Posts Tagged ‘populismi’

Olisiko aika siirtyä digidemokratiaan?

Demokratian alkuaikoina vakuuteltiin demokratian olevan yhteisten asioiden hoitamista. Nyt kuitenkin alkaa vahvasti näyttää siltä, että jakovarat on käytetty loppuun, eikä ole varaa nostaa panoksia antamalla kansalaisille vaikkapa ilmaisia asuntoja ja autoja. Yhteisten asioiden hoitaminen on huomaamatta muuttunut omien ja sidosryhmien asioiden hoitamiseksi. Tätä voisi kutsua vaikkapa rakenteelliseksi korruptioksi?

Toki on myös muistettava, että demokratioitakin on vähän joka lähtöön. Jokainen maa on muokannut omia demokratioitaan kansallisten halujen ja kykyjen mukaisesti. Sotien jälkeen kommunismin pelko vaikutti eri maissa demokratian kehitykseen. Nyt ääripäissä voivat olla vaikkapa Sveitsin torikokoukset ja Unkarin ja Puolan demokratiat. Venäjä ei edes yritä vakuutella ketään demokraattisuudestaan.

Suomessakin on omanlaisensa demokratia. Valtuustoihin ja eduskuntaan mennään puolueiden hyväksymillä mandaateilla. Puolueet valitsevat jäsenistöstään ehdokkaat ja sitten tukevat omia suosikkejaan. Päälisin puolin se näyttää hyvin demokraattiselta, mutta äänestäjän kannalta epäilyttävältä. Ovatko ehdokkaat parhaita saatavilla olevia? Jos joku yksittäinen pääsee vaikkapa valtuustoon sivuraiteelta, niin hän on aika voimaton.

Presidentinvaalit ovat suorat kansanvaalit. Niissä ainakin Väyrynen on todistanut, että hän sai kannatuskorttiäänestyksessä riittävästi väkeä taakseen. Näin hän voi asettua ehdokkaaksi ties kuinka monetta kertaa ja hajottaa melko perusteellisesti vanhan tai siis nykyisen apupuolueensa pakkaa.

Jotenkin pitkään demokratiaa eri maissa seuranneena alkaa näyttää siltä, että demokratian kliimaksi alkaa olla ohi (Trump, Brexit, jne.)ja on seurannut väljähtymisvaihe, josta populismi ottaa kaiken irti. Demokratian voisi pelastaa ainoastaan se, että neljän vuoden mandaattia jotenkin löysättäisiin ja kansalaisille annettaisiin enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin. Nythän tahtoo olla niin, että annetut vaalilupaukset unohdetaan, kun on äänten laskennan jälkeen nukuttu yön yli ja annetulla mandaatilla tehdään sitten se, mitä puoluetoimistoista sanellaan.

Demokratian saattaminen takaisin arvoonsa vaatii uudenlaista lähestymistä kansanvaltaan. Kansalle pitää antaa oikeus ilmaista mielipiteensä riittävän kuuluvasti ONLINE! Digitalisaatio antaa tähän hyvät mahdollisuudet. Neuvoa-antavia äänestyksiä voitaisiin helposti ja nopeasti suorittaa netissä. Somessahan poliitikot saavat jo muutenkin kuulla kunniansa, mutta koska ne ovat yleensä yksittäisiä mielipiteitä, niistä ei sen kummemmin välitetä.

Tällaiset nettiäänestykset ovat kuitenkin kauhistus puolueille, koska ne rajoittavat puolueiden valtaa. Niitä on vastustettu kaikenlaisilla tietosuoja- yms. syillä. Tämä on vähintäänkin hätävarjelun liioittelua. Meillähän on nyt sivustoja, joissa voi tehdä aloitteita, kun saa 50 000 kannattajaa, meillä on kanta.fi, hyvis.fi, pankkiasiat hoituvat jopa mobiilisti jne. Kaikki puolustelut neuvoantavasta äänestyksestä ovat pelkkiä tekosyitä.

Niin viranomaiset kuin poliitikot huutavat kaikki digitalisaation käyttöä kaikkeen mahdolliseen, joten miksei sitten siirrytä myös demokratiassa tälle vuosituhannelle ja oteta käyttöön digidemokratia?  Eduskunnalle omat sivut, joissa kansa voi ottaa kantaa eduskuntasirkuksen ohi. Samoin kunnille, ettei tule jatkuvalla syötöllä suuria ja kalliita päätöksiä yhden äänen enemmistöllä. Kompromisseilla vesitetyille päätöksille pitää saada juu tai ei myös kansalta, joka kaiken maksaa!

