Kanava 7/05 Lissabonin tavoitteet) artikkelin, jossa totesin sen olevan mahdotonta. Tämä siksi, että kansallisvaltioiden lisäksi EU:ssa on yli 200 erilaista kulttuuria, joiden taloudelliset toimintamallit poikkeavat alueellisesti ja kansallisesti toisistaan. Kilpailukykytavoite lienee todistettu nyt epäonnistuneeksi.

Kommentit pois päältä artikkelissa Sisäiset devalvaatiot

WP Login