Posts Tagged ‘Lahti Events’

Kuntakonsernit

Kuntakonserni on täysin hatusta temmattu toimintamuoto. Ei ole olemassa minkäänlaista hallinnollista määritelmää kunta- tai kaupunkikonsernista. Konserni on kahden tai useamman yrityksen muodostama taloudellinen kokonaisuus, jossa emoyrityksellä on yksin tai yhdessä muiden samaan konserniin kuuluvien yritysten kanssa määräämisvalta.

Kunta ei ole osakeyhtiö. Kunta on veroilla toimeentuleva julkinen yhteisö, jollaisena se ei voi muodostaa lainmukaista konsernirakennetta. Kunnat kuitenkin yhtiöittävät toimintojaan yhä kiihtyvällä vauhdilla. Miksi näin menetellään? Mikä on se pakottava syy? Alkaa olla riittävästi näyttöä siitä, että hyvin usein yhtiöittäminen epäonnistuu ja tappiot jäävät veronmaksajien maksettavaksi. Paikallisena esimerkkinä vaikka LSKT.

Normaalissa konserniyhtiön konkurssissa tai alasajossa, osakkeenomistajat eli sijoittajat maksavat tappiot. Ennen konkurssia joutuvat omistajat normaalisti sijoittamaan lisää pääomia yhtiöön toiminnan jatkamiseksi. Mikäli lisärahoituskaan ei auta, on edessä konkurssi tai toiminnan alasajo.

Kuntakonsernissa veronmaksajilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia valita, haluavatko sijoittaa varojaan kuntien perustamiin yhtiöihin. Tässä kohden perustuslaillinen kysymys onkin, antaako valtuustoon demokraattisesti äänestäjiltä saatu valtuutus oikeuden perustaa veronmaksajien nimissä ja varoilla osakeyhtiöitä? Kysymyshän on veronmaksajien rahojen sijoittamista ilman suoraa valtuutusta.

Osakkeenomistaja tarvitsee osakeomistuksensa kohteena olevasta yhtiöstä totuudenmukaista tietoa, jotta voi huolellisesti arvioida yhtiön toimintaa ja osakeomistuksensa mielekkyyttä. Riittävä tiedonsaanti lisää osakkeenomistajien luottamusta yhtiöön, mikä on markkinoiden tehokkaan toiminnan edellytys. Kunnallisissa osakeyhtiöissä on maan tavaksi muodostunut koko toiminnan salaaminen liikesalaisuuksiin vetoamalla. Tilanne on hyvin kaksinaismoraalinen!

Osakeyhtiölainsäädäntö, EY-oikeus sekä elinkeinoelämän itsesäätely takaavat osakkeenomistajalle sekä vähemmistöosakkeenomistajalle kattavan oikeuden luotettavaan tietoon. Tätä ei kuntien omistamissa yhtiöissä noudateta? Näyttääkin vahvasti siltä, että itsesäätely ei toimi kuntien omistamissa yhtiöissä, vaan niissä pyritään kaikin keinoin piilottamaan yhtiön toiminta liikesalaisuuksien piiriin.

Tällainen yhtiöittäminen, jossa kunta tai kunnat omistavat täysin osakeyhtiön, antaa perustellun aiheen epäillä, että nykyinen osakeyhtiölaki ei käytännössä toimi julkisesti omistetuissa yhtiöissä. Samoin perustein on syytä epäillä, että yhtiöitä perustetaan nimenomaan tiettyjen toimintojen salaamiseksi todellisilta omistajilta eli veronmaksajilta. Lahdesta esiin nousee Lahti Events.

Laissa harmaan talouden selvitysyksiköstä (1207/2010) harmaalla taloudella tarkoitetaan organisaation sellaista toimintaa, josta aiheutuvia lakisääteisiä velvoitteita laiminlyödään. Harmaasta taloudesta puhuttaessa, sormi osoittaa yleensä yritysten yrityksiin välttää verojen ja muiden lakisääteisten maksujen maksamista. Kun puolestaan puhutaan kuntayhtiöiden tarkoituksellisesta tiedon salaamisesta, niin liikutaan harmaalla alueella (Shadow Economy).

Kuntayhtiön toiminnan määritteleminen harmaan talouden toiminnaksi, edellyttäisi perehtymistä yhtiön perustamisen syihin. Onko visiona ollut nimenomaan demokraattisen läpinäkyvän päätöksenteon piilottaminen osakeyhtiölain säännösten taakse. Varmaa perustamistapahtumasta on ainakin se, että valtuutetut eivät ole olleet laatimassa yhtiöjärjestyksiä. Ne ovat virkamiestyötä. Kovinkaan monella valtuutetulla ei ole osaamista arvioida yhtiöjärjestystä veronmaksajan tai mistään näkökulmasta. Sama koskee pääosin yhtiöiden hallituksia.

