Posts Tagged ‘pankki’

Kamreeribyrokratia

Byrokratia on vaikein hallituksen päätöksiä hidastava tekijä. Lentokentän ongelmat ulkomailta tulevien matkustajien karanteeneista oli selkein esimerkki ongelmasta. Kun asia selvisi, niin selityksiä löytyi. Ongelma johtui siitä, että lentokenttäalueella toimii monta eri ministeriötä. Kun tiedon pitäisi kulkea pyramidimallin mukaisesti, se toimiikin vain vertikaalisesti jonkun ministeriö sisällä.

Ongelma syntyy siitä, että kaikki tapauksen ministeriöt päätelevät, että asia ei kuulu meille. Sitten, kun käsky käy,  aletaan suojella omaa reviiriä mustasukkaisesti ja sivuille vilkuilematta. Pitäisiköhän hallituksen ottaa käyttöön WILMA-ohjelma, joka jakaa tiedot kaikille kamreereille on line?

90-luvun laman alkaessa keskusteluissa oli myös tukea yrityksiä Keran kautta annettavalla rahoituksella ja takuilla. Hallitus kuitenkin päätti suuressa viisaudessaan tukea pankkeja ja tulokset ovat tiedossa. Pankit käyttivät tilaisuutta hyväkseen, kun piikki oli auki. Olin muissa asioissa eduskunnan kahviossa, kun isäntäni vinkkasi pääministeri Esko Ahon pöytäämme. Mainitsin vaihtoehdosta hänelle. Hän mietti hetken ja sanoi: Esko, sinulla on hieno nimi!

Nyt hallitus on ottanut käyttöön 90-luvulla hylätyn vaihtoehdon ja tukee yrityksiä Finnveran kautta. Pelkään kuitenkin, että kamreeribyrokratia iskee tähänkin palveluun ja palvelut hidastuvat kohtuuttomasti. Hidastuminen voi puolestaan johtaa konkurssivyöryyn. Pankit ovat kommenteissaan olleet varsin epämääräisiä. Yleinen toteamus on ollut, että pankeilla ei ole rahaa, koska EKP ei ole vielä aloittanut luvattua rahoitustaan.

Hallituksen olisikin syytä vaatia pankkeja ilmoittamaa selkeästi asemansa ja strategiansa yritysten hätärahoituksessa. Lopullinen päätösvalta on kuitenkin pankeilla. Pankeilla voi olla suuri houkutus käyttää tilannetta hyväkseen. Keinojahan riittää! Samoin olisi syytä ottaa nopeasti käyttöön toimenpiteitä, jotka vaikuttavat yritysten kassavirtaan välittömästi. Ainakin tämän vuoden osalta olisi yksinyrittäjien ALV-rajaa nostettava, jotta pandemian väistyttyä yrittäjät voisivat palauttaa kassavirtansa raiteilleen mahdollisimman nopeasti.   

Nyt olisi tärkeää ajatella myös kokeneen ja ammattitaitoisen työvoiman pysyvyyttä. Yrityksille ja työntekijöille on tärkeää, että ammatillinen osaaminen ei pääse lomautusten ja irtisanomisten vuoksi rapautumaan. Ratkaisu tähän olisi puolipäivätyö, jossa päivän toiselta puoliskolta olisi mahdollista saada työttömyyskorvaus. Tällaisessa poikkeuksellisessa operaatiossa suurin este on taas sitten se Kamreeribyrokratia.

Kommentit pois päältä artikkelissa Kamreeribyrokratia

Tulonsiirto

Tulonsiirrolla tarkoitetaan kansantajuisesti rahan siirtämistä taskusta toiseen. Aikoinaan, kun markka oli vielä käytössä, niin palkkarahat laitettiin tilipussiin ja annettiin työntekijälle käteen. Sitten tilipussi vietiin avaamattomana kiltisti kotiin ja ennettiin vaimolle, joka päätti rahojen käytöstä. Palkansaajan oli sitten kirjallisesti, mieluummin kahtena kappaleena, anottava rahat lauantaipulloon. Tämä oli kotitalouksien tulonsiirto. Sitten otettiin käyttöön tämä ”palkka pankkiin”-systeemi ja kaikki muuttui.
Kansantalous toimii periaatteessa samalla tavoin. Yhteiskunta kerää enemmän rahaa niiltä, joilla luulee sitä eniten olevan. Monimutkaisen ja byrokraattisen, mutta työllistävän järjestelmän kautta, vähemmillä tuloilla tai kokonaan ilman tuloja olevat voivat sitä kerättyä rahaa sitten anoa omaan käyttöönsä. Koska järjestelmä on hyvin monimutkainen, kerätyn rahan jakamiseen tarvitaan noin 650 000 ihmistä. On myös turha luulo, että asiasta selvittäisiin kahdella kappaleella hakemuksia. Ei, hakemuksia tarvitaan satoja erilaisia ja hyvin moniin paikkoihin.
Koko järjestelmä perustuu hyvin monimutkaiseen lainsäädäntöön, josta ovat päättäneet vallassa olleet poliitikot. Poliitikot puolestaan jakavat mielellään sellaista rahaa, jota eivät ole nähneet, eivätkä ole itse ansainneet. Oman markan aikana tällainen tulojen jakaminen perustui siihen, että jakajat halusivat itselleen suosiota, ääniä ja valtaa. Tulojen siirrot eivät perustuneet kovin laajalti tarpeeseen vaan siihen, että haluttiin olla kaikkien kanssa kavereita.
Vuosikymmenien kuluessa kehiteltiinkin sellainen tulonsiirtojärjestelmä, että niin laajaa ei ole missään muualla maailmassa. Nyt, kun omaa markkaa ei enää ole, on Suomen kansantalous tulonsiirtoineen jäänyt menneisyytensä panttivangiksi. Suurin ongelma, jota kansan on vaikea ymmärtää, on se, että nyt ei saa itse painaa mielin määrin rahaa. Tavaroita ja palveluita pitäisi viedä enemmän, kuin niitä tuodaan. Nyt ei näin ole. Nyt ollaan tilanteessa, että pitää lainata rahaa ulkomailta, jotta voitaisiin tulla toimeen.
Yhteiskuntasopimusneuvotteluissa työntekijäpuoli on syytellyt kovasti, että kyseessä on tulonsiirto työntekijöiltä työnantajille, porvareille ja kapitalisteille. Tässä onkin melkoinen väärinkäsitys. Jos työnantajat laittaisivat rahat omiin taskuihinsa, niin eihän se kilpailukyky siitä paranisi. Näillä tulonsiirroillahan on laskettava hintoja, jotta se kilpailukyky paranisi. Näin ollen tässä tapahtuukin tulonsiirto suomalaisten yritysten asiakkaille eri puolilla maailmaa – eikö? Se, saadaanko tällä tavoin luotua uusia työpaikkoja, riippuu sitten siitä, kuinka paljon näillä tulonsiirroilla saadaan tavaraa menemään. Kyllä tässä globalisaatio riistää niin työnantajaa kuin työntekijääkin!

Kommentit pois päältä artikkelissa Tulonsiirto

WP Login