Posts Tagged ‘kielitaito’

Opitut kielet unohtuvat

 

Ruotsin kielen oppimisesta eli pakkoruotsista on väitelty vuosikymmenet. Varsinaisia perusteluja ei kuitenkaan ole esitetty, vaan on menty täysin mutu-pohjalta. On ehkä haluttu säilyttää muistot Ruotsin satoja vuosia kestäneestä miehityksestä.

Empiiristä näyttöä on kuitenkin runsaasti olemassa siitä, että kielitaito passivoituu, ellei sitä käytetä säännöllisesti. Opittu kieli myös katoaa ensimmäisenä ihmisen vanhetessa, vaikkei muistissa muuten olisi vikaa. Äidin maidossa opittu kieli, eli äidinkieli, säilyy koko elämän ajan.

Lähdin 1950-luvun lopulla Ruotsiin. Kielitaitoni oli surkea, koska oppikoulussa opetettiin etupäässä kielioppia ja sanoja ja etenkin sanojen taivutusta. Puheen opetus oli vähän kuin aapisen tankkaamista. Ensimmäisessä työpaikassani Ruotsissa työnjohtaja sanoi, että täällä puhutaan sitten vain ruotsia, tai muuten tulee lopputili. Meitä oli samoissa töissä unkarilaisia, suomalaisia, tanskalaisia jne. Ohjattiin vain ilmaisille kielikursseille

Ohjeena oli, että siellä voi käydä opiskelemassa ruotsia iltaisin. Kävin siellä muutaman kerran ja totesin, että paremmin oppii puhumalla ja laittamalla osaamiaan sanoja peräkkäin. Se ruotsin kieli, jota siellä käytännössä puhuttiin päivittäin, ei muistuttanut meille koulussa opetettua kieltä pätkääkään.

Opin Ruotsissa muutamassa kuukaudessa enemmän kieltä kuin viidessä vuodessa Lahden Lyseossa. Palailin sieltä sitten Lahteen opiskelemaan, kun tiskaaminen ja voileipien voiteleminen ei oikein tuntunut omalta jutulta. Kauppaopistossa jouduin sitten heti vaikeuksiin ruotsin kielen lehtorin kanssa. Minun ääntämykseni ei kelvannut hänelle. Suomessa ei puhuta ruotsia tuolla tavoin.

Kokeissa pärjäsin hyvin, mutta arvosana oli aina 5. Kaiken huippu oli, kun loppukokeissa oli 2000 sanan sanakoe. Minulla oli oikein 1994 sanaa, mutta arvosana oli 5-. Päästötodistuksessakin oli viitonen. Se ei minua haitannut, koska kielitaitoni riitti kyllä omiin tarpeisiin. Koulun jälkeen en joutunut koskaan käyttämään ruotsia työurani aikana maailman turuilla. Englanti oli se kieli, jota maailman kaupassa käytetään. Joitakin maita oli, joissa arvostettiin, jos edes yritti puhua paikallista kieltä.

Tosin englannin kielessä on suunnaton määrä murteita. Pitäessäni ensimmäistä myyntipuhettani Amerikassa, asiakkaani istui hiiren hiljaa ja kuunteli. Ajattelin, että olin sanonut jotain väärin ja keskeytin puheeni. Hän katsoi minuun oudosti ja sanoi: ”jatka vaan. Tuo vanhan maan englanti kuulostaa niin eksoottiselta.” Minun aksenttini ei kyllä ollut posh-englantia, mutta olihan se mieleen jäävä kommentti.

Jos sitten palataan tähän pakkoruotsiin, niin sen opettaminen pakollisena on suurta resurssien tuhlausta. Mikäli kieltä ei käytetä aktiivisesti vähintään viikoittain, niin taito unohtuu hyvin nopeasti. Viimeiseksi jää lukutaito. Sitä auttavat suuresti digitaaliset sanakirjat. Kieli myös muuttuu ja kehittyy ajan myötä. Vanhaa ruotsia, venäjää tai mitä tahansa kieltä kutsutaan ”emigranttikieleksi”.

Viime vuosituhannen lopussa jouduin yliopistossa virkamiesruotsin uhriksi. Ajattelin, että pääsen läpi puhumalla ja menin tapamaan rovaniemeläistä ruotsin kielen opettajaa. Hän halusi kuulla minun puhuvan ruotsia, joten siinä sitten haastelimme. Lopuksi hän totesi, että ruotsin kieleni on ”historiallista” ja kehotti osallistumaan muutamille tunneille. Jo ensimmäisellä tunnilla totesin, että mihin on unohtunut kielioppi ja sanojen taivutukset yms.?

Päivitetyssä ruotsissa oli mutkat vedetty suoriksi. Sellaista ruotsia ei puhuttu edes Tukholman kaduilla 1950-luvulla. Sitä paitsi Ruotsissa saa englannin kielellä paremman palvelun kuin, että jos huomaavat suomalaiseksi. Tätä voi kysyä vaikka ahvenanmaalaisilta. Kaiken sotkee vielä lisäksi kansainvälinen some-kieli, josta lainataan sanoja ja lyhenteitä kaikkiin kieliin. Englanti on globaalin kanssakäymisen kieli!

Kommentit pois päältä artikkelissa Opitut kielet unohtuvat

WP Login