Posts Tagged ‘sote’

Valinnanvapaus

Yksityisten ja julkisten terveyspalvelujen välillä on yksi perustavaa laatua oleva ero. Yksityisellä puolella menee sitä paremmin, mitä enemmän on asiakkaita. Julkisella puolella puolestaan menee sitä paremmin, mitä vähemmän on asiakkaita. Löytyykö tälle yhtälölle minkäänlaista yhteistä nimittäjää?

Yksityisellä puolella tulovirta on suoraan verrannollinen asiakaskäyntien määrään. Julkisella puolella puolestaan yhteiskunnan kulujen määrä on suoraan verrannollinen asiakaskäyntien määrään. Toisessa on tavoitteena voiton maksimointi, kun taas toisessa kulujen minimointi!

Nyt julkisessa keskustelussa ovat polttopisteessä palvelusetelit ja henkilökohtaiset budjetit. Todellisuudessa kyse on kuitenkin tehokkuudesta ja kustannusten minimoinnista. Erityisesti ns. asiantuntijat pelkäävät erikoissairaanhoidon joutumista kilpailun alaiseksi. Tässä ilmeisesti unohdetaan tarkoituksella se, että erikoissairaanhoitoon julkisella puolella pääsee vain lähetteellä tulipa se yksityiseltä puolelta tai omasta organisaatiosta.

Tässä asetelmassa unohdetaan jälleen se tosiasia, että soteuudistuksessa ei enää olla kahden kerroksen väkeä, vaan saman hoitopolun osia! Ainakin Lahdessa ongelma on ollut se, että kaikenlaisten keikkalääkärien muutaman viikon työsuhteissa, diagnosointi on ollut aika heikkoa. Onko kaupungilla ihan ollut säästösyistä ohjeistus, että lähetteitä keskussairaalaan on kaikin keinoin vältettävä?

No onko mitään tehtävissä? Yksityisen puolen markkinaehtoinen järjestelmä toimii ajanvarauksella joko netissä tai manuaalisesti. Siellä asiakas voi valita hoitopaikkansa ja hoitavan lääkärinsä omien oireidensa ja tuntemustensa perusteella. Siellä on päteviä ja kokeneita jo eläkkeelläkin olevia erikoislääkäreitä, jotka voivat olla työssä oman kykynsä ja halunsa mukaan. Heidän vapaat vastaanottoaikansa ovat näkyvissä päivä/tuntikohtaisesti. Vastaanottoaika on siis vain klikkauksen päässä!

Julkisella puolella käydään kiivasta keskustelua siitä, että asiakkaan on sitouduttava yhteen ja samaan terveyskeskukseen ainakin puoleksi vuodeksi. Miksi??? Miksei asiakas voi valita vapaata aikaa sieltä, mistä se hänelle parhaiten sopii – vaikka Hollolasta tai Asikkalasta. Samaa organisaatiota ollaan kaikki. Ongelma ja ero ovat siinä, että hyvinvointiyhtymässä ei ole halua tai kykyä siirtyä yksityisellä puolella hyvin toimivaan digitaaliseen ajanvaraukseen. Miksi? Pelätäänkö sitä, että silloin on kaikkien nähtävissä, koska ne lääkärit oikein ovat töissä?

Syynä ei ainakaan voi olla potilasturvallisuus, koska se on parhainta omalääkärijärjestelmässä. Nykyisessä järjestelmässä tavallinen potilas tuskin koskaan näkee samaa lääkäriä. Keikkalääkäreillä ei kokemukseni mukaan ole myöskään aikaa katsella potilaan sairaushistoriaa Omakannasta. Mennään vain pärstäkertoimella ja sen hetkisillä oireilla. Tästä on julkisuudessakin runsaasti ikävää näyttöä. Vakaviin sairauksiin on määrätty närästyslääkettä tai särkylääkkeitä.

