Posts Tagged ‘tulevaisuus’

Maailmankirjat sekaisin

Tulevaisuutta arvioitaessa kiinnitetään huomiota heikkoihin signaaleihin, trendeihin ja megatrendeihin. Tärkeimpänä lähtökohtana pitkän vuosikymmenien päähän ulottuvat tarkastelun lähtökohtana on arvioida heikkojen signaalien kehittyminen megatrendeiksi. Siihen tarvitaan tarkkaa ja analyyttistä tilastojen arviointia, mutta myös pragmaattista lähestymistapaa.

Poliittisessa päätöksenteossa sen sijaan ei ajatella kuin sen hetkistä puolueen ja henkilökohtaista tilannetta seuraavissa vaaleissa. Monipuoluevaltioissa päätökset tehdään kompromisseina ja tämä yhtälö on demokratian suurin sudenkuoppa. Kompromisseilla rakennetaan pääasiassa kalliita hallintohimmeleitä, joita on erittäin vaikea purkaa. Viro on hyvä esimerkki puhtaalta pöydältä aloittamisesta, jossa on otettu oppia muiden virheistä.

Tällä hetkellä maailmalla tapahtuu paljon ja signaaleja ja trendejä on monissa eri vaiheissa. Nämä ovat poliittisia ja etenkin kauppapoliittisia heikkoja signaaleja on eri puolilla maailmaa. Lisäksi ilmaston muutos on vahvistumassa megatrendiksi, jota poliittiset ambitiot kasvattavat eksponentiaalisesti. Näitä vahvistavat myös eri tavoin ja eri suunnilla autoritääriset johtajat useissa eri maissa.

Ehkä kaikkein merkittävin on kuitenkin Kiinan kehitys kansainvälisillä areenoilla. Kiinan historia ja kiinalainen kulttuuri poikkeavat länsimaisesta kulttuurista kuin yö ja päivä. Yhdysvallat ovat nyt länsimaisen kulttuurin keihäänkärki ja mitä siellä tapahtuu? Nykyinen presidentti saa siellä enemmän tuhoa aikaan kuin yksikään vieraanvallan agentti. Jos Trump äänestetään vielä toiselle kaudelle, niin 2030-luvulla Yhdysvalloista on jäljellä vain savuavat rauniot.

Vaikka tulevat presidentit yrittäisivät palata ajassa aikaan ennen Trumpia, niin kuka enää uskoo Yhdysvaltoihin. EU:ssa tilanne ei ole käytännössä juurikaan parempi. Jäsenmaat ovat eripuraisia keskenään, koska alueella on yli 200 eri kulttuuria eli useita maiden sisällä. Kirsikkana kakun päällä on brexit ja tilanne Espanjan Kataloniassa. Länsimaisen markkinatalouden ja demokratian kohtalo näyttää siis hyvin kilpailukyvyttömältä mallilta johtamaan tulevaisuuden maailmaa.

Siinä missä länsimainen kulttuuri Eurooppa-lähtöisesti on ollut maailman valloittamista, on kiinalainen kulttuuri ja Kiina joutuneet puolustamaan itseään niin lännestä kuin idästäkin tulevia aggressioita vastaan. Kiina ei siis ole ollut valloittaja vaan valloitettu ja miehitetty maa. Tämä antaa täysin erilaisen näkökulman toiminnalle vieraiden valtioiden kanssa. Kiina tarjoaakin länsimaiselle markkinataloudelle vakavasti otettavan haasteen.

Se on kiinalainen markkinatalous. Tällaisessa markkinataloudessa päätökset tehdään nopeasti ja pääomat ovat välittömästi käytössä. On muistettava, että jo nyt Kiinan valuuttavaranto on likimain yhtä suuri kuin USA:n valtion velka. Toisaalta Kiina on myös rahoittanut kauppaansa Yhdysvaltoihin ja sen saatavat ovat melkoiset. Vaikka Yhdysvallat ovat iso kotimarkkina, niin Trumpin politiikalla eli sulkemalla itsensä, se ei pysty maksamaan velkojaan saati pitämään valtion talouttaan yllä.

