Posts Tagged ‘laki’

Rakentamisen rakenteelliset ongelmat

Rakennusmestarien koulutus tapahtui aina 90-luvun puoliväliin asti teknillisissä kouluissa 3 vuotta kestävänä monipuolista rakennusalan koulutusta. Siihen sisältyi myös tienrakennus, LVI, sähkötyöt jne. Kesäloma oli 4 kuukautta, jolloin saatiin päivitettyä tietoa rakentamisesta ja hankittua säästöjä seuraavaa lukukautta varten. Koulutukseen vaadittiin vähintään kahden vuoden pituinen työskentely rakennustyömailla.

Opiskelemaan pääsivät myös työmailla kokemusta hankkineet ammattikoulun rakennusalan koulutuksen saaneet. Opetukseen pääsy ratkaistiin sitten tiukoilla pääsykokeilla, koska hakijoita oli paljon. Kaiken lisäksi ensimmäisenä jouluna heikosti menestyneet saivat lähteä.

Ammattikorkeakoulujen perustamisen 1995–1997 yhteydessä perinteinen rakennusmestari- eli rakennusalan teknikkokoulutus (120 ov) päättyi. Silloin ajateltiin, että AMK-insinöörit korvaavat rakennuksilla rakennusmestarit. Näin ei kuitenkaan käynyt useistakin syistä. AMK-insinööreillä ei ollut juurikaan alalta käytännön kokemusta. Toinen syy oli se, että insinööri-nimikkeellä on eräänlainen herrastatus, jonka edellytys on siisti sisätyö.

Käytännön syistä ja ilmeisesti rakennusliikkeiden painostuksesta johtuen, koulutus aloitettiin kuitenkin uudestaan vuonna 2007. Entinen koulutus korvattiin ammattikorkeakouluissa 160 opintoviikon tuotantopainotteisella koulutusohjelmalla, johon sisältyy 20 opintoviikon pituinen työpaikkaopintojakso. Tutkintonimike oli aluksi ”rakennusmestari”, mutta opiskelijoiden toivomuksesta perään lisättiin AMK

Rakennusmestarin nykymuotoista AMK tutkintoa ja teknikon tutkintoa ei voida rinnastaa toisiinsa, vaikka niihin viitataankin rakennusmestarin ammattinimikkeellä. Tämä johtuu koulutussisällön eroavaisuuksista. Nykymuotoisen rakennusmestaritutkinnon suorittaneiden henkilöiden toimimisesta pelkän AMK tutkinnon pohjalta esim. pientalohankkeen pääsuunnittelijana on rakennusalalla hyvin vähän kokemusta. Tämä johtuu koulutusohjelman suppeudesta ja koulutuksesta valmistuneiden henkilöiden vähäisestä määrästä. Nykyisen RKM AMK-tutkinnon voi suorittaa myös etänä netissä oman työn ohella.

Reilun 10 vuoden katkos koulutuksessa merkitsi myös ns. ”hiljaisen” tiedon katoamista opetuksesta. Ongelmaa vielä korostaa se, että opettajien käytännön rakentamisen osaaminen ei ole rakentamisen historian osalta ajan tasalla. Nämä ovat syyt siihen, miksi homeisia rakenteita ei osata korjata. Ei tunneta 1950 – 1970-lukujen rakennustapoja ja materiaaleja. Etenkin silloisten kosteuseristeiden elinkaari oli enintään vain 20 vuotta.

Historia eí tunnu liiemmin kiinnostavan nykyrakentajia. Päätelleen siitä, että vuosikymmenen alussa yritin lahjoittaa 6-osaisen 1960-luvulla painetun rakennusalan tietokirjan Lahden Tilakeskukselle. Kirjasarjassa esiteltiin kaikki rakennusalan käytössä olleet, materiaalit, rakennustavat, standardit ja hyvin paljon tietoa sen hetkisistä, laeista, asetuksista ja aiemmista rakennustavoista. Kirja olisi varmaan ollut hyödyllinen homekoulujen remontteja suunniteltaessa. Kirjasarja ei kelvannut, ei kiinnostanut, me osaamme nämä hommat.