Tähän vielä laitetaan kotihoidon lisääminen, mutta miten se toteutetaan? Kotihoito taajamissa kerrostaloissa asuville on huomattavan erilaista, kuin haja-asutusalueella omakotitaloissa asuville. Kuka auttaa kotihoitolaisia nurmikonleikkuussa ja lumitöissä? Omakotitaloissa on läpi vuoden kaikenlaista huoltamista, johon tarvitaan hoidettavalle apua. Onko asiantuntijoilla jokin ratkaisu tähän? Posti luopuu nurmikonleikkuusta – ainakin talveksi. Odotellaan avauksia lumitöihin. Linko vaan siihen postiauton keulaan, niin johan homma hoituu, vaiko torppa myyntiin ja muutto kerrostaloasuntoon?

On täysin selvää, ilman perusteellisia laskelmiakin, että jos julkisella puolella lähennyttäisiin yksityisen puolen toimintatapoja, tehokkuus paranisi, asiakastyytyväisyys paranisi ja kustannukset todellisuudessa laskisivat. Kyllähän se vaan taitaa olla niin, että eutanasia tulee olemaan oleellinen osa Sote-uudistusta???

Kommentit pois päältä artikkelissa Valinnanvapaus

Pallo hukassa?

Päijät-Hämeen Hyvinvointikuntayhtymän rakentamisessa näyttäisi olevan ongelmia. Vaikka yhtymä on vasta alkutaipaleellaan, niin asioihin on syytä ottaa kantaa jo tässä vaiheessa. Eräs suurimmista ongelmista on se, että jotakuinkin kaikilta valtuuston ja hallituksen jäseniltä puuttuu kokemusta julkisen terveydenhoidon hoitoketjuista. Jäsenet ovat kuuluneet ja kuuluvat ehkä edelleen työterveydenhuollon piiriin.

Työterveydenhuollossa ei ole likikään samanlaisia ongelmia kuin julkisella puolella. Työterveydessä pääsee lääkärin vastaanotolle nopeasti jopa samana päivänä. Samoin jatkohoitoon pääsy on nopeampaa kuin julkisella puolella. On siis kiistattoman selvää, että kansalaiset eivät ole perustuslain edellyttämässä tasa-arvoisessa hoitosuhteessa.

Myös paikallisessa yhtymässä on selkeitä ongelmia. Nykyisessä yhtymässä, jossa hoitoketju on yhtenäisen hallinnon alla ja sen pitäisi toimia joustavasti, terveyskeskukset ja keskussairaala toimivat edelleen kuten ennen. Mitään suoraa ja joustavaa hoitoketjua ei vielä toistaiseksi ole? Lahden ongelmia vielä lisää muusta yhtymästä poikkeava tietojärjestelmä, joita Lahden sisälläkin lienee kaksi. Nastola kuulunee samaan kuin muu yhtymä, joten Lahden yhteydenpito Nastolaan nilkuttaa.

Yhtenä esimerkkinä ovat keskussairaalan uudet käytännöt. Potilaskertomusta ja siihen liittyviä mahdollisia ohjeita jatkohoidosta terveyskeskuksessa ei lähetetä kirjallisena potilaalle, ellei sitä osaa erikseen pyytää. Lääkärit laittavat kiireidensä mukaan ne Kanta-ohjelmaan, josta ne löytyvät luettaviksi Omakannasta. Kuitenkin esimerkiksi kroonikoiden lääkärit sanovat, että Lahdessa on tuhansia ja jopa enemmän, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää, syystä tai toisesta, sähköisiä palveluja.

Valtakunnallisesti on Kelan tutkimuksen mukaan yli 2 miljoonaa suomalaista, jotka eivät ole antaneet lupaa jakaa potilastietojaan. Lupa annetaan Hyvis.fi-ohjelmaan. Tässäkin on syytä ihmetellä, miksi potilastiedot ovat Hyviksessä, mutta potilaskertomukset tulevat Kanta-ohjelmaan. Onko potilaan itse päivitettävä ne hyvikseen? Miten potilastietojen jako toimii nyt esimerkiksi Keskussairaalan ja Lahdessa toimivien terveyskeskusten välillä? Oman kokemukseni mukaan ei toimi, ellei potilas ole itse valppaana. Ainakin toistaiseksi mahdolliset jatkohoito-ohjeet on itse printattava Omakannasta ja toimitettava terveyskeskukseen. Miten se käytännössä onnistuu, en osaa neuvoa!