Kiina on näyttänyt strategiansa, joka on pitkälle samanlaista kuin länsimaissakin, mutta ei niin aggressiivista. Perustetaan kiinalaisia yrityksiä hiljalleen tärkeimpiin kohdemaihin ja tullaan osaksi näiden maiden elinkeinoelämää. Kiinana valtio voi tukea strategisesti tärkeitä hankkeita hyvin nopeasti ilman monimutkaisia poliittisia koukeroita, joita länsimaissa harrastetaan. Tämä strategia on opittu lännestä, jossa myös raha ratkaisee. Tällä tavoin käytetään lännen omia aseita ja saadaan aikaan veretön vallan anastus, jos niin halutaan. Todennäköisesti Kiina ei kuitenkaan halua vallankumousta, vaan tehdä bisnestä etabloitumalla kohdemaihinsa.

EU:a perustettaessa parlamenttiin valittiin jäsenmaiden hallitusten toimesta täysin palvelleita vilttiketjun poliitikkoja. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että jäsenmaissa ei aluksi otettu koko unionia kovin vakavasti. Siksi valittiin poliitikkoja, joille näin haluttiin korvata heidän palvelunsa isänmaalleen. EU:n nykyistä tilannetta tarkasteltaessa tämä hällä-väliä-asenne johti nykyiseen sekasortoiseen tilanteeseen, jossa muodon vuoksi tehtaillaan erilaisia direktiivejä. Monet direktiivit eivät toimi samalla tavoin Välimeren maissa ja Skandinaviassa.

Talouskriisit osoittavat, että valvonta on ollut lepsua avustusten ja kansallisten talouksien suhteen. Myös lahjontaa ja muita väärinkäytöksiä on tullut ilmi, koska EU:n virkailijat ovat tottuneet niihin synnyinmaissaan. Kuten eräs saksalainen asiakkaani totesi jo 1970-luvulla, että Alppien eteläpuolelta ei ole koskaan tullut mitään hyvää. Tästä todisteena ovat nyt Kreikka, Italia, Espanja ja Portugali. Vaikka talouskriisi alkoikin Yhdysvalloista, niin se paljasti väärinkäytökset myös Euroopassa.

Mitä sitten tulee EU:n direktiiveihin, niin niitä noudatetaan eri jäsenmaissa täysin eri tavoin. Tämä johtuu pääosin siitä, että direktiivien valvonta on annettu maan omille hallituksille. Toinen ongelma on, että direktiivien valvontaa ja niistä aiheutuvia kuluja ei korvata millään tavoin. Esimerkkinä voisi ottaa laivojen rikkipäästöjen valvonnan. Olen kuullut lähialueen maissa sanottavan, että ei ole varaa tällaiseen kalliiseen valvontaan. Jos EU palkkaa valvontajärjestelmän ja sen henkilöstön, niin kaikin mokomin. Suomessa ei kulujen perään kysellä, vaan kaikki vaan veronmaksajan piikkiin.

Venäjä muodostaa mielenkiintoisen arviointikohteen. Kun kävin Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin usean vuoden työasioissa eri puolilla Venäjää, niin tilanne oli aika samalla lailla sekasortoinen kuin Baltian maissa. Samanlaista kehitystä kuin, mitä tapahtui Virossa, ei ole tapahtunut lainkaan Venäjällä. Toki maa on paljon suurempi ja vaikeampi hallita. Virossa ei toki myöskään ollut niin paljon varastettavaa kuin Venäjällä. Venäjällä Jeltsinin jälkeen valittiin patriotismiin perustuva populistinen linja, jonka takuumiehinä olivat FSB, FSO ja vastaavat järjestöt.