Keskustelin asiasta myös silloisen viraston päällikön Kurosen kanssa. Hän kuitenkin totesi, että Tilakeskus ei kuulu hänen alaisuuteensa. Se on suoraan kaupunginhallituksen alainen ja käytännössä sitä johtaa kaupunginjohtaja. Myöhemmin hän ilmoitti kysyneensä asia, mutta vastaus oli myös – ei kiinnosta!

Se, että vain pyramidit ovat ikuisia, on unohtunut niin poliitikoilta kuin kuntien rakennusten huolloista vastaavilta. Vanha sanonta kuuluu, että tyhmyydestä sakotetaan. Mitä suurempi moka, siitä suurempi rangaistus! Miten meillä rakennetaan, kun viimeiset oikeat rakennusmestarit ovat eläkkeellä? Koko rakennusala tarvitsee suuria rakenteellisia muutoksia!

Kommentit pois päältä artikkelissa Rakentamisen rakenteelliset ongelmat

Soteurakka

Ulkopuolisena on vaikea puuttua soteuudistuksen yksityiskohtiin, mutta isompaa kuvaa on mahdollista tarkastella. Kansalaisen näkökulmasta nyt näyttää siltä, että ideologinenkin takki on monessa puolueessa kääntynyt edelliseltä vaalikaudelta. Nyt pitäisi kuitenkin ideologiat unohtaa, kun kyseessä on näin suuri uudistus. Nyt tarvitaan samaa henkeä, jolla sotakorvaukset maksettiin aikoinaan.

Yhteen hiileen pitäisi puhaltaa niin, että tuhkat eivät pöllyä toisten silmille. On aivan selvää, että näin suuri uudistus ei ole valmis pelkästään eduskunnan aamenella. Kyseessä on tuotanto- tai hoitoketjun uudistus, jossa kaksi täysin erilaista toimintakulttuuria yritetään yhdistää yhdeksi hoitoketjuksi. On täysin varmaa, että tällainen uudistus ei mene putkeen kerralla, vaan tarvitaan ongelmiin nopeasti reagoiva järjestelmä, jolla pakolliset muutokset voidaan hoitaa välittömästi.

Palautetta on odotettavissa niin potilailta kuin henkilöstöltäkin. Ne ovat käytännön toiminnassa ilmeneviä ongelmia, joiden korjaaminen ei voi kestää vuosien poliittista vääntöä. Aluksi muutokset on saatava voimaan nopeasti ja pragmaattisesti, eikä poliittinen asiantuntemattomuus saa niitä jarruttaa!

Suuren ongelman tulee muodostamaan myös potilasturvallisuus. Osakeyhtiölaki ei tunne potilasasiamiehiä, eikä nykyistä hallintomenettelyä. Osakeyhtiömuodossa ongelmat siirtyvät nykyisistä hallintomenettelyistä käräjäoikeuksiin, joten on selvää, että yhtiöittämistä varten tarvitaan uusi laki. Meillä on jo esim. Asunto-osakeyhtiölaki ja samankaltainen erikoislaki tarvitaan tähänkin. As. Oy lain suurin puute on sen valvonta. Käytännössä julkista valvontaa ei ole lainkaan, vaan yksittäisen osakkaan on haettava oikeutta käräjillä.

Ongelmallista on myös se, mitä voidaan sairaanhoidossa ja sosiaaliturvassa piilotella liikesalaisuuksien piiriin. Näistähän on esimerkkejä kuntakonserneista eri puolilta maata. Hallinto-oikeus-menettelyssä virkamiehen sanktio oli yleensä pään silitys vastakarvaan, mutta käräjillä on toisenlaiset tuomiot. Hyvinvointiosakeyhtiön haastaminen käräjille on myös yksityishenkilölle kallis juttu, vaikka jutun voittaisikin ja kulut maksaisi hävinnyt osapuoli. Uudessa laissa pitäisikin tarkastella syyttäjän tehtäviä tavallista tarkemmin.