Potilaiden, tai siis asiakkaiden, kuten heitä nyt kutsutaan, mielipiteet on vaikea saada järjestelmässä, oikeisiin osoitteisiin. Jälleen kerran on mahdollista antaa palautetta sähköisesti osoitteessa www.phhyky.fi. Mutta, mitä sitten tapahtuu, ei olekaan kovin läpinäkyvää. Keskussairaalalla on oma asiakasraati, mutta se keskittyy vain keskussairaalaan, eikä koko hoitoketjuun. Tarvittaisiinko koko yhtymälle oma asiakasraati, jotta käyttäjien mielipiteet saataisiin riittävän tehokkaasti päättäjien tietoon?

Mikä sitten on Lahden kaupunginsairaalan tuleva tehtävä. Sen varustetaso on liian vaatimaton edes monien syöpien diagnosointiin. Tämä edellyttää edelleen lähetteitä erikoissairaanhoitoon keskussairaalaan? Lehdistössä liikkuvien huhujen mukaan, kaupunginsairaalan pääterveysasemalle keskitettäisiin joitakin alueterveyskeskuksia. Lahtihan ei enää näistä asioista päätä, joten yhtymän päättäjien on tarkkaan mietittävä päätöksensä ja niiden seuraukset.

Lopuksi on korostettava, että hoitohenkilökunnan palvelevat kädet tekevät näissäkin olosuhteissa parhaansa. Ongelma on hallinnon muutosjohtajien ja hallituksen hapuilevissa käsissä. Kaikki riippuu siitä, kuinka nopeasti ko. kädet saavat oikean otteen hoitoketjuista niin, että potilaat saavat parhaan mahdollisen palvelun.

Kommentit pois päältä artikkelissa Pallo hukassa?

Julkisten organisaatioiden yhdistäminen (fuusio).

Suomi ja Päijät-Häme eivät suinkaan ole ainoita paikkoja maailmassa, joissa byrokratiaa yritetään vähentää ja palveluja parantaa yhdistämällä organisaatioita. Täällä kuitenkin hyvinvointiyhtymän synnyttäminen vaikuttaa jotenkin, kuin yhdistäminen olisi hyppy tuntemattomaan silmät ja korvat suljettuina. Valitettavasti näissä jutuissa ei voi rajoitusten takia mennä kovin yksityiskohtaisiin arvioihin.

Julkisella sektorilla yhdistymisen haasteet ovat erilaisia kuin avoimen sektorin yritysten fuusioissa. Motiivit ja visiot ovat samankaltaisia siinä, että pyritään löytämään säästöjä ja sujuvoittamaan palveluja. Rakenteissa olevat synergiat ovat avain säästöihin. Suurimmat erot syntyvät siitä, että julkisissa yhdistymisprosesseissa ohjaus tapahtuu poliittisten järjestelmien kautta. Tällöin usein sivuutetaan yhdistettävien organisaatioiden oma ääni, asiantuntemus ja kokemus.

Ensimmäinen suuri haaste on toimintakulttuurien tunnistaminen. Erilaisia organisaatioita uudistettaessa joudutaan luomaan vanhojen kaavoihinsa koteloituneiden toimintakulttuurien tilalle uusi yhteinen ja sujuvammin toimiva toimintamalli. Tämä vaatii käytännössä ulkopuolista ja riippumatonta näkökulmaa, ettei vääntö mene keskinäiseksi kinasteluksi. Tämä on siksikin tärkeää, koska hallituksissa vallitsevat vain poliittiset näkökulmat.

Uusi toimintakulttuuri edellyttää toimintatapojen ja systeemien tarkkaa analysointia ja rationalisointia, sekä toiminta- että palveluolosuhteiden harmonisointia. Tämän eräs tärkein edellytys on IT-palvelujen yhtenäistäminen, joka Lahden osalta onkin melkoinen ongelma. Tähän liittyvät oleellisesti hallinto- ja informaatiojärjestelmien toimivuus. Jo tässä vaiheessa on selvästi nähtävissä, että yhteisymmärryksen puuttuminen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon väliltä, on merkittävä epäkohta.

