Posts Tagged ‘vienti’

Vientiä Export

Toimin vientimiehenä yli 35 vuotta ympäri pohjoista pallon puoliskoa. Palvelin suuria suomalaisia yhtiöitä ja toimin myös ulkomaisten yritysten edustajana ja EU:n mannekiinina mm Virossa. Siksi minä niin mieleni pahoitan siitä, kun viennin asiantuntijat TV:ssä ja lehdissä yleistävät asioita ja yllyttävät vientiin. Vienti on jokaisen tuotteen ja yrityksen kohdalla täysin yksilöllistä, eikä sitä voi mitenkään yleistää.

Ensinnäkin vanha totuus, että maantieteelle emme voi mitään, pitää paikkansa erityisesti tavaroiden viennissä. Länsiviennin suhteen olemme saari ja logistisesti luonnollisin vientisuuntamme on itä. Venäjällä kuitenkin on omat haasteensa, jotka tekevät siitä nyt haastavan viennin kohdemaan. Toiseksi Suomen kotimarkkinat ovat varsin pienet ja kannattavan viennin luomiseksi, tarvitaan riittävän suuret kotimarkkinat. Tästä poikkeuksen tekevät volyymituotteita valmistavat yritykset kuten esim. metsäteollisuus.

Nyrkkisääntö viennissä on, että vähintään 40 % pitäisin tuotannosta jäädä kotimarkkinoille. Se toimii ikään kuin vakuutuksena markkinaheilahteluille. Tämä on kilpailuhaitta viennissä, koska kotimarkkinat ovat pienet. Ehdotonta on myös, että tuote on hyväksytty ja kilpailukykyinen kotimarkkinoilla. Nokia oli tästä hyvä esimerkki. Puhelimet testattiin riittävästi kotimarkkinoilla, koska se oli paljon edullisempaa, kuin eri puolilla maailmaa. Lisäksi Nokia oli ensimmäinen, joka aloitti verkostovalmistamisen. Se oli joustavampi, nopeampi ja tehokkaampi kuin silloisilla kilpailijoilla.

Vaikka euro helpottaakin vientiä, niin kuitenkin on olemassa valuuttariskejä, koska moniin valuuttaunionin ulkopuolisiin maihin tehdään kauppaa dollareissa. Dollari, jos mikään, on juuri tällä hetkellä arvaamaton valuutta. Kohdemaissa on myös muita riskitekijöitä. Saatavien perintä on EU-alueellakin vielä haasteellista. Esimerkkinä voin kertoa, että myimme Saksaan 10 pv. netto maksuajalla. Erästä maksua aloin sitten keväällä ihmetellä, kun sitä ei kuulunut määräajassa. Soitin ja sain selvityksen, että 10 päivää tarkoittaa arkipäiviä. Saksassa on helmikuusta alkaen kahden uskontokunnan karnevaaleja ja niin siitä 10 päivästä tuli 25 päivää.

Länteen tai pidemmälle vietäessä Suomi on siis saari ja kuljetuslogistiikka on hyvin usein kilpailukyvyn kannalta kilpailuhaitta. Tämä tietenkin muuttuu hieman, kun Baltian rautatie saadaan auki ja mahdollinen tunneli Tallinnaan. Rahti on kuitenkin asia, joka edellyttää, että tuotanto on riittävän suuri, jotta kuljetusyksiköt tulisivat edullisiksi. LUT:ssa tehdyn EU-tutkimuksen mukaan, suuri osa suomalaisista pk-yrityksistäkin on liian pieniä vientitoimintaan. Tämä edellyttäisi jonkinlaista verkostovientiä ja/tai valmistusta riittävän volyymin saamiseksi. Ostavien asiakkaiden koko maailmalla on myös sen verran suuri, että myös ostomäärät saattavat aiheuttaa rajoituksia.

Muistan hyvin, kun Neuvostoliitto hajosi, niin hallitus, ministeriöt yms. olosuhteista tietämättömät yllyttivät yrityksiä lähtemästä rohkeasti integroitumaan Venäjälle. Moni sinne lähtikin, mutta tuli hissun kissun pois nenä verta vuotaen. Ei ollut investointisuojaa, eikä ole vieläkään. Eräskin tuttavani ajettiin omasta yrityksestään pois kalashnikovien kanssa. Vain huuto kuului, että tämä on nyt meidän. Suurlähetystöstä ei ollut minkäänlaista apua.

