Posts Tagged ‘VATT’

Pandemian jälkeinen aika

Nykyistä tilannetta ei voi verrata 1990-luvun kriisiin, joka oli todistetusti itse aiheutettu. Se oli todistetusti seurausta täysin taitamattomasti hoidetusta finanssipolitiikasta. Devalvaatioita oli vuosikymmenien saatossa yritetty vaimentaa mm. hintasuluilla, siinä onnistumatta. 80-luvulla valittiin strategiaksi markan arvon vahvistaminen eli revalvointi. Vajaassa kymmenessä vuodessa markan arvo esim. Saksan markkaan vahvistui yli 30 %. Vuosikymmenen puoli välissä tämä hullaannutti päättäjät vapauttamaan valuuttaluotot.

Suurin virhe tapahtui siinä, että valuuttaluottoja vapautettaessa olisi pitänyt laskea markka kellumaan eli määräytymään markkinoiden pelisääntöjen mukaan. Näin ei tehty, vaan markkaa revalvoitiin edelleen. Vuosikymmenen vaihteessa tämä johti siihen, että jopa Suomen metsäteollisuus oli ajautua konkurssiin. Suomen Pankissa ei ymmärretty tilannetta lainkaan. Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen (VATT) lainaus Suomen Pankin johtoryhmän kokouksesta: ”Nyt saavat metsäteollisuuden vuorineuvokset tulla polvillaan kerjäämään devalvaatiota. Sitä ei tule!”. Ei mennyt vuottakaan, kun markka jouduttiin devalvoimaan 30 %. Sekään ei riittänyt, vaan markka jouduttiin nopeasti laittamaan kellumaan markkinoiden myrskyjen armoille.

Vieläkin on suuri joukko henkilöitä (populisteja), jotka väittävät, että Suomi liittyi euroon vapaaehtoisesti. Edellä oleva todistaa, että näin ei käynyt. Suomi oli ajanut itsensä nurkkaan selkä seinää vasten ja joutui pyssy ohimolla liittymään euroon. Suomi oli lisäksi niin velkainen, että sitä ei hyväksytty euroon sellaisenaan ennen, kuin eläkeyhtiöiden miljardivarallisuudet oli hyväksytty Suomen valtion omaisuudeksi! Tästäkin on oltu melko hiljaa?

Kun sitten Nokian vetämänä talous alkoi elpyä 90-luvun puolivälin jälkeen, niin ryhdyttiin miettimään, miten kymmenien tuhansien kaatuneiden yritysten tilalle saataisiin uusia yrityksiä. Tilastokeskuksen tilastoissa on sellainen ongelma, että ”yrityksiksi” luetaan myös asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöt. Vuonna 2018 Suomessa oli yrityksiä n. 286 000, joista asunto- ja kiinteistöyhtiöitä oli yli 120 000. Nämä yritykset eivät juuri mene konkurssiin. Jos siis yrityksistä menee 10 % konkurssiin eli 28 000, niin se on aivan eri asia kuin 10 % 160 000. Kun puhutaan yrityksistä tilastollisesti, niin olisikin syytä puhua vain vapailla markkinoilla toimivista yrityksistä.

Hallitus keksikin parannuskeinoksi rahoittaa yliopistoille ”yrittäjyysprofessuureja”. Yliopistot tarttuivatkin hanakasti uuteen rahoitukseen ja kaikkiin yliopistoihin ilmestyi yrittäjyyden professoreita. Ongelma vain oli se, että näillä professoreilla ei ollut mitään kokemusta käytännön yrittämisestä. Ainoastaan Kuopion Yliopistossa oli Lahdessa toisen polven kodinkonekaupassa yrittäjänä toiminut Mauri Laukkanen (professori emeritus). Jokunen professori oli toiminut yrityksissä, mutta ei omalla riskillään. Menin itse yliopistoon yli 50-vuotiaana 1990-luvun lopulla ja se oli erittäin ahdistava kokemus. Vuosikymmenten kokemusta suurten yritysten palveluksessa ja yrittäjänä, ei yliopistomaailmassa juuri arvostettu – sitä pikemminkin pilkattiin.

