Posts Tagged ‘koulutus’

Kohtaanto-ongelmat

Työelämän ja koulutuksen kohtaanto-ongelmista keskustellaan vilkkaasti. Työttömiä on paljon, mutta niin on myös avoimia työpaikkoja. Suuri joukko työttömistä on myös koulutettuja. Mieleeni muistui oma kokemukseni 60-luvun teknillisestä koulusta. Meille opetettiin pärekaton rakentamista.

Kurssin lopussa opettaja totesi, että pärekattojen teko on Palolaissa kielletty jo vuosia sitten, mutta koska se on opetusohjelmassa edelleen, niin kurssi on pidettävä ja tentittävä. Tosin nyt tilanne on sellainen, että pärekattokin voidaan tehdä palamattomaksi, mutta laki kieltää sen edelleen.

Nykyinen kehitys on kaikilla aloilla paljon nopeampaa kuin 60-luvulla ja vauhti vain kiihtyy. Myös työn osaamisen vaatimukset muuttuvat melkein päivittäin. Miten siis koulutus voitaisiin pitää ajan tasalla? Tilanne on nyt se, että vastavalmistunut, joka ei ole ollut alansa työharjoittelussa, joutuu kuukausia kestävään perehdytykseen uudessa työpaikassaan. Olen teettänyt melko paljon remontteja ja joutunut niissä tekemisiin myös nuorten kanssa.

Kysyin eräältä nuorelta mieheltä, onko hän käynyt ammattikoulun. Vastaus vähän yllätti. Hän sanoi, että monet ammattikoulun käyneet ovat kertoneet, että siellä ei opi kolmessa vuodessa mitään. Hän päättikin ryhtyä ammattilaisen oppipojaksi. Siinä hän oppii kolmessa vuodessa paljon enemmän kuin ampparissa ja saa vielä palkkaa. Alan ammattilaisen pitää sanoa, että hyvin oli poika oppinut.

Remonttihommissa on sellainen erikoispiirre, että sillä pitää olla moniosaaja. Pelkkä puutöiden tai muuraamisen osaaminen ei enää riitä, vaan on osattava monia muitakin tehtäviä. Luvanvaraiset työt kuten sähkö- ja lvi-työt ovat oma lukunsa. Ammattikouluissa on sellainen ongelma, että työnopettajilta ei vaadita enää käden taitoja. AMK-insinöörit opettavat töitä netistä, mutta se ei todelliseen ammattitaitoon riitä!

Yliopistojen ongelma puolestaan on se, että suurin osa professoreista ei ole koskaan ollut ”oikeissa” töissä. Nykypäivän ulkomaankauppaa ei oikein voi opettaa kuin teoriassa. Käytännöt, joita työelämässä tarvitaan, ei opita yliopistoissa. Olen toiminut monta vuotta näiden suoraan yliopistoista tulleiden maisterien ja metsänhoitajien kanssa ja tuotteen koko arvoketju myyjältä asiakkaalle on ollut pahasti kateissa.

Yhdysvalloissa opiskelijat käyvät hyvin ahkerasti vierailuilla yrityksissä. Siellä he saavat edes jonkinlaisen kuvan käytännön työelämästä. Jotkut voivat jopa löytää kesätyöpaikkojakin. Suomessa professoreilla on iso kynnys olla yhteydessä käytännön elämään opiskeluaikaisen perehdyttämisen järjestämiseksi, koska yrityksessä voi äkkiä munata itsensä.

Myös yrityksissä on nykyisin ongelmia. Ennen työpaikalla oli esim. eläkkeelle lähtevä opastamassa uutta työntekijää, mutta nyt ei ole. Säästöpaineissa uusi työntekijä otetaan vasta, kun siihen on ehdoton pakko. Tähän saattaa kulua kuukausia. Hiljainen tieto on ehtinyt kadota ja perehdyttäminen on hyvin vaikeaa ja rasittaa koko organisaatiota. Yrityksille tällainen perehdyttäminen on kallista, mutta kovapalkkaiset johtajat eivät sitä näytä ymmärtävän. Karavaani pitää kulkea, haukkokoot koirat, mitä haukkuvat.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Kohtaanto-ongelmat