Yksityistäminen hoidettiin niin, että maahan syntyi oligarkkiyhteisö. Siinä oli kaksi eri kerrosta. Parhaat lähtöasemat markkinatalouden ensimerkeistä hyötymiseen oli niillä, joilla oli vaikutusvaltainen virka kommunistisessa puolueessa. Nämä ”nomenklatuuraoligarkit” pystyivät valtuuksiensa avulla kohtelemaan Venäjän taloutta ikään kuin se olisi heidän yksityistalouttaan. He hyödynsivät eroa, joka vallitsi Venäjän alhaisten, kiinteiden hintojen ja ulkomaisten markkinaehtoisten hintojen välillä. Tämä hoidettiin niin, että vain he saivat vientilisenssejä, joita ei myönnetty yrityksille. Kun myytiin dollareissa ja ruplan arvo putosi kuin kivi, voitot olivat satoja prosentteja. Tiesin myös tapauksia, joissa myyjille ei maksettu lainkaan.

Oligarkkien kerman muodostavat nykyiset venäläiset miljardöörit. Heidän asemansa perustuu siihen, että he eivät osallistu politiikkaan ja ovat uskollisia presidentti Putinille. Putinin puolueen rahoituksiin ja muihin valtapuolueen rahoitusprojekteihin toki saa ja pitääkin osallistua. Totuus näiden Venäjän rikkaiden taustalla on se, että heidän alkupääomansa on tavalla tai toisella ”peritty” Neuvostoliiton valtion varoista. Samana yönä, kun Jeltsin nousi valtaan, Gosbankin (Neuvostoliiton valtion pankki) koko valuutta- ja kultavaranto lastattiin lentokoneisiin Sheremetjevon lentokentällä. Koneiden suuntana olivat Kypros, Malta, Gibraltar ja Sveitsi. Näin sadat miljardit dollarit löysivät uudet isännät. Joukossa oli epäilemättä näitä ”nomenklatuuraoligarkkeja”. Se vain kuitenkin on niin, että kannettu vesi ei kaivossa pysy!

Yhä yleistyvät mielenosoitukset ovat sellainen heikko signaali, joka mitä todennäköisimmin johtaa 2040 – 2050 luvulla megatrendiin. Noihin aikoihin viimeisetkin neuvostoliittolaiset kommunistit ja ”nomenklatuuraoligarkit” ovat siirtyneet neuvostoajasta ikuisuuteen. Valtaan ovat siirtyneet itsenäisen Venäjän aikana ja heidän jälkeensä syntyneet. Maan taloudessa on saatava aikaan täydellinen uudistuminen, jotta maan valtavat luonnonrikkaudet voidaan jalostaa kaupallisiksi tuotteiksi ja nostaa koko kansan elintasoa. Oligarkkien perilliset ovat joko onnistuneet jatkamaan isiensä töitä, tai laajemmissa suvuissa omaisuudet ovat jakautuneet sukupolvien vaihtuessa.

On mahdollista ja jopa todennäköistä, että uusi Venäjä valitsee yhteistyön lännen kanssa, koska Kiina on salakuljettamalla verottanut idässä venäläisiä metsiä ja korjannut näin jalostusarvon äiti Venäjältä. Yhteistyö saattaa jopa mennä niin pitkälle, että Venäjä liittyy EU:n jäseneksi noina vuosikymmeninä, ellei jo aiemmin. Energia on se, joka sitoo molempia yhteen.  Ken elää, hän näkee!

Kommentit pois päältä artikkelissa Maailmankirjat sekaisin

Voiko tulevaisuutta valita?

Trump loi käsitteen vaihtoehtoisista totuuksista. Mutta onko olemassa myös vaihtoestoisia tulevaissuksia? Suuret monikansalliset yhtiöt alkoivat tutkia mahdollisia tulevaisuuksiaan jo 1960-luvulta alkaen. Tulevaisuuden tutkimuksen katsotaan alkaneen matemaatikko Olaf Helmeristä, joka oli RAND-yhtiön palveluksessa.

Tulevaisuudentutkimuksen perusolettamuksen mukaan tulevaisuus ei ole ainakaan kokonaan ennalta määrätty, vaan tulevaisuus on avoin ja siihen voidaan vaikuttaa. Tulevaisuudentutkimus ei pyri ennustamaan yhtä ainoaa tulevaisuutta, vaan kartoittamaan mahdollisia vaihtoehtoisia tulevaisuustiloja eli polkuja.

