Posts Tagged ‘idänkauppa’

Demokratiaa vai näennäisdemokratiaa?

Demokratiaa pidetään kehittyneiden maiden yhtenä peruspilarina. Käytännössä demokratia eri kulttuurien välillä kuitenkin vaihtelee runsaasti ja rajanveto on vaikeaa. On olemassa hyvin liberaalia demokratiaa ja toisaalta hyvinvointiyhteiskunnan kehdosta-hautaan-demokratiaa. Tässä voisi vertailukohtana pitää Yhdysvaltoja ja pohjoismaisia hyvinvointivaltioita.

Demokratia suomalaisessa kulttuurissa on teoriassa 100 vuotta vanha. Sitä ennen olimme Ruotsin siirtomaa ja Venäjän suuriruhtinaskunta. Mielenkiintoista on, että Suomen teollisuus ja liike-elämä alkoivat kehittyä voimakkaasti vasta Tsaarin vallan alaisuudessa. Ruotsi on pitänyt huolen omista eduistaan ja kantoi Suomen viennistä erilaisia tulleja. Tämä rokotti raskaasti esimerkiksi tervan vientiä.

Nykyiselleen yhteiskunta alkoi kehittyä vasta suurlakon jälkeen, jolloin vasemmisto otti voimakkaan otteen poliittisesta kentästä. Toisaalta demokratiaa haittasi pahasti Kekkonen, joka eväsi kokoomukselta pääsyn hallituksiin vuosikymmenten ajan. Kekkosen politiikka johti maan eräänlaiseen näennäisdemokratiaan hyvä-veli-verkostojen kautta. Esimerkiksi idänkauppaan pääsivät mukaan vain ne yritykset, jotka Kekkonen hyväksyi.

Näistä ajoista jälkikaikuina ovat vielä poliittiset nimitykset, joihin kansan äänestystulokset alkavat vaikuttaa vuosikymmenien viiveellä. Virkamieskunta vaihtuu pääasiassa vain eläkkeelle siirtymisten kautta. Vapaaehtoista vaihtuvuutta julkiselta yksityiselle sektorille on hyvin vähän. Etenkin nykyaikana lyhyempi työvuosi korvaa pienet palkkaerot.

Kun siis menemme vaaliuurnille ja äänestämme valtaan uudet henkilöt ja uudet puolueet, niin välttämättä mikään ei muutu. Valtuutetuille, kansanedustajille ja hallituksille tarjoillaan pöytiin esityksiä vuosikymmeniä sitten poliittisesti valittujen virkailijoiden asenteiden pohjalta. Nämä virkailijat elävät vielä ajassa, jossa rahalla ei ollut suurta merkitystä. Viennin kilpailukyky korjattiin devalvaatioilla, kotimaan ongelmat painamalla lisää markkoja ja inflaatio pani köyhät kyykkyyn. Rikkaiden omaisuus sen sijaan päivittyi inflaation mukana.

Nämä harmaat taustavoimat puolestaan estävät tämän vuosituhannen edellyttämät rakenteelliset muutokset ja päivitykset julkisessa hallinnossa. Nykyinen lainsäädäntökin on rakennettu niin, että vahtikoiria tarvitaan joka puolella, koska kaikkia ja kaikkea pitää vahtia ja valvoa kehdosta hautaan. Kun Valvira esimerkiksi sanoo, että synnyttäminen jossain sairaalassa on lainvastaista, mutta maantiellä autossa se ei sitä ole, niin säätely on kyllä aivan poissa tolaltaan. Suomalaisessa hallintokulttuurissa on järjen käyttö kielletty!

Mitä sitten tulee vaaleihin, niin äänestäjät eivät voi valita joukoistaan parhaita henkilöitä hoitamaan heidän asioitaan. Ne henkilöt, joita saamme valita, valitaan puolueiden sisäpiiriireissä. Väitetään, että ehdokkaat valitaan jäsenäänestyksillä, mutta onko näissä äänestyksissä puolueettomia ulkopuolisia tarkkailijoita? Ei ole! Näin ollen ääntenlaskennassa voidaan käytännössä päättää, kuka pääsee ehdokkaaksi ja kuka ei!

Kun meillä on puolueiden valitsemat edustajat ja vanhan vallan aikaisten poliittisten mandaattien perusteella valitut virkailijat, niin elämmekö ihan oikeissa demokratiassa vai vaihtoehtoisessa demokratiassa?

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Demokratiaa vai näennäisdemokratiaa?

Suomi neidon toisenlainen historia

Suomi pääsi kansainväliseen kauppaan mukaan, kun Idän Silkkitie avautui noin vuonna 500 jaa. Kauppa oli bilateraalista vaihtokauppaa, kuten sodan jälkeinen Neuvostoliiton kauppa. Kauppaa käytiin rannikolla lähinnä turkiksilla ohittavien laivojen kanssa. Kauppaa käytiin rantakallioilla, jossa osapuolet vuoroin kävivät katsomassa ovatko määrät ja hinnat kohdallaan.