Vienti on siis utkittava kohdemaakohtaisesti hyvin tarkoin. Soitellen sotaan ei kannata lähteä, vaikka kuinka isot herrat yllyttäisivät. Lisäksi on varauduttava siihen, että 2 – 3 vuotta menee opetteluun ja voiton odotteluun.

Kommentit pois päältä artikkelissa Vientiä Export

Luomutuotteet

Jouduin työmatkoillani seuraaman luomutuotteiden kaupan kehitystä Saksassa 1970-luvun alusta alkaen. Saksassa olivat vaatimukset luomuviljelyyn sellaiset, että maan piti olla kesannolla kolme vuotta, ennen luomuviljelyn aloittamista. Jossain suomalaisessa tutkimuksessa todettiin, että kaikki suomalaiset viljelysmaat olisivat olleet jo sinällään Saksan normien mukaisesti valmiita luomutuotantoon.

Saksalaisissa marketeissa oli jo tuolloin kymmeniä hyllymetrejä luomutuotteille ja kasvu oli nopeaa. Oheistuotteina myytiin mm. pieniä sähkömyllyjä, joilla jyvät voitiin jauhaa luomujauhoiksi. 90-luvulle tultaessa ajattelinkin, että tästä pitää kirjoittaa juttu Etelä-Suomen Sanomiin. Niinpä sitten kirjoitin jutun.

Silloinen päätoimittaja laittoi viestiä ja kehotti kirjoittamaan edelleen juttuja vain Venäjän kaupan muuttuvista näkymistä. Hän lisäsi, että koko luomujuttu on vain pelkkää hössötystä, eikä siitä koskaan mitään tule. Olin aikalailla hämmästynyt, koska teoriassa koko Suomen maataloustuotannon olisi pystynyt myymään luomuna Saksaan. Suomen koko tuotanto olisi silti ollut niin pieni, että se ei olisi markkinoita hetkauttanut. Joka tapauksessa juttuani ei julkaistu koskaan ja jatkoin kirjoittelua idänkaupasta.

Luomutuotannon viennissä on kuitenkin perustavaa laatua oleva ongelma. Yksikään tuottaja ei ole riittävän suuri pystyäkseen yksin harjoittamaan vientiä. Ehkä nykyisellään postimyyntinä, mutta ei tukkumarkkinoilla. Tässä asiassa olisi syytä ottaa mallia maataloustuotteiden viennistä Tanskasta. Tanskan vientii Englantiin on massiivista. Heillä on siellä omat varastot, kylmävarastot ja omat logistiikkapalvelut. Kaupoissa tuotteet pekonista alkaen kilpailevat paikallisten ja muiden maiden tuotteiden kanssa. Tanskalaisilla on myös omat kylmäkuljetusalukset lihalle, voille, maitotuotteille, kananmunille jne.

Kun Suomessa oli aikoinaan voivuori, niin kyllä silloin oli Valion voita Englannissa. Suomen valtio tuki kauppaa ja vientihinta oli markan kilo. Englannissa hinta kaupoissa oli 6 markkaa kilo tarjouksissa. Luomutuotteiden viennin osalta sormi osoittaa suoraan MTK:n näköalattomuuteen. Tuotteiden vienti antaisi viljelijöille mahdollisuuden saada aikaan kilpailu tuotteittensa arvoketjun kohentamisessa.

Nyt jalostajat ja kauppa sanelevat hinnat pienillä markkinoilla. Luomutuotteet ovat jo pitkälle jalostettuja tuotteita, jotka voivat ohittaa kotimaiset ostokartellit. MTK:llahan on jo omistuksessaan maailman laajuisesti toimiva Metsäliitto Group, joten kyllä viennin osaamista on! Toinen vaihtoehto toki on, että luomuviljelijät itse keräävät voimansa yhteen ja rakentavat itsenäisesti Organic Finnish Food-ketjun ja laittavat kotisivut laulamaan.

Kommentit pois päältä artikkelissa Luomutuotteet

Kiinnostaako vienti?