Tässä prosessissa tulevaisuudentutkijat käyttävät hyväkseen erilaisia työkaluja kuten esimerkiksi aikasarja-analyyseja, skenaarioita ja simulaatioita. Skenaariot muodostuvat yleensä heikoista signaaleista ja trendeistä. Näistä pyritään päättelemään, mitkä vaihtoehdot muodostuvat megatrendeiksi. Näin aikaan saatuja tuloksia kutsutaan tulevaisuustiedoksi.

Tulevaisuuden tutkimisen vaihtoehtona on ns. ajopuutulevaisuus. Tätä termiähän on käytetty monasti politiikassa. Tulevia tapahtumia, kuten vaikkapa budjettien toteutumismahdollisuuksia, ei sen kummemmin analysoida. Mennään vanhoilla kaavoilla ja vanhoilla luvuilla lisäämällä entisten päälle joitakin prosentteja. Näin saadaan ajopuutulevaisuus, jossa virta vie mukanaan.

Monissa yrityksissäkin unohdetaan se, että maailma muuttuu hyvin nopeasti. Kun on joskus tehty yrityksen perustamisvaiheessa rahoittajien vaatimuksesta liiketoiminta suunnitelma eli Business Plan, niin se siitä. Nykyisessä globaalissa maailmassa tämä suunnitelma pitäisi päivittää joka vuosi budjetin teon yhteydessä. Pitäisi arvioida, mitä muutoksia on tapahtunut liiketoimintaympäristössä ja miten niihin pitäisi reagoida?

Suurimpia yhteiskunnallisia mokia tulevaisuuden ennustamisen kannalta käsitellään hallituksessa ja eduskunnassa parhaillaan. Jo 1980-luvulta alkaen oli tiedossa, että suuret ikäluokat joutuvat aikanaan pois työterveysjärjestelmästä kansalliseen terveydenhuoltoon. Osaltaan lain tekijät ovat itse syyllisiä siihen, etteivät ottaneet jo silloin huomioon tätä faktaa. Aikaa olisi ollut ainakin 30 vuotta, mutta vasta nyt, kun on niin sanotusti tyrät sylissä, koitetaan kovalla kiireellä saada aikaan Sote-uudistusta, jolla voitaisiin taata myös suurten ikäluokkien puolelle miljoonalle kansalaiselle tasa-arvoiset palvelut.

Samaan aikaan ollaan tekemässä myös toista virhettä. Syntyvien lasten määrän aleneminen on muodostunut selväksi trendiksi. Tilastollisesti tarkastellen viimeinen suomalainen syntyy joskus 2050-luvulla. Tästä trendistä huolimatta poliittiset päättäjät eivät ole varautuneet mitenkään väestön vähenemiseen. Tulevaisuuden suunnittelemiseksi pitäisi selvittää, miksi lapsia syntyy niin vähän? Jos syntyvyydelle ei pystytä tekemään mitään, niin ilmeinen vaihtoehto on lisätä maahanmuuttoa. Tässä vaihtoehdossa ovat kuitenkin tunteet vahvasti pinnalla, mutta mikä on vaihtoehto?

Nyt pitäisi siis arvioida, kuka palvelee nykyisiä nuoria 50 vuoden päästä? Suomalaisista ovat jäljellä ehkä vain 2030-luvulla syntyneet, joita on liian vähän palveluammatteihin. Rasismi ei ainakaan auta tilannetta lainkaan! Nykyisten poliittisten päättäjien olisi siis syytä pohtia ja arvioida tulevaisuuden vaihtoehtoja, eikä vain puuhastella tämän ajan ongelmissa.

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Voiko tulevaisuutta valita?

Tilastot ja kuinka niitä käytetään

Erilaisia tilastoja laaditaan tolkuttomasti Suomessakin, mutta miten on niiden tulkinta?  Tulkitaanko niitä tarkoitusperäisesti eli subjektiivisesti vai tarkoitukseen sopivalla tavalla? Tilastoissa ja niiden tulkinnassa on suurin ongelma se, että tulkitsijoiden tiedossa ei juuri koskaan ole tilaston kaikkia muuttujia. Tiedossa ei myöskään usein ole, mihin tarkoitukseen tilasto on alun perin tehty.

