Posts Tagged ‘luomu’

Maatalouskin tarvitsee kilpailukykyä

Sotien jälkeen kouluissa oli syksyisin ”perunannostoloma”. Silloin kouluista lähdettiin joukolla auttamaan viljelijöitä elonkorjuussa. Noihin aikoihin kaupungeissakin tajuttiin, että ilman tätä apua, ruokapöytiin voi seuraksi istua nälkä. Nyt sukupolvia myöhemmin tämä yhteys on jotenkin kadonnut. Sen tilalle on noussut maataloustukia soimaava someraivo.

Tosiasiassa euron aikana tuet eivät ole jääneet kartuttamaan maatalousyrittäjien lompakoita. Ne ovat menneet muualle arvoketjuun eli jalostukseen ja jakeluun. Tämä puolestaan johtuu siitä, että on halvempia tuottajamaita, joista arvoketjun loppupäähän voi tuoda tuotteita kilpailukykyisemmin. Tästä esimerkkinä ovat suomalaiset vaikkapa Viroon integroituneet jalostajat ja tuottajat. Näistä kovista kilpailijoistamme ei lehdistömme juurikaan kirjoittele.

Virolaiset tuottajat olivat todella helisemässä itsenäistymisen jälkeen. Silloin eurooppalaisia tuotteita dumpattiin pilkkahintaan Viroon. Virolaisten ainoa etu olivat kolhoosien suuret tilat, viljavat pellot ja neuvostoajoilta jääneet tuotantotilat. Kyllä silloin 90-luvun alussa tuli vielä tippa silmään katsellessa kesannolle jääneitä peltoja. Tanskalaiset huonekalutuottajat vielä lisäsivät tuskaa, ostamalla suuria navettoja huonekalutehtaikseen.

Kun Viro, siis Eesti, liittyi EU:in, niin tilanne muuttui. Polkuhinnat hävisivät ja oman tuotannon kilpailukyky parani. Tässä auttoi myös se, että valvontabyrokratiaa ei juuri ollut, eikä vanhoja tuotantotiloja ollut tarvetta uusia. Ajan kanssa tietenkin uuttakin rakennettiin. Kaupunkilaisilla Suomessa ei ole myöskään käsitystä suomalaisesta maatalousbyrokratiasta. Meillähän eläintensuojelu on paremmalla tasolla, kuin vanhusten suojelu. Karjasuojat ovat melkein kuin sairaaloita.

Pitäisi ymmärtää, että meillä maatalouden harjoittaminen on vähintään kaksi kertaa kalliimpaa kuin Etelä-Euroopassa. Syynä ovat pohjoiset olosuhteet ja byrokratia. Hyvä puolihan tässä on se, että koko tuotantomme on eurooppalaisten näkökulmasta luomua. Kotimaiset ostajat eivät vain halua maksaa siitä yhtään enempää. Luomu onkin kaupanhyllyissä kalliimpaa, kuin vaikkapa muualta Suomeen tuodut elintarvikkeet. Jos suomalainen tuottaja haluaa täällä myydä omia tuotteitaan, niin puhtaat suomalaiset tuotteet on myytävä samaan hintaan kilpailijoiden kanssa.

Tästä syystä pään avaus esimerkiksi possun osalta Kiinaan, on suositus myös muille vientiasiakkaille. Possun osalta on jopa menty niin pitkälle, että edes ruuan tähteitä ei saa possuille syöttää. Suomalainen possu ei siis ole kerroslihaa, vaan se muistuttaa maultaan jo enemmän kalkkunaa. Rasva on tuomittu possun tuotannossa. Sen sijaan ihmiset saavat syödä roskaruokaa mielin määrin ja kasvattaa rasvapitoisuuttaan. Kas kun roskaruoka on bisnes, mutta possun kasvatus on riskibisnes. Terveyden huollon hyvät käytännöt ovat vapaaehtoisia, mutta maataloustuotanto on valvottua ja säänneltyä.