Myös valinnan vapaus asettaa omat haasteensa. Tähän asti valinnan vapaus on ollut lähinnä valintapakko, kun julkiselle puolelle ei ole päässyt säädetyssä ajassa. Nyt valintapakko on myös akuuteissa tapauksissa taannut tarvittaessa lähetteen erikoissairaanhoitoon. Sitä on julkisella puolella terveyskeskuksissa saattanut joutua odottamaan kuukausia, ellei jopa vuosia. Valintapakko on syntynyt tilanteissa, joissa julkiselle puolelle ei ole päässyt ja on ollut varaa mennä yksityiselle. Olisiko siis täysin mahdotonta ajatella, että julkinen sektori antaa maksusitoumuksen silloin, kun se ei itse pysty antamaan lain säätämää palvelua? Siten täyttyisi vallinnanvapaus.

Kun nykyinen järjestelmä on todettu kansalaisten kannalta epätasa-arvoiseksi, niin jostain on joskus aloitettava. Kansa ikääntyy ja syntyvyys vähenee, joten koko palvelutarve muuttuu. Joudutaanko kohta lastenneuvoloista tekemään vanhusten neuvoloita? Jos tämä uudistus nyt haudataan, suuret ikäluokat ehtivät poistua keskuudestamme enne seuraava yritystä. Sitäkö oppositio haluaa?

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Soteurakka

Yrittäjän oikeudellinen asema

Lähdettäessä tarkastelemaan yrittäjän oikeusturvaa ja oikeudellista asemaa yleensä, on syytä aloittaa perustuslaista. Perustuslaissa ei mainita sanaakaan yrittämisestä tai yrittäjästä. Ainoa viittaus yrittämiseen kuuluu: ” Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Oikeudesta työllistävään koulutukseen säädetään lailla.”. Tässäkin pykälässä kehotetaan vain turvaamaan oikeutta työhön, ei elinkeinonharjoittamiseen.

Kun perustuslakia aikoinaan laadittiin, niin Suomi oli maatalousvaltainen maa, jossa oli muutamia suuria teollisuusyrityksiä. Ainoa yrittäjyyteen luettava toiminta eli tervanpoltto oli loppunut siihen, kun laivat olivat rautaa ja miehet puuta. Puisia miehiä ei tervattu, eikä myöskään rautaisia laivoja. Tähän päättyi noin 400 vuotta kestänyt tervanpolttoteollisuus. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävä, ettei yrittäjyyttä huomioitu alkuperäisessä perustuslaissa.

Sen sijaan Suomen uudessakaan perustuslaissa vuodelta 1999, ei ole mainintaa yrittämisestä tai yrittäjästä. Sen sijaan erilaisia yrittäjyyttä ja yrittämistä sääteleviä lakipykäliä, asetuksia yms. on yli 7 500. Tästä voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että oikeutta hankkia toimeentulonsa valitsemallaan elinkeinolla, ei todellisuudessa ole. Oikeus on hyvin rajoitettu! Tätä viidakkoa nykyinen hallitus yrittää perata, mutta tietääkö se todella, mitä pitäisi tehdä?

Tarkasteltaessa varsinaista lainsäädäntöä, niin siellä yrittäminen tapahtuu siviililainsäädännön (Osakeyhtiölaki, Kauppakaari, Kirjanpitolainsäädäntö jne.) puitteissa. Sen sijaan esimerkiksi konkurssissa siirrytään usein rikoslain puolelle. Näiden kahden välillä on ristiriitaisia säädöksiä. Se, mikä siviililain mukaan on laillista, täyttääkin usein rikoksen tunnusmerkit. Oikeudessa rikoslain säädökset voittavat aina sen lainsäädännön, jonka mukaan yrittäjien ja yritysten on elettävä arkipäiväisessä toiminnassaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yrityksissä rikotaan joka päivä lakia, kun asioita tarkastellaan rikoslain kannalta.

