Posts Tagged ‘Lontoo’

Hotelli Hilton


Kun asustelee matkoillaan pitkiä aikoja hotelleissa, niin pakostakin alkaa etsiskellä erilaisia ruokailupaikkoja etenkin viikonloppuisin. Hotellini lähellä puolen tunnin kävelymatkan päässä sijaitsi Hotelli Hilton, joka oli aikoinaan Lontoon korkeimpia rakennuksia. Se ylimmässä kerroksessa oli ravintola, josta siis näki kaupungin yli. Oli aivan selvää, että siellä pitää käydä aterialla.

Niinpä sitten eräänä sunnuntaina menin lounaalle ja katselemaan maisemia. Hotelli sijaitsi Park Lanella vastapäätä Hyde Parkkia. Menin siis hissillä ylimpään kerrokseen ja ravintolassa sattuikin olemaan vapaita pöytiä. Normaali rutiinin mukaan ruokalista ja sitten tilaamaan. Olin kait sitten niin suomalaisen näköinen ja oloinen, että erotuin porukasta, koska itse ravintolapäällikkö tuli juttusille. Kuinka ollakaan, hän oli suomalainen.

Lontoossa huippuravintolan ravintolapäällikkönä suomalainen. Kyllähän se ihmetytti, mutta siinä sitten jutustelimme, kun ihmettelin, että miten ihmeessä? En enää muista koko tarinaa, mutta sen verran, että onnen kantamoisia oli uranvarrella ollut. Myöhempinä vuosina näitä ihmettelyn aiheita tuli useampiakin. Eräskin suomalainen oli mennyt huolintaliikkeeseen Hollantiin. Sieltä hänet oli napattu japanilaisen varustamon palvelukseen ja sitten kreikkalaisen laivoja välittävän yrityksen palvelukseen Lontooseen. Hän sitten myi Iskun ja Pelloksen tankkerit 70-luvun lopulla öljykriisin iskiessä öljymarkkinoille.

Otin sitten tavakseni viedä etenkin Suomesta tulevia kollegoita ja tietenkin asiakaita illallisille Hiltonin ravintolaan. Ravintolapäällikkö oli juonessa mukana ja ohjeisti tarjoilijoita, jotka tulivat aina hymyillen pöytään. How are you today, Mr Passila. Kyllähän kaverit ja asiakkaat ihmettelivät, että nehän tuntevat sinut täällä. Erityisesti mieleeni on jäänyt afrikkalainen kaunotar, jota kutsuivat prinsessaksi. Hän opiskeli Lontoossa ja rahoitti opintojaan tarjoilijan Hiltonissa.

Menimme paikallisten asiakkaiden kansa eräänä iltana aterioimaan. Olin varmaan nähnyt saman tarjoilija joskus vuotta aikaisemmin. Hän tuli pöytäämme ja esitti jälleen saman kysymyksen ja minäkin häkellyin. Asiakkaat sen sijaan olivat aivan äimän käkenä, kuinka tämä kaunotar tunsi minut? Kysyin sitten jälkeenpäin ravintolapäälliköltä ja hän sanoi, että hän kertoi vain nimeni ja neito muisti sen heti. Olinkohan edelliskerralla antanut hänelle ison tipin. Asia oli kuitenkin toisin. Koska neiti oli värillinen, niin tällaisessa ravintolassa häntä katsottiin vähän nenän vartta pitkin. Minä olin sen sijaan ollut hänelle hyvin kohtelias edelliskerroilla.

Kaikki tällaiset erikoiset tapahtumat jättävät jälkensä asiakkaiden mieliin. Paljon myöhemmin kuulin, että ravintolapäällikkö oli siirretty jonnekin Bahrainiin Hotelli Hiltonin johtajaksi. Menestyneisiin suomalaisiin voi törmätä missä tahansa maailmalla ja olen siis törmännytkin.    

Kommentit pois päältä artikkelissa Hotelli Hilton

Sauna sisäänheittäjänä

Sauna on instituutio, johon kaikki Suomeen tulevat asiakkaat joutuvat tutustumaan. Kun Iskussa käynnistimme levyteollisuuden vientiä, niin Seurahuoneen sauna oli  vakipaikka. Tosin joitakin poikkeuksiakin oli riippuen tilanteesta ja säätilasta. Saimme Seurahuoneelta varattua aina saunan ja yleiset tilat käyttöömme. Yleensä nautittiin pikkupurtavaa ja olutta.

