Posts Tagged ‘politiikka’

Olisiko aika siirtyä digidemokratiaan?

Demokratian alkuaikoina vakuuteltiin demokratian olevan yhteisten asioiden hoitamista. Nyt kuitenkin alkaa vahvasti näyttää siltä, että jakovarat on käytetty loppuun, eikä ole varaa nostaa panoksia antamalla kansalaisille vaikkapa ilmaisia asuntoja ja autoja. Yhteisten asioiden hoitaminen on huomaamatta muuttunut omien ja sidosryhmien asioiden hoitamiseksi. Tätä voisi kutsua vaikkapa rakenteelliseksi korruptioksi?

Toki on myös muistettava, että demokratioitakin on vähän joka lähtöön. Jokainen maa on muokannut omia demokratioitaan kansallisten halujen ja kykyjen mukaisesti. Sotien jälkeen kommunismin pelko vaikutti eri maissa demokratian kehitykseen. Nyt ääripäissä voivat olla vaikkapa Sveitsin torikokoukset ja Unkarin ja Puolan demokratiat. Venäjä ei edes yritä vakuutella ketään demokraattisuudestaan.

Suomessakin on omanlaisensa demokratia. Valtuustoihin ja eduskuntaan mennään puolueiden hyväksymillä mandaateilla. Puolueet valitsevat jäsenistöstään ehdokkaat ja sitten tukevat omia suosikkejaan. Päälisin puolin se näyttää hyvin demokraattiselta, mutta äänestäjän kannalta epäilyttävältä. Ovatko ehdokkaat parhaita saatavilla olevia? Jos joku yksittäinen pääsee vaikkapa valtuustoon sivuraiteelta, niin hän on aika voimaton.

Presidentinvaalit ovat suorat kansanvaalit. Niissä ainakin Väyrynen on todistanut, että hän sai kannatuskorttiäänestyksessä riittävästi väkeä taakseen. Näin hän voi asettua ehdokkaaksi ties kuinka monetta kertaa ja hajottaa melko perusteellisesti vanhan tai siis nykyisen apupuolueensa pakkaa.

Jotenkin pitkään demokratiaa eri maissa seuranneena alkaa näyttää siltä, että demokratian kliimaksi alkaa olla ohi (Trump, Brexit, jne.)ja on seurannut väljähtymisvaihe, josta populismi ottaa kaiken irti. Demokratian voisi pelastaa ainoastaan se, että neljän vuoden mandaattia jotenkin löysättäisiin ja kansalaisille annettaisiin enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin. Nythän tahtoo olla niin, että annetut vaalilupaukset unohdetaan, kun on äänten laskennan jälkeen nukuttu yön yli ja annetulla mandaatilla tehdään sitten se, mitä puoluetoimistoista sanellaan.

Demokratian saattaminen takaisin arvoonsa vaatii uudenlaista lähestymistä kansanvaltaan. Kansalle pitää antaa oikeus ilmaista mielipiteensä riittävän kuuluvasti ONLINE! Digitalisaatio antaa tähän hyvät mahdollisuudet. Neuvoa-antavia äänestyksiä voitaisiin helposti ja nopeasti suorittaa netissä. Somessahan poliitikot saavat jo muutenkin kuulla kunniansa, mutta koska ne ovat yleensä yksittäisiä mielipiteitä, niistä ei sen kummemmin välitetä.

Tällaiset nettiäänestykset ovat kuitenkin kauhistus puolueille, koska ne rajoittavat puolueiden valtaa. Niitä on vastustettu kaikenlaisilla tietosuoja- yms. syillä. Tämä on vähintäänkin hätävarjelun liioittelua. Meillähän on nyt sivustoja, joissa voi tehdä aloitteita, kun saa 50 000 kannattajaa, meillä on kanta.fi, hyvis.fi, pankkiasiat hoituvat jopa mobiilisti jne. Kaikki puolustelut neuvoantavasta äänestyksestä ovat pelkkiä tekosyitä.

Niin viranomaiset kuin poliitikot huutavat kaikki digitalisaation käyttöä kaikkeen mahdolliseen, joten miksei sitten siirrytä myös demokratiassa tälle vuosituhannelle ja oteta käyttöön digidemokratia?  Eduskunnalle omat sivut, joissa kansa voi ottaa kantaa eduskuntasirkuksen ohi. Samoin kunnille, ettei tule jatkuvalla syötöllä suuria ja kalliita päätöksiä yhden äänen enemmistöllä. Kompromisseilla vesitetyille päätöksille pitää saada juu tai ei myös kansalta, joka kaiken maksaa!

