Posts Tagged ‘talous’

Koronan Iso Kuva

Kun koronavirus lähti leviämään maapalolla, niin yhdelläkään valtiolla, puhumattakaan WHO:sta, ei ollut minkäänlaista protokollaa kohtaamaan tällaista pandemiaa. Mustasurma tappoi arvioiden mukaan 100 milj. ihmistä, mutta silloin lääketiede oli vielä lapsen kengissä, jos niissäkään. Nyt valmistellaan kiireellä rokotetta. Viimeisen tiedon mukaan varma sellainen on löytymässä laamasta? Luonnosta näyttää siis edelleen löytyvän ratkaisuja ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin.

Terveyden lisäksi pandemia iski rajusti talouteen. Kulkemista, kuljetuksia ja matkustusta rajoitettiin ja kokonaisia valtioita laitettiin karanteeniin. Kulutus laski radikaalisti kaikilla sektoreilla investoinneista päivittäisiin tarvikkeisiin. Keväällä ajateltiin, että asia korjautuu syksyllä, ellei toista aaltoa tule. Oli kuitenkin varsin todennäköistä, että toinen aalto iskee, kun Euroopan kesälomat päättyvät elokuussa. Näin kävikin! Talouden ennusteet ovat vaihdelleet eri ennustajien välillä huomattavasti ja niitä on korjattu tämän tästä.

Kun ennustetaan esim., että BKT laskee tänä vuonna 3,5 %, mutta nousee ensi vuonna 2.5 %, niin unohdetaan mainita, että vuoteen 2019 verrattuna BKT laskee 1 %! Miksi ei mainita, mihin tätä nousua verrataan? Nyt kuitenkin on niin, että kaikki tämän hetken ennusteet ovat mutu-ennusteita. Niin moni muuttuja on täysin arvausten varassa, että voidaan ennustaa ainoastaan, että se tulee, mikä on tullakseen. Tältä pohjalta pitäisi sitten rakennella ensi vuoden budjetteja. Eipä käy katteeks!

Koronan vahinkoja on maailman laajuisesti yritetty korjata valtioiden ja EU:n yhteisillä avustuksilla ja lainoilla. Tämä on kuitenkin jakanut EU-maat ainakin kahteen kerrokseen. Komissiolla on valtavasti todisteita EU-avustusten ohjautuneen eri maissa aivan vääriin kohteisiin. Lisäksi on kysymys laillisuusperiaatteen noudattamisesta. Valtioiden sisällä on myös ollut epätietoisuutta avustusten jakautumisesta oikeudenmukaisesti.

Jotkut taloustieteilijät ennustavat, että maailmankauppa ei enää palaa entiselleen. Tässä he saattavat olla oikeassa. Toistaiseksi kaikki talousteoriat on rakennettu jatkuvan kasvun periaatteelle. Pandemia antoi ensimmäisen varoituksen siitä, mitä tapahtuu, kun kasvu loppuu tilapäisesti tai kokonaan. Jos tästä koronapandemiasta tulee pitempi aikainen, niin kyllä maailmasta loppuu raha. Tai no, rahaa voidaan aina painaa lisää, mutta sitten iskee inflaatio rahan arvon laskiessa. Mikä valtio selviää voittajana, on aikamoinen arvoitus? Joudutaan laajamittaiseen priorisointiin, joka ainakin Suomessa on osoittautunut mahdottomaksi. Talous vai terveys ovat olleet pahasti vastakkain!

Joka tapauksessa maailman luonnonvarat ovat rajalliset, eikä kierrätys voi asiaa täysin oikaista. Pitkällä aikavälillä kasvu tulee väistämättä laskemaan, maapallon luonnon varojen ehtyessä. Nyt olisikin mahdollisuus ja jopa tiukka tilaus tutkia, miten kasvun taittuminen ratkaistaan globaalisti ja maakohtaisesti. Tästä syystä on muistettava pitää huolta kotimaisesta maataloudesta, koska jotain purtavaa on kuitenkin oltava, ettei kävisi niin kuin Isossa-Britanniassa sodan alkaessa: What no Bananas?

Kommentit pois päältä artikkelissa Koronan Iso Kuva

V U L- skenaariot

Valtiovarainministeriö piti tiedotustilaisuuden 16.4. Siinä arvioitiin talouden tulevia näkymiä koronapandemian jälkeen. Ekonomisteilla on VUL-skenaariot. V merkitsee nopeaa laskua ja nopeaa nousua. U puolestaan hieman pidempää pohjalla oloa ja sen jälkeen nopeaa nousua. L sen sijaan on se pahin skenaario, jossa nopean laskun jälkeen jumiudutaan pitkään jatkuvaan taantumaan. Minua jäi kuitenkin ennusteissa vaivaamaan muutama asia. Pahimmissa ennusteissa on väläytelty jopa 100 000 yrityksen konkurssia pandemian seurauksena. Tämä ei noussut esiin VM:n ennusteissa. Näin suurta konkurssien määrä ei kansallinen talous kestä! Tärkeää olisi myös arvioida, mihin pahin isku kohdistuu.

