Posts Tagged ‘kansainvälistyminen’

Miksi yrityksen pitää kansainvälistyä?


 Mikä tai mitkä siis voisivat olla sellaisia tekijöitä, jotka pakottavat yrityksen kansainvälistymään? Yrityksen kannalta tekijöitä voi olla ainakin kaksi:

  1. Yritys on kasvanut siihen mittakaavaan, että markkinaosuuksien valtaaminen kotimarkkinoilla alkaa heikentää tulosta,
  2. Kansainväliset kilpailijat tunkeutuvat aggressiivisesti yrityksen kotimarkkinoille.

Ensimmäisessä tapauksessa yrityksen on valittava joko paikoilleen pysähtyminen ja hidas taantuminen. Nykyisissä olosuhteissa jättiläisten kaatajat ovat aina kärkkymässä ja odottamassa tilannetta, jossa markkinajohtaja on haavoittuva. Avoimessa markkinataloudessa ei yksinkertaisesti ole turvallista ryhtyä lepäämään laakereillaan. Tähän viittaa liberaalin talouspolitiikan lentävä lause: Kasva tai kuole!

Silloin, kun kansainväliset kilpailijat tunkeutuvat markkinoille, ne ottavat markkinaosuutta siellä jo olevilta. Keinot ovat moninaisia, mutta kaikki johtavat voittojen kaventumiseen. Markkinoille tulijoilla on yleensä suomalaiseen yritykseen verrattuna suuruuden ekonomia apunaan, koska Suomen markkinat ovat pienet ja vain niillä toimiva ei voi hyödyntää vastaavasti suuruuden ekonomiaa. Tällaisessa tilanteessa yritykselle jää kilpailijaan nähden eduksi vain parempi markkinoiden tunteminen ja pitkäaikaiset suhteet.

Tällaisessa tapauksessa yrityksellä on kaksi vaihtoehtoa: se joko siirtyy kokonaan edullisemmille toiminta-alueille tai siirtää osia toiminnastaan edullisempiin toimintaympäristöihin. Molemmat merkitsevät kansainvälistymistä. Markkinoista ei missään tapauksessa luopua, koska niiden osaaminen on selvä kilpailuetu. Tämä etu ei ole pysyvä, mutta se on varsin tärkeä, kun muut kilpailuelementit ovat kunnossa.

Yrityksen kansainvälistyminen johtuu kansainvälisestä kilpailusta. Mitä avoimemmin markkinat toimivat yrityksen kansallisessa ympäristössä, sitä suurempi on tarve kansainvälistymiseen.

Molemmat teoriat ovat siis itse asiassa puukko kurkulla teorioita. Yritykselle ei jää vaihtoehtoja. Aina on tietenkin vaihtoehto lopettaa toiminta tai kaatua saappaat jalassa. Näitä ei voida kuitenkaan noudattaa yrityksen strategioina. Ne ovat luopumisvalintoja. Entiset suljetut taloudet ja siirtymätaloudet ovat joutuneet yhdistyvän Euroopan ja globalisaation myötä näiden uusien haasteiden eteen.

Yritysten kansainvälistymisen tarve riippuu suuresti toimialasta. Globaalisti tarkastellen teollisten yritysten kansainvälistymisestä ovat suuremmat kuin palvelualojen. Teollisuuden ollessa kysymyksessä yrityksen arvoketjut ovat huomattavasti pitempiä ja siksi myös kustannuksiltaan kalliimpia kuin palvelualojen. Palvelualan kansainvälistyminen merkitsee yleensä paikallista toimimista, jolloin toimijoiden arvoketjut ovat samankokoisia. Kilpailu tapahtuu tällöin muilla keinoin ja huomattavasti kapeammalla kustannusten alueella.

Teollisessa tuotannossa R&D voidaan keskittää yhteen maahan ja tuotanto hajauttaa markkinoiden tarpeiden mukaan.