Käytännön on lukemattomia esimerkkejä siitä, mitä ja miten tilastoja julkistetaan. Nyt on juuri saatu tilastoja siitä, että Lahdessa on työttömyys laskenut. Tämä on otettu annettuna totuutena, mutta sen vastaparametri on, ovatko työpaikat lisääntyneet. Työttömyyden lasku on muodostumassa trendistä megatrendiksi, koska suuret ikäluokat poistuvat markkinoilta eläkkeelle. Kaupungin talouden kannalta tärkeää on saada lisää työpaikkoja eli veronmaksajia.

Valtakunnallisesti ajatellen on helppo yhtyä Donnerin ajatukseen siitä, että Suomeen on saatava 40 000 hengen vuosittainen pakolaiskiintiö. Viime vuonna suomalaisten määrä lisääntyi vain reilulla 120 hengellä. Tämän verran oli syntyneitä enemmän kuin kuolleita. Tilastollinen todennäköisyys tältä pohjalta on se, että jo ensi vuosikymmenellä kuolleisuus ylittää syntyvyyden. Toisin sanoen suomalaiset ovat kuolemassa sukupuuttoon. Tätä trendiä vahvistaa rasismi ja muukalaisviha pyrkimällä estämään maahanmuuttoa!

Kaupunki on myös tiedottanut, että väkiluku vuoden 2014 lopussa oli Lahdessa 118 000. Aikaisemmin kaupunki ilmoitti: ”Lahti on Suomen yhdeksänneksi suurin kaupunki, jonka väkiluku oli vuoden 2014 lopussa 103 754.”  Jostain syystä kaupunki on halunnut ilmoittaa Nastolankin asukasmäärän jo 2014 tilastoon. Miksi? Tällaisella tilaston vääristämisellä on oltava jokin painava syy.

Joistakin tilastoista puolestaan ei piitata lainkaan. Parhaita esimerkkejä on Suomen väestön ikärakenne (demografia). Jo 2000-luvun alussa viimeistään oli selvää, että suuret ikäluokat alkavat siirtyä eläkkeelle 2010-luvulla. Päättäjiltä jäi joko huomaamatta tai ymmärtämättä, mitä seurauksia tästä on. Kirjoitin useaan kertaan Lahden kaupunginjohtajalle, että eläköityminen aiheuttaa suuria paineita terveyspalveluissa, koska eläkkeelle lähtevät siirtyvät työterveyshuollosta kuntien kustantamaan terveyshuoltoon.

Vieteistäni seurasi vain suuri hiljaisuus. Varmaan päättäjät ajattelivat silloin, että no se on monen vaalikauden päässä. Se on silloin toisten päättäjien murhe. Tätä täydellistä piittaamattomuutta paikataan nyt soteuudistuksella. Kunnat eivät jaksaneet tätä taakkaa yksin kantaa, joten asia oli pakko korjata, mutta vasta sitten, kun oli jo housuissa.

Sama todennäköisyys on nyt peruskoulutuksessa edessä. Syntyvyys vähenee hurjaa vauhtia ja kohta koulut ammottavat tyhjyyttään. Nyt kuitenkin korjataan homekouluja vanhan kapasiteetin mukaiseen kuntoon. Trendi kuitenkin näyttää siltä, että suuri osa näistä kouluista ammottaa tyhjyyttään jo 2030-luvulla. Vaihtoehto tietenkin on, että niissä opetetaan maahanmuuttajia, mutta ehkä heiltä ei vaadita enää pakkoruotsia.

Esimerkkejä tilastojen väärinkäytöstä, ymmärtämättömyydestä ja täydellisestä piittaamattomuudesta riittää niin paljon, että niitä on mahdoton listata yhdessä jutussa. Historia kuitenkin todistaa supisuomalaiseksi maan tavaksi sen, että Suomessa muutokset tehdään vasta pakon edessä. Onko tämä sukupolvi viisaampi kuin edeltäjänsä, vai jäävätkö ongelmat seuraaville sukupolville, jää nähtäväksi.

 

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Tilastot ja kuinka niitä käytetään

WP Login