Kun sitten siirryin Metsäliiton palvelukseen Lontooseen, niin tietenkin kollegat halusivat esitellä minulle saunan myös siellä. Toki suomalaisille expateille Suomi-talon sauna oli tuttu. Sen aukioloajat olivat kuitenkin varsin rajalliset ja tilat eivät oikein sopineet suurempiin tilaisuuksiin. Meidän toimistoamme lähinnä oli Charingcross-hotellin alakerroksissa oleva sauna, jonne minut vietiin jo siinä vaiheessa, kun vielä asuin hotellin huonekopperossa.

Sauna oli ihan kunnollinen Rantasalmen sauna ja sinne mahtui väljästi kuusi henkeä kerralla. Ulkopuolella oli suihkut, vesiallas ja pukeutumistilat. Vuosia myöhemmin törmäsin Venäjällä samanlaiseen pönttöön saunan ulkopuolella. Ainoa ero oli se, että Venäjällä se haisi niin hieltä, että sinne ei tehnyt mieli mennä jäähdyttelemään.  Ei siinä pytyssä uimaan mahtunut, mutta pari henkeä samaan aikaan seisomaan.

Britanniassa on vahva dinner-kulttuuri, johon pukeudutaan smokkiin ja rusettiin. Tätä kulttuuria viljeltiin kaikissa mahdollisissa tilanteissa, joten puumiehilläkin oli omansa. Sahamiehillä oli omat perinteiset vuosittaiset juhlansa ja samoin oli vanerimiehillä. Tilaisuus oli joka marraskuun toinen keskiviikko. Plywood dinerillä oli alkuvaiheessa noin 500-600 henkeä eripuolilta maailmaa. Sitten se muuttui panelboard dineriksi ja viimeinen, jossa olin mukana olin yksi noin 1500 osallistujasta.

Perinteinen tapa ainakin suomalaisilla oli, että keskiviikkoiltapäivisin suoritettiin sellainen lämmittelykierros parhaille asiakkaille. Yleensä varattiin jostain hotellista kabinetti, jossa sitten tarjoiltiin cocktaileja ja pikku purtavaa. Varsinainen päivällinen alkoi 7:30 P.M., joten esilämmittelyt lopetettiin pari tuntia ennen, jotta vieraat ehtivät vetää vähän henkeä. Minulle syntyi kuitenkin esilämmittelystä aivan toisenlainen idea. Ehdotin kollegoilleni, että mitäpäs jos pidettäisiin meidän esilämmittelyt suomalisessa Rantasalmen saunassa. Englantilaiset työkaverini vetivät vähän henkeä ja eihän se nyt, vai voisiko. No päätettiin, että kokeillaan pienimuotoisesti.

Onneksi olimme niin varhain liikkeellä, että saimme tilat varattua. Ihan vaan mentiin oluilla ja pienillä suolapaloilla, jotka hotelli hoiti. Kutsuttiin vain tusinan verran asiakkaita, mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta. Puskaradio oli toiminut ja asiakkailta alkoi tulla puheluja, joissa kyseltiin, että saisimmeko mekin kutsun. Olimme ajatelleet, että pidetään pari tuntia kolmesta viiteen iltapäivällä. Lopulta jouduimme tilanteeseen, että  tilausuus piti järjestää yhdestä viiteen, muutoin kaikki halukkaat eivät olisi mahtuneet mukaan. Heti ensimmäisestä kerrasta saunaesilämmittelystä tuli hitti ja jokavuotinen tapahtuma. Kaikki eivät toki käyneet edes saunassa, mutta kait se poikkeava epäsovinnaisuus viehätti asiakkaita.   

Varsinainen päivällinen menikin sitten protokollan mukaan. Paikallisen yhdistyksen puheenjohtaja piti avauspuheen. Sitten juotiin seisaaltaan malja kuningattarelle. Tämän jälkeen joku kutsuttu ja tunnettu henkilö piti juhlapuheen, jonka jälkeen seurasi päivällinen ja vapaa illan vietto. Virallisen ohjelman jälkeen sitten melkein kaikki yrittivät hieroa kauppaa asiakkaidensa kanssa. Se ei minun mielestäni kuulunut asiaan. Juhlat juhlina ja kaupanteko virka-aikana.

Tässä tapauksessa saunatilaisuus oli paljon tehokkaampi ja varmaan halvempikin tapaus herättää potentiaalisten asiakkaiden mielenkiinto, kuin isotkaan lehti-ilmoitukset alan lehdissä. Näin saatiin pinnat kotiin.

Kommentit pois päältä artikkelissa Sauna sisäänheittäjänä

WP Login