Posts Tagged ‘silmänlume’

Devalvaatio – puhallus

Jos tarkastellaan Suomessa suoritettuja devalvaatioita, niin kyseessähän on valtava puhallus. Ensinnäkin siinä tapahtuu valtava tulonsiirto palkansaajilta reaaliomaisuutta omistaville. Palkkojen ostovoima laskee, mutta kiinteän omaisuuden reaaliarvot säilyvät markkamääräisten arvojen noustessa. Erityisesti nykyisessä tilanteessa, jossa tiskin ylitse siirtyvät tuotteet ovat noin 65 % tuontitavaraa. Devalvoitaessa näiden hinnat nousisivat vähintään devalvaation verran. Devalvaatioista seurasivatkin aina kovat palkankorotusvaatimukset, jotka puolestaan lisäsivät inflaatiota ja johtivat seuraavan devalvaatioon. Ay-liikkeelle devalvaatio sopi hyvin, koska se vain levitteli käsiään ja sanoi, että emmehän me mitään voi devalvaatiolle. Sulkia tuli hattuun, kun taas päästiin öitä myöden neuvottelemaan uusista palkankorotuksista. Eikä tarvittu yhteiskuntasopimuksia.

Teollisuudellekin devalvaatio oli kaksiteräinen miekka. Sahateollisuus möi ennen euroa kaikkiin tärkeimpiin vientimaihin sahatavaraa Ruotsin kruunuissa. Toinen syy oli se, että asiakkaat näin halusivat, koska Ruotsi oli pahin kilpailija, eivätkä ostajat halunneet ottaa valuuttariskiä. Kotimaan teollisuudelle kuten puusepänteollisuudelle ja huonekaluteollisuudelle asia oli kuitenkin ongelmallinen. Tämä johtui siitä, että tuolloin vallitsevien kartellien lisäksi sahatavaran, vanerien, lastulevyjen jne. hinnat nousivat vientihintojen tasalle. Usein kävi myös niin, että kotimaahan ei riittänyt tavaraa edes niillä hinnoilla, vaan piti maksaa enemmän. Tällainen itsekäs myyntipolitiikka johti mm. siihen, että Suomessa ei koskaan saatu aikaiseksi näiden tuotteiden vientiä samassa määrin kuin Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa. Tämän lisäksi Neuvostoliiton kanssa oli sopimus, että sieltä ei voi puuraaka-aineita tuoda Suomeen ilman lisenssiä ja lisenssejä ei myönnetty. Raaka-aineen saannissa olimme siis tyhjiössä, kun ruotsalaisiakaan ei kiinnostanut Suomeen vienti.

Devalvaatiokaudella Suomessa oli runsaasti kestokulutushyödykkeitä kuten kodinkoneita valmistavia yrityksiä ja niissä kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Kaikki nämä valmistajat hävisivät Suomesta viimeistään 1980-luvulla jatkuvista devalvaatioista huolimatta. Viimeiset vientiyritykset vei vahvan markan politiikka, joka vahvisti Suomen markan arvoa 1980-luvulla yli 30 %. Näille yrityksille markan kellutus tuli jo liian myöhään. Holkerin hallitus ei halunnut devalvoida, eikä ay-liikekään sitä vaatinut. Seurasi 1990-luvun lama!

Tämä inflaatio-devalvaatio kierre myös aiheutti nykyisen kuplatalouden mahdollistamalla ansaitsemattoman hyvän jakamisen niin työmarkkinoilla kuin julkishallinnossakin. Jos Suomessa olisi jouduttu kilpailemaan vaikkapa kelluvalla omalla valuutalla, niin ehkä nyt ei oltaisi tässä tilanteessa. Julkitulleet tiedot yhteiskuntasopimuksesta eivät meitä pelasta. Suomen on nähtävästi mentävä täysin polvilleen ennen, kuin muutoksia tapahtuu. Sopii vain kysyä, että onko sitten enää aikaa tehdä uudistuksia.

Devalvaatioiden todellisista vaikutuksista ei ole tieteellistä tutkimustietoa, Miksikähän ei ole? Minä olen kuitenkin nähnyt ja kokenut kaikki 1950-luvun jälkeiset devalvaatiot niin suurten puunjalostusyhtiöiden palveluksessa kuin yrittäjänäkin. Se oli sitä aikaa, mutta nyt devalvaatioiden ihannoiminen on kuin suoraan kumpujen yöstä. Globalisaatiossa oma valuutta ja toistuvat devalvaatiot koristaisivat vain ay-liikkeen pomojen sädekehää, mutta panisi duunarit kyykkyyn. Devalvaatiot ovat siis kansantaloudellisen itsepetoksen korkein potenssi!

Kommentit pois päältä artikkelissa Devalvaatio – puhallus

WP Login