Tilastot ja kuinka niitä käytetään

Erilaisia tilastoja laaditaan tolkuttomasti Suomessakin, mutta miten on niiden tulkinta?  Tulkitaanko niitä tarkoitusperäisesti eli subjektiivisesti vai tarkoitukseen sopivalla tavalla? Tilastoissa ja niiden tulkinnassa on suurin ongelma se, että tulkitsijoiden tiedossa ei juuri koskaan ole tilaston kaikkia muuttujia. Tiedossa ei myöskään usein ole, mihin tarkoitukseen tilasto on alun perin tehty.

Käytännön on lukemattomia esimerkkejä siitä, mitä ja miten tilastoja julkistetaan. Nyt on juuri saatu tilastoja siitä, että Lahdessa on työttömyys laskenut. Tämä on otettu annettuna totuutena, mutta sen vastaparametri on, ovatko työpaikat lisääntyneet. Työttömyyden lasku on muodostumassa trendistä megatrendiksi, koska suuret ikäluokat poistuvat markkinoilta eläkkeelle. Kaupungin talouden kannalta tärkeää on saada lisää työpaikkoja eli veronmaksajia.

Valtakunnallisesti ajatellen on helppo yhtyä Donnerin ajatukseen siitä, että Suomeen on saatava 40 000 hengen vuosittainen pakolaiskiintiö. Viime vuonna suomalaisten määrä lisääntyi vain reilulla 120 hengellä. Tämän verran oli syntyneitä enemmän kuin kuolleita. Tilastollinen todennäköisyys tältä pohjalta on se, että jo ensi vuosikymmenellä kuolleisuus ylittää syntyvyyden. Toisin sanoen suomalaiset ovat kuolemassa sukupuuttoon. Tätä trendiä vahvistaa rasismi ja muukalaisviha pyrkimällä estämään maahanmuuttoa!

Kaupunki on myös tiedottanut, että väkiluku vuoden 2014 lopussa oli Lahdessa 118 000. Aikaisemmin kaupunki ilmoitti: ”Lahti on Suomen yhdeksänneksi suurin kaupunki, jonka väkiluku oli vuoden 2014 lopussa 103 754.”  Jostain syystä kaupunki on halunnut ilmoittaa Nastolankin asukasmäärän jo 2014 tilastoon. Miksi? Tällaisella tilaston vääristämisellä on oltava jokin painava syy.

Joistakin tilastoista puolestaan ei piitata lainkaan. Parhaita esimerkkejä on Suomen väestön ikärakenne (demografia). Jo 2000-luvun alussa viimeistään oli selvää, että suuret ikäluokat alkavat siirtyä eläkkeelle 2010-luvulla. Päättäjiltä jäi joko huomaamatta tai ymmärtämättä, mitä seurauksia tästä on. Kirjoitin useaan kertaan Lahden kaupunginjohtajalle, että eläköityminen aiheuttaa suuria paineita terveyspalveluissa, koska eläkkeelle lähtevät siirtyvät työterveyshuollosta kuntien kustantamaan terveyshuoltoon.

Vieteistäni seurasi vain suuri hiljaisuus. Varmaan päättäjät ajattelivat silloin, että no se on monen vaalikauden päässä. Se on silloin toisten päättäjien murhe. Tätä täydellistä piittaamattomuutta paikataan nyt soteuudistuksella. Kunnat eivät jaksaneet tätä taakkaa yksin kantaa, joten asia oli pakko korjata, mutta vasta sitten, kun oli jo housuissa.

Sama todennäköisyys on nyt peruskoulutuksessa edessä. Syntyvyys vähenee hurjaa vauhtia ja kohta koulut ammottavat tyhjyyttään. Nyt kuitenkin korjataan homekouluja vanhan kapasiteetin mukaiseen kuntoon. Trendi kuitenkin näyttää siltä, että suuri osa näistä kouluista ammottaa tyhjyyttään jo 2030-luvulla. Vaihtoehto tietenkin on, että niissä opetetaan maahanmuuttajia, mutta ehkä heiltä ei vaadita enää pakkoruotsia.

