Posts Tagged ‘Olaf Helmer’

Voiko tulevaisuutta valita?

Trump loi käsitteen vaihtoehtoisista totuuksista. Mutta onko olemassa myös vaihtoestoisia tulevaissuksia? Suuret monikansalliset yhtiöt alkoivat tutkia mahdollisia tulevaisuuksiaan jo 1960-luvulta alkaen. Tulevaisuuden tutkimuksen katsotaan alkaneen matemaatikko Olaf Helmeristä, joka oli RAND-yhtiön palveluksessa.

Tulevaisuudentutkimuksen perusolettamuksen mukaan tulevaisuus ei ole ainakaan kokonaan ennalta määrätty, vaan tulevaisuus on avoin ja siihen voidaan vaikuttaa. Tulevaisuudentutkimus ei pyri ennustamaan yhtä ainoaa tulevaisuutta, vaan kartoittamaan mahdollisia vaihtoehtoisia tulevaisuustiloja eli polkuja.

Tässä prosessissa tulevaisuudentutkijat käyttävät hyväkseen erilaisia työkaluja kuten esimerkiksi aikasarja-analyyseja, skenaarioita ja simulaatioita. Skenaariot muodostuvat yleensä heikoista signaaleista ja trendeistä. Näistä pyritään päättelemään, mitkä vaihtoehdot muodostuvat megatrendeiksi. Näin aikaan saatuja tuloksia kutsutaan tulevaisuustiedoksi.

Tulevaisuuden tutkimisen vaihtoehtona on ns. ajopuutulevaisuus. Tätä termiähän on käytetty monasti politiikassa. Tulevia tapahtumia, kuten vaikkapa budjettien toteutumismahdollisuuksia, ei sen kummemmin analysoida. Mennään vanhoilla kaavoilla ja vanhoilla luvuilla lisäämällä entisten päälle joitakin prosentteja. Näin saadaan ajopuutulevaisuus, jossa virta vie mukanaan.

Monissa yrityksissäkin unohdetaan se, että maailma muuttuu hyvin nopeasti. Kun on joskus tehty yrityksen perustamisvaiheessa rahoittajien vaatimuksesta liiketoiminta suunnitelma eli Business Plan, niin se siitä. Nykyisessä globaalissa maailmassa tämä suunnitelma pitäisi päivittää joka vuosi budjetin teon yhteydessä. Pitäisi arvioida, mitä muutoksia on tapahtunut liiketoimintaympäristössä ja miten niihin pitäisi reagoida?

Suurimpia yhteiskunnallisia mokia tulevaisuuden ennustamisen kannalta käsitellään hallituksessa ja eduskunnassa parhaillaan. Jo 1980-luvulta alkaen oli tiedossa, että suuret ikäluokat joutuvat aikanaan pois työterveysjärjestelmästä kansalliseen terveydenhuoltoon. Osaltaan lain tekijät ovat itse syyllisiä siihen, etteivät ottaneet jo silloin huomioon tätä faktaa. Aikaa olisi ollut ainakin 30 vuotta, mutta vasta nyt, kun on niin sanotusti tyrät sylissä, koitetaan kovalla kiireellä saada aikaan Sote-uudistusta, jolla voitaisiin taata myös suurten ikäluokkien puolelle miljoonalle kansalaiselle tasa-arvoiset palvelut.

Samaan aikaan ollaan tekemässä myös toista virhettä. Syntyvien lasten määrän aleneminen on muodostunut selväksi trendiksi. Tilastollisesti tarkastellen viimeinen suomalainen syntyy joskus 2050-luvulla. Tästä trendistä huolimatta poliittiset päättäjät eivät ole varautuneet mitenkään väestön vähenemiseen. Tulevaisuuden suunnittelemiseksi pitäisi selvittää, miksi lapsia syntyy niin vähän? Jos syntyvyydelle ei pystytä tekemään mitään, niin ilmeinen vaihtoehto on lisätä maahanmuuttoa. Tässä vaihtoehdossa ovat kuitenkin tunteet vahvasti pinnalla, mutta mikä on vaihtoehto?

Nyt pitäisi siis arvioida, kuka palvelee nykyisiä nuoria 50 vuoden päästä? Suomalaisista ovat jäljellä ehkä vain 2030-luvulla syntyneet, joita on liian vähän palveluammatteihin. Rasismi ei ainakaan auta tilannetta lainkaan! Nykyisten poliittisten päättäjien olisi siis syytä pohtia ja arvioida tulevaisuuden vaihtoehtoja, eikä vain puuhastella tämän ajan ongelmissa.

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Voiko tulevaisuutta valita?

Kasaa-itse kalusteet (D-I-Y)

Tehdessäni lopputyötäni 1972 Markkinointi Instituuttiin Helposti kasattavien kalusteiden viennistä Britanniaan, en osannut kuvitellakaan, että nyt 2000-luvulla joutuisin itse kasaamaan liki kaikki ostamani kalusteet. Eipä silloinen työnantajanikaan Isku, korviaan lotkauttanut D-I-Y-ajatukselle. Nyt likimain kaikki puulevyistä valmistetut kalusteet, ostipa ne myymälästä tai netistä, on itse koottava.

