Posts Tagged ‘leikkaukset’

?Kuntien ahdinko


Venäjän keisarillisella määräyksellä Suomeen annettiin kuntalaki reilut 150 vuotta sitten. Asukkaita maassa oli silloin n. 1,8 milj. ja läänejä kahdeksan, joista Wiipurin lääni ei enää ole Suomen alueella. Tämän jälkeen kuntalakia on tuunattu moneen kertaan. Yleisenä suuntana on ollut siirtää valtion tehtäviä kunnille. Tämä on ollut pelkkää valtiontalouden kasvojen pesua, koska säästöjä ei ole syntynyt juuri lainkaan. Tästä on todisteena kuntien jatkuva kriisiytyminen.

Valtio on ollut olevinaan kuntia kohtaan armollinen lisäämällä valtionapuja kunnille. Avut eivät kuitenkaan korvaa lisättyjä tehtäviä kokonaisuudessaan. Loogisesti herää kysymys, miksi tällaisia siirtoja taskusta toiseen tarvitaan, kun niistä ei käytännön taloudessa ole mitään hyötyä. Tämä johtuu siitä, että valtio ei ole edes pitänyt lupaamiaan osuuksia sopimusten mukaisesti!  

Eduskuntien perimmäinen tarkoitus on ollut kait vähentää valtion kuluja. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, koska kuntien verot ovat nousseet, eikä valtion vero ole juurikaan laskenut. Sen vähäisen, mitä valtion verotus on laskenut, kunnat ovat joutuneet omia verojaan korottamaan. Valtion osuuksia on aluksi lisätty, mutta heti kohta niitä on leikattu. Kuntien kansanedustajilla ei ole ollut aikaa (halua) pohtia, mihin kunnilla ja yhteiskunnalla on varaa. Periaatteella poissa silmistä, poissa mielestä on menty!

Useimpien Suomen kuntien kunnallisvero on jo nyt korkeampi kuin Eestin tulovero. Tästä ei Suomessa paljon huudella, koska Eestissä on 20 % tasavero, eikä siellä ole kunnallisveroa lainkaan! Kun tarkastellaan Suomen verotusta suhteessa muihin EU-maihin, niin kunnallisverosta ei tilastoissa juuri mainita. Kunnallistalous onkin valtion ongelmien kaatopaikka, joten kunnallistalous onkin valtiontalouden jakojäännös. Tämä on ilmeisesti sitä vihreiden ihannoimaan kierrätystä?

Kaikkein merkillisintä tässä talousvenkoilussa on se, että päätöksiä tekevät täsmälleen samat henkilöt, jotka kuntien valtuustoissa ja hallituksissa valittelevat kuntien ahdinkoa. Mikä mahtaa olla syy moiseen kaksinaismoraaliseen käytäntöön? Epäilemättä vanha suomalainen sanonta, että sitä herraa kuuleminen, joka palkan maksaa. Kansanedustajat saavat kunnista vain kokouspalkkioita, kun kansanedustajan työ on täysipäiväinen palkkatyö. Jos tämä ei ole kaksinaamaista kansalaisten vedättämistä, niin mikä sitten?

Kaiken tämän pelleilyn huippu on se, että EU:n puheenjohtajamaan edustaja Lintilä on joutunut lähettämään paimenkirjeen huonosta talouden pidosta Suomen valtiovarainministeri Lintilälle – siis itselleen. Jos tämä ei ole kaikkien aikojen rimanalitus, niin mikä sitten? Tämä kirjehän on ollut hallituksen tiedossa jo budjettia tehdessä.

90-luvun laman aikana vahvistunut trendi siirrellä valtion tehtäviä kunnille, on johtanut suuren määrän kuntia konkurssin partaalle. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kurjistaja eli eduskunta, joutuu lopulta pelastamaan kunnat valtion kassasta. Kuntien ongelmien kasaantuminen on ollut tiedossa jo hyvin pitkään, koska suuret ikäluokat siirtyvät hyvin lyhyen ajan kuluessa työterveydenhuollosta kuntien masettaviksi. Tämän oivalluksen pohjalta ryhdyttiin rakentamaan sotea jo 13 vuotta sitten.

Sote onkin niin suuri poliittinen uudistus, että mittasuhteessa Brexitkin jää toiseksi. Ongelmia on ainakin kaksi. Perutuslaki ja poliittinen tahto, jotka aiheuttavat päättäjissä suurta erimielisyyttä aivan perusrakenteista alkaen. Edellisen hallituksen jarruhenkilönä toimi kuningatar Krista Kiuru, joka nyt on joutunut vaikeaan asemaan oppositiopuheittensa kanssa. Vaalilupauksia demarit ovat joutuneet siirtämään aina seuraavien hallituksen kiusaksi asti.

Ollaan lähestymässä tilannetta, jossa koko nykyinen kuntajärjestelmä pitää miettiä uusiksi. Ensi vaiheessa tämä tarkoittaa valtion ja kuntien tehtävien jaon uudelleen arviointia. Koska radikaalit uudistukset eivät poliittisesti onnistu, niin voitaisiin aloittaa siirtämällä sotepalvelut ja koulutus ensimmäisinä valtion hoidettavaksi.