Ensimmäisenä ovat todennäköisesti tulilinjalla juuri aloittaneet yritykset ja suuri osa start uppeja. Tämä on tietysti hirmuisen paha ja tulee vaikuttamaan yrittämishalukkuuteen pitkälle tulevaisuuteen. On arvioitu asiantuntijoiden taholta, että vaikka hallituksella riittää nyt halua yritysten tukemiseen toisin kuin 90-luvun laman aikana, niin byrokratia saattaa vaikuttaa käytännön päätöksiin niin, että rahoitus ei ehdi ajoissa.

Kaikilla yrityksillä on myös sellainen ongelma edessään, että kesälomien maksuaika lähenee. Saattaa siis käydä niin, että avustukset menevätkin loma- ja lomaltapaluurahojen maksuun. Tällöin ei jää varoja toiminnan uudelleen käynnistämiseen ja jatkamiseen. On myös otettava huomioon, että työntekijä voi valita pitääkö kesäloman lomautusten sijaan vai nostaako päivärahoja. Epävarmuus tulevasta voi siirtää lomat hamaan tulevaisuuteen. Silloin yritysten uudelleen käynnistyminen saattaa venyä pitkälle loppuvuoteen.

Vientiyritysten tulevaisuus on myös hyvin niljakas. Pandemia on tietysti force majour sekä myyjän että ostajan kannalta. Riippuu hyvin paljon eri maiden ja asiakkaiden tilanteista, kuinka kaupat saadaan jälleen käynnistettyä. 70-luvun öljykriisin jälkeen, länsiviennissä hinnat putosivat useita kymmeniä prosentteja ja asiakkaista käytiin veristä kilpailua. Silloin pelastajana oli idän kauppa. Öljyn hinnan noustessa, itään piti toimittaa maksuksi yhä enemmän tuotteita.

Konkursseissa on se paha puoli, että maan lakien mukaan, ketään ei voi hyljätä täysin oman onnensa varaan. Kun henkilökohtainen konkurssi ei ole mahdollinen ja voudit vahtivat joka euroa, niin historia on todistanut, että töihin meno ei kannata. Työpaikan saantikin on konkurssin tehneelle Suomessa vaikeaa. Amerikassa sanotaan, että henkilö on valmis yrittäjäksi vasta kolmannen konkurssin jälkeen. Olisi siis hyvä miettiä tätä henkilökohtaista konkurssia, kun konkurssien  kustannuksia jaetaan kansantaloudessa. Suuri elätettävien määrä ei ole yhteiskunnalle ja veronmaksajille halpa juttu!

Jos pitää etsiä kriisistä jotain positiivista, niin sellaistakin löytyy. On nimittäin käytännössä todistettu, että uusien tuotteiden tuominen markkinoille, on laman aikana helpompaa kuin noususuhdanteen aikana. Psykologia piilee siinä, että on enemmän aikaa kuunnella myyjiä ja etsiä jotain sellaista uutta, jossa ei vielä ole armotonta kilpailua. Nyt kannattaakin kaivella muistin sopukoista jotain sellaista, joka on ehkä aikaisemmin tyrmätty markkinoilla ja alkaa etsiä uusia ideoita tuotekehittelyyn!

Kommentit pois päältä artikkelissa V U L- skenaariot

Talouden käyttövoima

Maailman talouden käyttövoima on kulutus. Kulutuksen mittari on inflaatio. Inflaatio merkitsee sitä, että kysyntä ylittää tarjonnan. Jos tarjonta ylittää kysynnän, syntyy deflaatio eli hintojen lasku. Tämä puolestaan merkitsee avoimen sektorin sopeutumista vähenevään kysyntään. Sitä korjataan yleensä vähentämällä työpaikkoja, joka puolestaan lisää työttömyyttä ja vähentää kysyntää.

Kansalliset keskuspankit yrittävätkin pitää yllä edes pientä inflaatiota, jotta talous toimisi. Vuoden 2008 talouskriisin jälkeen korot romahtivat. Näin yritettiin saada kysyntä kasvuun. Aikaa on kulunut romahduksesta jo 10 vuotta, mutta edes korkojen lasku ei ole saanut Suomen bruttokansantuotetta vuotta 2008 edeltävälle tasolle. Tällä hetkellä maailma elää aikaa, jossa ainoa varma muuttuja on epävarmuus.