Esimerkkejä tilastojen väärinkäytöstä, ymmärtämättömyydestä ja täydellisestä piittaamattomuudesta riittää niin paljon, että niitä on mahdoton listata yhdessä jutussa. Historia kuitenkin todistaa supisuomalaiseksi maan tavaksi sen, että Suomessa muutokset tehdään vasta pakon edessä. Onko tämä sukupolvi viisaampi kuin edeltäjänsä, vai jäävätkö ongelmat seuraaville sukupolville, jää nähtäväksi.

 

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Tilastot ja kuinka niitä käytetään

Miten Lahti nousuun

Meille on eri yhteyksissä esitetty toiveita tehdä ehdotuksia, joilla Lahti saataisiin nousuun. Kun olemme sellaisia tehneet, niin meille on kuittailtu raskaalla kädellä. Ehdotuksemme on kuitattu olan kohautuksella ja vähättelyllä. Nykyisen johdon asenteella tuskin päästään eteenpäin. Näennäisvirat lisääntyvät, mutta siinä onkin kaikki.

Tähänastiset toimenpiteet kuitenkin osoittavat, että viimeisten 35 vuoden aikana työpaikat eivät ole Lahdessa lisääntyneet. Siitä voi suoraan päätellä, että tänä aikana tehdyt toimenpiteet ovat täysin epäonnistuneet työpaikkojen lisäämisessä.

On siis tehty yritysten ja investointien houkuttelemiseksi vääriä päätöksiä. Miten työpaikkojen lisäämistä ja tuottavia investointeja tukevat esimerkiksi toriparkki, Aleksin remontit ja Matkakeskus? Yritysten ja työpaikkojen kannalta tällainen keskustan elvyttäminen on kosmetiikkaa. Kuleksijat ehkä lisääntyvät, mutta työpaikat eivät lainkaan!

Investointien ja yritysten saamisessa Lahteen on aivan ilmeinen kohtaanto-ongelma. Lahden ulkopuolinen koti- tai ulkomainen investoija ei tiedä Lahdesta mitään – ainakaan investointikohteena. Toki ulkomainen investoija saattaa tietää Lahden olemassa olosta jotain, mutta tietääkö kukaan Ladecista? Aivan ensimmäiseksi kaupungin tulisi laittaa omille sivuilleen linkki Invest in Lahti- sivulle. Tämä uusi sivu toimisi yhden luukun periaatteella.

Sinne kerättäisiin tiedot karttasijainteineen vapaista teollisuus yms. tonteista, vapaista vuokrattavista tai myynnissä olevista valmiista tiloista, kunnallisteknisistä liittymismaksuista (vesi, sähkö) sekä yhteystiedot henkilöön, joka hoitaa investoijalle kaikki tiedot yhdellä kertaa.

Lisäksi sivulla on oltava perustiedot itse kaupungista, saatavilla olevasta työvoimasta, suurimmista yrityksistä ja niiden toiminnasta sekä koulutus- ja asumismahdollisuuksista. Verkostoituminen on tämän päivän megatrendi ja tänne tulijoille on tarjottava perustiedot verkostoitumismahdollisuuksista.

Myös alihankinta on nykyisin yleistä, koska kaikkea ei kannata tehdä itse. Silloin on investoijan myös hyvä tietää, mitä mahdollisuuksia koko Lahden talousalue tarjoaa. Nykyisin ei ole kannattavaa tehdä kaikkea itse kuten vuosikymmeniä sitten. Liikenteen solmukohtana Lahti tarjoaa erinomaisen laajat mahdollisuudet alihankintapalveluille.

