Posts Tagged ‘some’

Populismi

Populismi juontuu latinankielisestä sanasta populus, joka tarkoittaa yksinkertaisesti kansaa. Populismin yleinen määritelmä on: ”Hyve asuu yksinkertaisissa, tavallisissa ihmisissä, joita kansasta on valtaosa, ja heidän kollektiivisissa traditioissaan.”  Kun politiikka otti populismin omakseen, niin se käänsi koko ylevän asian päälaelleen ja alkoi pilkata populusta eli kansaa.

Nyt voikin hyvällä syyllä kysyä, mitä tapahtuu politiikalle? Voi myös kysyä, mitä tapahtuu demokratialle? Venäjä, Unkari, Puola, UK/Brexit, Yhdysvallat ovat maita, joissa on syyllistytty kansan halveksuntaan. Läntisissä demokratioissa on totuttu siihen, että julkisen sanaan voi luottaa. Etenkin some sekoittaa nyt pakkaa.

Sanotaan, että tekniikan kehitys on miljoona kertaa nopeampaa kuin tavallisten kansalaisten aivojen eli vastaanottokyvyn kehitys. Tekniikka on mahdollistanut sen, että kansalle voi totuuksina syöttää mitä tahansa, kunhan se on lyhyttä, iskevää ja tajuntaan menevää. On myös aiheellista kysyä, onko mikään paperille tai someen kirjoitettu puolueetonta, vai onko se enemmän tai vähemmän subjektiivista. Toisaalta tiedon tulva ja sen ristiriitaisuus sekoittaa terävimmätkin päät.

Maailma on muuttunut niin monimutkaiseksi, että se perhosen siipien värähdys Brasilian viidakossa voi täällä Euroopassa aiheuttaa mitä tahansa. Tällainen värähtely eri puolilla maailmaa aiheuttaa sen, että täysin puolueetonta viestintää ei ehkä voi enää edes olla. Globalisaatiossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, kun joka puolella värähtelee!

Demokratian merkittävin saavutus on byrokratia. Ilman byrokratiaa demokratia ei toimi, koska demokratialla tavoitellaan tasa-arvoa ja toimiakseen edellyttää tulojen jakoa. Tulojenjako puolestaan vaatii sitä enemmän byrokratiaa, mitä enemmän tuloja halutaan jakaa. Tämä tulojenjako toimii siis myös byrokratian mittarina. Suomessa tämä mittari on pahasti punaisella. Tilannetta kuvaa hyvin se, että työvoiman määrä syyskuussa 2016 oli n. 2,6 milj. Tästä määrästä julkinen sektori työllisti 671 000 henkeä eli n. 26 %.

Kymmenen Suomen suurinta työnantajaa, joiden mukaan ei ole laskettu Itellaa ja VR:ä, työllistää vajaat 100 000 henkeä. Näistäkin osa työskentelee Suomen rajojen ulkopuolella. Julkinen sektori on siis ylivoimaisesti Suomen suurin yksittäinen työllistäjä. Näin valtava julkinen sektori vaatii maailman laajimman veropohjan, jotta kaikki julkisen sektorin työntekijät saisivat palkkansa tilipäivänä. Suurin syy näin laajaan hallintoon on monihierarkkisuus. Valtion hallinto, aluehallinto ja kunnallishallinto toimivat osittain päällekkäin ja kyttäilevät toinen toisiaan.

On melkein mahdotonta välttää ajatusta, että demokratia nykyisellään on noussut kykenemättömyytensä tasolle. Ollaan tultu tilaan, jossa hallintohimmelit eivät edes tajua, minkä toisen himmelin kanssa pitäisi keskustella. Karmeimpana esimerkkinä vaikkapa lastensuojelu. Vanha sanonta, että byrokratia kasvattaa itse itseään, näyttää pitävän paikkansa. Valitettavasti hiivana näyttäisi toimivan demokratia, jossa kansan valitsemien edustajien pitää voidella äänestäjiään taatakseen asemansa.

Tällaisessa maaperässä populismi alkaa rehottaa. Suomessakin kansa odottaa jo aikaa, jolloin joku tulee, lyö nyrkkiä pöytään ja sanoo, että s-tana nyt riittää! Kansa alkaa olla verokuormansa alla valmis muutokseen, mutta onko järjestelmä? Toistaiseksi byrokratian purkaminen ei ole onnistunut juuri missään. Populismille on siis olemassa erinomainen kasvualusta.

