Posts Tagged ‘kehätie’

Lahtelainen paradoksi

Lahtelaiset päättäjät tekevät ristiriitaisia päätöksiä. Samat päättäjät, jotka yrittävät elvyttää keskustaa suurella rahalla, elvyttävät myös eteläistä keskustaa vielä suuremmilla summilla. Keskustan elvyttämisen perusteena on ainoastaan, että niin tehdään muuallakin Euroopassa. Lahdessa vain on unohdettu se, että keskustat Euroopassa ovat vähintään 500 vuotta vanhempia ja niiden kadut nykyliikenteelle vaikeita ellei mahdottomia. Kävely sen sijaan näissä keskustoissa onnistuu.

Tämä on johtanut Lahden päättäjät kaventamaan keskustan katua eli entistä Hämeen härkätietä siten, että vain Viipurin suunnasta pääsee kulkemaan katua länteen. Itään pääsyä joutuu käyttämään muita reittejä kuten uutta eteläistä kehätietä. Kehätie puolestaan on päätetty rakentaa kulkemaan Keskon Citymarketin ja Hämeenmaan Prisman kulmilta. Tämä kehätien linjaus on kallis ja se kilpailee keskustan eheytyksen kanssa.

Historiallinen näyttö on siksi vahva, että vaikka keskustan julkisivut kullattaisiin, niin keskustan vetovoima ei tule riittämään eteläisen kehätien vetovoimalle. On myös kovasti korostettu sitä, että kehätien varteen tulee sitten lisää tilaa rakentaa uusia marketteja, jotka sitten houkuttelevat asiakkaita keskustasta ja muualtakin Suomesta. Ei puutu kui8n, että Ikea panisi sinne pytinkinsä pystyyn. Sen jälkeen voisi torille pystyttää suuren ristin, jossa lukisi: Tässä lepää entinen Lahden keskusta!

Tästä on jo julkisesti varoittelut alueen kauppiaitakin keskustan eheytystä johtava Viitamies. Hän ei kuitenkaan kertonut, miten kauppiaat voisivat asiaan varautua. Paikkaan sidottu kivijalkakauppa ei voi juuri houkutella asiakkaita ilmaisella pysäköinnillä tai halvoilla hinnoillakaan. Ainoa apu tähän voisi löytyä kiinteistön omistajilta vuokria laskemalla.

Huomattavasti halvempi kehätien linjaus olisi kulkenut Ala-Okeroisten tietä Renkomäkeen, mutta eihän Lahdelle kelpaa mitkään halpisratkaisut. Veronmaksajilla kun on rahaa niin, ettei pytylle taivu. Toisaalta alueella toimivilla yrityksillä ei ole ollut yhtä paljon lobbausvoimaa kuin Keskolla ja SOK:lla. Vähän tietysti helpottaa sisääntulotien nelikaistaistaminen. Kauppojen löytämiseksi pitääkin sitten laittaa tarpeeksi korkea pylon, jotta näkyy ohitielle.

Minun nuoruudessani Lahden keskustassa oli hyvin vilkasta kävelyliikennettä. Tosi ei autojakaan vielä ollut kovin paljon. Jengi käveli Mariankatu, Aleksi, Rautsikka, Hämeenkatu ja takaisin Sinuhen eteen. Ei silloin tarvinnut edes käyttää suojateitä. Nyt Lahden väki harmaantuu kovaa vauhtia, eikä oikein ole kiinnostunut katselemaan kivijalkakauppojen näyteikkunoita. Nuorisokin näyttää viihtyvän ihan kiusaksi asti Trion lämpimissä tiloissa. Rollaattorilla liikkuminen torilla on hankalaa, koska silmälasit eivät tahdo pysyä nenällä.

