Posts Tagged ‘Trump’

Populismi – vaihtoehtoinen demokratiako?

Populismi on vallannut alaa laajalti maailmassa. Koto-suomessa populismi on jo historiallista, koska Suomen Maaseudun puoletta voidaan pitää sen perustana. Viimeisissä eduskuntavaaleissa populismi johti perussuomalaiset jytkyyn. Nyt myös Itävallassa, Saksassa, Italiassa, Puolassa, Unkarissa ja Yhdysvaltojen presidentin vaaleissa on populismi näyttänyt demokratialle taivaan merkit. Kaiken kruununa on vielä twitter.

Mistä tämä kaikki johtuu? Se kertoo äänestäjien kyllästymisestä nykyisiin puolueisiin ja niiden tapaan toimia. Turhautuneilla ihmisillä on nykymaailmassa vain kaksi vaihtoehtoa: nousta barrikadeille tai antautua populismille. Populismia on äänestänyt niin paljon väkeä, että kaikki eivät voi olla tyhmiä. Voikin olla niin, että populisteja äänestävät haluavat näyttää vanhoille puolueille keskisormeaan.

Toistaiseksi populistien saavutukset ovat vallankäytössä olleet vaisuja. Lähinnä seurauksena on ollut hämmennys poliittisessa kentässä. Pahimmat vaihtoehdot ovat nyt mahdollisia Italiassa ja siellä tehtävät ratkaisut saattavat järkyttää koko Eurooppaa. Toinen vakava tilanne on Yhdysvalloissa, jossa Trumpin arvaamattomuus jo nyt järkyttää koko maailmankauppaa.

Onko tälle kehitykselle vaihtoehtoja? Päättäjät tarjoavat digitaalisuutta vaihtoehdoksi joka paikkaan. Vain yhteen asiaan se ei kelpaa. Kun esiin nousee digitaalinen neuvoantava kansanäänestys, niin siihen sitten löytyy vaikka minkälaisia esteitä. Tietosuoja on se perälauta, johon asia törmää. Ei auta vaikka pankit, terveydenhuolto, pelastustoimi yms. käyttävät tietotekniikkaa ilman pelkoa tietoturvan järkkymisestä.

Sen verran on taivuttu, että on luotu Kansalaisaloite-järjestelmä, jonka kautta kansalaiset voivat saada asioitaan esille. Tämän heikkous on kuitenkin se, että siitä voivat hallitus ja eduskunta valita mieleisensä ja tyrmätä poliittisesti epäsopivat. Eläkeindeksi loistavan esimerkkinä! Se ei siis vastaa neuvoantavaa digitaalista kasanäänestystä. Syykin on selvä! Se kaventaisi vakavasti poliittisten puolueiden ja heidän edustajiensa päätäntävaltaa!

Nykyinen demokraattinen toimintamalli tai perinne on siis vakavan valinnan edessä. Yrittää tulla toimeen populismin arvaamattomuuden kanssa tai lisätä digitaalisesti kansanvaltaa. Tässä on muistettava, että kyseessä on vain neuvoantava äänestys. On kuitenkin selvää, että pitää olla nykyistä vankemmat perustelut, jotta kansan mielipide voitaisiin ohittaa. Yli puolet eduskunnasta voi hyvin olla väärässä, mutta enemmistö kansasta tuskin.

Kansan ottaminen mukaan suoraan päätöksen tekoon lisäisi myös poliittista aktiivisuutta ja  myös äänestysvilkkautta.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Populismi – vaihtoehtoinen demokratiako?

Jerusalemin historiasta

Siitä asti, kun Trump julisti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi, on Jerusalemista käyty kaikenlaista keskustelua niin lehdistössä kuin somessakin. Tietoa on toki saatavissa, mutta yleisesti viestit ovat olleet pintapuolisia ja keskittyneet vain Israelin ja Palestiinan suhteisiin. Jerusalemin historia on kuitenkin paljon pitempi ja kaupunkia ovat hallinneet vuosituhansien aikana kuka kulloinkin.

Ensimmäiset arkeologiset todisteet asutuksesta ovat ajalta 3000–2800 eaa. Myöhäiseltä pronssikaudelta on peräisin varhaisin kirjallinen maininta Jerusalemista tällä nimellä (noin 1400 eaa.) Jerusalem mainitaan nimellä Rusalimum 2000-luvulla eaa.

Raamatun mukaan Jerusalemin asukkaita olivat jebusilaiset kunnes Israelin kuningas Daavid valloitti kaupungin noin 1000 eaa. ja teki siitä Israelin ja Juudan pääkaupungin. Vuonna 925 eaa. Jerusalemista tuli pelkästään Juudan pääkaupunki, kun Salomon valtakunta jaettiin kahtia Israelin ja Juudan  kuningaskuntiin.