Lenin sanoi aikoinaan Neuvostoliittoa perustettaessa, että valta ei kuulu kansalle, vaan se kuuluu eliitille. Nykyinen demokratia alkaa kaikissa demokratioissa näyttää Leninin ennustuksen toteutumiselta.

Kommentit pois päältä artikkelissa Olisiko aika siirtyä digidemokratiaan?

Valemuisto

Populismi on valtaamassa alaa eripuolilla maailmaa ja viimeistään Trumpin valinta presidentiksi on osoittanut sen voiman. On olemassa useita kansainvälisten yliopistojen tutkimuksia populismista ja sen teorioista. On selvitetty myös sitä millaisiin ihmisryhmiin populismi vaikuttaa parhaiten. Sen sijaan vähemmän on selvityksiä siitä, millä tavoin voidaan synnyttää haluttuun suuntaan vaikuttavaa populismia. Yhdysvaltain presidentin vaalit osoittivat, että manipulointi on selkein keino, mutta miten se saadaan aikaan?

Valemuisto on muisto, joka voi kokemuksellisesti tuntua hyvinkin todelta, mutta joka todellisuudessa on osittain virheellinen tai jopa kokonaan keksitty. Valemuistot voivat olla iloisia tai surullisia. Ilmiöstä, jossa informaatio ”saastuttaa” muiston, käytetään nimitystä interferenssi. Valemuiston luomiseen tarvitaan jonkinlainen aavistus, että jotain tärkeää on tapahtunut mutta se on unohdettu tai torjuttu alitajuntaan. Aavistus saa ihmisen hakemaan apua tai tukea muistolle.

Valemuiston luomiseksi tarvitaan myös jonkinlainen aavistus ja uskottava auktoriteetti, joka sanoo tietävänsä, mistä on kyse. Lisäksi muistelijan on pidettävä auktoriteettia uskottavana. Uskottavuus puolestaan luodaan erilaisilla mielikuvilla. Yksi tällainen on luoda mielikuva siitä, että henkilö tuntee asian ja olosuhteet.

Valemuistoilla voidaan siis synnyttä populismia ja ohjata sitä oikeaan suuntaan. Trump nosti Ruotsin tikun nenään juuri tällä tavalla. Ensin hän kehui Ruotsia ja ruotsalaisia. Sitten hän alkoi luoda valemuistoja ”kuvitelkaa – Ruotsissa”. Tarkoituksena oli varmaan luoda omien äänestäjien keskuudessa uskottavuutta.

Samalla se kuitenkin loi valemuistoja ja hajaannusta Ruotsissa. Samaa hän yrittää nyt myös Ranskassa ja Saksassa. Perinteisessä diplomatiassa tämä ei olisi tullut kuuloonkaan, mutta tästä Trump ei piittaa. Tarkoitus oli myös siirtää keskustelu pois omista töppäyksistä.

Putin käytti huomion siirtämiseen pois kotimaasta luomalla kriisejä ja sotia. Yhdysvalloissa tämä ei vielä onnistu, joten piti keksiä jotain muuta. Oikealla tavalla valeuutisista voidaan luoda valemuistoja. Kun näitä toistellaan tarpeeksi usein, muistot muuttuvat ”oikeiksi” muistoiksi. Lopulta kuitenkin, jos historia toistaa itseään, käy kuin Neuvostoliitolle. Tulee niin sanotusti pää vetävän käteen.

Trumpin neuvonantajissa pitää olla mukana joku asian ammattilainen. Hän iski vahvasti tähän aika kultaa muistot-ilmiöön. Ihanat vanhat hiilikaivokset ja raskas teollisuus palautetaan. Se tuo onnea ja autuutta. Tähän oli helppo iskeä. Eläkeläiset muistelivat näitä kultaisia aikoja, jotka eivät koskaan palaa. Jos ne palaavatkin, niin robotit korjaavat suurimman osan työpaikoista, koska toiminta ei ole muutoin kannattavaa.

 

 

 

 

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Valemuisto

Populismi

Populismi juontuu latinankielisestä sanasta populus, joka tarkoittaa yksinkertaisesti kansaa. Populismin yleinen määritelmä on: ”Hyve asuu yksinkertaisissa, tavallisissa ihmisissä, joita kansasta on valtaosa, ja heidän kollektiivisissa traditioissaan.”  Kun politiikka otti populismin omakseen, niin se käänsi koko ylevän asian päälaelleen ja alkoi pilkata populusta eli kansaa.