Meitä on myös ihmetyttänyt alueen yritysten passiivisuus kannustaa alueelle uusia, myös heiudän yrityksiään palvelevia uusia tulokkaita. Etenkin 1960-1970-luvuilla Lahdessa oli varsinainen pöhinä käynnissä. Yritysjohtajat ja yrittäjät olivat aktiivisesti mukana tausta- ja vuorovaikuttajina. Tämä dynaaminen ja kunnianhimoinen pioneeripolvi on nyt eläkkeellä tai jäämässä eläkkeelle. Muutamaa yritystä lukuun ottamatta valtaan astuneet ehkä ajattelevat, että kun kerran menee hyvin, niin menkööt.

Kuten on moneen kertaan todettu, Lahden sijainti on erinomainen. Yhteydet Helsinkiin ja Pietariin ovat nopeita. Satamat ovat suhteellisen lähellä, joten maantiede ei ole este. Lahti siis ansaitsee paljon parempaa kuin, mitä sillä tällä hetkellä on. Tässä on varmaan käynyt kuten aikoinaan Neuvostoliitossa: Aate oli hyvä, mutta jätkät pilas.

Investoijat tarkastelevat mahdollisia kohteitaan huomattavasti tarkemmin ja monipuolisemmin kuin tavalliset kaupunkiin muuttajat. Kaikkien vuosien jälkeen on nyt uutisoitu, että Lahti, Nastolan esimerkin mukaan, ryhtyy etsimään mahdollisille tänne tuloa suunnitteleville yrityksille toimitiloja. Tämän on tapahduttava kilpailukykyisin hinnoin. Vaikka yritys kantaa pääasiallisen riskin, niin kaupunkikaan ei voi välttyä täysin riskeiltä. Ainakin jonkinlaisia riskejä joutuvat ottamaan kaupungin konserniyhtiöt.

Teollisuuden tilat ovat yksilöllisiä ja riippuvat tuotannon laadusta ja laajuudesta. Myös määräykset eri tuotannonalojen rakentamisessa poikkeavat toisistaan. Tällöin tarvitaan joustoja paikallisten viranomaisten taholta korjaustöiden-, muutosten ja lisätöiden osalta.

Tähän asti Lahti on ollut tekevinään jotain ja tehnyt perässä sitä, mitä muutkin kaupungit ovat tehneet. Omaperäisyys ja oma-aloitteisuus ovat puuttuneet täysin. Ennen uuteen vaiheeseen siirtymistä, yrityksissä analysoidaan, mikä on mennyt pieleen. Nyt pitäisi selvittää syy, miksi Lahtea ei ole saatu nousuun, eikö meistä tykätä?

Christian van Niftri, Pekka Väisänen, Esko Passila

Kommentit pois päältä artikkelissa Miten Lahti nousuun

Työllistymisen rakenteelliset ongelmat

Suomea on sanottu titteliyhteiskunnaksi. Jotta Suomessa työllistyisi, pitää ensin olla tarkoitukseen sopiva oppiarvo. Vasta sen jälkeen aletaan arvostaa kokemuksen ja elämänkokemuksen tuomaa osaamista. Monissa muissa Euroopan maissa kokemusta pidetään suuremmassa arvossa. Näissä maissa Pisatutkimuksen tulokset eivät ole niin yliarvostettuja kuin meillä. Tämä varmaan johtuu osaksi siitä, että Suomessa on varsin massiivinen koulutusjärjestelmä.

Tittelien palvontaa ei ole tieteellisesti paljon tutkittu, mutta voisi olettaa, että se on juurrutettu suomalaisten geeniperimään Ruotsin- ja Tsaarinvallan satavuotisen historian saatossa. Vuosikaudet ylioppiolas oli korkea herra ainakin, jos Suomi Filmin elokuviin on uskomista. Siitä on sitten koulutus kehittynyt niin, että nyt on tohtoreitakin työttöminä.

