Posts Tagged ‘kuka maksaa’

Lahjuksia, please!

Lahjonta ja lahjuksen otto on Suomen laissa kriminalisoitu. Kuitenkin sitä on pakko harjoittaa, jos aikoo pysyä kilpailussa mukana. Kun Neuvostoliitto hajosi ja markkinat Venäjälle vapautuivat, alkoi kaupanteossa lahjonta rehottaa. Pahimpia kilpailijoita olivat Saksa ja Itävalta. Saksa oli sopimuksin sidottu rakentamaan Itä-Saksasta palaaville joukoille kasarmeja ja asuntoja.

Saksassa katsottiin tuolloin, että lahjonta on markkinointikulu ja sen saa vähentää verotuksessa. Suomi jäi tässä vaiheessa pois kyydistä ja idänkauppa romahti. Hiljalleen päästin takaisin mukaan, kun ryhdyttiin käyttämään agentteja tai konsultteja, jotka hoitelivat turvapalvelut ja viranomaisten lahjomiset. Tästä aiheesta käytiin mittava oikeudenkäyntikin, jossa yritettiin oikeudelle vakuuttaa, että agentti on lahjonut ostajan ja tämä on sitten agentin päämiehen rikos.

Suomessa ei ole koskaan ymmärretty sitä, että lahjuksen maksaa aina ostaja osittain tai kokonaan. Yksikään yritys ei lahjo ostajan edustajaa mennäkseen itse konkurssiin. Kyllä lahjus on sisällytetty hintaan, koska lahjuksen ottaja on yleensä se, joka tilauksen tekee. Tämä on johtanut jopa lahjushuutokauppaan tietyissä korruptoituneissa maissa.

Itse olen joutunut sivusta seuraamaan tällaista lahjuskauppaa sivusta. Pomoni tuli Lontooseen hyvin hermostuneena. Olin sopinut ostajan kanssa kaupat seuraavalle vuodelle ja olin menossa niitä tekemään Dubliniin. Jostain syystä pomo halusi mukaan, vaikkei muuten ollut juuri tässä kaupassa mukana. Hän soitteli kaiken päivää Deutsche Bankin Lontoon konttoriin ja lopulta meni käymään siellä. Ihmettelin kovasti, mistä oli kysymys. Se selvisi seuraavana päivänä hotellin hississä, kun esimieheni ojensi asiakkaalle paksun ruskean kirjekuoren.

Asiakas lähti saman tien hissillä takaisin ja minä kysyin, että mitä hittoa tuo oli. Piti antaa vähän rahaa, että saatiin kauppa kotiin. Kysyin häneltä, että paljonko siinä oli? 25 000 £! Sanoin hänelle, että nyt sinua vedätettiin. Kaupat oli jo sovittu ja nyt oli vain tarkoitus syödä illallista ja lyödä kättä päälle. Hän alkoi väittää, että ostaja oli soittanut hänelle pari päivää sitten ja nimenomaan antanut ymmärtää, että kauppa ei tule pientä avustusta.

Koko kuvio selvisi minulle aikojen saatossa. Rahat tulivat isolta asiakkaalta Saksasta. Summa oli hyvitetty hänelle reklamaationa, joka oli sitten toimitettu filmivanerin muodossa. Lahjomissa käytetään yleisesti sellaisia menetelmiä, joiden jäljille ei edes oma yrityskään pääse. Tässä tapauksessa lahjus ei ollut lainkaan tarpeen. Enemmän oli kyse siitä, että esimieheni halusi nolata minut ja nostaa omaa egoaan kovana kansainvälisenä bisnesmiehenä.      

Kommentit pois päältä artikkelissa Lahjuksia, please!

WP Login