Suomen kohdalla ongelma on se, että pelkkä kotimainen kysyntä, ei riitä kotimaiselle tarjonnalle! Ratkaisu tähän on vienti, jota pieni talous voisi toimia. Vienti kuitenkin edellyttää kilpailukykyä. Kilpailukyky puolestaan edellyttää joustoja koko kansallistaloudessa. Markan ollessa maan käyttövaluutta, devalvaatio oli kilpailukyvyn korjausautomaatti. Edes tuotekehittelyä ei tarvittu!

Taloustieteilijöiden harmiksi talouden nobelistienkin teoriat eivät oikein tahdo enää toimia. Länsimaissa kulutusta voidaan lisätä ainoastaan tekemällä yhä huonompia tuotteita. Kohta oltaisiin ilmeisesti tilanteessa, jossa tuotteen viimeinen käyttöpäivä on ennen sen valmistumista. Tätä on kuitenkin yritetty estää takuuaikojen avulla. Tämä kuitenkin sotii kulutusteoriaa vastaan.

Kulutuksen suurin ongelma on se, että kysyntää on siellä, missä kulutukseen ei ole varaa. Esimerkkinä vaikkapa ihmiskunnan kehto Afrikka. Useiden Afrikan maiden rikkauksia ryöstävät isot monikansalliset yhtiöt, jotka kuitenkaan eivät jätä maihin riittävästi tuloja kysynnän kasvuun. Jälkeen jää vain korruptiolla tuhottu luonto. Ongelma tässä on se, että yhtiöt, jotka ryöstävät rikkauksia, eivät valmista tuotteita kulutuskysyntään. Jos näin olisi, ryöstäjistä voisi tulla robinhoodeja!

Julkisten talouksien ongelma puolestaan on sama kuin Suomen ay-liikkeellä. Ne eivät jousta deflaation eli laman iskiessä. Väkeä ei vähennetä, vaikka siltä näyttäisi. Ratkaisuna on ryhdytty käyttämään konsernirakennetta. Ihmiset siirretään konserniyhtiöihin. Kun 90-luvun laman aikana valtio vähensi voimakkaasti virkailijoita, niin se oli suuri puhallus. Tehtäviä siirrettiin kunnille. Nyt, kun kunnat ovat verojensa ja palvelujensa kanssa suurissa ongelmissa, tilannetta yritetään korjata soteuudistuksella. Ovatko koulut seuraava kohde?

Pankkikriisi siis romahdutti maailmantalouden. Koska kysyntä pieneni radikaalisti, niin julkista sektoria kohtasi rahoitusongelma. Joustoja ei ollut, joten veroja olisi pitänyt korottaa niin paljon, että kansalaisille olisi jäänyt vain viikkoraha puhtaana käteen. Tällaista riskiä yksikään poliittinen puolue ei voi ottaa. Ratkaisuksi otettiin hervoton velkaantuminen. Julkinen velka niin valtioilla kuin kunnillakin on kasvanut herkeämättä liki 10 vuotta.

Tulevaisuutta arvioitaessa, tutkijat kiinnittävät huomionsa trendeihin. Suomessa on kaksi tuhoisaa megatrendiä, syntyvyyden väheneminen ja 1940 – 1950-luvulla syntyneiden poistuminen tilastoista. Tämä merkitsee sitä, että 2040-luvulla Suomen väestö pienenee yli miljoonalla hengellä. Vastapainona on syntyvyyden väheneminen, joka vaikuttaa yhtä tuhoisasti. Nämä kaksi megatrendiä johtavat katastrofiin, jonka seuraukset ovat ennen näkemättömät ja kokemattomat. Koulut alkavat kumista tyhjyyttään ja seuraavaksi sairaalat!

Nykynuorille ei ole enää eläkkeitä, koska ei ole maksajia. Tästä pitää huolen syntyvyyden väheneminen. Kun eläkkeen maksajia ei ole, vaan vastuu vanhemmista siirtyy lasten piikkiin, alkaa yleensä syntyvyys kohota. Toinen suuri ongelma tulee olemaan se, että pienenevät ikäluokat eivät pysty maksamaan julkisia velkoja. Miten käy hyvinvointivaltion tällaisessa tulevaisuudessa. Sitä jokainen miettiköön tykönään!

Kommentit pois päältä artikkelissa Talouden käyttövoima

Strategia vai tragedia?

Strategia tarkoittaa suunnitelmaa, jolla pyritään saavuttamaan tavoiteltu päämäärä. Strategian päämääränä kilpailumarkkinoilla on saavuttaa kilpailuetua suhteessa kilpailijoihin. Tragedia eli murhenäytelmä on näytelmäkirjallisuuden muoto, jossa henkilöt kohtaavat murheellisen kohtalon.