Kun edellä mainittuja muutoksia aletaan ottaa käyttöön päivittäisessä toiminnassa, on selvää, että sitä ei voida aloittaa YT-neuvotteluilla ja rajuilla säästöillä. Ne luovat automaattisesti epävarmuutta, muutosvastarintaa ja huonontavat työilmapiiriä. Organisaation uudistuminen hidastuu mahdollisesti siten, että haluttuja säästöjä ei koskaan saavuteta. Yleensä yhdistymisvaiheessa kustannukset nousevat ja laskevat vasta sitten, kun organisaatio toimii kitkatta.

Useimmissa yhdistymisissä epäonnistumiset tapahtuvat julkisella sektorilla poliittisen johdon ohjauksen asiantuntemuksen puutteisiin, ei niinkään operatiivisen johdon tekemisiin. Hankkeen visio on tiedostettava, jotta haluttu lopputulos voitaisiin saavuttaa. Tästä johtuen pitääkin tarkoin määritellä, miten informaatio operatiivisen johdon ja poliittisen hallituksen välillä hoidetaan. Tämän perustana on tehokas kommunikaatio itse asiassa läpi koko organisaation. Avainelementti kommunikoinnissa on se, että kaikki tietävät MIKSI! Jokaisen organisaatiossa on tiedettävä, miksi nyt tehdään näin. Tiedottaminen myös edellyttää selkokieltä!

Perehdyttäminen uuteen toimintakulttuuriin on avain kaikkiin muutoksiin. Tässä tilanteessa johtajien ja vastuullisten päälliköiden, jotka vastaavat muutokseen perehdyttämisestä, on kysyttävä itseltään, joko henkilökunta on valmis muutokseen. Tämä on suuri haaste operaatiota johtaville ja suosittelen lämpimästi päivittäistä katsomista peiliin. Tässä prosessin vaiheessa on myös tarkasteltava sitä, kuka millekin tuolille sijoitetaan.

Ihmisten valikoituminen ja asettuminen uusille paikoille organisaatiossa on ehkä vaikein prosessi. Aivan liian usein yhtymisprosessi päättyy perehdyttämiseen ja organisaation uudelleen miehittäminen unohdetaan. Vasta tässä vaiheessa voidaan ja joudutaan harkitsemaan organisaation miehityksen pienentämistä. Tämä on siinä mielessä vaikeaa, että vanhan organisaation tarpeettomia johtajia on poliittisista ja kollegiaalisista syistä vaikea erottaa. Tätä prosessia voidaan helpottaa suorittamalla työpaikkahaastattelu tehtäviin valittavien henkilöiden osalta.

Lopuksi on vielä otettava huomioon, että uudistumisprosessi ei ole mikään kertasuoritus. Mikään fuusio ei ole valmis jonain tiettynä päivänä. Organisaation, toimintatapojen ja toimintakulttuurin kehittäminen on pitkään jatkuva prosessi. Muuttuvassa maailmassa palvelutarpeet muuttuvat, tekniikka ja tietojärjestelmät kehittyvät jatkuvasti. Siksi on tärkeää, että myös organisaatiot elävät ajassa eivätkä jää lepäämään laakereilleen.

 

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Julkisten organisaatioiden yhdistäminen (fuusio).

Sosiaali- ja terveydenhuollon yhtiöittäminen

Osakeyhtiön perustaminen on nykyisin varsin yksinkertainen prosessi. Sen sijaan otsikossa mainitunlaisen yrityksen perustaminen on hyvin monimutkainen tehtävä. Hallitus kuitenkin aikoo lähteä tälle tielle, mutta en ole missään nähnyt perustamismallia. Päijät-Hämeessä ollaan asiassa etunojassa, mutta täälläkään en ole nähnyt minkäänlaisia kommentteja juridiikan asiantuntijoilta?