Teollisuudessa voidaan tuotteita suojata patenteilla. Palveluteollisuudessa puolestaan asiakkaiden palvelu saattaa olla hyvinkin yksilöllistä. Tällöin osaaminen joudutaan siirtämään maasta toiseen oppimisprosessien avulla. Nämä ovat verrattain hitaita ja kalliita prosesseja. Kaikesta huolimatta palveluteollisuuden suorat kansainväliset investoinnit (FDI) ovat voimakkaasti lisääntyneet. Kehityksestä huolimatta EU ei ole päässyt vielä yksimielisyyteen, joka mahdollistaisi kaikkien palvelujen vapaan liikkumisen EU:n alueella. Tämä haittaa sellaisia aloja kuten esim. vakuuttaminen ja eläkevakuuttaminen, jotka perustuvat suuruuden ekonomiaan. Tällaisilla aloilla kuluttajien hyödyt olisivat kaikkein huomattavimmat.

Kommentit pois päältä artikkelissa Miksi yrityksen pitää kansainvälistyä?

Suomi nousuun

On ylen ahdistavaa ja turhauttavaa lukea ja kuunnella vuosikymmenestä toiseen turvatuilta virkapaikoilta esitettyjä vaatimuksia: ryhtykää yrittäjiksi, innovoikaa, kehittäkää uusia tuotteita, nostakaa jalostusastetta, parantakaa tuottavuutta, kansainvälistykää, aloittakaa vienti jne.  Osallistukaa paikalliseen tuotantoon ulkomailla ja laajempaan kansainväliseen työnjakoon. Tätä meille kaikille kovin tuttua taustahälyä on maassamme kuulunut jo 1960-luvulta alkaen. Tälle on ominaista, että kohina voimistuu aina huonojen taloudellisten aikojen aikana ja saa jopa uhkaavankin luonteen. Emme ole  kuitenkaan törmänneet huutelijaan, joka olisi itse noudattanut näitä kehotuksiaan toimimalla esikuvana hankkeitten luomisessa ja toteutuksissa.

Mielestämme olisi vähintään luonnollista ja loogista, että nämä kehottelijat itse ryhtyisivät yrittäjiksi ja erilaisten yhtiöiden perustajiksi. Vai toteutuuko tässä se vanha sanonta, että ”älä tee niin, kuin minä teen, vaan tee niin, kuin minä käsken”. Näitä ohjeita on kuitenkin huomattavasti helpompi antaa, kuin toteuttaa. Sen meistä jokainen tietää omasta kokemuksestaan.

Nyt tehdyn Kiky-sopimuksen perusteella aloittava yrittäjä on lähes lainsuojaton aitoon villin lännen malliin. Ay-liike pystyy puuttumaan kaikkeen sopimiseen, koska paikallisesta sopimisesta ei päästy yhteisymmärrykseen. Yrittäjällä ei puolestaan ole juurikaan sanan valtaa yleissitovuudesta johtuen. Tällä tavoinko on tarkoitus kannustaa yrittäjäksi ryhtymistä ??? Arvoisa lukija, vastatkaa rehellisesti edes itsellenne.

Elinkeinoelämämme on läpikäynyt hurjaa rakennemuutosta ja tämä kehitys vain jatkuu tulevina vuosina. Eri toimialat ovat jakautuneet voimakkaasti digitaalisen murroksen aikana. Ensin siirryttiin teollisesta yhteiskunnasta jälkiteolliseen palveluyhteiskuntaan. Nyt tähän on tullut voimakkaasti mukaan visuaalinen digitaaliteollisuus eli peliala. Teollisuuden ja digipalvelujen toimintamallit ja rakenteet poikkeavat täysin toisistaan. Työmarkkinoilla on puolin ja toisin jääty pahoin jälkeen eri toimialojen rakennemuutosten etenemisestä. Tämä on maamme kilpailukyvyn hyvän kehityksen ehkä suurin jarrutekijä.

Digiteollisuus saavuttaa asiakkaansa globaalisti Internetin välityksellä salaman nopeasti. Sen sijaan fyysisiä tuotteita valmistavan yrityksen polku on paljon pitempi ja se vie aikaa. Toimivankin yrityksen tuotteen lanseeraamiseen kansainvälisille markkinoille on varattava aikaa ainakin kolme vuotta. Tämä siitäkin huolimatta, että projektia vetäisi kokenut kansainvälisen kaupan konkari kaikkine tietämyksineen paikallisista markkinoista ja henkilökohtaisine suhteineen kansainväliseen kauppaan.

