Posts Tagged ‘lomittuminen’

Politiikkaa ja kvanttifysiikkaa

Mitä ihmeen yhteistä voi olla kvanttifysiikalla ja politiikalla? Äkkiseltään ajatellen ei mitään. Eihän niitä kumpaakaan ymmärrä edes Erkkikään. Entäpä jos kuitenkin on? Voisihan sitä ajatella, että poliittinen päättäjä on atomi ja äänestäjä on fotoni.

Politiikan ymmärtämiseksi on ymmärrettävä, että kvantittuneiden asioiden ymmärtämisen kannalta oleellista on ymmärtää, että keskeisiä asioita tapahtuu kunhan niihin ei kiinnitetä huomiota, mittaa niitä…

Eräs yhteinen tekijä saattaisi olla lomittuminen. Siinä erossa olevat atomit ja fotonit käyttäytyvät kuin olisivat yhteydessä toisiinsa. Politiikassakin äänestäjät ja poliitikot ovat tavallaan yksi ja sama kokonaisuus. Poliitikot olettavat olevansa vuorovaikutuksessa äänestäjien kanssa. Äänestäjät puolestaan eivät aina tunne samoin. Kvanttifysiikassa tämä yhtälö päätyy manipulointiin. Näinhän se on politiikassakin.

Kvanttifysiikassa käytetään mittauslaitteita, joita politiikassa vastaavat vaalit. Vaaleilla pyritään ennustamaan ja vaikuttamaan tulevaisuuteen. Vaaleissa puolestaan on suuri joukko passiivisia tarkkailijoita, jotka jättävät äänensä käyttämättä. Myös kvanttifysiikassa on passiivisia tarkkailijoita, jotka vain tarkkailevat, mutta eivät osallistu.

Kun hallituspuolueiden eduskuntaryhmissä liikkuu erilaisia esityksiä hallituksen suuntaan ja nämä esitykset yhtyvät, syntyy esitysten summa-aalto. Tätä periaatetta kutsutaan kvanttifysiikassa superpositioksi. Tähän liittyy myös politiikassa ilmenevä takinkääntö eli samanaikainen ristiriitainen toiminta eli vatulointi.

Toisin sanoen, jos väittämän todenperäisyyttä ryhdytään tutkimaan, niin väittämä romahtaa eli sitä ei ole koskaan tapahtunut. Tällaista tapahtuu tulevien vaalien alla, joissa käytetään superposition käsitettä lupaamalla samanaikaisesti useissa eri asioissa toisensa poissulkevia ratkaisuja. Tämä voidaan tulkita siten, että poliitikon väittämä tai sanoma on samanaikaisesti tosi ja epätosi.

Suprajohtavuus on politiikassa uusi ilmiö. Se voidaan yhdistää kuitenkin täysin someen. Twitterissä, Instagramissa, Facebookissa jne, tieto liikkuu ajatusta nopeammin ja se myös varastoituu Internetiin ikuisiksi ajoiksi. Kvanttifysiikassa suprajohtavuus liittyy esim. sähkön siirtoon ja varastointiin ilman minkäänlaista hävikkiä. Yhtäläisyyttä ei siis voi kyseenalaistaa.

Eroja sen sijaan politiikan ja kvanttifysiikan välillä on oppimisessa. Kvanttifysiikassa tapahtuu jatkuvaa oppimista, mutta politiikassa ei näköjään opita edes tehdyistä virheistä. Oppimisprosessin huipentumana ollaan tosi lähellä kvanttitietokoneen käynnistämistä. Se tullee korvaamaan kaikki tähänastiset poliittiset prosessit, protokollat ja hallitukset.

Tutkimusten mukaan demokratia onkin tullut tiensä päähän ja vaaditaan sen tilalle sympaattista yksinvaltiutta. Tähän tilanteeseen sopii kvanttitietokone, joka johtaa robottikuntaa maapallolla. Mutta mihin ihmeeseen meitä ihmisiä ja ihmiskuntaa sitten enää tarvitaan? No voihan tosin olla, että YK onnistuu uusiutumaan enne, kuin sille käy kuin Kansainliitolle. Aivan käsittämätöntä kyllä olisi, jos EU:in syntyisi jonkinlainen superpositio ja ongelmat ratkeaisivat kuin itsestään.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Politiikkaa ja kvanttifysiikkaa

WP Login