Koulutuksella ja kokemuksella on nykymaailmassa yksi merkittävä ero. Koulutustarjonta on niin laajaa, että oikean alan valitseminen on melkoista lottoamista. Peruskoulun jälkeen kouluttautumiseen menee helposti alasta riippuen ainakin 5 – 8 vuota. Nykyisessä globaalissa maailmassa tässä ajassa ehtii hävitä jo monta ammattia. Sitten on myös mahdollista, että haluamalleen alalle ei pääse ja joudutaan tyytymään sellaiseen koulutuksen, johon sattuu pääsemään

Kokemuksen kautta hankittu osaaminen perustuu työntekoon. Siihen hakeudutaan olemassa olevien mahdollisuuksien mukaan. Tällöin erikoistuminen saattaa alkaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja tarpeen vaatiessa voi vaihtaa alaa. Uusia aloja on nyt niin paljon, että kaikille ei voi edes kouluttautua. Ongelmana kokemuksen hankkimisessa on se, että jossain vaiheessa urakehitystä vaaditaan myös teoreettista osaamista.

Kokemuspohjalta teoreettiseen opiskeluun hakeutuminen oli pitkään vaikeaa, mutta mahdollisuudet ovat parantuneet ja digitaalisuus on vielä lisännyt mahdollisuuksia. Netistä voi tänä päivänä oppia melkein mitä tahansa. Työnantajille tällaiset opinnot eivät kuitenkaan aina riitä. Tässä on se suuri rakenteellinen ongelma. Tähän pitäisi saada jonkinlaisia näyttötutkintoja myös kädentaitojen ulkopuolelle.

Puuttumatta mitenkään kannustinloukkuihin, niin paljon muitakin esteitä on työllistymisessä. Näistä ensimmäisenä tulee mieleen ikäsyrjintä. Sekin perustuu kokemuksen väheksyntään ja koskee melkein kaikkia ammattiryhmiä. Kuitenkin laajat kansainväliset tutkimukset osoittavat, että hiljaisen tiedon siirtyminen organisaatiossa on sen menestyksen tae.

Tutkimukset osoittavat, että tällaisissa yrityksissä on jopa 3 – 4 sukupolvea töissä samaan aikaan. Tällä taataan se, että kokemuksen myötä karttunut hiljainen tieto siirtyy organisaatiossa sukupolvelta toiselle kuin lumivyöry. Mielenkiintoista on, että maailman vanhin yhtiö on Stora-Enso, jonka emo oli Stora Kopparberget. Dokumentoitunakin yhtiön ikä on reilusti yli 700 vuotta, mutta todellisuudessa yli 1 000 vuotta. Vastaavan strategian noudattajia ovat olleet japanilaiset yritykset mm. Sumitomo Group.

Suomi on myös itse rakentanut omat järjestelmänsä syrjimään ikääntyviä työntekijöitä. Strategiat ovat lähteneet siitä, että työntekijät ovat haluttomia jatkamaan töissään ikääntynienä. Näin on päätetty porkkanana korottaa eläkeikää. Vastaavasti työnantajille on puolestaan tehty sellainen järjestelmä, joka lisää kustannuksia työntekijän ikääntyessä.

Käytännössähän tämä tarkoitta sitä, että työllistäjät karttavat sellaisia työntekijöitä, joiden työllistämiskustannukset ovat nuoria korkeampia. Toisaalta tietenkin voidaan ajatella, että on kyse säästöistä. Eläkkeethän pienenevät, kun eläkeikää nostetaan, mutta työllistymismahdollisuuksia ei ole. Tämä perustuu siihen, että eläke karttuu vain ja ainoastaan työvuosien myötä.

Kommentit pois päältä artikkelissa Työllistymisen rakenteelliset ongelmat

Koulutusleikkaukset

Keskustelu koulutusleikkauksista käy kuumana, mutta leikkausten syitä ei ole juuri perusteltu. Tätäkin asiaa vatuloidaan, koska poliittiset päätökset harvoin perustuvat tosiseikkoihin. Päätöksiin vaikuttavat tunteet, äänestäjien mielipiteet etenkin somessa ja mm. vaalien läheisyys. Kriittinen tarkastelu on toisarvoisessa asemassa.

Vuoden 1960 vaihteessa Suomessa oli alle 14-vuotiaita eli kouluikäisiä n. 1,25 miljoonaa. Tähän vaikuttivat ns. sodan jälkeen syntyneet ikäluokat. Koko koulutuksen infra jouduttiin rakentamaan tältä pohjalta.