Nebukadnessar valloitti Jerusalemin 586 eaa. ja babylonialaiset hävittivät Jerusalemin temppelin vuonna. Tällöin suuri osa kaupungin asukkaista pakkosiirrettiin Babyloniin. Vuonna 538 eaa. Aleksanteri Suuren hyökättyä Persiaan Juudean maakunta joutui makedonialaisten hallintaan 332 eaa. ja Aleksanterin kuoltua se kuului aluksi Ptolemaios I:n hallitseman Egyptin alaisuuteen. Vuonna 198 eaa. Seluekidit valtasivat kaupungin.

Makkabilaisten kiistan takia vuonna 63 eaa. Roomasta lähetettiin Pompeius Jerusalemiin. Hänen jälkeensä roomalaiset määräsivät Juudean kuninkaaksi Herodeksen. Hänen jälkeläisensä hallitsivat Juudeaa Julius Marcus Agrippaan asti. Agrippa rakennutti uuden muurin Jerusalemiin 41–44 jaa..Vuonna 66–67 juutalaiset nousivat kapinaan roomalaisia vastaan ja roomalaiset valloittivat Jerusalemin vuonna 70 jaa., ja 3 vuotta myöhemmin ensimmäinen juutalaissota päättyi.

Vuonna 132 Jerusalemin juutalaiset nousivat kuitenkin vielä uudestaan kapinaan Roomaa vastaan. Tämä Bar Kohban kapina, toinen juutalaissota päättyi vuonna 135, jolloin keisari Hadrianus karkotti kaikki juutalaiset monista osista Palestiinaa sekä Jerusalemista, joka oli tuhottu perustuksia myöten. Jerusalem muutettiin roomalaiseksi varuskuntakaupungiksi. Osan näistä paenneista juutalaisista oletetaan perustaneen Mustanmeren ympärille Khazarian monikulttuurisen valtion. Khazarialla oli merkittävä asema Idän Silkkitien avaamisessa ja ylläpitämisessä.

Rooman valtakunnan hajottua Jerusalem kuului Itä-Rooman alueisiin. Vuonna 614 persialaiset valloittivat kaupungin. Bysanttilaiset valloittivat kaupungin uudelleen vuonna 629. Muslimit valloittivat sen vuonna 638 kalifi Omarin johdolla, ja vuonna 691 kalifi AQbd al-Malikin rakennuttama Kalliomoskeija vihittiin Temppelivuorella. Kalifi al-Hakim tuhosi Pyhän haudan kirkon ja muita kirkkoja ja synagogia noin vuonna 1010.

Vuonna 1072 Jerusalem joutui taas turkkilaisille muslimeille, jolloin juutalaisia ja kristittyjä vainottiin. Jerusalem oli ristiritarien, kristityn nimeä käyttäneiden ristiretkeläisten hallussa vuodesta 1099 vuoteen 1187, jona aikana oli muslimien ja juutalaisten verilöylyjä. Vuonna 1187 Saladin valloitti sen uudelleen islamille. Hän antoi ristiritarien karkottamien muslimien ja juutalaisten palata takaisin asuinsijoilleen. Rikhard Leijonamieli yritti valloittaa Jerusalemin uudelleen vuonna 1191. Malik al-Muazzam Isa hajotti kaupungin muurit vuonna 1219.

Saksan keisari Fredrik II sai Jerusalemin vuonna 1229 hallintaansa diplomaattisin keinoin, mutta vuonna 1244 muslimit valloittivat sen jälleen. Ollessaan kristittyjen hallinnassa Jerusalem oli Jerusalemin kuningaskunnan eli Outremérin pääkaupunki 1100–1187 ja 1229–1244. Tämän jälkeen sitä hallitsivat ensin Khwarezmidit ja myöhemmin mamelukit vuodesta 1260.

Osmanien hallitsija Selim I liitti Jerusalemin vuonna 1517 Osmanien valtakuntaan, joka hallitsi sitä 400 vuotta. Sulttaani Suleiman rakennutti kaupungin muurit uudelleen. Vuosina 1832–1840 kaupunkia hallitsi egyptiläinen Muhammed Ali.

Britannia miehitti sen ensimmäisessä maailmansodassa vuoden 1917 taistelussa, jolloin osmanien valta murtui. Sodan jälkeen Jerusalem liitettiin brittien hallinnassa olleeseen Palestiinan mandaattialueeseen ja oli sen pääkaupunkina Israelin perustamiseen saakka. Vuonna 1947 YK äänesti suunnitelman puolesta, jonka mukaan juutalaiset ja arabit saisivat Palestiinasta omat valtionsa ja Jerusalem kansainvälistettäisiin.

