Posts Tagged ‘taloustiede’

Kysynnän ja tarjonnan laki

Kysynnän ja tarjonnan laki on taloustieteessä yleisesti hyväksytty teoria, joka selittää tuotteiden hinnan ja määrän automaattisen määräytymisen kilpailluilla markkinoilla. Se on taloustieteen perustaa. Jos tuotteesta on pulaa, myyjät nostavat hintapyyntöjään kunnes tämä saa ostajat vähentämään ostohaluaan ja tuottajat lisäämään tuotantoaan niin paljon, että kysyntä ja tarjonta ovat yhtä suuret. Tämä hinta on tasapainohinta.

Jos tuotteesta on ylitarjontaa eli tuotteet eivät tahdo mennä kaupaksi, myyjät kilpailevat ostajista alentamalla hintojaan. Tämä lannistaa tuottajia tuottamasta yhtä paljon kuin aiemmin ja toisaalta houkuttelee kuluttajia ostamaan tuotetta enemmän kunnes päädytään hintatasolle (tasapainohinta), jolla kysyntä ja tarjonta ovat yhtä suuret.

Tämä on taloustieteilijöiden muodostama teoria. Kysyntä ja tarjonta ovat kuitenkin pariteetti, joka laajemmin ajateltuna on paljon enemmän. Ne muodostavat koko maailman talouden verenkiertojärjestelmän. Kysyntä muodostaa verisuoniston, johon sitten tarjonta sydämenä pumppaa tarvittavan määrän kuluttajien haluamia tuotteita.

Mielenkiintoisen tästä asiasta tekee se, että kysynnän muodostajia ovat asiakkaat siis kuluttajat, jotka itse tuottavat tarjonnassa olevat tuotteet. Jos kuluttajat siis kokevat itse valmistamansa tuotteet liian kalliiksi niin, mitä tapahtuu? Ostavatko he mahdollisesti kilpailijoidensa valmistamia tuotteita? Tällainen tilanne aiheuttaa kilpailua työn tekemisen välille. Tämä on osatekijä yritysten kilpailukyvyssä. Tämä on yhtälö, jossa lakkoilemalla voi ampua omaan jalkaansa.

Kun Neuvostoliitto hajosi, niin neuvostoaikaisilla tehtailla ei ollut hajuakaan, minne myydä tuotteensa. Toimitusosoitteet olivat aina tulleet jostain Moskovasta. Kun tuotteet eivät menneet kaupaksi, niin tekijät eivät saaneet palkkojaan. Ratkaisuksi muodostui, että palkat maksettiin tuotteina. Tämän jälkeen kaupunkien sisääntuloteiden varsille alkoi muodostua ”kirppiksiä”, joissa työntekijät myivät palkkana saamiaan tuotteita. Kysyntää ilmeisesti löytyi, koska Venäjä on edelleen olemassa.

Toinen esimerkki toiselta laidalta maailmaa on Ford. Autojen tuotanto alkoi sarjatuotannon myötä ylittää nopeasti ylittää kysynnän. Henry alkoi pohtia tilannetta ja huomasi melko nopeasti syyn heikkoon kysyntään. Se ei suinkaan ollut hinta. Hän huomasi, että eihän työntekijöillä ollut aikaa käyttää autoja, kun vain sunnuntai oli vapaa. Hän päättikin tehdä radikaalin muutoksen ja antaa myös lauantait vapaiksi alentamatta kuitenkaan palkkoja. Autojen kysyntä räjähti kasvuun ja muu teollisuus seurasi nopeasti perässä.

Kolmas merkittävä tekijä tässä yhtälössä on valtio. Talousteorioiden (mm. Philip Kotler) mukaan, valtion tehtävä on luoda yrityksille mahdollisimman kilpailukykyinen toimintaympäristö. Erityisen tärkeää tämä on Suomen kaltaiselle valtiolle, jonka elinehto on vienti ja sen yritysten kilpailukyky. Onko hyvinvointivaltio mallina riittävän kilpailukykyinen?

Suomen koko hyvinvointijärjestelmä rakennettiin olosuhteissa, joissa kansallinen kilpailukyky ei ollut merkittävä tekijä. Kilpailukyky korjattiin devalvaatioilla. Entä nyt? Kuten Juhana Vartiainen totesi, muissa Pohjoismaissa on rakenteita laitettu kuntoon, mutta Suomessa ollaan pahasti jälkijunassa.

Suomi on maantieteellisesti samanlainen saari kuin Irlanti. Siellä ei tosin tarvita jäänmurtajia, jotka nytkin uhkaavat pysäyttää vientikaupan tukilakoillaan. Siellä ei toisaalta ole laivaväkikään lakossa, joten vienti porskuttaa. Päämarkkina-alueiden suhteen Suomi on siis saari toisin kuin muut pohjoismaat. Sopiikin kysyä, olisiko Tallinnan tunneli ainoa Suomen talouden pelastaja?

Jos Suomi ei pysty saamaan tarjontaansa markkinoille ja hyvinvointi toimii vain velkarahalla, niin on syytä huoleen. Heiveröinen Kiky ei poistanut tarvetta suuriin rakenteellisiin uudistuksiin. Tulevaisuuden isokuva pitää pystyä hahmottamaan!