Väliaikaisesti jouduttiin käyttämään hyvin suuria jopa yli 40 oppilaan luokkakokoja. Silloin olivat myös toisenasteen eli teknisissä oppilaitoksissa ja kauppaoppilaitoksissa luokkakoot yli 30 oppilasta. Koulutus oli myös keskitetty kasvukeskuksiin oppikoulujen ja em. oppilaitosten osalta, joten koulumatkat saattoivat olla pitkiä.

Ennuste vuodelle 2020 on, että alle 14-vuotiaita on enää vain n. 750 000. Varsinaisessa opetuksessa ja hallinnossa pitäisi siis olla säästökohteita. Luokkakokoja pienentämällä on pyritty pitämään henkilöstö- ja hallintopolitiikka säilyttävänä. Sen sijaan luokkakoon pienentämistä on perusteltu oppimistulosten paranemisella yms.

Tästä huolimatta oppimistulokset, etenkin lukutaito, ovat heikkenemässä. Myös kuri ja järjestys ovat huomattavasti heikommassa tilassa kuin suurten ikäluokkien aikana. Näin suuri oppilasmäärän väheneminen kuitenkin merkitsee väistämättä sitä, että koulutuksen kustannuksia tulisi loogisesti ajatellen vähentää.

Koska menneet poliittiset sukupolvet eivät ole huolehtineet oppilaitosrakennusten kunnosta, niin nyt joudutaan rakentamaan uusia seiniä vanhojen tilalle. Tällainen kertaluontoinen korjaaminen nostaa investointikuluja, joita ei sovi yhdistää opetuskuluihin.

Kaavoitus on kuitenkin määrännyt jo vuosikymmenet sen, missä lapset asuvat ja minne uudet peruskoulut rakennetaan. Näiden koulujen käyttöaika on kuitenkin lyhentynyt huomattavasti, koska on vain arvailujen varassa, kuinka kauan uusilla alueilla on kouluikäisiä. Olisiko kannattavampaa tutkia asiaa tarkemmin? Suositeltavaa olisi rakentaa siirrettäviä kouluja, koska nykytekniikalla se on mahdollista.

Toinen suuri ongelma koulutuksessa on tutkintojen ja työpaikkojen kohtaamisongelma. Meillä valmistuu paljon kaikilta tasoilta opiskelijoita, joille ei ole koulutustaan vastaavaa työtä. Sorsan hallituksen suuri tavoite kouluttaa koko kansa akateemisesti, on tuottanut kasvavaa työttömyyttä. Itse menin yliopistoon pitkän kansainvälisen uran tehneenä varttuneella iällä. Olin hyvin pettynyt opetuksen tasoon, koska se oli hyvin paljon ajastaan jäljessä useilla ”pehmeillä” tieteen aloilla.

Miksi meille tulee rakennuksille työntekijöitä Virosta. Ammattikouluissa ei ole enää päteviä rakennusalan opettajia. Työnopettajatkin ovat vähintään AMK-insinöörejä, jotka tuskin ovat muurarin kauhaa tai saumarautaa nähneet kuin näyttöpäätteeltä. Virossa ammattiin opiskelu on pitkälle työssä oppimista.

Ei kirjoista opita muurareiksi, maalareiksi, kirvesmiehiksi, betoniraudoittajiksi jne. Meilläkin työnopettajat olivat aikoinaan usein rakennusmestareita, jotka olivat koulua ennen toimineet ammattirakentajina. Sitten kehä 3. sisäpuolella päätettiin lopettaa rakennusmestarien koulutus! Valitettavasti kaikki viisaus ei ole ministeriöissä! Tämä on osoitus selkeästi syndroomasta: leikkaus onnistui, mutta potilas kuoli! Koulutus on pitkäjänteistä toimintaa, joka on nyt tullut suurten haasteiden eteen. Maailma muuttuu nopeasti ja samaa tahtia muuttuvat työnteon vaatimukset. Pitäisikin päättää, mihin tarpeisiin ihmisiä koulutetaan.

Kommentit pois päältä artikkelissa Koulutusleikkaukset

WP Login