Posts Tagged ‘Latvia’

Vapaa liikkuvuus – pikkuveli ei valvo!

Viro on nyt EU:n puheenjohtajamaa. Siellä myös vapaa liikkuvuus on korkeassa arvossa. Latvian ja Viron rajalla Ainazissa ei ole rajaa lainkaan. Ennen siinä pysähdyttiin ja syynättiin paperit tarkkaan joskus jopa viisumitkin.

Nyt Suomen suurlähetystö Tallinnassa on lähettänyt tiedotteen, jonka mukaan Latvian ja Viron rajalla on tiukka tulli. Useita suomalaisia on kuulemma jäänyt kiinni ylisuurista viinalasteista. Viro pelkää, että viinaverojen tuotto laskee ja Suomi pelottelee. Rajalla ei ole yhtään kunnollista tullimiestä!

Nyt rajan Latvian puolella vanhassa tullin rakennuksessa toimii Alko1000 viinakauppa. Viron puolella rajaa vanhoissa tullin rakennuksissa toimii iso ravintola ja pienehkö kauppa. Kaupassa tietysti myydään myös alkoholia normaalihintoja halvemmalla. Lisäksi samassa yhteydessä on maksullinen vartioitu rekkaparkki EuroPark!

Sen sijaan rajalla ei ole yhtäkään viranomaista. Ei ole poliisia, passintarkastajaa tai tullivirkailijaa. EU:n säännöt määrittelevät alkoholituotteille tietyt rajat, mutta tämän rajan yli voi tuoda vaikka rekkalastin viinaa, tupakkaa, huumeita tai vaikka pakolaisia.

Latvian puolen rajakaupoissa enemmistö asiakkaista näytti olevan virolaisia, mutta joitakin suomalaisia lapsiperheitäkin siellä oli. Ilmeisesti lomalla Pärnussa ja mihinkäs ne lapset laittaisi siksi aikaa. Kauppa näytti käyvän kuin siimaa.

Nyt uutisoidaan, että Latviakin on nostamassa alkoholiveroja. Totta Mooses, miksi ei nostaisi? Vaikka nostaisivat heti 50 %, niin vielä olisi olutpakki paljon halvempi kuin Virossa tai Suomessa. Latvia vain korjaisi potin kotiin. Kyllä tämä taitaa olla lopun alkua alkoholiveropolitiikalle monessa maassa. Suomessa 3 litran viinipönikkä maksaa kolme kertaa enemmän kuin Latviassa ja korotuksenkin jälkeen puolet enemmän.

Mitenkähän Suomen rajalla Torniossa mahtaa raja toimia? Varmaan monta silmäparia seuraa katsellaan liikennettä rajan ylitse. Pysäyttäähän ei saa ilman perusteltua syytä. Siellä vain taitaa olla viinaralli Ruotsin suuntaan?

Kommentit pois päältä artikkelissa Vapaa liikkuvuus – pikkuveli ei valvo!

Kiky

Kiky sopimus on jonkinlainen kangastus sisäisestä devalvaatiosta eli kilpailukyvyn parantamisesta. Sen suurimmat ongelmat ovat hitaus kapea-alaisuus. Näin käy yleensä konsensukseen perustuvissa toimintamalleissa. Markka-aikana kilpailukyky ratkaistiin yhdellä nopealla päätöksellä yleensä maanatain vastaisena yönä.

Sisäisen devalvaation suorittamisessa on mahdollisuus kulkea useampia polkuja. Viron malli oli yksi tapa toteuttaa sisäinen devalvaatio. Viron kruunu pysyi hyvin kiinteänä muihin valuuttoihin nähden koko olemassaolonsa ajan. Työskennellessäni Virossa, kirjoitin kolumnia Äripäev-lehteen. Pariin eri otteeseen ihmettelin, miksi kruunua ei devalvoida Suomen mallin mukaan, koska tarve oli ilmeinen.

Tätä ihmettelivät myös monet siirtymätalouksien asiantuntijatkin. Ajatusmallissa oli kuitenkin yksi oleellinen ajatusvirhe, jota ei läntisissä markkinatalouksissa osattu ottaa huomioon. Virossa ja myöskin Latviassa oli samaan aikaan kaksi erilaista ostovoimapariteettia. Virossa Harjun maakunta ja Tallinna muodostivat muusta Virosta poikkeavan talousalueen. Tämän alueen hintataso oli huomattavasti korkeampi kuin muualla Virossa.

Helppo tapa verrata hintaa oli päivällinen tallinnalaisessa hotellissa ja esimerkiksi etelävirolaisessa Pölvassa. Samalla hinnalla, jolla Tallinnassa sai pihvin ja oluen, Pölvassa sai kolme pihviä ja kuusi olutta. Annoksetkin olivat tuhdimpia. Vertaus ei tietenkään päde kaikkiin tuotteisiin, mutta toimii esimerkkinä suurista sisäisistä hinnoittelueroista. Näin suuret hintaerot eivät ole tavanomaisia useimmissa muissa maissa Euroopassa.