Tämän jälkeen ainoita yritystoimintaa edistäviä toimenpiteitä ovat olleet yrityksen perustamisen helpottaminen. Yrityksen perustamista ei juuri enää voi helpommaksi tehdä. Sen sijaan pandemiaa seuraavan konkurssiaallon jälkeen varsinaista yrityksen päivittäistä toimintaa pitäisi helpottaa.  Nyt on nimittäin niin, että nykyiset liiketoimintaa säätelevät lait ja asetukset ovat pahasti ristiriidassa keskenään. Jopa niin, että toisen lain mukaan kirjaimellisesti toimittaessa, sen on rikoslaissa rikos! Voidaankin perustellusti sanoa, että jokainen yrittäjä rikkoo ainakin viikoittain lakeja yrittäessään toimia niiden mukaan!

Voimassa olevat lait ovat pitkälti viime vuosisadalta, jolloin ne laadittiin suurten yritysten ehdoilla. Pieniä ja keskisuuria yrityksiä alkoi syntyä vasta sotien jälkeen, kun niitä tarvittiin sotakorvausten maksuun. Yksinyrittäjyys puolestaan on vasta tämän vuosituhannen aikaansaannosta. Pienten ja keskisuurten ongelma onkin edelleen se yleinen käytäntö, että iso yritys on aina vähän enemmän oikeassa kuin pieni yritys tai yksinyrittäjä.

Nyt, kun ollaan uuden kriisin kynnyksellä, olisikin syytä nopeasti aloittaa koko yritystoimintaa säätelevien lakien päivitys tälle vuosituhannelle, tähän digiaikaan ja globaaliin talouteen. Myös Verohallintoon tulisi perustaa erillinen valtakunnallinen asiantuntijayksikkö kansainvälisten verotusongelmien käsittelyyn

Kommentit pois päältä artikkelissa Pandemian jälkeinen aika

Markka takaisin?

Aika ajoin puolueet haikailevat markkaa takaisin. Toki näissä vaaleissa on muita kiinnostavampia asioita., kuten vaikka metsien käyttö. Markat ja pennit otettiin käyttöön 1865, joten markan historia ei ole kovin pitkä. Markan tie on ollut kuitenkin mutkikas ja kivinen. Markka on ollut sidottuna mm. kultakantaa ja jopa Englannin puntaan. Itsenäisen Suomen hiljalleen käynnistyessä markka kuitenkin sidottiin tiiviisti devalvaatiokantaan!

Jo ennen sotia markka devalvoitiin useaan otteeseen, mutta sotakorvausten tultua maksetuiksi, devalvaatio otettiin Suomen kilpailukykyaseeksi (KIKY). Pitkäaikaiset punamultahallitukset ja kolmikantakonsensus käyttivät säännöllisesti devalvaatiota markan arvon päivityskeinona aina, kun inflaatio oli syönyt kilpailukyvyn vientiyrityksiltä. Asioista päättäville suurille vientiyrityksille devalvaatio oli elinehto. Se oli kuitenkin yksi merkittävä tekijä ehkäisemään pienen- ja keskisuuren teollisuuden syntyä.

Kolmikanta päätti palkankorotuksista ja muista työntekijöiden eduista muiden yritysten päiden ylitse. Pienillä kotimaan markkinoilla toimivilla yrityksillä ei ollut asiaan sanansijaa. Koska valuuttatuloja ei ollut, niin devalvaatiot aiheuttivat vain kustannusten nousua. Suurille vientiyrityksille devalvaatiot olivat elinehto. Kolmikannassa hyötyjiä olivat ay-liike ja suuret vientiyritykset.

Vientiyritykset olivat välinpitämättömiä palkankorotusten ja muiden työvoimakulujen nostoille, koska tiesivät, että devalvaatiot kompensoivat ne aikanaan. Ay-liikkeen neuvottelijat puolestaan tiesivät, että kun devalvaation jälkeen ostovoima laskee, niin he vain levittelevät käsiään. Emme me voi mitään devalvaatiolle, se on Suomen Pankin juttuja. Käsi kättä pesee, voidaan sanoa!