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Kysynnän ja tarjonnan laki

Eurotalous

Nyt ollaan Suomeen perustamassa uutta taloustieteen huippuyksikköä. Siihen on tarkoitus palkat jopa 15 uutta professoria. Ajatus on sinänsä hyvä, mutta korvaan särähti pahasti nobelisti Holmströmin toteamus. Hän totesi, että Suomen kansantaloustiede on hyvin korkealla tasolla. Tätä en olisi oikein osannut odottaa taloustieteen nobelistilta. Ei ole olemassa mitään Suomen kansantaloutta ylipäätään. Elämme nyt eurotalouden aikaa.

Taloustieteilijä Adam Smith määritteli 1700-luvun puolivälissää kansantalouden. Sen keskeiseksi parametriksi tuli yksittäisen maan maantieteellisten rajojen sisällä tapahtuva tuotannon ja palvelujen arvo. 1930-luvulla John Maynard Keynes julkaisi omat teoriansa kansantaloudesta, joka on sen jälkeen jakautunut erilaisiin aateryhmiin. Etenkin yhdysvaltalaiset taloustieteilijät heittelevät ohjeitaan, vaikka hyvinvointivaltioiden taloudelliset rakenteet poikkeavat täysin heidän teoreettisesta tietoisuudestaan.

Kun kansantaloutta määriteltiin, olivat ajat täysin toisenlaiset kuin nyt. Suurin ero nykyiseen oli alueen eli valtion rajojen antama suoja, jonka taloudesta päätti pitkälle maan hallitus. Käytännössä hallitus päätti siitä, mitä tuotteita ja palveluja maassa oli mahdollista tarjota maan rajojen ulkopuolelta ja mihin hintaan. Maahan tuotavien tuotteiden hintoja kontrolloitiin tulleilla. Oma raha puolestaan antoi mahdollisuuden suojella omien tuotteiden kilpailukykyä.

Tässäkin kulkivat selkeät rajalinjat. Useimpien maailmanmarkkinoilla toimivien valtioiden valuutat olivat kelluvia. Valuuttojen arvo siis vaihteli valtioiden talouksien toimivuuden mukaan. Tällaisia talouksia kutsuttiin avoimiksi markkinatalouksiksi. Sen sijaan Suomi oli suljettu talous, jonka valuuttaa säädeltiin tarpeen mukaan devalvaatioilla. Tällainen maneeri on jäänyt suomalaisiinkin yliopistoihin, kun kukaan ei ole suljetun Suomen ajoilta keksinyt muutakaan toimintamallia. Kun kysyin asiasta LUT:n kansantaloustieteen luennolla viime vuosikymmenen lopulla, niin professori marssi ulos auditoriosta?

Miten kansantalous määritellään Suomessa nyt? Ei mitenkään! Suomi kuuluu EU:in ja markkinat ovat globaalit. Suomi päätti ennen jäsenyyttään noin 5 miljoonan ihmisen kansantaloudesta. Nyt olemme osa 500 miljoonan globaalia taloutta. Koska kaikki EU- ja euromaat ovat rakenteiltaan ja toimintamalleiltaan täysin erilaisia, ei jäljelle jää perinteisistä kansantalouden teorioista oikeastaan mitään. Lissabonin päätös tehdä EU:sta maailman kilpailukykyisin markkina-alue, osoittautui pilvilinnaksi viimeistään 2008 finanssikriisin jälkeen. Ennustin EU:n kilpailukyvyttömyyden kirjoituksissani jo 2005.

Nyt on syytä puhua vain kansallistaloudesta ja/ tai eurotaloudesta, joka on suuressa määrin alisteinen Brysselissä yhteisesti tehdyistä päätöksistä ja globaaleista markkinoista. Näitä voi toki yrittää juosta karkuun, mutta piiloon ei pääse. Euro määräytyy markkinoilla, mutta sitä on viimeisten vuosikymmenien aikana manipuloineet USA:n dollari ja Kiinan renminbi. EKP antoi jääräpäisesti euron vahvistua kilpailukyvyttömäksi toisten painaessa lisää rahaa koneet punaisina. EU:ssa ei ollut osattu valmistautua etenkään dollarin syöksyyn tässä mittakaavassa.

Yhteisvaluutta määräytyy markkinoilla ja Euroopan Keskuspankissa (EKP). Erityisen vaikeaa tämän tajuaminen näyttää olevan Palkansaajien tutkimuslaitokselle (PT). Tämä ”tutkimuslaitos” pyrkii edelleen tarkastelemaan taloutta subjektiivisten saavutettujen ja ay-liikkeen etujen näkökulmasta. Subjektiivisuus ja oman asian esiin nostaminen taloudellisen tutkimuslaitoksen statuksen alla, toimii paremmin kuin yksittäisen poliitikon jorinat!

Vanhaa fraasia käyttääkseni Suomi on tilanteessa, jossa se joko sopeutuu uuteen taloudelliseen maailmaan tai itkee ja sopeutuu. Kiky sopimus on vain jonkinlainen hallituksen märkäuni siitä, mihin suuntaan pitäisi mennä. Riittävä se ei ole pitkän aikavälin isossa kuvassa. Toivoa sopii, että tämä 15 professorin uusi huippuyksikkö saa taottua järkeä konsensuskolmikantaan!

Kommentit pois päältä artikkelissa Eurotalous

WP Login