Nyt kuitenkin pitää muistaa, että kriisitilanteessa Suomi on vain oman tuotantonsa varassa. Kulkuyhteydet Suomi-nimisestä saaresta saadaan poikki nykyisillä sodankäyntimenetelmillä totaalisesti. Ehkä silloin palataan jälleen perunnanostolomiin. Lopettakaa siis se someherja!

Kommentit pois päältä artikkelissa Maatalouskin tarvitsee kilpailukykyä

Luomutuotteet

Jouduin työmatkoillani seuraaman luomutuotteiden kaupan kehitystä Saksassa 1970-luvun alusta alkaen. Saksassa olivat vaatimukset luomuviljelyyn sellaiset, että maan piti olla kesannolla kolme vuotta, ennen luomuviljelyn aloittamista. Jossain suomalaisessa tutkimuksessa todettiin, että kaikki suomalaiset viljelysmaat olisivat olleet jo sinällään Saksan normien mukaisesti valmiita luomutuotantoon.

Saksalaisissa marketeissa oli jo tuolloin kymmeniä hyllymetrejä luomutuotteille ja kasvu oli nopeaa. Oheistuotteina myytiin mm. pieniä sähkömyllyjä, joilla jyvät voitiin jauhaa luomujauhoiksi. 90-luvulle tultaessa ajattelinkin, että tästä pitää kirjoittaa juttu Etelä-Suomen Sanomiin. Niinpä sitten kirjoitin jutun.

Silloinen päätoimittaja laittoi viestiä ja kehotti kirjoittamaan edelleen juttuja vain Venäjän kaupan muuttuvista näkymistä. Hän lisäsi, että koko luomujuttu on vain pelkkää hössötystä, eikä siitä koskaan mitään tule. Olin aikalailla hämmästynyt, koska teoriassa koko Suomen maataloustuotannon olisi pystynyt myymään luomuna Saksaan. Suomen koko tuotanto olisi silti ollut niin pieni, että se ei olisi markkinoita hetkauttanut. Joka tapauksessa juttuani ei julkaistu koskaan ja jatkoin kirjoittelua idänkaupasta.

Luomutuotannon viennissä on kuitenkin perustavaa laatua oleva ongelma. Yksikään tuottaja ei ole riittävän suuri pystyäkseen yksin harjoittamaan vientiä. Ehkä nykyisellään postimyyntinä, mutta ei tukkumarkkinoilla. Tässä asiassa olisi syytä ottaa mallia maataloustuotteiden viennistä Tanskasta. Tanskan vientii Englantiin on massiivista. Heillä on siellä omat varastot, kylmävarastot ja omat logistiikkapalvelut. Kaupoissa tuotteet pekonista alkaen kilpailevat paikallisten ja muiden maiden tuotteiden kanssa. Tanskalaisilla on myös omat kylmäkuljetusalukset lihalle, voille, maitotuotteille, kananmunille jne.

Kun Suomessa oli aikoinaan voivuori, niin kyllä silloin oli Valion voita Englannissa. Suomen valtio tuki kauppaa ja vientihinta oli markan kilo. Englannissa hinta kaupoissa oli 6 markkaa kilo tarjouksissa. Luomutuotteiden viennin osalta sormi osoittaa suoraan MTK:n näköalattomuuteen. Tuotteiden vienti antaisi viljelijöille mahdollisuuden saada aikaan kilpailu tuotteittensa arvoketjun kohentamisessa.

Nyt jalostajat ja kauppa sanelevat hinnat pienillä markkinoilla. Luomutuotteet ovat jo pitkälle jalostettuja tuotteita, jotka voivat ohittaa kotimaiset ostokartellit. MTK:llahan on jo omistuksessaan maailman laajuisesti toimiva Metsäliitto Group, joten kyllä viennin osaamista on! Toinen vaihtoehto toki on, että luomuviljelijät itse keräävät voimansa yhteen ja rakentavat itsenäisesti Organic Finnish Food-ketjun ja laittavat kotisivut laulamaan.

Kommentit pois päältä artikkelissa Luomutuotteet

WP Login