Ongelma selittyi taksimiehen totuudella. Hänen mukaansa Tallinnaa ei olisi ilman suomalaisia turisteja. Niin hotellien, ravintoloiden kuin kauppojenkin hinnoittelu perustui pitkälti suhteeseen Suomen ostovoimapariteettiin. Hinnoilla pyrittiin mittaamaan suomalaisten maksuhalukkuutta, ei varsinaisesti virolaisten. Kätevä mittari tämän seuraamiseen oli matkustajatilastojen tarkka seuraaminen. Mikäli turistien määrä väheni oleellisesti, alueella tehtiin sisäinen devalvaatio.

Tällaisessa tilanteessa kruunun devalvointi olisi toiminut ko. alueella, mutta olisi haitannut suurta osaa muuta Viroa. Tallinnassa ja Harjun maakunnassa tehtiinkin useita sisäisiä devalvaatioita eli laskettiin hintoja. Kuulin usein hotelleissa, kuinka työntekijöille annettiin kaksi mahdollisuutta. Huomenna palkat laskevat 15 % tai sitten ei ole työpaikkaa. Tätä voisi kutsua markkinaehtoiseksi sisäiseksi devalvaatioksi. Asiat hoidettiin yrityskohtaisesti!

Toinen esimerkki on Latvia. Latvia oli päästänyt taloutensa tosi kuralle ja sen tie Euroon oli noussut pystyyn. Itsenäistymisen alkuvuosina useat ulkomaiset yhtiöt investoivat voimakkaasti Riikaan ja sen lähistölle. Rakennettiin hotelleja ja liiketiloja. Investointi-intoon vaikutti ilmeisesti suorat liikenneyhteydet Moskovaan. Tämä buumi päättyi kuitenkin lyhyeen, mutta se sai latvialaiset unohtamaan markkinatalouden realiteetit.

Latvian talouden kääntyminen vahvaan nousuun 2011 ja 2012 on aika kova todiste siitä, että säästö/leikkauslinja toimi talousviisaiden elvytyslinjaa paremmin. Näin ainakin uskoo Latvian pääministerin neuvonantajana toiminut Anders Åslund. Asiaa on kuitenkin mahdotonta yleistää, koska jokainen tapaus on erilainen.

(http://www.bloomberg.com/news/2013-01-07/why-austerity-works-and-fiscal-stimulus-doesn-t.htmll).

Vapauden makuun päässeet latvialaiset elivät jopa enemmän yli varojensa kuin kreikkalaiset. Velkaantuminen Latviassa perustui yksityisen sektorin velkaantumiseen. Pankkien huomattua, mitä oli tapahtumassa, ne sulkivat lainahanansa. Se johti siihen, että Riikan ympäristössä oli tuhansia, ellei kymmeniä tuhansia pankkien takavarikoimia leasing-autoja myytävänä.

Latvian nopea elpyminen kuitenkin perustui siihen, että kansa uskoi hallituksen tekemiin nopeisiin ratkaisuihin, jolla aloitettiin sisäinen devalvaatio. Latviassa kilpailukyky parani dramaattisesti 2009, kun maan joustavat työmarkkinat tekivät mahdolliseksi laskea yksikkötyökustannuksia jopa 20 %. Tähän verrattuna meidän Kiky on melko maho.

Euromaa Suomi on aivan toisenlaisessa tilanteessa. Kilpailukyvyn parantamisen perusehto ovat joustavat työmarkkinat ja paikallinen sopiminen. Joustavien työmarkkinoiden rekyyli on verotulojen lyhytaikainen lasku ja sosiaalimenojen kasvu. Tämä on kiky-sopimuksen pahin ongelma – liian vähän, liian myöhään. Kikyn elvyttävistä vaikutuksista ei kukaan osaa sanoa mitään varmaa. Aikajänne on niin pitkä, että koko sopimus saattaa rapautua ennen, kuin toimenpiteet alkavat vaikuttaa.

Suomen ongelma on siinä, että ei pystytä tekemään kipeitä ratkaisuja riittävän nopeasti. EK on vetäytynyt työmarkkinasopimuksista, joten miten kolmikanta toimii tämän jälkeen? Neuvotteleeko hallitus ay-liikkeen kanssa suoraan sopimukset? Latviassa päätettiin lopettaa jatkuva kitinä kertarytinällä. Suomalainen maan tapa saattaa pahimmillaan viedä tuhkatkin pesästä!

Kommentit pois päältä artikkelissa Kiky

WP Login