Kuluttajilla on valinnan vapaus. He voivat valita tasan tarkkaan, missä käyvät kuluttamassa. Siihen ei pakottaminen tai hurskaat toiveet auta.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Lahtelainen paradoksi

Pitkä vääntö

Kun Lahti suoritti ensimmäisen kuntakaappauksensa 1950-luvulla, niin sivutoimisena kaupunginjohtajana toimi Olavi Kajala. Päätoimisesti hän oli kansanedustaja – tai päinvastoin. Silloin eduskunnassa käytiin kovaa vääntöä siitä, pitääkö valtion jollain tavoin rahallisesti osallistua kuntakaappaukseen. Tuskastuneena tähän keskusteluun Kajala totesi silloin, että avustukset voi lopettaa siihen pisteeseen, kun radiomastot alkavat näkyä. Lahti ei valtion avustuksia kaipaa.

Tämä lausahdus on sukupolvien ajan kulkenut urbaanina legendana eduskunnassa ja tullut monesti vastaan Lahden päättäjiä ja lahtelaisia kansanedustajia, jotka vain häpeävät kertoa siitä julkisuudessa. Nyt, kun keskustellaan tästä 50 vuoden eteläisen kehätien väännöstä, niin ehkä tässä on yksi syy siihen, miksi Lahtea on ”nöyryytetty” vuosi toisensa jälkeen. Mitään ei kuitenkaan ole päätöksenteossa opittu. Lobbarit onnistuvat aina sumentamaan poliittiset maitoparrat.

Toriparkkia lobbasivat torin ympäristön kiinteistönomistajat, jotka lupasivat osallistua kustannuksiin. Lopulta hanke putosi kaupungin syliin muka keskustan eheyttämisen hengessä. Eteläisen kehätien lobbaukseen osallistuivat Launeen kauppalan kauppiaat. Kauppamiehet tiesivät, että lisääntyvät liikennevirrat merkitsevät lisääntyviä asiakasvirtoja. Kaupan sijoittumisen ensimmäinen perussääntö ovat asiakasvirrat. Myymälät kannattaa sijoittaa sinne, missä asiakkaat liikkuvat.

Kun Laune alkoi kehittyä kauppalaksi 1960-luvulla, niin syynä oli autoistuminen. Vuosikymmenen alussa oli autojen maahantuonti vapautettu lisenssipakosta ja autojen määrä alkoi nopeasti kasvaa. Autovero otettiin käyttöön samaan aikaan ja vaikka se oli aika kova, niin se ei autokauppaa hidastanut. Olihan verot luvattu käyttää uusien teiden rakentamiseen. Lahdessa kuitenkin keskusta alkoi käydä ahtaaksi ja silloiset päättäjät päättivät kaavoittaa Launeen pellot uusien markettien kasvualustaksi.

Uuden eteläisen kehätien linjaus Launeen kautta on vain loogista jatkoa 50 vuotta sitten tehdyille päätöksille. Nykyiset poliittiset päättäjät eivät kuitenkaan ole tätä strategiaa ymmärtäneet, vaan astuivat toriparkkeineen miinaan. Kehätie tulee edelleen lisäämään ja kasvattamaan liikenne- ja asiakasvirtoja Launeella. Samalla se tulee lisäämään kauppojen sijoittumista alueelle, jossa vielä on runsaasti kasvunvaraa. Sen sijaan keskustan mahdolliset asiakasvirrat siirtyvät pysyvästi Launeelle ja keskusta hiljenee.

Lobbarien taistelu keskusta vastaan Laune on päättynyt Launeen voittoon. Launeella kävijät voivat samalla ihailla lähietäisyydeltä radiomastoja, kuten Kajala aikoinaan kehotti.

Keskustan kivijalkakauppojen ja ehkä koko kaupungin brändiksi sopisikin parhaiten vanha englantilainen sanonta ”Business for Pleasure” –  Bisnestä huvin vuoksi. Taitaa olla niin, että Lahden saaminen nousuun ei onnistu brändäämällä. Ainoa pelastus voisi olla Tampereen siirtäminen Heinolaan. Saataisiin kunnon käytävä. Voin tietysti olla väärässäkin – aika näyttää.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Pitkä vääntö

WP Login