Posts Tagged ‘veropohja’

Verovertailut ovat vain viihdettä

Suomessa tehdään innokkaasti verovertailuja muihin maihin. Haluna on löytää edes joku maa, jossa verotus olisi kovempaa kuin Suomessa. Vaikka suomalaiset vertailujen tekijät eivät asiaa myönnä, niin vertailut ovat mahdottomia. Kaikissa maissa järjestelmät ovat täysin erilaisia, joten niiden keskinäinen vertailu ei ole objektiivista. Perustellusti voisi olettaa, että vertailuja tehdään Suomessa tarkoitushakuisesti? Selkeämmän kuvan saisi, jos verrattaisiin maiden talouksien sisäisten tulonsiirtojen määrää toisiinsa.

Suomessa unohdetaan esimerkiksi palkansaajien maksamat veroluonteiset eläke- ja -sosiaaliturva-maksut. Useimmissa maissa nämä maksut sisältyvät tuloveroon, ALV:on ja muihin vastaaviin veroihin. Samoin yritysten verovertailuissa unohdetaan yritysten maksamat palkkoihin perustuvat verojen luonteiset maksut. Näin ollen yritystenkään verovertailut eivät ole vertailukelpoisia.

Lisäksi vertailuissa pitäisi ottaa huomioon verotuksen rakenteelliset erot. Esimerkiksi Virossa ja Britanniassa tuloveroilmoitus tehdään vain erittäin harvinaisissa poikkeustapauksissa. Yleensä verotus tapahtuu työnantajan antamien tietojen perusteella. Tämä johtuu siitä, että ansiotulosta ei ole mahdollista tehdä mitään vähennyksiä. Suomessa puolestaan näitä vähennyksiä on runsaasti esim. työmatkavähennykset, kotitalousvähennykset, jäsenmaksut, asuntolainojen korkovähennykset ja lukuisia muita. Vertailuissa käytetään vain julkisia prosentteja, jotka eivät todellakaan kerro yksittäisen henkilön todellista lopullista veroprosenttia.

Myös yritysverotuksen rakenteet poikkeavat huomattavasti maasta toiseen. Jos Suomea verrataan vaikkapa Tanskaan, niin ero on kuin yöllä ja päivällä. Tanskassa yritykset eivät maksa mitään palkoihin perustuvia sosiaali- yms maksuja. Suomessa tällaisia maksuja on kappalemääräisesti noin 20. Tanskassa työnantajamaksut kerätään muina veroina. Virossa yritykset maksavat veroa vasta silloin, kun yhtiöstä kotiutetaan voittoja. Suomessa puolestaan yrityksiä verotetaan ensin voitosta ja sen jälkeen osakkeenomistajia osingoista. Omistajien kannalta Suomessa maksetaan kaksinkertainen vero Viroon verrattuna.

Suomessa yritysverotuksen rakenne on myös epätasa-arvoinen, ellei jopa perustuslainvastainen. Tästä esimerkkinä vaikkapa lääkärien nostamat verottomat osingot yhtiöistään. Myös listattuihin yrityksiin sijoittaneet joutuvat maksamaan osingoista korkean veron, kun listaamattomissa pääsee helpommalla. Monet yksin yrittäjät ja pienten yhtiöiden omistajat eivät voi koskaan jakaa osinkoja ja joutuvat maksamaan palkoistaan tavallista tuloveroa. Se ei paljon houkuttele ottamaan yritysriskejä.

Kun Suomessa puhutaan yritysten kansainvälisestä verokilpailusta, niin vain yhteisövero (20 %) tuodaan esille ja sitä verrataan muiden maiden vastaaviin veroihin. Se ei todellakaan ole mikään mittari, koska se kätkee taakseen paljon muita veroluonteisia maksuja. Olisi syytä tarkastella myös isoa kuvaa eli sitä, kuinka paljon sijoittaja joutuu maksamaan osingoistaan. Kokonaisuutena sijoittaja joutuu maksamaan veroja yli 50 %, kun otetaan huomioon ensin yhteisövero ja sitten osinkovero.

