Posts Tagged ‘ostovoimapariteetti’

Lääkkeiden hinnoittelusta

Meillä toimii sellainen kumileimasin organisaatio, joka myöntää myyntilupia lääkkeille, joille jo EU:n oma organisaatio on jo luvat myöntänyt. Organisaation nimi on Fimea. Fimea ei voi kieltää lupia sellaisilta lääkkeiltä, joille luvan on jo myöntänyt EMA (European Medicine Agency). Fimea kyllä kikkailee asialla ja vaatii erillistä maksua lääkkeille, joille EMA on luvan jo myöntänyt. Maksun hakee asiakkaan puolesta apteekki ja ne 30/50 euroa. Näitä lisämaksuja ei korvaa Kela!

Tällaisia lisämaksuja ei peritä muualla EU-maissa. Jos tällainen lääke sattuu kohdalle, niin kannatta tarkistaa hinta jostain EU:n nettiapteekista. Yleensä ostos tulee näin huomattavastikin halvemmaksi. Nyt pitää myös muistaa, että Kela korvaa myös EU-alueelta ostettuja lääkkeitä, mutta vain jos ne on itse ko. maassa ostettuja. Lääkepulan vuoksi on nyt tutkittu mahdollisuutta korvata myös postitse toisesta maasta lähetettyjä lääkkeitä. Toistaiseksi päätöksiä ei ole vielä saatu. Kotimaan nettiapteekeista postitse lähetetyistä lääkkeistä korvauksen saa samoin kuin apteekeista.

Kun nyt tilaa lääkkeitä vaikka saksalaisista apteekeista, niin kannattaa vaatia, että postituskuluja ei laskuteta erikseen, vaan ne sisällytetään hintaan. Silloin voi hakea Kela-korvausta ja katsoa, mitä tapahtuu. Yleisesti ottaen lääkkeet ovat muissa EU-maissa halvempia kuin Suomessa. Kun hintoja vertailee, niin hinnat näyttävät olevan Suomen Kelakorvuksen verran halvempia ja ehkä hieman enemmänkin. Vertailuja on helppo tehdä esim. saksalaisiin hintoihin, joita netistä löytyy runsaasti.

Lääkkeiden hinnoittelu perustuu ostovoimapariteettiin. Se  tarkoittaa, että lääkeyhtiöt hinnoittelevat tuotteensa kohdemaan ostovoiman perusteella. Yleisin käytössä oleva mittari on hampurilainen. Maailman laajuinen indeksi löytyy googlaamalla Big Mac Index. Suomessa lääkkeiden hinnoittelussa otetaan kuitenkin huomioon Kelan lääkkeistä maksama korvaus. Vain vapaassa kaupassa myytäviin lääkkeisiin käytetään ostovoimapariteettia. Näin esim. Aspiriini on vaikkapa Virossa halvempaa. Siis hampurilainen määrittelee suurimman osan tuotteiden hinnoista maailmanlaajuisesti. Kun siis liikutte maailmalla, niin voitte nopeasti arvioida maan hintatason vertaamalla paikalisen hampurilaisen hintaa Suomessa myytävien hampurilaisten hintaan!

Edellä olevasta voi siis loogisesti vetää sen johtopäätöksen, että Kela-korvaukset ovat valtava rahansiirto veronmaksajilta lääkeyhtiöille, joiden tulot valuvat veroparatiiseihin. Meitä lyödään siis hampurilaisella ympäri korvia. Veronmaksajien kannalta olisikin keksittävä kokonaan toisenlainen järjestelmä, jossa lääkkeiden hinnat tulisivat muodostumaan todellisen ostovoiman eli Big Mac Ideksin mukaisesti. 

Kommentit pois päältä artikkelissa Lääkkeiden hinnoittelusta

Kiky

Kiky sopimus on jonkinlainen kangastus sisäisestä devalvaatiosta eli kilpailukyvyn parantamisesta. Sen suurimmat ongelmat ovat hitaus kapea-alaisuus. Näin käy yleensä konsensukseen perustuvissa toimintamalleissa. Markka-aikana kilpailukyky ratkaistiin yhdellä nopealla päätöksellä yleensä maanatain vastaisena yönä.

Sisäisen devalvaation suorittamisessa on mahdollisuus kulkea useampia polkuja. Viron malli oli yksi tapa toteuttaa sisäinen devalvaatio. Viron kruunu pysyi hyvin kiinteänä muihin valuuttoihin nähden koko olemassaolonsa ajan. Työskennellessäni Virossa, kirjoitin kolumnia Äripäev-lehteen. Pariin eri otteeseen ihmettelin, miksi kruunua ei devalvoida Suomen mallin mukaan, koska tarve oli ilmeinen.

Tätä ihmettelivät myös monet siirtymätalouksien asiantuntijatkin. Ajatusmallissa oli kuitenkin yksi oleellinen ajatusvirhe, jota ei läntisissä markkinatalouksissa osattu ottaa huomioon. Virossa ja myöskin Latviassa oli samaan aikaan kaksi erilaista ostovoimapariteettia. Virossa Harjun maakunta ja Tallinna muodostivat muusta Virosta poikkeavan talousalueen. Tämän alueen hintataso oli huomattavasti korkeampi kuin muualla Virossa.