Kommentit pois päältä artikkelissa ?Kuntien ahdinko

Koulutusleikkaukset

Keskustelu koulutusleikkauksista käy kuumana, mutta leikkausten syitä ei ole juuri perusteltu. Tätäkin asiaa vatuloidaan, koska poliittiset päätökset harvoin perustuvat tosiseikkoihin. Päätöksiin vaikuttavat tunteet, äänestäjien mielipiteet etenkin somessa ja mm. vaalien läheisyys. Kriittinen tarkastelu on toisarvoisessa asemassa.

Vuoden 1960 vaihteessa Suomessa oli alle 14-vuotiaita eli kouluikäisiä n. 1,25 miljoonaa. Tähän vaikuttivat ns. sodan jälkeen syntyneet ikäluokat. Koko koulutuksen infra jouduttiin rakentamaan tältä pohjalta.

Väliaikaisesti jouduttiin käyttämään hyvin suuria jopa yli 40 oppilaan luokkakokoja. Silloin olivat myös toisenasteen eli teknisissä oppilaitoksissa ja kauppaoppilaitoksissa luokkakoot yli 30 oppilasta. Koulutus oli myös keskitetty kasvukeskuksiin oppikoulujen ja em. oppilaitosten osalta, joten koulumatkat saattoivat olla pitkiä.

Ennuste vuodelle 2020 on, että alle 14-vuotiaita on enää vain n. 750 000. Varsinaisessa opetuksessa ja hallinnossa pitäisi siis olla säästökohteita. Luokkakokoja pienentämällä on pyritty pitämään henkilöstö- ja hallintopolitiikka säilyttävänä. Sen sijaan luokkakoon pienentämistä on perusteltu oppimistulosten paranemisella yms.

Tästä huolimatta oppimistulokset, etenkin lukutaito, ovat heikkenemässä. Myös kuri ja järjestys ovat huomattavasti heikommassa tilassa kuin suurten ikäluokkien aikana. Näin suuri oppilasmäärän väheneminen kuitenkin merkitsee väistämättä sitä, että koulutuksen kustannuksia tulisi loogisesti ajatellen vähentää.

Koska menneet poliittiset sukupolvet eivät ole huolehtineet oppilaitosrakennusten kunnosta, niin nyt joudutaan rakentamaan uusia seiniä vanhojen tilalle. Tällainen kertaluontoinen korjaaminen nostaa investointikuluja, joita ei sovi yhdistää opetuskuluihin.

Kaavoitus on kuitenkin määrännyt jo vuosikymmenet sen, missä lapset asuvat ja minne uudet peruskoulut rakennetaan. Näiden koulujen käyttöaika on kuitenkin lyhentynyt huomattavasti, koska on vain arvailujen varassa, kuinka kauan uusilla alueilla on kouluikäisiä. Olisiko kannattavampaa tutkia asiaa tarkemmin? Suositeltavaa olisi rakentaa siirrettäviä kouluja, koska nykytekniikalla se on mahdollista.

Toinen suuri ongelma koulutuksessa on tutkintojen ja työpaikkojen kohtaamisongelma. Meillä valmistuu paljon kaikilta tasoilta opiskelijoita, joille ei ole koulutustaan vastaavaa työtä. Sorsan hallituksen suuri tavoite kouluttaa koko kansa akateemisesti, on tuottanut kasvavaa työttömyyttä. Itse menin yliopistoon pitkän kansainvälisen uran tehneenä varttuneella iällä. Olin hyvin pettynyt opetuksen tasoon, koska se oli hyvin paljon ajastaan jäljessä useilla ”pehmeillä” tieteen aloilla.

Miksi meille tulee rakennuksille työntekijöitä Virosta. Ammattikouluissa ei ole enää päteviä rakennusalan opettajia. Työnopettajatkin ovat vähintään AMK-insinöörejä, jotka tuskin ovat muurarin kauhaa tai saumarautaa nähneet kuin näyttöpäätteeltä. Virossa ammattiin opiskelu on pitkälle työssä oppimista.

Ei kirjoista opita muurareiksi, maalareiksi, kirvesmiehiksi, betoniraudoittajiksi jne. Meilläkin työnopettajat olivat aikoinaan usein rakennusmestareita, jotka olivat koulua ennen toimineet ammattirakentajina. Sitten kehä 3. sisäpuolella päätettiin lopettaa rakennusmestarien koulutus! Valitettavasti kaikki viisaus ei ole ministeriöissä! Tämä on osoitus selkeästi syndroomasta: leikkaus onnistui, mutta potilas kuoli! Koulutus on pitkäjänteistä toimintaa, joka on nyt tullut suurten haasteiden eteen. Maailma muuttuu nopeasti ja samaa tahtia muuttuvat työnteon vaatimukset. Pitäisikin päättää, mihin tarpeisiin ihmisiä koulutetaan.

Kommentit pois päältä artikkelissa Koulutusleikkaukset

WP Login