Yhdistyneiden Kansakuntien jakosuunnitelma suositteli Jerusalemin muodostamista kansainväliseksi vapaakaupungiksi, mitä suunnitelmaa ei koskaan toteutettu. Israelin itsenäisyyssodan päätyttyä vuonna 1948 Jerusalem jaettiin Israelin ja Jordanian kesken. Jerusalemin vanha kaupunki joutui Jordanialle, mutta sen länsipuolella sijaitsevat, pääasiassa juutalaissiirtolaisten asuttamat esikaupungit Israelille, jonka alue Jerusalemin kohdalla työntyi kielekkeenä Jordanian (Länsirannan) sisään.

Kuten edellä olevasta Jerusalemin historiasta käy selville, Jerusalemia ei ole perinyt mikään kansakunta pääkaupungikseen. On myös muistettava, että Israel ei ole noudattanut YK päätöslauselmia, vaan on omavaltaisesti ottanut käyttöönsä palestiinalaisten maa-alueita.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Jerusalemin historiasta

Voiko tulevaisuutta valita?

Trump loi käsitteen vaihtoehtoisista totuuksista. Mutta onko olemassa myös vaihtoestoisia tulevaissuksia? Suuret monikansalliset yhtiöt alkoivat tutkia mahdollisia tulevaisuuksiaan jo 1960-luvulta alkaen. Tulevaisuuden tutkimuksen katsotaan alkaneen matemaatikko Olaf Helmeristä, joka oli RAND-yhtiön palveluksessa.

Tulevaisuudentutkimuksen perusolettamuksen mukaan tulevaisuus ei ole ainakaan kokonaan ennalta määrätty, vaan tulevaisuus on avoin ja siihen voidaan vaikuttaa. Tulevaisuudentutkimus ei pyri ennustamaan yhtä ainoaa tulevaisuutta, vaan kartoittamaan mahdollisia vaihtoehtoisia tulevaisuustiloja eli polkuja.

Tässä prosessissa tulevaisuudentutkijat käyttävät hyväkseen erilaisia työkaluja kuten esimerkiksi aikasarja-analyyseja, skenaarioita ja simulaatioita. Skenaariot muodostuvat yleensä heikoista signaaleista ja trendeistä. Näistä pyritään päättelemään, mitkä vaihtoehdot muodostuvat megatrendeiksi. Näin aikaan saatuja tuloksia kutsutaan tulevaisuustiedoksi.

Tulevaisuuden tutkimisen vaihtoehtona on ns. ajopuutulevaisuus. Tätä termiähän on käytetty monasti politiikassa. Tulevia tapahtumia, kuten vaikkapa budjettien toteutumismahdollisuuksia, ei sen kummemmin analysoida. Mennään vanhoilla kaavoilla ja vanhoilla luvuilla lisäämällä entisten päälle joitakin prosentteja. Näin saadaan ajopuutulevaisuus, jossa virta vie mukanaan.

Monissa yrityksissäkin unohdetaan se, että maailma muuttuu hyvin nopeasti. Kun on joskus tehty yrityksen perustamisvaiheessa rahoittajien vaatimuksesta liiketoiminta suunnitelma eli Business Plan, niin se siitä. Nykyisessä globaalissa maailmassa tämä suunnitelma pitäisi päivittää joka vuosi budjetin teon yhteydessä. Pitäisi arvioida, mitä muutoksia on tapahtunut liiketoimintaympäristössä ja miten niihin pitäisi reagoida?

Suurimpia yhteiskunnallisia mokia tulevaisuuden ennustamisen kannalta käsitellään hallituksessa ja eduskunnassa parhaillaan. Jo 1980-luvulta alkaen oli tiedossa, että suuret ikäluokat joutuvat aikanaan pois työterveysjärjestelmästä kansalliseen terveydenhuoltoon. Osaltaan lain tekijät ovat itse syyllisiä siihen, etteivät ottaneet jo silloin huomioon tätä faktaa. Aikaa olisi ollut ainakin 30 vuotta, mutta vasta nyt, kun on niin sanotusti tyrät sylissä, koitetaan kovalla kiireellä saada aikaan Sote-uudistusta, jolla voitaisiin taata myös suurten ikäluokkien puolelle miljoonalle kansalaiselle tasa-arvoiset palvelut.

