Posts Tagged ‘kotimaa’

Talouden kiemuroista

Inflaatio merkitsee kansantajuisesti hintojen nousua. Hintojen nousu puolestaan heikentää ostovoimaa. Ostovoiman heikentyminen puolestaan huutaa palkankorotuksia. Palkankorotukset nopeuttavat inflaatiota jne. Tämä on siis noidankehä, jossa markan aikoina elimme. Silloin kilpailukykyvaje korjattiin devalvaatiolla, joka nopeutti inflaatiota ja johti rankkoihin kolmikantaneuvotteluihin.
Totta kai kaikki päättäjät tiesivät, miten tämä noidankehä toimii, mutta mitä väliä. Kun devalvoitiin, niin ay-pomot totesivat, että emmehän me mitään voi devalvaatiolle. Samalla he nauroivat sisäänpäin, että kohta kiillotetaan kilpiä yötä myöten käytävissä palkkaneuvotteluissa. Sitä he eivät kertoneet, että devalvaation jälkeinen inflaatio syö palkansaajien palkankorotukset aamupalaksi. Ihan kuin ottaisi lapselta tikkarin. Kuka huijasi ja ketä?
Inflaatio ei kuitenkaan pystynyt nakertamaan omaisuuden arvoa, vaan ne arvot päivittyivät inflaation myötä ajan tasalle. Asiasta tietämättömät palkansaajat olivat tyytyväisiä, kun palkat nousivat. Kapitalistit olivat tyytyväisiä, kun vienti veti ja omaisuuden arvot säilyivät tai nousivat. Kaikki olivat tyytyväisiä poliitikkoja myöden, jotka pystyivät jakamaan kansalle inflaation mukanaan tuomaa olematonta hyvää.
Kyllähän hallituksetkin yrittivät parhaansa. Koiviston hallitus asetti hintasulun suurimmalle osalle kotimaisia tuotteita 1967 devalvaation jälkeen. Tuontitavaroillehan ei kuitenkaan voinut hintasulkua asettaa, koska tuonti olisi tyssännyt siihen. Mutta mikään ei ole niin viisas kuin bisnesmies. Alettiin laivata Turusta terästä Tukholmaan. Siellä se sitten tullattiin laivassa ja tuotiin Suomeen takaisin ruotsalaisena hintasäännöstelystä vapaana tavarana. Tullejakaan ei sopimuksen mukaan tarvinnut maksaa. Tämän edessä hallitus oli voimaton ja rakennuskustannukset nousivat.
Kaikilta tämäkään ei onnistunut. Niinpä sementin valmistajat keksivät sekoittaa sementtiin Lahti Energian lämpövoimalan tuottamaa tuhkaa. Ensimmäiset tuhkat tosin tuotiin minun tontilleni, koska ne eivät kelvanneet vielä Partekille. Tuhkan lisääminen lisäsi tietysti menekkiä, koska sellaista sementtiä oli määräysten mukaan käytettävä enemmän kuin ihan pudasta. Hintoja ei kuitenkaan tarvinnut nostaa. Saksassa messuilla jopa puolalaiset nauroivat tällaiselle sementille. Ei ole totta!
No, kun tämäkään kikkailu ei toiminut, niin sitten 1980-luvulla päätettiin devalvaation jälkeen nostaa keinotekoisesti markan arvoa. Näin piti saada tuonti-inflaatiota kuriin ja pidettyä vientikilpailukykyä yllä. Kun jahtaa kahta jänistä yhtä aikaa, niin ei saa kumpaakaan. Vahva markka laittoi Suomen polvilleen ja historia toisti itseään. Aina, kun valtiovarainministeri sanoi perjantai ehtoolla, että devalvaatiota ei tule, niin sunnuntaiehtoolla se sitten tuli. Vaan 1990-luvulla ei devalvaatiokaan riittänyt, vaan markka joutui kellumaan pelastusrenkaan varassa. Hämärissä kabineteissa oltiin paniikissa ja henkeä ahdisti. Pakko oli liittyä rahaliittoon ja luopua omasta valuutasta.
Nyt on kuitenkin kaikki muuttunut. Euroopan keskuspankkia myöden kaikki kaipaavat inflaatiota. Kun kysyntä on heikkoa, niin inflaatio pysyy piilossa. Pikemminkin se on miinusmerkkinen eli deflaatio. Ongelma on siinä, että kaikki taloustieteen teoriat ja Nobelit on myönnetty siinä uskossa, että kasvu on ikuista. Nyt ollaan sormi suussa, kun kasvua ei ole. Kuka tekisi teorian nollakasvun pohjalta? Suomen kilpailukykyä ei pelastanut edes euron yli 30 % devalvoituminen.
Tällä haluan todistella, että devalvaatio on kansantalouden itsepetoksen korkein potenssi! Olipa meillä käytössä sitten markka tai euro, niin inflaatiokaan ei ole omissa käsissämme. Yli 60 % kauppojen tiskin yli myytävistä tuotteista on tuontitavaraa. Tästä johtuen, edes ostovoiman lisääminen ei työpaikkoja lisää – Suomessa!

Kommentit pois päältä artikkelissa Talouden kiemuroista

WP Login