Syksyllä 1967 Koiviston hallitus yritti toista keinoa. Devalvoitiin n. 33 % ja säädettiin hintasulku. Hintasulussa oli kuitenkin porsaanreikä, koska tuontituotteille ei voitu sulkua asettaa. Silloin alkoi kikkailu. Mm. terästä vietiin Ruotsiin ja laiva vaan kääntyi siellä ympäri ja teräkset tuotiin takaisin Suomeen ruotsalaisina tuotteina. Lopulta hintasäännöstely jouduttiin purkamaan tehottomana. Seuraava devalvaation jälkeinen inflaation torjuntayritys oli 1980-luvulla. Silloin ryhdyttiin markan arvoa nostamaan keinotekoisesti. Samalla vapautettiin valuuttalainojen otto ulkomailta.

Markan arvo nousi yli 30 %, jolloin vientikilpailukyky sakkasi pahemman kerran. VATT:n tutkimuksissa kerrottiin, kuinka Suomen Pankissa sanottiin, että saavat vuorineuvokset tulla rukoilemaan polvillaan devalvaatiota. Sitä ei tule! Näin vakuutti myös ministeri Viinanen! Kupla kuitenkin puhkesi ja markka devalvoitiin. Devalvaatiotakaan ei riittänyt ja lopulta markka kellui pelastusrenkaan varassa. Suomi ajautui syvään lamaan. Valuuttalainat liki tuplaantuivat ja yrityksiä meni nurin kuin sieniä sateella. Ensin markka liitettiin European Monetary Systemiin (EMS) ja sitten otettiin käyttöön euro. Suomi heitettiin globaaliin kilpailuun täysin valmistautumattomana ja aseettomana.

Lamassa eivät nämäkään keinot auttaneet, vaan 1990-luvun ensimmäisen puoliskon aikana yksityiseltä sektorilta hävisi reilut puolimiljoonaan (500 000) työpaikkaa. Sitten Nokia alkoi hiljalleen korjata tilannetta. Jälleen VATT:n tutkijat olivat sitä mieltä, että tämä tapahtui pari vuotta liian aikaisin. Hallintohimmeleitä ei ehditty korjata. Huvittavaa oli myös, kun työllisyys alkoi parantua, niin tilastohörhöt ihmettelivät, miksi palkkamäärät eivät kasva samaa tahtia? Työttömät otettiin töihin uusina työntekijöinä ja lähtöpalkalla. Ay-liike tiesi, mutta oli hiljaa?

Ulkomaisen kilpailun rynnistäminen jopa kotimarkkinoille, laittoi tuotekehittelylle uusia paineita. Metsäteollisuudelle valtio oli vuosikymmenet syytänyt miljardeja markkoja tuotekehitykseen, mutta rahat olivat menneet muualle. Jos joku olisi laman alkaessa sanonut, että parinkymmenen vuoden päästä puusta tehdään polttoaineita, tekstiilejä, muovia yms. olisi joutunut pehmeään koppiin. Devalvaatio oli erinomainen tuotesuunnittelun este. Vihreä kulta on valtaamassa asemiaan takaisin, mutta se on nyt erityinen vaaliteema! Ehkä Suomella on vielä toivoa?

Kommentit pois päältä artikkelissa Markka takaisin?

Kabinettidemokratiaa

Suomen teollisuuden historia ei ole kovin pitkä. Kun tervanpolttoa ei lasketa, niin metsäteollisuus alkoi 1800-luvun lopulla. Ruotsin vallan aikana oli hankalaa, koska Ruotsi pyrki kantamaan ”vientitulleja”. Venäjän vallan aikakausi olikin liberaalimpaa Joka tapauksessa ammattiyhdistysliike syntyi suuryritysten katveeseen. Ensimmäinen yleislakko viime vuosituhannen alussa säikäytti yritykset ja valtiovallan, koska Euroopasta oli tullut useita varoittavia esimerkkejä.

Varsinaisesti Työehtosopimuslaki syntyi 7.6.1946. Silloinkaan osapuolina ei ollut pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Ennen sotia ei juuri ollut muuta kuin maatalousyrittäjiä ja kauppaliikkeitä. Näitä alkoi syntyä vasta sotakorvausten myötä, kun suurten yritysten voimat eivät yksinään riittäneet sotakorvauksia täyttämään. Sotakorvausten toimittamisissa olivat myös työntekijät kovilla ja koko kansa meni talkoohengellä.