Samaan aikaan ollaan tekemässä myös toista virhettä. Syntyvien lasten määrän aleneminen on muodostunut selväksi trendiksi. Tilastollisesti tarkastellen viimeinen suomalainen syntyy joskus 2050-luvulla. Tästä trendistä huolimatta poliittiset päättäjät eivät ole varautuneet mitenkään väestön vähenemiseen. Tulevaisuuden suunnittelemiseksi pitäisi selvittää, miksi lapsia syntyy niin vähän? Jos syntyvyydelle ei pystytä tekemään mitään, niin ilmeinen vaihtoehto on lisätä maahanmuuttoa. Tässä vaihtoehdossa ovat kuitenkin tunteet vahvasti pinnalla, mutta mikä on vaihtoehto?

Nyt pitäisi siis arvioida, kuka palvelee nykyisiä nuoria 50 vuoden päästä? Suomalaisista ovat jäljellä ehkä vain 2030-luvulla syntyneet, joita on liian vähän palveluammatteihin. Rasismi ei ainakaan auta tilannetta lainkaan! Nykyisten poliittisten päättäjien olisi siis syytä pohtia ja arvioida tulevaisuuden vaihtoehtoja, eikä vain puuhastella tämän ajan ongelmissa.

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Voiko tulevaisuutta valita?

Valemuisto

Populismi on valtaamassa alaa eripuolilla maailmaa ja viimeistään Trumpin valinta presidentiksi on osoittanut sen voiman. On olemassa useita kansainvälisten yliopistojen tutkimuksia populismista ja sen teorioista. On selvitetty myös sitä millaisiin ihmisryhmiin populismi vaikuttaa parhaiten. Sen sijaan vähemmän on selvityksiä siitä, millä tavoin voidaan synnyttää haluttuun suuntaan vaikuttavaa populismia. Yhdysvaltain presidentin vaalit osoittivat, että manipulointi on selkein keino, mutta miten se saadaan aikaan?

Valemuisto on muisto, joka voi kokemuksellisesti tuntua hyvinkin todelta, mutta joka todellisuudessa on osittain virheellinen tai jopa kokonaan keksitty. Valemuistot voivat olla iloisia tai surullisia. Ilmiöstä, jossa informaatio ”saastuttaa” muiston, käytetään nimitystä interferenssi. Valemuiston luomiseen tarvitaan jonkinlainen aavistus, että jotain tärkeää on tapahtunut mutta se on unohdettu tai torjuttu alitajuntaan. Aavistus saa ihmisen hakemaan apua tai tukea muistolle.

Valemuiston luomiseksi tarvitaan myös jonkinlainen aavistus ja uskottava auktoriteetti, joka sanoo tietävänsä, mistä on kyse. Lisäksi muistelijan on pidettävä auktoriteettia uskottavana. Uskottavuus puolestaan luodaan erilaisilla mielikuvilla. Yksi tällainen on luoda mielikuva siitä, että henkilö tuntee asian ja olosuhteet.

Valemuistoilla voidaan siis synnyttä populismia ja ohjata sitä oikeaan suuntaan. Trump nosti Ruotsin tikun nenään juuri tällä tavalla. Ensin hän kehui Ruotsia ja ruotsalaisia. Sitten hän alkoi luoda valemuistoja ”kuvitelkaa – Ruotsissa”. Tarkoituksena oli varmaan luoda omien äänestäjien keskuudessa uskottavuutta.

Samalla se kuitenkin loi valemuistoja ja hajaannusta Ruotsissa. Samaa hän yrittää nyt myös Ranskassa ja Saksassa. Perinteisessä diplomatiassa tämä ei olisi tullut kuuloonkaan, mutta tästä Trump ei piittaa. Tarkoitus oli myös siirtää keskustelu pois omista töppäyksistä.

Putin käytti huomion siirtämiseen pois kotimaasta luomalla kriisejä ja sotia. Yhdysvalloissa tämä ei vielä onnistu, joten piti keksiä jotain muuta. Oikealla tavalla valeuutisista voidaan luoda valemuistoja. Kun näitä toistellaan tarpeeksi usein, muistot muuttuvat ”oikeiksi” muistoiksi. Lopulta kuitenkin, jos historia toistaa itseään, käy kuin Neuvostoliitolle. Tulee niin sanotusti pää vetävän käteen.

Trumpin neuvonantajissa pitää olla mukana joku asian ammattilainen. Hän iski vahvasti tähän aika kultaa muistot-ilmiöön. Ihanat vanhat hiilikaivokset ja raskas teollisuus palautetaan. Se tuo onnea ja autuutta. Tähän oli helppo iskeä. Eläkeläiset muistelivat näitä kultaisia aikoja, jotka eivät koskaan palaa. Jos ne palaavatkin, niin robotit korjaavat suurimman osan työpaikoista, koska toiminta ei ole muutoin kannattavaa.

 

 

 

 

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Valemuisto

WP Login