Posts Tagged ‘työmarkkinat’

Unohdetaan kansantalous

Viime vuosien tapahtumat finanssikriisin jälkeen ovat osoittaneet, että kaikki euromaat hoitavat talouttaan omilla perinteisillä tavoillaan. Yhteistä kuitenkin on, että jäsenmaat noudattavat omia kansallisia sovelluksiaan 1930-luvulla kehitellyistä kansantalousteorioista. Kreikka, Italia, Espanja, Portugali, Irlanti jne. ovat osoittaneet, että vanhat konstit eivät enää toimi! Mistä tämä johtuu? Syynä ovat paitsi maailman talouden globalisoituminen että myös euro.

Maiden luovuttua omista valuutoistaan ja ottaessaan käyttöön euron, ne unohtivat sen, että vanhat käytännöt eivät enää toimi eurotaloudessa. Paitsi, että valtiot unohtivat tämän faktan, niin eurotalous unohtui myös Euroopan komissiolta ja Euroopan Parlamentilta. Siellä oltiin sen harhaluulon vallassa, että ”kyllä pappa maksaa” ja valvonta oli onnetonta. Pappa oli tässä tapauksessa Euroopan Keskuspankki eli EKP.

Tähän sitten ajauduttiin ja euroja alettiin painaa lisää ja taistelu koko EU:n ja euron pelastamiseksi alkoi. Samalla unohdettiin myös se, että EU:ssa on yli 200 erilaista kulttuuria kansallisten kulttuurien sisällä, joilla kaikilla on omat päämääränsä ja tavoitteensa. Näillä kaikilla on myös omat edustustot Brysselissä lobbaamassa ja valvomassa omia etujaan. Näiden lisäksi harmaina toimijoina ovat EU:n laaja virkamieskunta, joka valvoo omia etujaan kehittelemällä satoja mitä ihmeellisimpiä uusia direktiivejä (terva, saunapalvi jne.) Useiden direktiivien ongelmana on ymmärtämättömyys maiden eroavaisuuksista.

Mitä sitten tulee direktiiveihin, niin Alppien pohjoispuolella niitä noudatetaan melko säntillisesti. Sen sijaan eteläpuolella täysin todistetusti ja kiistattomasti, niille on viitattu märällä rukkasella. Siellähän ei oikein kintaita tunneta. Kinnastalous on Välimeren maissa hyvin vieras käsitys. Sen sijaan maissa, joissa on neljä selkeästi toisistaan poikkeavaa vuodenaikaa, kinnastalous on opettanut, että lämpimien aikojen tuotteet on pitänyt säästää kylmien aikojen tarpeisiin. Hälläväliä talous ei olisi jättänyt täällä juuri ketään hengissä seuraavaan satokauteen.

Näistä uusista eurohaasteista maat ovat selvinneet eri tavoin toiset kantapään kautta ja toiset säilyttämällä oman valuuttansa, jolla voivat manipuloida omaa kilpailukykyään. Mikäli muistini palvelee minua oikein, niin tässä asiassa Ruotsi höynäytti Suomea oikein todella komiasti. Se vetkutteli europäätöstään ja antoi suomalaisten neuvottelijoiden uskoa, että myös Ruotsissa otetaan euro käyttöön. Kun Suomi teki päätöksensä, niin Ruotsi ilmoitti järjestävänsä asiasta kansanäänestyksen.

Ruotsin menestyminen ei ole ollut pelkästään kruunun varassa, vaan ruotsalaisilla on aina ollut parempi pelisilmä näissä asioissa kuin suomalaisilla. Yksi merkittävä tekijä on LU, joka on ymmärtänyt paremmin sen, että ilman kilpailukykyä ei ole yrityksiä. Ilman yrityksiä ei ole myöskään yhteiskuntaa, koska vain yritykset tuottavat sitä lisäarvoa, josta veroja maksetaan. Näin saatiin Ruotsiin joustavat työmarkkinat, joiden perään Suomessa haikaillaan.

Mitä sitten tulee Saksaan, niin sielläkin oli kovat haasteet sopeutumisessa EU-talouteen ja sen haasteisiin. Ensin piti maksaa kovat lunnaat Itä-Saksan yhdistämisestä Neuvostoliitolle. Sen lisäksi Itä-Saksan infrastruktuurin ja jopa rakennusten korjaaminen vaati oman erillisen veron länsisaksalaisilta.  Saksassa kuitenkin maailma opetti ja järki voitti.  Kilpailukyky pantiin kuntoon yhteistyöllä ja nyt talous kukoistaa. Vaikka nyt vaaditaan palkankorotuksia, niin nyt on helpompi arvioida, mitä kilpailukyky kestää.

Suomessa on toisin – tai ainakin siltä näyttää. Kilpailukyky tanssiaiset näyttävät johtavan entistä syvempiin juoksuhautoihin ja ymmärrys eurotalouden toiminnasta ja rakenteista on täysin hukassa poliittisilta päättäjiltä. Yrittäjä-pääministeri ei ole joutunut urallaan tekemisiin lattiatason duunareiden kanssa. Hänen työväkensä on ollut korkeasti koulutettua väkeä, jonka käsitys maailman menosta poikkeaa täysin tavallisen duunarin arjesta ja käsitysmaailmasta. Tätä tietoisuutta manipuloivat opportunistiset tahot, jotka toimivat duunareiden jäsenmaksuilla muka heidän edukseen.

Taloustieteilijätkään eivät ole liikkeellä puhtain paperein. Muistan hyvin, kuinka aina devalvaation jälkeen inflaatiota yritettiin hillitä kaikin keinoin. Viimeinen yritys oli 1980-luvun vahvan markanpolitiikka, joka johti katastrofiin, markan kellutukseen ja lopulta pakotti Suomen liittymään Euroopan Unioniin ja euroon.

Nyt osittain samat taloustieteilijät suorastaan itkevät inflaation perään. Mikä on aiheuttanut palttoonkäännön? Kun kysyntä ylittää tarjonnan, hinnat nousevat. Samalla lisätään tuotantoa, jolloin tarvitaan lisää työntekijöitä. Kun hinnat nousevat ja inflaatio kiihtyy, niin samalla nousee BKT ja valtion velkojen suhde bruttokansatuotteeseen pienenee ja valtio ehkä selviää rahoittajiensa ja EU:n holhouksesta. Entisestä vihollisesta, inflaatiosta, onkin näin tullut liittolainen. Miten tässä nyt pääsi näin käymään?

Nyt sitten odotellaan soittaako valtioneuvoston sinfoniaorkesteri pääministeri Sipilän johdolla meille kesäillan kiky-valssia vai Tuntemattoman sotilaan valssia Kusessa ollaan?

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Unohdetaan kansantalous

WP Login