Ei siis ole ihme, jos verot kauas karkaavat. Suomessa veropohja on niin laaja, että seinät alkavat tulla vastaan. Kansainvälisten tutkimusten mukaan yhden verodollarin uudelleen jakaminen maksaa 2 dollaria. Tästä todisteena Suomellakin velka vain kasvaa, kun tulot eivät riitä kattamaan menoja! Hyvinvointivaltion hallitus onkin kuin tikka tervatulla laudalla. Digitalisaatio alkaa purra tähän ongelmaan vasta joskus, kun ennen sotia ja sota-aikana syntyneistä aika jättää.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Verovertailut ovat vain viihdettä

Populismi

Populismi juontuu latinankielisestä sanasta populus, joka tarkoittaa yksinkertaisesti kansaa. Populismin yleinen määritelmä on: ”Hyve asuu yksinkertaisissa, tavallisissa ihmisissä, joita kansasta on valtaosa, ja heidän kollektiivisissa traditioissaan.”  Kun politiikka otti populismin omakseen, niin se käänsi koko ylevän asian päälaelleen ja alkoi pilkata populusta eli kansaa.

Nyt voikin hyvällä syyllä kysyä, mitä tapahtuu politiikalle? Voi myös kysyä, mitä tapahtuu demokratialle? Venäjä, Unkari, Puola, UK/Brexit, Yhdysvallat ovat maita, joissa on syyllistytty kansan halveksuntaan. Läntisissä demokratioissa on totuttu siihen, että julkisen sanaan voi luottaa. Etenkin some sekoittaa nyt pakkaa.

Sanotaan, että tekniikan kehitys on miljoona kertaa nopeampaa kuin tavallisten kansalaisten aivojen eli vastaanottokyvyn kehitys. Tekniikka on mahdollistanut sen, että kansalle voi totuuksina syöttää mitä tahansa, kunhan se on lyhyttä, iskevää ja tajuntaan menevää. On myös aiheellista kysyä, onko mikään paperille tai someen kirjoitettu puolueetonta, vai onko se enemmän tai vähemmän subjektiivista. Toisaalta tiedon tulva ja sen ristiriitaisuus sekoittaa terävimmätkin päät.

Maailma on muuttunut niin monimutkaiseksi, että se perhosen siipien värähdys Brasilian viidakossa voi täällä Euroopassa aiheuttaa mitä tahansa. Tällainen värähtely eri puolilla maailmaa aiheuttaa sen, että täysin puolueetonta viestintää ei ehkä voi enää edes olla. Globalisaatiossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, kun joka puolella värähtelee!

Demokratian merkittävin saavutus on byrokratia. Ilman byrokratiaa demokratia ei toimi, koska demokratialla tavoitellaan tasa-arvoa ja toimiakseen edellyttää tulojen jakoa. Tulojenjako puolestaan vaatii sitä enemmän byrokratiaa, mitä enemmän tuloja halutaan jakaa. Tämä tulojenjako toimii siis myös byrokratian mittarina. Suomessa tämä mittari on pahasti punaisella. Tilannetta kuvaa hyvin se, että työvoiman määrä syyskuussa 2016 oli n. 2,6 milj. Tästä määrästä julkinen sektori työllisti 671 000 henkeä eli n. 26 %.

Kymmenen Suomen suurinta työnantajaa, joiden mukaan ei ole laskettu Itellaa ja VR:ä, työllistää vajaat 100 000 henkeä. Näistäkin osa työskentelee Suomen rajojen ulkopuolella. Julkinen sektori on siis ylivoimaisesti Suomen suurin yksittäinen työllistäjä. Näin valtava julkinen sektori vaatii maailman laajimman veropohjan, jotta kaikki julkisen sektorin työntekijät saisivat palkkansa tilipäivänä. Suurin syy näin laajaan hallintoon on monihierarkkisuus. Valtion hallinto, aluehallinto ja kunnallishallinto toimivat osittain päällekkäin ja kyttäilevät toinen toisiaan.

On melkein mahdotonta välttää ajatusta, että demokratia nykyisellään on noussut kykenemättömyytensä tasolle. Ollaan tultu tilaan, jossa hallintohimmelit eivät edes tajua, minkä toisen himmelin kanssa pitäisi keskustella. Karmeimpana esimerkkinä vaikkapa lastensuojelu. Vanha sanonta, että byrokratia kasvattaa itse itseään, näyttää pitävän paikkansa. Valitettavasti hiivana näyttäisi toimivan demokratia, jossa kansan valitsemien edustajien pitää voidella äänestäjiään taatakseen asemansa.

Tällaisessa maaperässä populismi alkaa rehottaa. Suomessakin kansa odottaa jo aikaa, jolloin joku tulee, lyö nyrkkiä pöytään ja sanoo, että s-tana nyt riittää! Kansa alkaa olla verokuormansa alla valmis muutokseen, mutta onko järjestelmä? Toistaiseksi byrokratian purkaminen ei ole onnistunut juuri missään. Populismille on siis olemassa erinomainen kasvualusta.

Kommentit pois päältä artikkelissa Populismi

WP Login