Posts Tagged ‘tuotantotilat’

Maatalouskin tarvitsee kilpailukykyä

Sotien jälkeen kouluissa oli syksyisin ”perunannostoloma”. Silloin kouluista lähdettiin joukolla auttamaan viljelijöitä elonkorjuussa. Noihin aikoihin kaupungeissakin tajuttiin, että ilman tätä apua, ruokapöytiin voi seuraksi istua nälkä. Nyt sukupolvia myöhemmin tämä yhteys on jotenkin kadonnut. Sen tilalle on noussut maataloustukia soimaava someraivo.

Tosiasiassa euron aikana tuet eivät ole jääneet kartuttamaan maatalousyrittäjien lompakoita. Ne ovat menneet muualle arvoketjuun eli jalostukseen ja jakeluun. Tämä puolestaan johtuu siitä, että on halvempia tuottajamaita, joista arvoketjun loppupäähän voi tuoda tuotteita kilpailukykyisemmin. Tästä esimerkkinä ovat suomalaiset vaikkapa Viroon integroituneet jalostajat ja tuottajat. Näistä kovista kilpailijoistamme ei lehdistömme juurikaan kirjoittele.

Virolaiset tuottajat olivat todella helisemässä itsenäistymisen jälkeen. Silloin eurooppalaisia tuotteita dumpattiin pilkkahintaan Viroon. Virolaisten ainoa etu olivat kolhoosien suuret tilat, viljavat pellot ja neuvostoajoilta jääneet tuotantotilat. Kyllä silloin 90-luvun alussa tuli vielä tippa silmään katsellessa kesannolle jääneitä peltoja. Tanskalaiset huonekalutuottajat vielä lisäsivät tuskaa, ostamalla suuria navettoja huonekalutehtaikseen.

Kun Viro, siis Eesti, liittyi EU:in, niin tilanne muuttui. Polkuhinnat hävisivät ja oman tuotannon kilpailukyky parani. Tässä auttoi myös se, että valvontabyrokratiaa ei juuri ollut, eikä vanhoja tuotantotiloja ollut tarvetta uusia. Ajan kanssa tietenkin uuttakin rakennettiin. Kaupunkilaisilla Suomessa ei ole myöskään käsitystä suomalaisesta maatalousbyrokratiasta. Meillähän eläintensuojelu on paremmalla tasolla, kuin vanhusten suojelu. Karjasuojat ovat melkein kuin sairaaloita.

Pitäisi ymmärtää, että meillä maatalouden harjoittaminen on vähintään kaksi kertaa kalliimpaa kuin Etelä-Euroopassa. Syynä ovat pohjoiset olosuhteet ja byrokratia. Hyvä puolihan tässä on se, että koko tuotantomme on eurooppalaisten näkökulmasta luomua. Kotimaiset ostajat eivät vain halua maksaa siitä yhtään enempää. Luomu onkin kaupanhyllyissä kalliimpaa, kuin vaikkapa muualta Suomeen tuodut elintarvikkeet. Jos suomalainen tuottaja haluaa täällä myydä omia tuotteitaan, niin puhtaat suomalaiset tuotteet on myytävä samaan hintaan kilpailijoiden kanssa.

Tästä syystä pään avaus esimerkiksi possun osalta Kiinaan, on suositus myös muille vientiasiakkaille. Possun osalta on jopa menty niin pitkälle, että edes ruuan tähteitä ei saa possuille syöttää. Suomalainen possu ei siis ole kerroslihaa, vaan se muistuttaa maultaan jo enemmän kalkkunaa. Rasva on tuomittu possun tuotannossa. Sen sijaan ihmiset saavat syödä roskaruokaa mielin määrin ja kasvattaa rasvapitoisuuttaan. Kas kun roskaruoka on bisnes, mutta possun kasvatus on riskibisnes. Terveyden huollon hyvät käytännöt ovat vapaaehtoisia, mutta maataloustuotanto on valvottua ja säänneltyä.

Nyt kuitenkin pitää muistaa, että kriisitilanteessa Suomi on vain oman tuotantonsa varassa. Kulkuyhteydet Suomi-nimisestä saaresta saadaan poikki nykyisillä sodankäyntimenetelmillä totaalisesti. Ehkä silloin palataan jälleen perunnanostolomiin. Lopettakaa siis se someherja!

Kommentit pois päältä artikkelissa Maatalouskin tarvitsee kilpailukykyä

Yrittämisen olosuhteet Suomessa

Jos Apple olisi perustettu Suomessa, niin Applea ei olisi. Suomessa yrityksen toiminnan puitteet on kaikilla tasoilla säännelty perusteellisesti. Suomessa ei autotalleissa saa harjoittaa minkäänlaista yritystoimintaa. Toimitilaa säätelevät ja valvovat mm. rakennusvalvonta, työturvallisuusvalvonta, palo- ja pelastusvalvonta, väestönsuojeluvalvonta jne.