Nyt voikin hyvällä syyllä kysyä, mitä tapahtuu politiikalle? Voi myös kysyä, mitä tapahtuu demokratialle? Venäjä, Unkari, Puola, UK/Brexit, Yhdysvallat ovat maita, joissa on syyllistytty kansan halveksuntaan. Läntisissä demokratioissa on totuttu siihen, että julkisen sanaan voi luottaa. Etenkin some sekoittaa nyt pakkaa.

Sanotaan, että tekniikan kehitys on miljoona kertaa nopeampaa kuin tavallisten kansalaisten aivojen eli vastaanottokyvyn kehitys. Tekniikka on mahdollistanut sen, että kansalle voi totuuksina syöttää mitä tahansa, kunhan se on lyhyttä, iskevää ja tajuntaan menevää. On myös aiheellista kysyä, onko mikään paperille tai someen kirjoitettu puolueetonta, vai onko se enemmän tai vähemmän subjektiivista. Toisaalta tiedon tulva ja sen ristiriitaisuus sekoittaa terävimmätkin päät.

Maailma on muuttunut niin monimutkaiseksi, että se perhosen siipien värähdys Brasilian viidakossa voi täällä Euroopassa aiheuttaa mitä tahansa. Tällainen värähtely eri puolilla maailmaa aiheuttaa sen, että täysin puolueetonta viestintää ei ehkä voi enää edes olla. Globalisaatiossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, kun joka puolella värähtelee!

Demokratian merkittävin saavutus on byrokratia. Ilman byrokratiaa demokratia ei toimi, koska demokratialla tavoitellaan tasa-arvoa ja toimiakseen edellyttää tulojen jakoa. Tulojenjako puolestaan vaatii sitä enemmän byrokratiaa, mitä enemmän tuloja halutaan jakaa. Tämä tulojenjako toimii siis myös byrokratian mittarina. Suomessa tämä mittari on pahasti punaisella. Tilannetta kuvaa hyvin se, että työvoiman määrä syyskuussa 2016 oli n. 2,6 milj. Tästä määrästä julkinen sektori työllisti 671 000 henkeä eli n. 26 %.

Kymmenen Suomen suurinta työnantajaa, joiden mukaan ei ole laskettu Itellaa ja VR:ä, työllistää vajaat 100 000 henkeä. Näistäkin osa työskentelee Suomen rajojen ulkopuolella. Julkinen sektori on siis ylivoimaisesti Suomen suurin yksittäinen työllistäjä. Näin valtava julkinen sektori vaatii maailman laajimman veropohjan, jotta kaikki julkisen sektorin työntekijät saisivat palkkansa tilipäivänä. Suurin syy näin laajaan hallintoon on monihierarkkisuus. Valtion hallinto, aluehallinto ja kunnallishallinto toimivat osittain päällekkäin ja kyttäilevät toinen toisiaan.

On melkein mahdotonta välttää ajatusta, että demokratia nykyisellään on noussut kykenemättömyytensä tasolle. Ollaan tultu tilaan, jossa hallintohimmelit eivät edes tajua, minkä toisen himmelin kanssa pitäisi keskustella. Karmeimpana esimerkkinä vaikkapa lastensuojelu. Vanha sanonta, että byrokratia kasvattaa itse itseään, näyttää pitävän paikkansa. Valitettavasti hiivana näyttäisi toimivan demokratia, jossa kansan valitsemien edustajien pitää voidella äänestäjiään taatakseen asemansa.

Tällaisessa maaperässä populismi alkaa rehottaa. Suomessakin kansa odottaa jo aikaa, jolloin joku tulee, lyö nyrkkiä pöytään ja sanoo, että s-tana nyt riittää! Kansa alkaa olla verokuormansa alla valmis muutokseen, mutta onko järjestelmä? Toistaiseksi byrokratian purkaminen ei ole onnistunut juuri missään. Populismille on siis olemassa erinomainen kasvualusta.