”Lahden visio: Menestymme kansainvälisesti rohkeana ihmisten ja yritysten ympäristökaupunkina. Lahden strategia perustuu Lahden ja Nastolan yhdistymissopimukseen ja se on yhteisesti ja vuorovaikutteisesti laadittu tahtotila kaupungin kehittämisen suunnista.”

Lahden visio oli 1970-luvulla se, että kaupungissa siirrytään jälkiteolliseen palveluyhteiskuntaan, eikä tänne tarvita lisää savupiippuja! Näin kerrottiin kaupunkiin pyrkivälle teollisuudelle. Tämä visio on toteutunut erinomaisesti, siitä kunnia kaikille poliittisille puolueille tasapuolisesti.

1970-luvulla Lahden työvoimasta oli 75 % teollisuuden palveluksessa ja 25 % muissa töissä ja myös palveluissa. Nyt palveluissa on 75 % ja teollisuudessa hädin tuskin 25 %. Veroäyri on seurannut muutosta siten, että se on noussut samassa suhteessa, kuin väkeä on siirtynyt palveluihin.

Tähän on olemassa selkeä tutkimuksiin perustuva selitys. Useat akateemiset tutkimukset mm. professori Kanniaisen Helsingin yliopistossa tekemä tutkimus osoittaa, että teollisuus tuottaa kansantalouteen eniten jakovaraa. Siinä yhdistyvät raaka-aineet, pääoma ja työ kaikkein tuottavimmalla tavalla.

Kun Lahdessa päätettiin sulkea savupiiput, niin jo silloin talousviisaat varoittelivat, että ”toistemme paitoja pesemällä emme selviä.” Tämä on nyt valitettavasti näytetty toteen eripuolilla maailmaa. Palveluteollisuutta (service industry) tarvitaan toki yhtenä osana kansantaloutta, koska ilman sitä eivät teollisuudenkaan tuotteet päädy Suomenkaltaisesta saaresta maailman markkinoille. Se ei kuitenkaan yksin riitä ylläpitämään hyvinvointiyhteiskuntaa. Yhteen ideologiaan ei kuitenkaan pitäisi hurahtaa.

Digitalisoinnin myötä on myös muodostunut palveluteollisuuteen aloja, joiden sijainnilla ei ole merkitystä tuotteiden markkinointiin. Tällainen on esimerkiksi peliteollisuus. Se on kuitenkin hyvin herkkä ala, joka voi nopeasti siirtyä vaikka Kiinaan. Isommat toimijat tarjoavat perustajille niin paljon rahaa, että tarjouksesta ei voi kieltäytyä.

Lahden alue oli 1970-luvulla huonekaluteollisuuden keskittymä, jonka alueella toimi yli 500 puutuote- ja huonekalualan yritystä. 1990-luku vei mennessään näistä yrityksistä yli 300 ja nyt on jäljellä vain muutama kymmen. Samanlaisia keskittymiä on eri puolilla Eurooppaa, mutta ne ovat selvinneet Lahtea paremmin. Suomessa oli toinenkin alan keskittymä Pohjanmaalla ja myös se on selvinnyt paljon Lahtea paremmin. Sopiikin kysyä, oliko Lahden visio oikea, kun se päätti luopua teollisuudestaan?

Vuosikymmeniä on Lahdessa rakennettu visioita ja strategioita niiden toteuttamiseksi. Visiot ovat vain olleet impivaaralaisia päiväunia, joita virkamiehet ovat poliitikoille syöttäneet pilke silmäkulmissaan. On täysin perusteltua olettaa, että virkamiesten suunnitelmat ovat perustuneet oman uran auvoon, alaisten määrän kasvuun ja palkatason nousuun. Mutta, kuten sanotaan, tyhmä ei ole se, joka pyytää.

Lahden tähänastisten visioiden toteuttamisstrategiat ovat olleet varsin rönsyileviä, tuhlailevia, huolettomia ja huolimattomia. Ne ovat nyt johtaneet kaupungin tragediaan, jossa nykyiset päättäjät joko syystään tai ilman omaa syytään ovat nyt murhenäytelmän surullisen tähden ritareita. Väestökehitys, jota on saatu lisättyä vain kuntaliitoksella osoittaa, että kaupungin kilpailukyky ja vetovoima eivät ole toteutuneet toivotulla tavalla.

Nyt, kun jopa päätoiminen hallituksen puheenjohtaja pyytää avoimesti apua, niin tarjotaan nyt sitten uudenlainen yksinkertainen visio. Lahden kaupungin visio on tuottaa lakisääteiset palvelut kuntalaisille mahdollisimman hyvin Kauniaisten veroprosentilla 16,5 %! Strategian tähän voivat sitten miettiä ne, jotka Lahden ovat tähän tilaan saattaneet. Todettakoon, että tämä ei ole sitä puskista huutelua

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Strategia vai tragedia?

WP Login