Lenin sanoi aikoinaan Neuvostoliittoa perustettaessa, että valta ei kuulu kansalle, vaan se kuuluu eliitille. Nykyinen demokratia alkaa kaikissa demokratioissa näyttää Leninin ennustuksen toteutumiselta.

Kommentit pois päältä artikkelissa Olisiko aika siirtyä digidemokratiaan?

Politiikkaa ja kvanttifysiikkaa

Mitä ihmeen yhteistä voi olla kvanttifysiikalla ja politiikalla? Äkkiseltään ajatellen ei mitään. Eihän niitä kumpaakaan ymmärrä edes Erkkikään. Entäpä jos kuitenkin on? Voisihan sitä ajatella, että poliittinen päättäjä on atomi ja äänestäjä on fotoni.

Politiikan ymmärtämiseksi on ymmärrettävä, että kvantittuneiden asioiden ymmärtämisen kannalta oleellista on ymmärtää, että keskeisiä asioita tapahtuu kunhan niihin ei kiinnitetä huomiota, mittaa niitä…

Eräs yhteinen tekijä saattaisi olla lomittuminen. Siinä erossa olevat atomit ja fotonit käyttäytyvät kuin olisivat yhteydessä toisiinsa. Politiikassakin äänestäjät ja poliitikot ovat tavallaan yksi ja sama kokonaisuus. Poliitikot olettavat olevansa vuorovaikutuksessa äänestäjien kanssa. Äänestäjät puolestaan eivät aina tunne samoin. Kvanttifysiikassa tämä yhtälö päätyy manipulointiin. Näinhän se on politiikassakin.

Kvanttifysiikassa käytetään mittauslaitteita, joita politiikassa vastaavat vaalit. Vaaleilla pyritään ennustamaan ja vaikuttamaan tulevaisuuteen. Vaaleissa puolestaan on suuri joukko passiivisia tarkkailijoita, jotka jättävät äänensä käyttämättä. Myös kvanttifysiikassa on passiivisia tarkkailijoita, jotka vain tarkkailevat, mutta eivät osallistu.

Kun hallituspuolueiden eduskuntaryhmissä liikkuu erilaisia esityksiä hallituksen suuntaan ja nämä esitykset yhtyvät, syntyy esitysten summa-aalto. Tätä periaatetta kutsutaan kvanttifysiikassa superpositioksi. Tähän liittyy myös politiikassa ilmenevä takinkääntö eli samanaikainen ristiriitainen toiminta eli vatulointi.

Toisin sanoen, jos väittämän todenperäisyyttä ryhdytään tutkimaan, niin väittämä romahtaa eli sitä ei ole koskaan tapahtunut. Tällaista tapahtuu tulevien vaalien alla, joissa käytetään superposition käsitettä lupaamalla samanaikaisesti useissa eri asioissa toisensa poissulkevia ratkaisuja. Tämä voidaan tulkita siten, että poliitikon väittämä tai sanoma on samanaikaisesti tosi ja epätosi.

Suprajohtavuus on politiikassa uusi ilmiö. Se voidaan yhdistää kuitenkin täysin someen. Twitterissä, Instagramissa, Facebookissa jne, tieto liikkuu ajatusta nopeammin ja se myös varastoituu Internetiin ikuisiksi ajoiksi. Kvanttifysiikassa suprajohtavuus liittyy esim. sähkön siirtoon ja varastointiin ilman minkäänlaista hävikkiä. Yhtäläisyyttä ei siis voi kyseenalaistaa.

Eroja sen sijaan politiikan ja kvanttifysiikan välillä on oppimisessa. Kvanttifysiikassa tapahtuu jatkuvaa oppimista, mutta politiikassa ei näköjään opita edes tehdyistä virheistä. Oppimisprosessin huipentumana ollaan tosi lähellä kvanttitietokoneen käynnistämistä. Se tullee korvaamaan kaikki tähänastiset poliittiset prosessit, protokollat ja hallitukset.

Tutkimusten mukaan demokratia onkin tullut tiensä päähän ja vaaditaan sen tilalle sympaattista yksinvaltiutta. Tähän tilanteeseen sopii kvanttitietokone, joka johtaa robottikuntaa maapallolla. Mutta mihin ihmeeseen meitä ihmisiä ja ihmiskuntaa sitten enää tarvitaan? No voihan tosin olla, että YK onnistuu uusiutumaan enne, kuin sille käy kuin Kansainliitolle. Aivan käsittämätöntä kyllä olisi, jos EU:in syntyisi jonkinlainen superpositio ja ongelmat ratkeaisivat kuin itsestään.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Politiikkaa ja kvanttifysiikkaa

WP Login