Nykyisen trendin jatkuessa, kuntien hallituksilla ja valtuustoilla ei ole lautakuntia.  On vain eri alojen osakeyhtiöitä, joiden päätöksentekoon hei eivät voi osallistua. He voivat vain valita hallituksen jäseniä puolueen ohjauksen mukaan. Koska lukuisista mielipiteistä huolimatta hallitukseen ei valita osaajia, siellä päättävät asioista kykenemättömyytensä tasolle ylennetyt jees-jees-miehet.

Onko demokratia siis tullut tiensä päähän? Alistetaanko veronmaksajat salassa pidettyjen päätösten maksumiehiksi?

Kommentit pois päältä artikkelissa Kuntakonsernit

Salppurin MM-kisat

Joskus kauan sitten 50-luvulla olin useana vuonna kisoissa myymässä kaikenlaista muistokamaa. Silloin oli väkeä tungokseen asti ja ilotulituksen jälkeisessä ruuhkassa muutama katsoja polkeutui jopa jalkoihinkin. Väkeä oli siis tosi paljon katsomoissa vaikka vielä hypittiin puumäestä. Silloin olivat asiat hieman toisin. Ei ollut televisiota, eikä muitakaan kilpailevia on-line medioita.

Kirjoitin epäilyksistäni 2013 näiden MM-kisojen suhteen ja vielä toisen kerran 2015. MM-kisat toistuvat samoilla paikkakunnilla niin pitkien aikojen päästä, että markkinat ja ihmisten käyttäytyminen ehtivät muuttua ja sukupolvet vaihtua. Näin ollen kisojen järjestäminen ei toimi pelkän urheilun ja oheistoimintojen ehdoilla. Tämän vuoden kisojen järjestäjät törmäsivät käyttäytymistaloustieteenongelmakenttään. Tämän tieteenalan määritelmä on melko pitkä, mutta kansanomaisesti se tutkii, vaihtoehtoja ja onko Matti mahdollisesti kukkarossa.

Sellaisilla urheilulajeilla, joissa tapahtumat ovat koko ajan fyysisesti katsojan silmien edessä, on täysin erilainen tapahtuma markkinoida kuin sellainen, jossa urheilijat vilahtavat vain ohi kiitävien hetkien ajan katsoja silmien edessä. Näköesteitäkin voi joutua kurkottelemaan. Hiihtoreittejä on toki yritetty tehdä niin, että hiihtäjät menevät mahdollisimman usein katsojien ohi, mutta siinäkin on rajansa.

Television katselija sen sijaan näkee koko ajan tapahtumat koko reitiltä sohvan mutkasta ilman näköesteitä. TV:n lisäksi voi katsella läppäriltä, älypuhelimesta tai tabletilta jne. Oheispalvelut ovat lähellä jääkaapissa, baarin tiskillä tai puhelimen päässä pizzakuskista. Oheispalvelut on myös alistettu kilpailulle, kun taas stadionilla ei näin välttämättä ole, joten palvelut ovat ehkä ylihinnoiteltuja. Käyttäytymistaloustieteeseen tämä liittyy siten, että meillä on tuo pakollinen YLE-vero, jota pitää kuolettaa katsomalla kisoja eduskunnan tahdon mukaan televisiosta.

Kisojen järjestäjien on entistä enemmän otettava huomioon markkinavoimat ja niiden synnyttämät trendit. Myös hintakilpailu liittyy samaan sarjaan, koska siinä kilpailevat erilaiset mediat suljetun stadionin kanssa. Silloin, kun tulee tällaisia tappioita, selityksenä on aina, että paikkakunnan yrittäjät hyötyivät niin ja niin paljon. Tällaisessa väitteessä on se hyvä puoli, että miljoonat voi vetää hatusta, eikä kukaan voi väittää vastaan.

Ongelma puolestaan selityksessä on se, että kymmenien miljoonien investoinnit eivät jakaannu oikeudenmukaisesti hyötyvien yritysten ja veronmaksajien välillä. Yritykset maksavat verot voitoistaan, mutta tavalliset veronmaksajat palkoistaan. Kaiken lisäksi veronmaksajat maksavat suurimman osan kustannuksista. Investoinnit osin jakautuvat pidemmälle ajalle, mutta onko velkaisella kaupungilla varaa pitää yllä koko Suomen talviurheilumainetaa?

Mielenkiintoista olisi myös, hyvät veljet, pohtia, miksi tappioiden todellinen määrä piti paljastaa vasta vaalien jälkeen?

Kommentit pois päältä artikkelissa Salppurin MM-kisat

WP Login