Vuosituhannen vaihteessa teimme Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa useita vuosia kestävän tutkimuksen Kaakkois-Suomen puuteollisuusyritysten kiinnostuksesta vientiin. Vain muutama prosentti oli kiinnostunut ja vain muutama aloitti viennin. Pääviesti oli, että kun menee hyvin, niin menköön. Merkittävä syy tähän oli yrittäjien ikärakenne. Pienteollisuudessa omistajien ikä alkaa lähennellä eläkeikää.

Julkisuudessa ja etenkin poliittisissa piireissä yrityksiä suorastaan yllytetään aloittamaan vientitoiminta. Nämä henkilöt eivät yleensä tiedä viennistä mitään. Vienti on hyvin yrityskohtainen asia ja näin globaalina digi-aikana se on myös hyvin toimialakohtainen. Meillä on aloja, jotka toimivat hyvin verkossa, mutta myös aloja, joilla tekniikka ja kuljetuskustannukset näyttelevät suurta osaa.

Tässäkin on taas todettava, että maantieteelle emme voi mitään. Tämä johtaa siihen, että pienin kuljetusyksikkö on yksi 20 jalan merikontti. Sekin olisi saatava mahdollisimman täyteen. Tuskaa voisi hieman helpottaa Tallinnan tunneli, mutta se on vielä aika pitkässä puussa. Teollisuudella haasteena on siis riittävä tuotanto viennin aloittamiseksi.

Suomen kotimarkkina on hyvin pieni turvaamaan selustaa viennille. Peukalosääntö yleensä on, että vientiin ei saisi mennä tuotannosta yli 50 %. Jos vienti jostain syystä romahtaa, niin tämän suhteen kanssa voi vielä jotenkin elää. Pieni tuotanto rajoittaa kaiken lisäksi kohdemaiden määrää, eikä sekään ole hyvä asia.

Nokian menestyksen salaisuus oli verkostovalmistus. Muilla kilpailijoilla oli oma tuotanto, mittava henkilökunta ja kalliit rakennukset. Nokian verkosto oli joustava ja erittäin nopea. Uuden mallin prototyypin valmistus kesti n. 48 tuntia. Tähän eivät kilpailijat pystyneet. Samanlainen verkostoituminen pk-teollisuudessa voisi avata merkittäviä vientimahdollisuuksia. Verkostotoiminnassa on kuitenkin oltava aina ”veturiyritys”, joka koordinoi ja vastaa toiminnallisesta kokonaisuudesta.

Viennin aloittaminen edellyttää perusteellista selvitystä kilpailusta kohdemarkkinoilla. Ensimmäiseksi on valittava sopivia kansainvälisiä messuja, joilla on alan toimijoita. Messuilta saa hyvän käsityksen oman alan kilpailutilanteesta, tuotteista ja niiden trendeistä. Messuja on kierrettävä ainakin parina vuonna, jotta saa riittävästi tuntumaa.

Nykyisin on myös tärkeää laatia omat nettisivut. Niiden on oltava riittävän informatiivisia mielenkiinnon herättämiseksi. Pelkkä fi-pääte ei ole aina riittävä, vaan on laadittava myös sivusto kohdemaan päätteillä ja/tai .com. Nämä voidaan linkittää omalle kotisivulle, jossa on riittävä kielivalikoima eli kohdemaiden kielistä tekstiä. Nettisivut ovat kuitenkin vain digitaalinen käyntikortti, jolla potentiaaliset asiakkaat saadaan kiinnostumaan tuotteista ja palveluista. Sivuja pitää myös päivittää!

Vienti ei myöskään ala maata polkemalla. Usein siihen menee vähintään 2 – 3 vuotta. Riippuen tuotteesta, saatetaan myös tarvita paikallista agenttia tai muuta samantyyppistä paikallista asiantuntemusta. On myös otettava huomioon, että maksuajat viennissä saattavat venyä, jolloin viennin rahoitus on oma ongelmakenttänsä. Sen sijaan markka-ajasta valuuttariskit ovat pienentyneet huomattavasti. Ennen euroon liittymistä 80-luvun lopulla monet viejät joutuivat ahdinkoon, kun markkaa keinotekoisesti vahvistettiin muutamassa vuodessa yli 30 %. Sellaista määrää ei millään alalla pystytä tehostamistoimilla kuromaan umpeen.

