Posts Tagged ‘investoinnit’

Investoinnit

Demarinaisten kolmikko kirjoitti Etelä-Suomen Sanomissa eräänä vaihtoehtona tulopohjan laajentamista investoinneilla. Yksityisen sektorin ja julkisensektorin investoinneilla käsitetään hieman eriasioita. Julkisissa investoinneissa oleellista on pitää lainanhoitokulujen määrä tuotannon kasvua pienempänä, ja kiinnittää huomiota julkisten investointien hyödyllisyyteen, tehokkuuteen ja vaikuttavuuteen. He peräänkuuluttavat tarkemmin erittelemättä investointien tavoitteeksi uusien veronmaksajien, yritysten ja matkailijoiden saamista kaupunkiin.

Tässä kohden kaupungin strategiat ovat joko ristiriitaisia tai sitten ylisuuria rahoitettaviksi. Tähän saakka kaupungin suuret investoinnit ovat keskittyneet keskustan eheyttämiseen toriparkin ja Aleksin yksisuuntaistamisen avulla. Matkakeskuksen voidaan olettaa olevan tarkoitettu houkuttelemaan matkailijoita kaupunkiin. Mitä on investoitu yritysten saamiseksi kaupunkiin? Toteutuneen perusteella näyttääkin siltä, että kaupungin raskaista investoinneista ei ole ollut Lahden viehätysvoiman lisääjiksi.

Kaikki edelliset ja mahdollisesti muutkaan investoinnit eivät ole juuri lisänneet kaupungin väkilukua tavoitteiden mukaisesti. Yrityksetkään eivät ole rynnänneet joukolla kaupunkiimme. Se, mitä todellisuudessa on tapahtunut, on kaupungin velkaantuminen. Yksityinen investointi edellyttää säästämistä, eli taloudellisen vaurauden kerryttämistä ja/tai lainaa. Keynesin teorian mukaan myös julkiset investoinnit edellyttävät säästämistä hyvinä aikoina. Tämä näyttää unohtuneen poliitikoilla ihan globaalisti.

Investointi on suppeimmassa merkityksessään pääoman eli tuotantovälineiden tai maan hankintaa tuotantoa varten. Investoinnin tarkoituksena on yleensä tuotannon aloittaminen tai lisääminen. Muitakin tavoitteita voi olla, kuten tuotannon tehostaminen, työnteon helpottaminen, ympäristökuormituksen vähentäminen. Investointi on yleensä suuri sijoitus, jonka oletetaan maksavan itsensä pitkällä aikavälillä takaisin.

Lahti on myös investoinut valtavia summia maan hankintaan ja kaavoitukseen. Nyt monet kaavoitetuista alueista lepäävät tyhjän pantteina. Puut on hakattu aukkohakkuuperiaatteella ja tehty tilaa pusikoille ja vatuille. Yksityisen tehdessä hakkuita, seuraa aina istutusvelvollisuus. Tämä laki ei ilmeisesti koske lainkaan kuntia. Näitä kaavoitettuja pusikoita, joista puuttuu mm. kunnallistekniikka, on kaupungissa kymmenien miljoonien edestä. Onko kyseessä hukkainvestointi vai investointi tulevaisuuteen esim. 2050-luvulle?

Toisaalta kaupunkia ei voida syyttää säästämisen laiminlyönneistäkään. Säästetty on etenkin koulujen ja julkkisten rakennusten huolloissa. Näiden säästöjen seurauksena meillä tarvitaan nyt kymmeniä miljoonia koulujen remontteihin, mutta missä ovat kouluissa tehdyt säästöt? Kuka käytti nämä säästöt ja mihin? Jos ne säästöt on käytetty matkakeskukseen, toriparkkiin ja sen ympäristöön niin, mitkä ovat perusteet? Onko priorisointi osunut kohdalleen? Pitäisikö poliitikkojen mennä peilin eteen ja kysyä, anteeksi, kuka sinä olet. En taida tuntea sinua?

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Investoinnit

Miten Lahti nousuun

Meille on eri yhteyksissä esitetty toiveita tehdä ehdotuksia, joilla Lahti saataisiin nousuun. Kun olemme sellaisia tehneet, niin meille on kuittailtu raskaalla kädellä. Ehdotuksemme on kuitattu olan kohautuksella ja vähättelyllä. Nykyisen johdon asenteella tuskin päästään eteenpäin. Näennäisvirat lisääntyvät, mutta siinä onkin kaikki.

Tähänastiset toimenpiteet kuitenkin osoittavat, että viimeisten 35 vuoden aikana työpaikat eivät ole Lahdessa lisääntyneet. Siitä voi suoraan päätellä, että tänä aikana tehdyt toimenpiteet ovat täysin epäonnistuneet työpaikkojen lisäämisessä.