Kasattaville kalusteille on myös ollut maailman markkinoilla tarve. Muuttaessamme Englantiin, tarvitsimme lipaston. Menimme läheiseen myymälään ja hämmästyksemme oli suuri. Mitään ei ollut varastossa. Toimitusaika oli 6-8 kuukautta, mutta maksaa piti heti. Kyllähän se sitten aikanaan tuli, mutta tällaiseen palveluun eivät asiakkaat olleet tyytyväisiä.

Selkeän signaalin uudelle trendille antoi öljykriisi, joka laittoi kuljetuskustannukset huimaan nousuun. Tällaiseen kehitykseen olisi voitu varautua myös Suomessa. Kansainvälisissä yrityksissä tulevaisuuden tutkimus alkoi jo 1960-luvulla. Silloin sen otti käyttöön RAND-yhtiön matemaatikkona toiminut Olaf Helmer. Suomalaisessa teollisuudessa tulevaisuuden tutkimuksesta huolehti pitkään devalvaatio. Mikä lienee tilanne nyt?

Helposti (?) koottavien kalusteiden valmistus UK:ssa alkoi 1970-luvun puolessa välissä keittiökalusteista. Britanniassa, samoin kuin monessa muussa maassa, kiinteätkään kalusteet eivät sisälly uuden asunnon hintaan. Ne piti hankkia ja asennuttaa itse. Siksi ne olivat otollinen tuote aloittaa D-I-Y. Suomessa tällaista käytäntöä oli vaikea ymmärtää. Nyt suomalaisilla rakentajilla Venäjällä, on myös tällainen vaihtoehto. Suomalaiset roudasivat pitkään suuria komuutteja tanskalaisiin jakelukeskuksiin.

Kasattavien kalusteiden pienet pakkauskoot mahdollistivat kokonaan toisenlaisen ja laajemman markkinointialueen. Tässä kehityksessä suomalaiset jäivät lähtökuoppiin ja markkinat avautuivat ulkomaisille tuotteille ja myyntiketjuille. Näistä voi mainita laajoilla markkina-alueilla toimivat Ikean ja Jyskin.

Suomessa alan ”vanhan” teollisuuden ongelma on ollut pitkään se, että markkinointihenkilöstöä on pidetty välttämättömänä pahana. Heitä ei ole kuunneltu riittävästi ja he ovat pääsääntöisesti olleet ”insinöörien jaloissa”. Kyllä hyvä tuote aina itse itsensä myy! Palkat ovat myös olleet suhteessa muihin pieniä. Näin yhteydet asiakkaisiin ja markkinoihin ovat olleet hakusessa.

Ehkä on myös laajemmin insinöörien syyksi luettava se, että kalusteiden kokoamisohjeet ovat edelleen hakusessa. Olen joutunut itse kasaamaan vuosien varrella kymmeniä kalusteita ja kokoamisohjeissa on ollut havaittavissa suuria puutteita. Joissakin tapauksissa ohjeita ei ole ollut lainkaan. Yleisin puute on, että ohjeissa luetellaan numeroittain osat, mutta osissa ei ole vastaavia numeroita. Ruuvit ja helat saattavat olla samassa pussissa kaikki ja niitä saattaa puuttuakin. Koita siinä sitten huonosta kopiosta selvittää, mikä osa kuuluu mihinkin.

Tällaisena digi-aikana asia olisi helposti korjattavissa. Kaikilla on nykyisin nettisivut, jonne kasausohjeet voisi laitta videoina. Välttämättä ei tarvitsisi edes kymmenkielisiä kasausohjeita, kun laittaisi vain nettiosoitteen kasaussivulle. Niitä tehdessä insinöörikin voisi saada jonkun ”ahaa-elämyksen”. Tällainen käytäntö on jo pitkään ollut käytössä esim. lentokoneiden huollossa. Uudet osat saattavat vaatia uutta tekniikkaa, jolloin video-opastus on välttämätön apukeino.

Myymälöistä ostettaessa on helppo marssia takaisin, jos ongelmia esiintyy. Netistä ostettaessa ainoa keino on sähköposti tai ehkä puhelin. Näillä välittäjillä on vain yleensä sellainen ongelma, että ”en osaa sanoa, pitää kysyä valmistajalta”. Odottele siinä sitten päiviä tgai viikkoja! Myymälöissä mallikalusteet on aina kuitenkin joku koonnut, joten sieltä löytyy helpommin neuvoja. Myymälöistä saa nykyisin myös asennuspalveluita. Kalusteiden kasaajat ovat siirtyneet tehtaista pyörien päälle! Tässä olisi laajempikin businessidea.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Kasaa-itse kalusteet (D-I-Y)

WP Login