Posts Tagged ‘verovertailut’

Verovertailut ovat vain viihdettä

Suomessa tehdään innokkaasti verovertailuja muihin maihin. Haluna on löytää edes joku maa, jossa verotus olisi kovempaa kuin Suomessa. Vaikka suomalaiset vertailujen tekijät eivät asiaa myönnä, niin vertailut ovat mahdottomia. Kaikissa maissa järjestelmät ovat täysin erilaisia, joten niiden keskinäinen vertailu ei ole objektiivista. Perustellusti voisi olettaa, että vertailuja tehdään Suomessa tarkoitushakuisesti? Selkeämmän kuvan saisi, jos verrattaisiin maiden talouksien sisäisten tulonsiirtojen määrää toisiinsa.

Suomessa unohdetaan esimerkiksi palkansaajien maksamat veroluonteiset eläke- ja -sosiaaliturva-maksut. Useimmissa maissa nämä maksut sisältyvät tuloveroon, ALV:on ja muihin vastaaviin veroihin. Samoin yritysten verovertailuissa unohdetaan yritysten maksamat palkkoihin perustuvat verojen luonteiset maksut. Näin ollen yritystenkään verovertailut eivät ole vertailukelpoisia.

Lisäksi vertailuissa pitäisi ottaa huomioon verotuksen rakenteelliset erot. Esimerkiksi Virossa ja Britanniassa tuloveroilmoitus tehdään vain erittäin harvinaisissa poikkeustapauksissa. Yleensä verotus tapahtuu työnantajan antamien tietojen perusteella. Tämä johtuu siitä, että ansiotulosta ei ole mahdollista tehdä mitään vähennyksiä. Suomessa puolestaan näitä vähennyksiä on runsaasti esim. työmatkavähennykset, kotitalousvähennykset, jäsenmaksut, asuntolainojen korkovähennykset ja lukuisia muita. Vertailuissa käytetään vain julkisia prosentteja, jotka eivät todellakaan kerro yksittäisen henkilön todellista lopullista veroprosenttia.

Myös yritysverotuksen rakenteet poikkeavat huomattavasti maasta toiseen. Jos Suomea verrataan vaikkapa Tanskaan, niin ero on kuin yöllä ja päivällä. Tanskassa yritykset eivät maksa mitään palkoihin perustuvia sosiaali- yms maksuja. Suomessa tällaisia maksuja on kappalemääräisesti noin 20. Tanskassa työnantajamaksut kerätään muina veroina. Virossa yritykset maksavat veroa vasta silloin, kun yhtiöstä kotiutetaan voittoja. Suomessa puolestaan yrityksiä verotetaan ensin voitosta ja sen jälkeen osakkeenomistajia osingoista. Omistajien kannalta Suomessa maksetaan kaksinkertainen vero Viroon verrattuna.

Suomessa yritysverotuksen rakenne on myös epätasa-arvoinen, ellei jopa perustuslainvastainen. Tästä esimerkkinä vaikkapa lääkärien nostamat verottomat osingot yhtiöistään. Myös listattuihin yrityksiin sijoittaneet joutuvat maksamaan osingoista korkean veron, kun listaamattomissa pääsee helpommalla. Monet yksin yrittäjät ja pienten yhtiöiden omistajat eivät voi koskaan jakaa osinkoja ja joutuvat maksamaan palkoistaan tavallista tuloveroa. Se ei paljon houkuttele ottamaan yritysriskejä.

Kun Suomessa puhutaan yritysten kansainvälisestä verokilpailusta, niin vain yhteisövero (20 %) tuodaan esille ja sitä verrataan muiden maiden vastaaviin veroihin. Se ei todellakaan ole mikään mittari, koska se kätkee taakseen paljon muita veroluonteisia maksuja. Olisi syytä tarkastella myös isoa kuvaa eli sitä, kuinka paljon sijoittaja joutuu maksamaan osingoistaan. Kokonaisuutena sijoittaja joutuu maksamaan veroja yli 50 %, kun otetaan huomioon ensin yhteisövero ja sitten osinkovero.

Ei siis ole ihme, jos verot kauas karkaavat. Suomessa veropohja on niin laaja, että seinät alkavat tulla vastaan. Kansainvälisten tutkimusten mukaan yhden verodollarin uudelleen jakaminen maksaa 2 dollaria. Tästä todisteena Suomellakin velka vain kasvaa, kun tulot eivät riitä kattamaan menoja! Hyvinvointivaltion hallitus onkin kuin tikka tervatulla laudalla. Digitalisaatio alkaa purra tähän ongelmaan vasta joskus, kun ennen sotia ja sota-aikana syntyneistä aika jättää.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Verovertailut ovat vain viihdettä

Verovertailut ovat huijausta

Veronmaksajain keskusliitto on julkaissut perinteisen tuloverojen kansainvälisen vertailun. Nämä vertailut eivät kuitenkaan kerro kokonaisuutta, koska verotus koostuu monista eri tekijöistä. Nämä tekijät poikkeavat kulttuureittain ja vaikeuttavat kokonaiskuvan saamista.