Vientiä ei voi myöskään harjoittaa oto. Siihen on panostettava osaavaa henkilökuntaa. Pelkästään logistiikka on vaativa ja tärkeä osa viennin kokonaisuutta. Tavarat on saatava asiakkaalle mahdollisimman edullisesti ja sovittuun aikaan. Koska nykyisin käytetään kuljetuksissa paljon kontteja, niin niiden rahdit etenkin mannerten välillä vaihtelevat suuresti. Tämä johtuu mannerten välisestä kuljetusten tasapainosta. Jos esimerkiksi Kiinasta tulee Eurooppaan enemmän kontteja, kun täältä menee takaisin Kiinaan, niin rahdit ovat jopa puolta halvempia täältä Kiinaan kuin Kiinasta tänne.

Kommentit pois päältä artikkelissa Kiinnostaako vienti?

Tulonsiirto

Tulonsiirrolla tarkoitetaan kansantajuisesti rahan siirtämistä taskusta toiseen. Aikoinaan, kun markka oli vielä käytössä, niin palkkarahat laitettiin tilipussiin ja annettiin työntekijälle käteen. Sitten tilipussi vietiin avaamattomana kiltisti kotiin ja ennettiin vaimolle, joka päätti rahojen käytöstä. Palkansaajan oli sitten kirjallisesti, mieluummin kahtena kappaleena, anottava rahat lauantaipulloon. Tämä oli kotitalouksien tulonsiirto. Sitten otettiin käyttöön tämä ”palkka pankkiin”-systeemi ja kaikki muuttui.
Kansantalous toimii periaatteessa samalla tavoin. Yhteiskunta kerää enemmän rahaa niiltä, joilla luulee sitä eniten olevan. Monimutkaisen ja byrokraattisen, mutta työllistävän järjestelmän kautta, vähemmillä tuloilla tai kokonaan ilman tuloja olevat voivat sitä kerättyä rahaa sitten anoa omaan käyttöönsä. Koska järjestelmä on hyvin monimutkainen, kerätyn rahan jakamiseen tarvitaan noin 650 000 ihmistä. On myös turha luulo, että asiasta selvittäisiin kahdella kappaleella hakemuksia. Ei, hakemuksia tarvitaan satoja erilaisia ja hyvin moniin paikkoihin.
Koko järjestelmä perustuu hyvin monimutkaiseen lainsäädäntöön, josta ovat päättäneet vallassa olleet poliitikot. Poliitikot puolestaan jakavat mielellään sellaista rahaa, jota eivät ole nähneet, eivätkä ole itse ansainneet. Oman markan aikana tällainen tulojen jakaminen perustui siihen, että jakajat halusivat itselleen suosiota, ääniä ja valtaa. Tulojen siirrot eivät perustuneet kovin laajalti tarpeeseen vaan siihen, että haluttiin olla kaikkien kanssa kavereita.
Vuosikymmenien kuluessa kehiteltiinkin sellainen tulonsiirtojärjestelmä, että niin laajaa ei ole missään muualla maailmassa. Nyt, kun omaa markkaa ei enää ole, on Suomen kansantalous tulonsiirtoineen jäänyt menneisyytensä panttivangiksi. Suurin ongelma, jota kansan on vaikea ymmärtää, on se, että nyt ei saa itse painaa mielin määrin rahaa. Tavaroita ja palveluita pitäisi viedä enemmän, kuin niitä tuodaan. Nyt ei näin ole. Nyt ollaan tilanteessa, että pitää lainata rahaa ulkomailta, jotta voitaisiin tulla toimeen.
Yhteiskuntasopimusneuvotteluissa työntekijäpuoli on syytellyt kovasti, että kyseessä on tulonsiirto työntekijöiltä työnantajille, porvareille ja kapitalisteille. Tässä onkin melkoinen väärinkäsitys. Jos työnantajat laittaisivat rahat omiin taskuihinsa, niin eihän se kilpailukyky siitä paranisi. Näillä tulonsiirroillahan on laskettava hintoja, jotta se kilpailukyky paranisi. Näin ollen tässä tapahtuukin tulonsiirto suomalaisten yritysten asiakkaille eri puolilla maailmaa – eikö? Se, saadaanko tällä tavoin luotua uusia työpaikkoja, riippuu sitten siitä, kuinka paljon näillä tulonsiirroilla saadaan tavaraa menemään. Kyllä tässä globalisaatio riistää niin työnantajaa kuin työntekijääkin!

Kommentit pois päältä artikkelissa Tulonsiirto

WP Login