Osakeyhtiön perustamisessa ´lähtökohtana ovat sijoittajat ja pääoman tarve eli osakepääoman suuruus. Tässä tapauksessa osakkaita ovat alueen kunnat, jotka ovat halukkaita sijoittamaan pääomia yhteiseen yhtiöön. Osakeyhtiön osakkaaksi pakottaminen ei onnistu!

Seuraava ongelma on, mitä sijoitetaan? Sijoitetaanko silkkaa kahisevaa vai kiinteää omaisuutta? Rahan sijoittamien vaatisi ilmeisesti lainan ottoa, koska tällaisia summia ei kuntien kassoista taida löytyä. Sen sijaan kunnilla on terveyskiinteistöjä, joita voidaan sijoittaa apporttina osakepääomaan. Jos omaisuudella on kaupallista arvoa, niin suurta ongelmaa ei ole. Nyt kuitenkin esim. vuodeosastoja on lakkautettu, joten niitä ei voida käyttää apporttiomaisuutena.

Suuri ongelma tulee myös olemaan tällaisen omaisuuden arvon määrittely, koska Heinolan tapauksessa on nähty, että sairaalakiinteistön myynti ei ole helppo tehtävä, eikä arvo vastaa kustannuksia. Jos kuitenkin jonkinlainen arvo löytyy ja omaisuus hyväksytään sijoitukseksi, niin joka tapauksessa omaisuuteen kohdistuvat velat jäävät osakkaan kontolle. Jos yhtiö ottaisi velat vastatakseen, niin silloinhan olisi kyseessä nollasummapeli, eikä ainakaan äänioikeutta syntyisi.

Kun velat siis jäävät sijoittajan vastuulle, niin sijoitukselle on saatava tuottoa, jotta sijoituksista voidaan huolehtia. Tämä puolestaan edellyttää, että yhtiön on tuotettava voittoa. Kun yhtiön tarkoitus on tuottaa palveluita omistajilleen ja muille halukkaille kuluttajille, niin palveluiden hinnoittelu tulee olemaan haastava tehtävä. Jos yhtiö myy palvelujaan omistajilleen halvemmalla kuin ulkopuolisille, niin verottaja katsoo sen peitellyksi osingonjaoksi. Tästä syntyy mielenkiintoinen ongelma, koska kunnathan eivät ole verovelvollisia. Tällainen hinnoittelu voi myös vääristää markkinoita.

Sitten koko tilanne muuttuu jälleen, kun valtio astuu maakuntien kautta kuvaan mukaan ja alkaa rahoittaa osakeyhtiön toimintaa. Osakeyhtiön osakkaiden valtaa yhtiössä voi muuttaa ainoastaan, jos valtio tai maakunta ostaa koko yhtiön. Toinen vaihtoehto on sosialisointi Venäjän öljy-yhtiöiden malliin. Tällaisessa tapauksessa sosialisoija joutuisi kyllä ottamaan myös velat vastattavakseen, mutta siitä se soppa syntyisi. Varmaankin pitäisi asettaa totuuskomitea arvioimaan, paljonko kunnilta velkoja siirretään. Olisiko Lahdessa vastapeluri konsernipankki?

Sosiaali- ja terveyspalveluiden yhtiöittämisessä on siis vielä hyvin paljon avoimia kysymyksiä, jotka pitäisi ratkaista laillisesti ja oikeudenmukaisesti. Toistaiseksi joudutaan menemään vanhalla tilaaja-tuottajamallilla. Tässä mallissa PHHYKYssä on valtuusto ja hallitus, mutta mallin muuttaminen osakeyhtiöksi ei ole mikään läpihuutojuttu. Valtakin muodostuu täysin uudelta pohjalta.

Kommentit pois päältä artikkelissa Sosiaali- ja terveydenhuollon yhtiöittäminen

Soteurakka

Ulkopuolisena on vaikea puuttua soteuudistuksen yksityiskohtiin, mutta isompaa kuvaa on mahdollista tarkastella. Kansalaisen näkökulmasta nyt näyttää siltä, että ideologinenkin takki on monessa puolueessa kääntynyt edelliseltä vaalikaudelta. Nyt pitäisi kuitenkin ideologiat unohtaa, kun kyseessä on näin suuri uudistus. Nyt tarvitaan samaa henkeä, jolla sotakorvaukset maksettiin aikoinaan.