Kävin kansainvälistä kauppaa yli 30 vuotta ja näin matkoillani sellaisia toimitiloja, joissa Suomessa ei olisi ollut mitään mahdollisuutta harjoittaa minkäänlaista liiketoimintaa. Tulinkin siihen tulokseen, että Suomessa on maailman tehokkaimmat esteet yrittämiselle.

Suomessa poliitikot puuhastelevat yrityksen perustamisen ongelmien kanssa. Yrityksen perustamisesta byrokratiasta onkin tehty varsin helppoa suomalaiselta kannalta katsottuna. Virossa sen sijaan voi mennä kauppaan ja ostaa yrityksen parilla sadalla eurolla. Hintaan sisältyy uuden hallituksen valinta, mahdollinen nimen muutos ja notaarin vahvistus, joka Virossa vaaditaan. Siellä notaari myös tarkistaa, että kaikki lain edellytykset on täytetty.

On varsin yleistä, että tavaroita tuotetaan maailmalla kaikenlaisissa olosuhteissa. Britanniassa valmistetaan autotalleissa jopa huonekaluja ja siellä saattaa olla 3-5 työntekijää. Saksassa osavaltiosta riippuen yhteiskunta rahoittaa ja vuokraa teollisuustilat. Virossa 90-luvun puolivälissä tanskalaiset huonekalufirmat valtasivat suuren osan Viron tyhjentyneistä navetoista. Paikalliset pankit rahoittivat saneeraukset olemattomilla vakuuksilla.

Näissä tiloissa ei ollut sosiaalitiloja eikä suihkuja ja vessoja. Rakennuksen ulkopuolella saattoi olla ränsistynyt puuhuussi. Lattiat jouduttiin valamaan uusiksi, jotta saatiin koneille perustat. Suomessa pahimmillaan työsuojelu vaatii 1 vessan/2 työntekijää, Suihku tarvitaan viidelle, vaikka kukaan ei niitä käyttäisi. Palotarkastaja voi määrätä katolle automaattisesti aukeavat paloluukut, vaikka asiantuntijat sanovat, että niiden vuoksi rakennus palaa ennen, kuin palokunta ehtii paikalle.

Etenkin teollisuuskiinteistöt ovat niin monen eri viranomaisen mielivallan alla, että aikaa ja rahaa palaa ennen, kuin kaikki luvat on täytetty. Euroopassa on toisin. Italiaan, Ranskaan, Saksaan, Britanniaan jne. rakennettiin EU:n rahoituksella kokonaisia teollisuuskyliä ja jopa kaupunkeja. Suomen ministeriövetoiseen järjestelmään tämä ei jostain syystä istunut. Monissa muissa maissa tällaiset rahoitukset haettiin suoraan Brysselistä, kun ne Suomessa menevät ministeriöiden kautta!

Tämän lisäksi Suomessa on kehitetty aivan ihmeellinen passijärjestelmä. Jokaiseen hommaan pitää olla oma korttinsa tai passinsa. Yrittäjällä saattaa olla 5-10 erilaista ”työlupaa”, joita kuitenkaan ei edes valvota. Muissa EU-maissa riittää yleensä ajokortti, eikä passia tarvita kuin matkustettaessa rajojen yli. Jos joku maa, niin Suomi on todellinen yrittäjän holhousvaltio! Siinä on todellista kikyä!

Mitä sitten tulee yrittämisen paperibyrokratiaan, niin Virossa otettiin ns. verotili käyttöön jo 10 vuotta ennen, kuin se tuli Suomeen. Koska Virossa yrityksiä verotetaan vain siitä tulosta, joka otetaan ulos yrityksestä, niin koko taloushallinto on paljon kevyempi. Kirjanpidon poistoilla ja arvostuserillä ei ole mitään rajoituksia. Virossa laki ei tunne edes peiteltyä osingonjakoa, joka on Suomen verottajan suursuosikki.

Voi siis perustellusti todeta, että yritysbyrokratian purkamisyritykset Suomessa ovat olleet täysin kosmeettisia. Tällä vuosituhannella on byrokratia vain lisääntynyt. Yrittäjyydestä on tullut julkisen työllistämisen turbo, jolla pyritään lisäämään julkisen sektorin työpaikkoja tai ainakin säilyttämään ne. Toinen asia on sitten se, pystytäänkö kaikkia sääntöjä edes valvomaan.

Britanniassa asia on ratkaistu siten, että siellä TEM:ssä on erillinen osasto pk-yrityksiä ja yksinyrittäjiä varten. Tämän otti käyttöön Margaret Thatcher. Tämä osasto voi kävellä paikallisten byrokraattien yli ja oikaista mutkat. Suomessa byrokraatti on valtiovallan erityisessä suojeluksessa, jonka takaa hallinto-oikeus.

Kommentit pois päältä artikkelissa Yrittämisen olosuhteet Suomessa

WP Login