Kommentit pois päältä artikkelissa Populismi

Mikä on lehdistön tulevaisuus?

Ammoisista ajoista lähtien on some day tarkoittanut ”jotain päivää” tulevaisuudessa. Nyt kuitenkin sanoille on tullut uusi merkitys #someday. Se tarkoittaakin somepäivää. Some päivä ei ole mikä tahansa päivä, vaan se on joka päivä. Some on tullut ja se elää valtoimenaan ja syytää eetteriin myös täysin huuhaata.

Tulevaisuuden tutkimuksessa pyritään arvioimaan megatrendejä, trendejä ja heikkoja signaaleja. Kun some oli vielä heikko signaali, sille ei osattu oikein asettaa selkeitä rajoja. Nyt, kun se on megatrendi, sen hillitseminen on käytännössä mahdotonta. Sitä käyttävät terroristit, tiedustelupalvelut, tietovuotajat jne. Somessa olevan tiedon varmistaminen on vaikeaa ja siksi kaikenlaiset trollit ja muut väärän tiedon levittäjät mellastavat Internetissä mielin määrin.

Miten lehdistö asemoituu tähän uuteen tilanteeseen. Onhan niinkin, että meillä Suomessa on pitkät perinteet itsesensuurista neuvostoaikojen perintönä. Tätä jatkui niin pitkään, että perimä vaikuttaa vieläkin. Päivälehdet trollaavat, ehkä tiedostamattaankin, jopa päivittäin. Lehdissä julkaistaan kaupungin, kuntien ministeriöiden jne. viranomaistahojen tiedotteita juurikaan niitä arvioimatta. Toisin sanoen samaa tavaraa, jota julkaistaan somessa 24/7.

Siitä huolimatta, että taloudelliset paineet ovat kovat, lehdistöllä ei liene muuta mahdollisuutta, kuin palata takaisin sen alkuperäiseen tehtävään eli kolmanneksi valtiomahdiksi. Monissa asioissa tosin on vastapuolena raha eli pitää aavistella mainostajien mielipiteitä ja harjoittaa sen kaltaista itsesensuuria. Lukijoiden tilausmaksut eivät pidä lehdistön taloutta yllä. Siihen tarvitaan mainostuloja.

Nyt on kuitenkin myös niin, että myös mainokset siirtyvät nettiin kaikenlaisten luettujen blogien kylkiin. Se tulee entisestään vaikeuttamaan lehdistön asemaa. Toinen puoli lehdistöä ovat iltapäivälehdet, jotka elättävät itsensä näyttävillä lööpeillä. Niillä tuntuu omalla strategiallaan olevan melko tukeva lukijakunta.

Huhuja liikkuu myös siitä, että ilmaiset kaupunkilehdet ovat kasvattaneet suosiotaan etenkin eläkeläisten joukossa. Päivälehtien tilaajamaksut kun ovat jo kovin korkeita ja pienillä eläkkeillä niihin ei ole varaa. Niitä selataankin enimmäkseen kahvioissa ja kuppiloissa. Joskus sotien jälkeen ehkä 1950-luvulla, liikkui kaupungilla huhu, jonka mukaan Ossi Kivekäs on ostanut Etelä-Suomen Sanomat, maksoi kuulemma vain pari markkaa, kun oli irtonumero.

M ikä sitten kiinnostaa tulevaisuuden lukijaa? Nyt näyttäisi olevan trendiksi muodostumassa viranomaisten salaiset päätökset eli todellisten perusteiden peittely. Nyt näyttäisi olevan esillä eteläisen kehätien linjaus, joka on noin 100 miljoonaa vanhaa vaihtoehtoa kalliimpi. Julkinen sana ei ole selvittänyt asiaa. Sen sijaan samanlainen pienemmän mittakaavan päätös keskustan katujen hoidosta on saanut aikaan melkoisen pörinän.

Isommassa kuvassa selitystä ja analyysiä kaipaa myös valtakunnan talous. Miksi Suomessa on maailman korkeimmat sisäiset tulonsiirrot. Miksi Suomi on niin kallis? Miksi emme pärjää maailman markkinoilla, vaan vientimme laskee koko ajan? Kysymyksiä riittää, mutta vastauksia ei tule. Onko lehdistökin joutunut rakenteellisen korruption motittamaksi?

Kommentit pois päältä artikkelissa Mikä on lehdistön tulevaisuus?

WP Login