Helppo tapa verrata hintaa oli päivällinen tallinnalaisessa hotellissa ja esimerkiksi etelävirolaisessa Pölvassa. Samalla hinnalla, jolla Tallinnassa sai pihvin ja oluen, Pölvassa sai kolme pihviä ja kuusi olutta. Annoksetkin olivat tuhdimpia. Vertaus ei tietenkään päde kaikkiin tuotteisiin, mutta toimii esimerkkinä suurista sisäisistä hinnoittelueroista. Näin suuret hintaerot eivät ole tavanomaisia useimmissa muissa maissa Euroopassa.

Ongelma selittyi taksimiehen totuudella. Hänen mukaansa Tallinnaa ei olisi ilman suomalaisia turisteja. Niin hotellien, ravintoloiden kuin kauppojenkin hinnoittelu perustui pitkälti suhteeseen Suomen ostovoimapariteettiin. Hinnoilla pyrittiin mittaamaan suomalaisten maksuhalukkuutta, ei varsinaisesti virolaisten. Kätevä mittari tämän seuraamiseen oli matkustajatilastojen tarkka seuraaminen. Mikäli turistien määrä väheni oleellisesti, alueella tehtiin sisäinen devalvaatio.

Tällaisessa tilanteessa kruunun devalvointi olisi toiminut ko. alueella, mutta olisi haitannut suurta osaa muuta Viroa. Tallinnassa ja Harjun maakunnassa tehtiinkin useita sisäisiä devalvaatioita eli laskettiin hintoja. Kuulin usein hotelleissa, kuinka työntekijöille annettiin kaksi mahdollisuutta. Huomenna palkat laskevat 15 % tai sitten ei ole työpaikkaa. Tätä voisi kutsua markkinaehtoiseksi sisäiseksi devalvaatioksi. Asiat hoidettiin yrityskohtaisesti!

Toinen esimerkki on Latvia. Latvia oli päästänyt taloutensa tosi kuralle ja sen tie Euroon oli noussut pystyyn. Itsenäistymisen alkuvuosina useat ulkomaiset yhtiöt investoivat voimakkaasti Riikaan ja sen lähistölle. Rakennettiin hotelleja ja liiketiloja. Investointi-intoon vaikutti ilmeisesti suorat liikenneyhteydet Moskovaan. Tämä buumi päättyi kuitenkin lyhyeen, mutta se sai latvialaiset unohtamaan markkinatalouden realiteetit.

Latvian talouden kääntyminen vahvaan nousuun 2011 ja 2012 on aika kova todiste siitä, että säästö/leikkauslinja toimi talousviisaiden elvytyslinjaa paremmin. Näin ainakin uskoo Latvian pääministerin neuvonantajana toiminut Anders Åslund. Asiaa on kuitenkin mahdotonta yleistää, koska jokainen tapaus on erilainen.

(http://www.bloomberg.com/news/2013-01-07/why-austerity-works-and-fiscal-stimulus-doesn-t.htmll).

Vapauden makuun päässeet latvialaiset elivät jopa enemmän yli varojensa kuin kreikkalaiset. Velkaantuminen Latviassa perustui yksityisen sektorin velkaantumiseen. Pankkien huomattua, mitä oli tapahtumassa, ne sulkivat lainahanansa. Se johti siihen, että Riikan ympäristössä oli tuhansia, ellei kymmeniä tuhansia pankkien takavarikoimia leasing-autoja myytävänä.

Latvian nopea elpyminen kuitenkin perustui siihen, että kansa uskoi hallituksen tekemiin nopeisiin ratkaisuihin, jolla aloitettiin sisäinen devalvaatio. Latviassa kilpailukyky parani dramaattisesti 2009, kun maan joustavat työmarkkinat tekivät mahdolliseksi laskea yksikkötyökustannuksia jopa 20 %. Tähän verrattuna meidän Kiky on melko maho.

Euromaa Suomi on aivan toisenlaisessa tilanteessa. Kilpailukyvyn parantamisen perusehto ovat joustavat työmarkkinat ja paikallinen sopiminen. Joustavien työmarkkinoiden rekyyli on verotulojen lyhytaikainen lasku ja sosiaalimenojen kasvu. Tämä on kiky-sopimuksen pahin ongelma – liian vähän, liian myöhään. Kikyn elvyttävistä vaikutuksista ei kukaan osaa sanoa mitään varmaa. Aikajänne on niin pitkä, että koko sopimus saattaa rapautua ennen, kuin toimenpiteet alkavat vaikuttaa.

Suomen ongelma on siinä, että ei pystytä tekemään kipeitä ratkaisuja riittävän nopeasti. EK on vetäytynyt työmarkkinasopimuksista, joten miten kolmikanta toimii tämän jälkeen? Neuvotteleeko hallitus ay-liikkeen kanssa suoraan sopimukset? Latviassa päätettiin lopettaa jatkuva kitinä kertarytinällä. Suomalainen maan tapa saattaa pahimmillaan viedä tuhkatkin pesästä!

Kommentit pois päältä artikkelissa Kiky

WP Login