Posts Tagged ‘valuuttasääntely’

Markan kaipuu

Se näyttää olevan niin, että alle nelikymppisiltä on vanhan oman markan aikaiset tapahtumat pahasti kadoksissa. ”Jos meillä olisi oma valuutta, niin kikyä ei olisi tarvittu” paljastaa koko asian. Asian äänen sanonut varmaan koetti hakea lausahduksellaan ihan jotain muuta kuin etsiä tietä markan paluulle.

Ihan vain muistin virkistämiseksi vielä 1970-luvulla työmatkoilla ulkomailla liikkuvat joutuivat anomaan matkavaluuttansa Suomen Pankilta. Anomuksen käsittely kesti viikkoja. Suomalaiset Eurocardit eivät kelvanneet vielä 1980-luvun alussa ulkomailla ostosten tekoon. Ne kelpuutettiin vain joissakin hotelleissa ja ravintoloissa. Kotimaan pankissa sai valuuttaa vaihtaa vain sen verran, että sillä yöpyi kaupunkihotellissa Euroopassa vain kaksi yötä.

Markka-aika oli ketju devalvaatio-palkkavaatimukset-inflaatio ja jälleen devalvaatio. Tällä ketjulla oli monenlaisia vaikutuksia yhteiskuntaan ja kansantalouteen. Ensinnäkin se takasi työllisyyden ay-liikkeen puuhamiehille ja organisaatiossa eläville. Jatkuvat palkkaneuvottelut ja lakot pitivät siitä huolen.

Vastapuolella se vaikutti esimerkiksi metsäteollisuuteen niin, että käytännössä tuotekehitys laitettiin hyllylle odottelemaan kovempaa kilpailua. Kauppaa hoidettiin keskitetysti yhdistysten kautta ja yritysten vientimiehet olivat vain asiakkaiden viihdyttäjiä.

Pienemmille yrityksille markka merkitsi jatkuvaa valuuttariskien pelkoa. Vientiasiakkaat eivät ostaneet mitään Suomen markoissa. Kustannukset nousivat aina devalvaatiota kohti ja kannattavuus laski. 1980-luvulla rahapolitiikka vedettiin tappiin, kun markan annettiin keinotekoisesti vahvistua yli 30 %. VAT:n tutkimukset 90-luvulta osoittavat, että ilman markan kellutusta, meillä ei enää olisi metsäteollisuusyrityksiä lainkaan.

Devalvaatioaikakauden paras esimerkki olivat ns. suhdannesahat. Ne aloittivat aina sahauksen devalvaation jälkeen ja painoivat terät punaisina aina siihen asti, kun inflaatio söi katteet. Sitten pantiin sahat seisomaan. Varsinainen sahateollisuus puolestaan myi olosuhteiden pakosta tuotteensa päämarkkinoille Ruotsin kruunuissa ruotsalaisten määrätessä hinnat.

Sen sijaan euroon liittyminen laittoi liikkeelle massiivisen tuotekehityksen, jonka tuloksia saamme nyt ihastella. Suuria tehtaita nousee eri puolille niin, että huolestuneimmat pelkäävät jo metsävarojen loppuvan. Puujätteistä tehdään energiaa aina polttoaineita myöden. Lisääkin on tulossa pitkässä juoksussa, joten uusiutuvat raaka-aineet eli metsät nostavat Suomen vielä kukoistukseen, vaikka EU:n jarrumiehet kuinka vastustaisivat kehitystä.

Vasemmistollehan euro on tietysti katkera paikka, koska devalvaatiot aina kasvattivat kansan mielestä karvoja vasemmiston rintaan. Devalvaatioiden jälkeisissä neuvotteluissa ei haluttu rehvastella sillä, että tuleva inflaatio syö kyllä palkkojen ostovoiman hyvin nopeasti. Sen sijaan raharikkaiden porvareiden omaisuuden arvoon inflaatio ei pystynyt. Inflaatio vain nosti kiinteän omaisuuden arvoja ja useimmiten omaisuuden päivitys oli enemmän kuin inflaation määrä. Kuinkas kävi, duunari hävisi aina ja kunnon kapitalisti voitti.

On hyvin surullista, että politiikassa tyhmyys pakkaa tiivistyä. Oma ja puolueen etu ovat tärkeämpiä kuin maan etu.

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Markan kaipuu

WP Login