Internet on nykypäivänä tärkeä ja tarpeellinen kaikille toimijoille. Se on tapa houkutella asiakkaita löytämään omat tuotteet. Ongelma vain on se, että kilpailevia kotisivujakin voi olla satoja ellei tuhansia. Fyysisien tuotteiden viennin suunnittelu alkaakin tutustumisella kansainvälisiin messuihin. Siellä on mahdollisuus tutustua oman alansa kilpailuun, hahmotella tulevia viennin käynnistysponnisteluja ja tulevaa vientistrategiaa. Olennaista on, että  kansainvälisillä markkinoilla on menestyttävä.

Perustettavalta yritykseltä kansainvälisille markkinoille pääsy vie helposti vuosikymmenenkin. Näin erityisesti markkinoille kokonaan uuden tuotteen osalta. Nokian ensimmäinen matkapuhelin tuli markkinoille 1980-luvun alussa. Niin puhelimet kuin langaton järjestelmä piti testata kotimaassa ja maailmalla. Vasta 1990-luvun toisella puoliskolla tuote otti todella tuulta purjeisiin kansainvälisillä markkinoilla. Loppu on historiaa. Mitä matalajalostusasteisempi tuote on, sitä nopeammin on mahdollisuus päästä markkinoille. Silloin useimmiten hinta ratkaisee. Uutena elementtinä ovat tulleet erilaiset muotioikut, jotka voivat nostaa tuotteen huimaan menestykseen mutta myös tappaa hyvänkin tuotteen nopeasti.

Fyysisten tuotteiden osalta on niiden tuottajien ensin opeteltava ja tunnettava menestyksekäs toiminta kotimarkkinoillaan ja löydettävä tuotteen mahdollinen valtti tai erikoisuus (edge), joka herättää asiakkaan mielenkiinnon. Maantieteellemme emme voi mitään, joten lisäksi on ratkaistava logistiset haasteet ja hallittava koko toimitusketju meiltä lopulliselle ostajalle.  Tuotteesta riippuen logistiset haasteet antavat esim. ruotsalaisille kilpailijoille prosenttien edun ja tanskalaisille vielä enemmän. Tämä näkyy selvästi esimerkiksi huonekaluissa. Vuonna 2015 huonekalujen tuonti Suomeen oli 607 milj. ja vienti 144 milj. Tähän tilanteeseen ovat tietysti osasyynä tuotantokustannukset. Tämä on järkyttävä tilanne kun huomioimme maamme metsä- ja puuvaltaisen teollisuuden sekä korkeakoulutasoisen muotoilukoulutuksen

Suomalaisesta pienestä ja keskisuuresta teollisuudesta ovat käytännössä vastanneet ns. suuret ikäluokat. Nyt, kun on osoittautumassa, että sukupolven vaihdos ei onnistu, teollisuutta uhkaa asteittainen näivettyminen. Nykypolville teollinen toiminta ei ole seksikästä, ellei itse ole kasvanut siihen. Vanhempien jalanjälkiin on helpompi sovittautua, kuin aloittaa puhtaalta pöydältä. Tämäkin merkitsee ja vahvistaa sitä, että Suomen elinkeinorakenne on edelleen muuttumassa. Se ei kuitenkaan välttämättä tätä menoa monipuolistu. Tuonti korvaa sen, mikä täällä jää tekemättä ja ostovoima karkaa tuontituotteisiin.

Toki eräs mahdollinen skenaario on, että meillekin nykyisin saapuvat pakolaiset, joille työn tekeminen edelleen on arvossaan, valtaavat suomalaisilta vapautuvat työpaikat siten tasoittaen tilannetta tuotannon voidessa näin jatkua.

Suomi nousuun yllyttäjille suosittelemmekin, että vähemmän puheita, mutta enemmän omia yrityksiä.

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Suomi nousuun

WP Login