On siis tehty yritysten ja investointien houkuttelemiseksi vääriä päätöksiä. Miten työpaikkojen lisäämistä ja tuottavia investointeja tukevat esimerkiksi toriparkki, Aleksin remontit ja Matkakeskus? Yritysten ja työpaikkojen kannalta tällainen keskustan elvyttäminen on kosmetiikkaa. Kuleksijat ehkä lisääntyvät, mutta työpaikat eivät lainkaan!

Investointien ja yritysten saamisessa Lahteen on aivan ilmeinen kohtaanto-ongelma. Lahden ulkopuolinen koti- tai ulkomainen investoija ei tiedä Lahdesta mitään – ainakaan investointikohteena. Toki ulkomainen investoija saattaa tietää Lahden olemassa olosta jotain, mutta tietääkö kukaan Ladecista? Aivan ensimmäiseksi kaupungin tulisi laittaa omille sivuilleen linkki Invest in Lahti- sivulle. Tämä uusi sivu toimisi yhden luukun periaatteella.

Sinne kerättäisiin tiedot karttasijainteineen vapaista teollisuus yms. tonteista, vapaista vuokrattavista tai myynnissä olevista valmiista tiloista, kunnallisteknisistä liittymismaksuista (vesi, sähkö) sekä yhteystiedot henkilöön, joka hoitaa investoijalle kaikki tiedot yhdellä kertaa.

Lisäksi sivulla on oltava perustiedot itse kaupungista, saatavilla olevasta työvoimasta, suurimmista yrityksistä ja niiden toiminnasta sekä koulutus- ja asumismahdollisuuksista. Verkostoituminen on tämän päivän megatrendi ja tänne tulijoille on tarjottava perustiedot verkostoitumismahdollisuuksista.

Myös alihankinta on nykyisin yleistä, koska kaikkea ei kannata tehdä itse. Silloin on investoijan myös hyvä tietää, mitä mahdollisuuksia koko Lahden talousalue tarjoaa. Nykyisin ei ole kannattavaa tehdä kaikkea itse kuten vuosikymmeniä sitten. Liikenteen solmukohtana Lahti tarjoaa erinomaisen laajat mahdollisuudet alihankintapalveluille.

Meitä on myös ihmetyttänyt alueen yritysten passiivisuus kannustaa alueelle uusia, myös heiudän yrityksiään palvelevia uusia tulokkaita. Etenkin 1960-1970-luvuilla Lahdessa oli varsinainen pöhinä käynnissä. Yritysjohtajat ja yrittäjät olivat aktiivisesti mukana tausta- ja vuorovaikuttajina. Tämä dynaaminen ja kunnianhimoinen pioneeripolvi on nyt eläkkeellä tai jäämässä eläkkeelle. Muutamaa yritystä lukuun ottamatta valtaan astuneet ehkä ajattelevat, että kun kerran menee hyvin, niin menkööt.

Kuten on moneen kertaan todettu, Lahden sijainti on erinomainen. Yhteydet Helsinkiin ja Pietariin ovat nopeita. Satamat ovat suhteellisen lähellä, joten maantiede ei ole este. Lahti siis ansaitsee paljon parempaa kuin, mitä sillä tällä hetkellä on. Tässä on varmaan käynyt kuten aikoinaan Neuvostoliitossa: Aate oli hyvä, mutta jätkät pilas.

Investoijat tarkastelevat mahdollisia kohteitaan huomattavasti tarkemmin ja monipuolisemmin kuin tavalliset kaupunkiin muuttajat. Kaikkien vuosien jälkeen on nyt uutisoitu, että Lahti, Nastolan esimerkin mukaan, ryhtyy etsimään mahdollisille tänne tuloa suunnitteleville yrityksille toimitiloja. Tämän on tapahduttava kilpailukykyisin hinnoin. Vaikka yritys kantaa pääasiallisen riskin, niin kaupunkikaan ei voi välttyä täysin riskeiltä. Ainakin jonkinlaisia riskejä joutuvat ottamaan kaupungin konserniyhtiöt.

Teollisuuden tilat ovat yksilöllisiä ja riippuvat tuotannon laadusta ja laajuudesta. Myös määräykset eri tuotannonalojen rakentamisessa poikkeavat toisistaan. Tällöin tarvitaan joustoja paikallisten viranomaisten taholta korjaustöiden-, muutosten ja lisätöiden osalta.

Tähän asti Lahti on ollut tekevinään jotain ja tehnyt perässä sitä, mitä muutkin kaupungit ovat tehneet. Omaperäisyys ja oma-aloitteisuus ovat puuttuneet täysin. Ennen uuteen vaiheeseen siirtymistä, yrityksissä analysoidaan, mikä on mennyt pieleen. Nyt pitäisi selvittää syy, miksi Lahtea ei ole saatu nousuun, eikö meistä tykätä?