Kommentit pois päältä artikkelissa Populismi

Euro ja EU

Jälkiviisauden korkein potenssi tuntuu olevan populismi. Suomessa on jatkuvasti tahoja, jotka haaveilevat markan paluusta. Nämä haaveilijat jakautuvat kahteen ryhmään. On vahva ryhmä populismin perässä hiihtäjiä, jotka eivät varsinaisesta tiedä asiasta mitään. Sitten on myös vaarallinen ryhmä, jonka markan palauttaminen nostaisi takaisin valtansa kukkuloille.
Suuri osa nykyisistä päättäjistä ei tiedä lainkaan sitä, että Suomi liittyi Euroopan Unioniin ja EMU:n pyssy ohimolla! Kaikki alkoi kehittyä vuoden 1982 devalvaation jälkeen. Silloin päätettiin mm. Suomen Pankissa, että devalvaatio-inflaatio kierre pitää pysäyttää. Tähän tarpeeseen syntyi vahvan markan politiikka, jota noudatettiin aika lailla perusteettomasti jopa revalvoimalla markka 1989.
Koko 1980-luvun talous kävi kuumana ja rakensi vahvan markan kuplaa. Inflaatio laukkasi kaikista torjuntayrityksistä hyvin korkeana. Asuntolainojen korot olivat jopa 15 %. Rahamarkkinoiden vapauttaminen kiihdytti entisestään talouden kuumenemista. Valuuttalainoja pankit suorastaan tyrkyttivät yrityksille järjestämällä kaikenlaisia iltatilaisuuksia, joissa tarjoilusta ei säästelty. Siellä pantiin nimiä velkakirjoihin ja aamulla olivat rahat tilillä. Ja krapula!
Yrityksillä, jotka eivät käyneet ulkomaankauppaa, ei ollut mitään käsitystä valuuttalainojen riskeistä. Samaa voi sanoa myös suurimmasta osasta valuuttalainoja jakavista pankeista ja pankkien johtajista. Suomen Pankin osaamattomuus rahamarkkinoiden vapauttamisessa johti siihen, että pankin valuuttavarannot olivat käytännössä olemattomat tultaessa 1990-luvulle. Rahaa yritettiin saada markkinoille nostamalla yliyön korkoja jopa 30 %. Yritykset, joilla oli hyvä kassavirta, sijoittivatkin perjantaina ylimääräiset rahansa viikonlopuksi näille korkean koron tileille.
Meno oli niin hurjaa, että VATT:n raportin mukaan Suomen Pankin nuoret ekonomistit vakuuttivat, että ”nyt saavat metsäteollisuuden vuorineuvokset tulla polvillaan rukoilemaan devalvaatiota!” Lopulta kuitenkin kävi niin, että vuorineuvokset eivät menneet polvilleen, vaan polvilleen meni Suomi. Vahvan markan tarina päättyi lopulta devalvaatioon, josta valtiovarainministeri Iiro Viinanen oli moneen kertaan vannonut ja vetoakin lyönyt siitä, että devalvaatiota ei tule.
Lopulta devalvaatiokaan ei riittänyt. Neuvostoliitto romahti ja samoin teki idän kauppa. Olosuhteet kääntyivät Suomea vastaan kaikilla mahdollisilla tavoilla ja markka jouduttiin laittamaan kellumaan eli markkinoiden määriteltäväksi. Vuoden 1982 jälkeen markka oli vahvistunut yli 30 % ja devalvaatio ja kelluttaminen pudottivat markan arvoa vielä 40 %. Tämä merkitsi valuutta lainaa ottaneille sitä, että lainaa olikin aamiaiselle mentäessä liki puolet enemmän.
Tästä seurasi yksityisen sektorin sopeuttaminen uusin olosuhteisiin. Avoimelta sektorilta hävisi noin 550 000 työpaikkaa ja noin 50 000 yritystä poistui markkinoilta. Tämä oli se todellinen vahvan markan krapula! Julkisen hallinnon rakenteita ei kuitenkaan ehditty VATT:n raportin mukaan uudistamaan, koska Nokia alkoi nostaa Suomen taloutta pinnalle pari vuotta liian varhain. Jos nousu olisi alkanut 1997, meillä ei todennäköisesti olisi nyt näitä ongelmia joiden ymmärtämisessä eri osapuolilla näyttää olevan kovin vähän yhteisymmärrystä.
Tätä markaako konkaripoliitikko Paavo ”VäyVäy” Väyrynen haluaa takaisin? Sanotaan, että sitä niittää, mitä kylvää. Nyt on globaali halla korjannut sadon ja pellot on kynnettävä uuteen kasvuun. Toivottavasti siemenviljaa on vielä jäljellä.

Kommentit pois päältä artikkelissa Euro ja EU

WP Login