Suomessa veropohja on erittäin laaja ja sen lisäksi valtio ja kunnat ovat vielä velkaantuneet raskaasti. Pääpiirteissään Suomessa verotus koostuu seuraavista elementeistä:

 

  • Yhteisövero eli yhteisön tulovero on Suomessa yhteisön tuloksesta perittävä vero. Yhteisöveroa maksavia yhteisöjä ovat osakeyhtiöt, osuuskunnat sekä tietyin edellytyksin liikelaitokset, julkisyhteisöt, yhdistykset, laitokset, säätiöt ja asunto-osakeyhtiöt.
  • Osinkoverotus. Saaduista osingoista maksetaan veroa. Osinkoverotusjärjestelmässä luonnollisen henkilön saamien osinkojen verotus on erilainen sen mukaan, onko osingot saatu julkisesti noteeratusta vai muusta yhtiöstä.
  • Ansiotulon perusteella peritään valtion tulovero, kunnallisvero sekä mahdollinen kirkollisvero. Ansiotuloon kohdistuu lisäksi veroluontoisia maksuja: sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu ja päivärahamaksu, sosiaaliturvamaksu, työttömyysvakuutusmaksu ja työeläkemaksu. Lisäksi työnantajat joutuvat kustannuksellaan keräämään liittojen jäsenmaksuja.
  • Kulutusvero on verojen luokittelussa käytetty käsite. Tällainen vero kohdistuu tavaroiden tai palvelujen kuluttamiseen, ei esimerkiksi tuloihin, varallisuuteen tai omaisuudensiirtoihin. Kulutuksella tarkoitetaan nimenomaan loppukäyttäjän suorittamaa hyödykkeiden kuluttamista, ei niinkään tuotannossa tapahtuvaa kuluttamista. Kulutusveroja on Suomessa parikymmentä jäljellä,
  • Yritykset joutuvat lisäksi maksamaan osansa veroluontoisista maksuista. Näitä ovat sotumaksut, työttömyysvakuutusmaksut, ryhmähenkivakuutus- ja tapaturmavakuutusmaksut, sairausvakuutusmaksut yms.
  • Eläkevakuutusmaksut. Lisäksi on mainittava työeläkevakuutusmaksut, jotka poikkeavat useimmista muista maissa, joissa ne kerätään verotuksen yhteydessä. Näissä maissa yritykset voivat ottaa työntekijöilleen vapaaehtoisia yksityisiä vakuutuksia.
  • Lisäksi on koko joukko, joka ei maksa lainkaan veroja. Tällaisia ovat esim. kunnat, jotka eivät maksa veroja saamistaan osingoista ja samoin ay-liike ei maksa veroja.

Suomessa otetaan mielellään vertailukohdaksi Tanska, jossa tuloverot ovat korkeampia kuin Suomessa. Vertailu ei ole reilu, koska Tanskassa yritykset eivät EURSTATIN mukaan maksa edellä olevia Suomessa pakollisia veroluotoisia maksuja. Useissa muissakin euromaissa sosiaalinen yritysten verorasite on huomattavasti Suomea pienempi ja monin verroin yksinkertaisempi.

Vertailua vaikeuttaa vielä se, että euroalue muodostaa suuren epäitsenäisen kansantalousalueen, jossa yksittäisellä valtiolla ei ole omaa kansantaloutta sanan teoreettisessa merkityksessä. On olemassa kansallinen talous, jossa on sellaisia taustamuuttujia, joihin maan omilla hallituksilla ei ole suoranaista päätösvaltaa.

Kansalliset tulojen siirrot verrattuina esim. bruttokansantuotteeseen, olisivat parempi vertailukohde. Sekään ei tosin ole kilpailukyvyn ja kansallistalouden kannalta täysin kestävä. Tämä johtuu julkisensektorin lainakannasta, joka jää tulevaisuuden rasitteeksi. Verot ovat siis vain osa yhteiskunnan menojen kattamiseksi. Hyvin laajasti on muodostunut tapa kattaa loput velkarahalla.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Verovertailut ovat huijausta

WP Login