Kun sitten sotakorvaukset oli maksettu, työväestö halusi päästä tulevaisuudessa jaolle tuloksista ja siihen tarvittiin jälleen yleislakko. Tästä alkoi sitten kabinettidemokratia eli kolmikanta, jossa valtio toimi varsin äänettömänä jäsenenä. Muina osapuolina SAJ ja sittemmin SAK ja työnantajapuolelta EK:n edeltäjä SYT ja myöhemmin EK. Suomen Yleinen Työnantajaliitto on hieman harhaanjohtava, koska siihen eivät kuuluneet pienet yritykset eli nykyisin Suomen Yrittäjiin kuuluvat yritykset.

Tätä rakenteellista ongelmaa ei ole saatu korjattua ja siksi niin työlainsäädäntö kuin työmarkkinaneuvottelutkin osoittautuvat enemmän kahden kerroksen toiminnaksi, kuin koko yrityskenttää yhdistäväksi toiminnaksi. Pienet yritykset kuitenkin kahlittiin yhteisiin pelisääntöihin ay-liikkeen toimesta kirjaamalla sopimuksiin yleissitovuus. Tällainen pykälä ei silloin merkinnyt SYT:lle mitään ja ay-liike sai pienistä ja keskisuurista yrityksistä niskalenkin.

Nyt kuitenkin koko yrityskentän rakenne on muuttunut. EK:n jäsenistön ulkopuolisissa yrityksissä on enemmän työntekijöitä, kuin EK:n jäsenistössä. Tästä huolimatta Suomen Yrittäjiä on vieroksuttu ja katsottu nenän vartta alaspäin. Tällainen asenne on demokratian vastaista ja siihen on tultava muutos!

Kolmikannan konsensusmalli rakensi työmarkkinoille ja kansantalouteen syklisen mallin. Malli muodostui jatkuvista inflaatioista ja devalvaatioista. Kotimarkkinoilla toimiville yrityksille tämä oli raskasta aikaa. Kolmikannassa tehtiin tyhmiä päätöksiä, mutta mitä väliä. Kun talous alkoi sakata, niin devalvaatiota peliin. Ironista tämä on siksi, että ay-johtajat tiesivät varsin hyvin, mihin ylisuuret palkankorotukset ja muut edut johtavat. Selityskin jäsenille oli helppo: eihän me devalvaatiolle mitään voida ja taas meni ostovoima viemäristä alas.

Koiviston presidenttikaudella pyrittiin sitten inflaatiota hillitsemään. Pääministerinä hän teki ensimmäisen devalvaation syksyllä 1967. Sen vaikutuksia yritettiin rajata hintasäännöstelyllä, joka epäonnistui. 1980-luvulla otettiin käyttöön toinen keino. Markkaa ryhdyttiin keinotekoisesti vahvistamaan jopa revalvoinnilla. Tämä oli täysin amatöörimäistä toimintaa ja johti markan vahvistumiseen päävaluuttojen suhteen noin 35 % vajaassa 10 vuodessa.

1990-luvun alussa jopa SYT:n jäsenet horjuivat konkurssien porteilla. Suomen Pankissa uhottiin VATT:n tutkimusten mukaan, että saavat tulla vuorineuvokset polvillaan kerjäämään devalvaatiota. Sitten kupla puhkesi, eikä edes devalvaatio auttanut enää. Markka piti panna kellumaan ja sen arvo palasi 10 vuotta taaksepäin. Valuuttalainat muuttuivat markoissa yrityksille ylivoimaisiksi ja yli 40 000 yritystä joutui konkurssiin. Tämä johti lopulta siihen, että markasta jouduttiin luopumaan ja siirtymään €uron siipien suojaan! Tämä oli ainoa nopea puolustuskeino korporatismia vastaan.

EK lähti neuvottelupöydistä, mutta SAK ja muut ay-liitot jäivät kärvistelemään kolmikannan hiilloksille. Nyt on kuitenkin niin, että yhteisvaluutassa markkinavoimat lopulta päättävät, missä kaappi seisoo. Ay-liikkeen on joko suostuttava joustoihin työnantajien kanssa tai sitten itkettävä ja nöyrryttävä. Tällainen poteroista ammuskelu ei ole tätä aikaa ja johtaa vain siihen, että automaatio, robotismi ja siirtyminen helpompiin toimintaympäristöihin, vievät työpaikat ja johtavat kansallistalouden matokuurille!

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Kabinettidemokratiaa

WP Login