Yhteen hiileen pitäisi puhaltaa niin, että tuhkat eivät pöllyä toisten silmille. On aivan selvää, että näin suuri uudistus ei ole valmis pelkästään eduskunnan aamenella. Kyseessä on tuotanto- tai hoitoketjun uudistus, jossa kaksi täysin erilaista toimintakulttuuria yritetään yhdistää yhdeksi hoitoketjuksi. On täysin varmaa, että tällainen uudistus ei mene putkeen kerralla, vaan tarvitaan ongelmiin nopeasti reagoiva järjestelmä, jolla pakolliset muutokset voidaan hoitaa välittömästi.

Palautetta on odotettavissa niin potilailta kuin henkilöstöltäkin. Ne ovat käytännön toiminnassa ilmeneviä ongelmia, joiden korjaaminen ei voi kestää vuosien poliittista vääntöä. Aluksi muutokset on saatava voimaan nopeasti ja pragmaattisesti, eikä poliittinen asiantuntemattomuus saa niitä jarruttaa!

Suuren ongelman tulee muodostamaan myös potilasturvallisuus. Osakeyhtiölaki ei tunne potilasasiamiehiä, eikä nykyistä hallintomenettelyä. Osakeyhtiömuodossa ongelmat siirtyvät nykyisistä hallintomenettelyistä käräjäoikeuksiin, joten on selvää, että yhtiöittämistä varten tarvitaan uusi laki. Meillä on jo esim. Asunto-osakeyhtiölaki ja samankaltainen erikoislaki tarvitaan tähänkin. As. Oy lain suurin puute on sen valvonta. Käytännössä julkista valvontaa ei ole lainkaan, vaan yksittäisen osakkaan on haettava oikeutta käräjillä.

Ongelmallista on myös se, mitä voidaan sairaanhoidossa ja sosiaaliturvassa piilotella liikesalaisuuksien piiriin. Näistähän on esimerkkejä kuntakonserneista eri puolilta maata. Hallinto-oikeus-menettelyssä virkamiehen sanktio oli yleensä pään silitys vastakarvaan, mutta käräjillä on toisenlaiset tuomiot. Hyvinvointiosakeyhtiön haastaminen käräjille on myös yksityishenkilölle kallis juttu, vaikka jutun voittaisikin ja kulut maksaisi hävinnyt osapuoli. Uudessa laissa pitäisikin tarkastella syyttäjän tehtäviä tavallista tarkemmin.

Myös valinnan vapaus asettaa omat haasteensa. Tähän asti valinnan vapaus on ollut lähinnä valintapakko, kun julkiselle puolelle ei ole päässyt säädetyssä ajassa. Nyt valintapakko on myös akuuteissa tapauksissa taannut tarvittaessa lähetteen erikoissairaanhoitoon. Sitä on julkisella puolella terveyskeskuksissa saattanut joutua odottamaan kuukausia, ellei jopa vuosia. Valintapakko on syntynyt tilanteissa, joissa julkiselle puolelle ei ole päässyt ja on ollut varaa mennä yksityiselle. Olisiko siis täysin mahdotonta ajatella, että julkinen sektori antaa maksusitoumuksen silloin, kun se ei itse pysty antamaan lain säätämää palvelua? Siten täyttyisi vallinnanvapaus.

Kun nykyinen järjestelmä on todettu kansalaisten kannalta epätasa-arvoiseksi, niin jostain on joskus aloitettava. Kansa ikääntyy ja syntyvyys vähenee, joten koko palvelutarve muuttuu. Joudutaanko kohta lastenneuvoloista tekemään vanhusten neuvoloita? Jos tämä uudistus nyt haudataan, suuret ikäluokat ehtivät poistua keskuudestamme enne seuraava yritystä. Sitäkö oppositio haluaa?

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Soteurakka

WP Login