Christian van Niftri, Pekka Väisänen, Esko Passila

Kommentit pois päältä artikkelissa Miten Lahti nousuun

Investoinnit ja työpaikat

Yhteiskuntasopimuksen jouduttua vähintäänkin jäähylle, on syytä palauttaa mieliin, mitä kansainväliset tutkimukset asioista sanovat. Hallitus, eduskunta, poliitikot, puolueet ja kaikenlaiset kaikkitietävät besserwisserit eivät voi luvata investointeja eivätkä työpaikkoja edes juhlapuheissaan. Kansainväliset tutkimukset (esim. Porter) todistavat, että valtiovalta voi ainoastaan luoda puitteet investoinneille ja niiden mahdollisesti synnyttämille työpaikoille.
Michael Porterin julkaisi kirjansa kansojen kilpailukyvystä (The Competitive Advantage of Nations) vuonna 1990. Hänen helposti ymmärrettävä selvityksensä kansallisista kilpailueduista (competitive advantage) sisältää käsityksen mm. avainasemassa olevasta maantieteellisestä sijainnista. Se on ristiriidaton yhä kasvavan tutkimusten määrän kanssa siitä riippuvuussuhteesta, joka vaikuttaa yritysten, teollisuuden, julkisten ja kvasi- julkisten instituutioiden innovaatioihin ja kasvuun alueellisissa keskittymissä.
Porterin työ käsittää case-tutkimuksia useiden maiden kilpailukyvystä todisteita yritysten ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta yritysten kasvuun ja innovaatioihin. Yhdysvaltalainen tutkimus on kaiken kaikkiaan enemmän sidoksissa käytäntöön kuin meillä Suomessa. Porterin ja muiden tutkijoiden tutkimukset osoittavat selvästi, että globaaleilla markkinoilla toimittaessa valtiot, niiden hallitukset ja poliittiset toimijat voivat vain luoda edellytykset kilpailukykyisen toimintaympäristön kilpailukykyisille yrityksille. Innovaatiot puolestaan liikkuvat pääomien perässä.
Valitettavasti Suomi ei kuulu globaalien kilpailukykyisten valtioiden joukkoon oman valuutan ja devalvaatiomahdollisuuksien siirryttyä historiaan. Maan rajojen ulkopuolelta on kyllä yritetty ohjeistaa Suomea uuteen uljaaseen globaaliin markkinatalouteen. Nämä asiantuntijat eivät ole kuitenkaan osanneet ottaa huomioon sitä, että Suomi on oman valuutan aikana rakennettu hyvinvointivaltioksi, jota on käytännössä mahdoton purkaa.
1990-luvun lamasta alkaen on rakenteita yritetty muuttaa mitä erilaisimmin keinoin. Yhteiskuntasopimus 2.0 näyttää sekin epäonnistuvan. Tämä todistaa kiistatta sen, että valta ei ole kansan valitsemalla eduskunnalla. Valta on Suomessa työntekijöiden valitsemalla ammattiyhdistysliikkeellä. Vain vastuut on delegoitu kansan demokraattisesti valitsemalle eduskunnalle.
Demokratian irvikuva tässä nykyisessä järjestelmässä on vielä sekin, että suurimman osan työssä kävijöistä työllistävät pienet- ja keskisuuret yritykset on täysin sivuutettu neuvottelupöydistä. Tätä yritettiin muuttaa paikallisella sopimisella, mutta laihoin tuloksin. Käteen jäi vain luu. Paikallisesti voidaan edelleen sopia vain konkursseista!
Eräs hyvin vaikea taustatekijä koko rakennelmassa on se, että ammattiyhdistysliike on niin vauras, että vaikka jäseniä ja jäsentuloja ei olisi lainkaan, niin nämä organisaatiot voivat toimia maailman tappiin. Siis vaikkei niillä olisi ainuttakaan jäsentä. Tämä mahdollistaa sen uhon, jota saamme nyt seurata.
On syytä pitää mielessä, että yritykset toimivat ja investoivat silloin ja siellä, missä toteavat investointien kannattavan. Uusia työntekijöitä palkataan samoin silloin, kun se on toiminnan ja tuottavuuden kannalta kannattavaa. Suurten suomalaisten yritysten liikevaihdosta jo yli 80 % tapahtuu Suomen rajojen ulkopuolelta. Nykyisessä tilanteessa pienten yritysten, jotka ovat etupäässä teollisia yrityksiä, toiminta tutkimusten mukaan loppuu kokonaan.
Moneen kilpailijamaahan verrattuna Suomessa yritysklustereita on vähän. Yksityisen sektorin rakenne on melko köyhä, joten se ei tarjoa riittävää suojaa kansantaloudellemme. Teollisuus ja rakentaminen ovat kaikkein eniten kansantalouteen jakovaraa tuottavia aloja. Jos ja kun pienet teolliset yritykset katoavat markkinoilta, maamme on entistä alttiimpi globalisaation haittavaikutuksille. Historia on todistanut, että uhoa seuraa aina tuho. Se olisi syytä muistaa nyt ennen, kuin on liian myöhäistä.

Kommentit pois päältä artikkelissa Investoinnit ja työpaikat

WP Login