Tästä on oikeuksissa lukuisia esimerkkejä. Saman tuomioistuimen osasto on tuominnut yrittäjän rikoksesta ja toinen osasto on todennut, että rikosta ei ole kirjanpitolain mukaan tapahtunut. Rikostuomio on kuitenkin jäänyt voimaan, mutta taloudellinen vaade on kumoutunut. Juristit sanovat, että ei näillä päätöksillä ole keskenään mitään tekemistä. Nämä kiistat johtuvat paljolti siitä, että yrittäjää ei hyväksytä velkojaksi omassa konkurssipesässään samalla tavoin kuin ulkopuolisia velkojia. Useimmiten pesänhoitaja jättää yrittäjän oikeudet poliisin tutkittavaksi.

Kun sitten yrittäjän asemaa tarkastellaan rahoittajan näkökulmasta, niin suomalainen lainsäädäntö on ylen määrin velkojaa suojaava. Rahan tarve yrityksissä riippuu suuresti toimialasta. Joku itsenäisesti tietokoneohjelmia tekevä ei tarvitse yhtä suuria pääomia, kuin teollista toimintaa harkitseva. Pankinjohtajan puheille jouduttaessa Suomessa vakuudet ovat yhtä tärkeitä kuin ajokortti autolla ajettaessa. Ensimmäiseksi pankissa kysytään, että oliko sitä omaa asuntoa? Jos siihen yrittää vastata, että en minä nyt sitä vakuudeksi laittaisi, niin vastaus on standardoitu. Ette sitten olekaan tosissanne tämän yrittämisen kanssa?

Asunnon arvoksi pankissa laitetaan sitten puolet käyvästä arvosta, jotta vakuus varmasti riittäisi ja siitä pääsisi nopeasti eroon. Lainarahoitusta hakevan kannattaakin myydä asunto, jolloin rahoitusta saa tuplasti pankin tarjoukseen verrattuna. Vuokralla asuja on hyvin suojattu verrattuna siihen, että asunto menee konkurssissa alta.

Lain laatija on varmistanut, että velat seuraavat yrittäjää hamaan hautaan asti. Velan vanheneminen on Suomessa aika teoreettinen käsite useimpiin muihin maihin verrattuna. Laki on täynnä porsaan reikiä. Lain laatijat eivät vain ole huomanneet sitä, että alastomaksi riisuttu yrittäjä elää sitten yhteiskunnan asumistuella, toimeentulotuella jne. On arvioitu, että pankille valtion taholta avattu piikki 1990-luvun laman aikana maksaa näinä tukina vielä nytkin yhteiskunnalle noin 2 miljardia vuodessa kymmenientuhansien konkurssiin ajettujen yrittäjien tukina. Veronmaksajat maksavat.

Monissa muissa maissa kuten esim. Virossa samat pankit, jotka Suomessa vaativat turvaavia vakuuksia, eivät vaadi Virossa samanlaisia vakuuksia. Syy on yksinkertainen: ei ole vakuuksia. Neuvostoaikana ei vakuuksia kertynyt, kun kaikki oli yhteistä. Mutta maassa maan tavalla, bisneksessäkin. Viron lainsäädännöllinen toiminataympäristö on yrittäjille monin verroin suosiollisempi.

Viimeinen niitti yrittäjän kirstuun oli se, kun Arkadian mäen farisealaiset hyväksyivät pyhän kolminaisuuden kolmikantakonsensuksen ja ristiin naulitsivat yrittäjän yleissitovuuden ristille. Perustuslaillista oikeutta puolustautua, ei yrittäjille suotu. Vaikka yrittäjät ovat Suomessa suurimpia työllistäjiä, niin asioista päätettiin heidän päidensä ylitse farisealaisten, suurteollisuuden ja ay-liikkeen toimesta.

Edellä olevaa taustaa vasten tarkasteltuna, yrittäjällä ei siis ole oikeusturvaa lainkaan. Tässä on nykyiselle ja tuleville hallituksille suuri haaste. Suomesta on lainsäädäntö päivitettävä siten, että ristikkäisyyksiä ei ole. Yrittäjät ja pk-yritykset ovat se ainoa voima, joka luo maahan jakovaraa eli ostovoimaa! Yhteiskunnan on syytä nostaa yrittäjyys siihen arvoon, mikä sille globaalissa kilpailussa kuuluu.

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Yrittäjän oikeudellinen asema

WP Login