Seuraava varsinainen ulkomaakappa alkoi tervan viennillä 1500-luvulla. Käytännössä suurin osa eurooppalaisista kauppa- ja sotalaivoista tervattiin suomalaisella tervalla. Tervakauppaa rasitti Tukholman kauppakomppania, joka kantoi viennistä veron. Ruotsalaisille ei riittänyt se, että Suomen maat jaettiin ruotsalaisille kartanoiksi pärstäkertoimella.

Venäjän vallattua Suomen ja Suomen suuriruhtinaskunnan synnyttyä, alkoi höyrykoneiden myötä Suomen teollinen kehitys. Kauppakomppania jäi itkeskelemään menetettyjä tulojaan. Suomen onni oli, että Venäjä ei perinyt viennistä mitään tulleja. Sen sijaan Venäjä hyötyi Suomen viennistä, koska Suomi toimitti elintarvikkeita Venäjälle ja käytännössä ruokki Pietarin.

Venäjä siis tuki Suomen elinkeinoelämän syntyä, koska siitä oli hyötyä myös Tsaarin valtakunnalle. Ruotsi puolestaan hidasti Suomen kasvua ja länsikauppaa, koska se koki Suomen kilpailijakseen. Historioitsijat eivät aina katsele asioita kansantaloudellisista näkökohdista. Ehkä tästä syystä Ruotsia on pidetty historian saatossa pysyvästi esillä.

Mielenkiintoista on myös, että Venäjän vallattua Suomen, virkamieskunta ei juuri vaihtunut. Näin ollen Ruotsinvallanaikaiset virkamiehet säilyttivät paikkansa ja pitivät yllä ruotsin kieltä ja ruotsalaista hallintokulttuuria. Venäläinen virkavalta puolestaan passitteli suomalaisia hangoittelijoita rakentamaan Siperiaa.

Suomen itsenäisyyden juuret varmaan luotiin tarjoamalla Leninille hyvää palvelua ja suojapaikkoja eri puolilla Suomea. Ehkä hän maksoi tätä velkaa takaamalla Suomelle itsenäisyyden. Taka-ajatuksena saattoi myös olla toivomus vasemmiston vallasta Suomessa. Neuvostoliiton joukothan taistelivat punaisten rinnalla sisällissodassa.

Veljessota oli Suomen historian synkimpiä aikoja ja hetkiä. Jopa veljet taistelivat toisiaan vastaan. Nämä traumaattiset kokemukset nousevat silloin tällöin pintaan vieläkin. Kommunismista sanotaankin, että aate oli hyvä, mutta jätkät pilasivat sen. Kommunismi sortuikin taloudelliseen tehottomuuteensa.

1800-luvulla alkanut metsäteollisuus kuitenkin kasvoi ja kehittyi. Sahatavaraa vietiin 1930-luvun puolivälissä jo yli 5,5 milj. kuutiometriä. Tämä on saman verran kuin 1990-luvun laman pahimpina vuosina.

Jopa venäläiset historioitsijatkin ovat myöntäneet, että Neuvostoliitto aloitti talvisodan. Tästä huolimatta venäläiset trollit vieläkin levittävät aktiivisesti vaihtoehtoista totuutta. Nykyisellä Venäjällä näyttää syntyneen sellainen valehtelun kulttuuri, että itsekin uskotaan siihen. Totuuden puhuminen ei ole kovin yleistä yleensäkään slaavilaisessa kulttuurissa.

Sodat kuitenkin yhdistivät kansan ja sotakorvaukset vielä tiivistivät sitä. Sotakorvaukset loivat perustan Suomen teolliselle nousulle. Suuryritysten hallitsemaan Suomeen alkoi syntyä uutta keskisuurta ja pientä teollisuutta, koska suurteollisuuden rahkeet eivät yksin riittäneet sotakorvausten maksuun. Samalla se loi pohjan vuosikymmeniä kestäneelle vaihtokaupalle Neuvostoliiton kanssa.

Sotakorvausten jälkeen kapasiteettia riitti myös länsimarkkinoille, joita ryhdyttiin valloittamaan tarmokkaasti. Tosin yleislakko ja työväenliikkeen vahvistuminen aiheutti inflaatio-devalvaatio rumban, joka päättyi vasta markan arvon romahdukseen ja kelluttamiseen. Oma valuutta oli kuitenkin ollut vaikeuksissa koko historiansa ajan. Se oli välillä sidottu milloin mihinkin valuuttaan ja kultaan ja hopeaan. Oli myös setelin leikkauksia ja viimeisessä vaiheessa markka sidottiin 1991 ecuun.  Markka on ollut käytössä itse asiassa jo 1800-luvun alkupuoliskolta lähtien.

Suomella on ollut runsaasti onnea idänkaupassaan. Kun sotakorvausten jälkeen alettiin tehdä kahdenvälistä kauppaa, niin yhdeksi peluriksi perustettiin vuonna 1948 Neste Oy. Venäjältä ei ollut kovin paljon tuotavaa, eivätkä sinkkiämpärit riittäneen kattamaan vientiä. Öljy sen sijaan oli tuote, jolla vienti voitiin kattaa. Nesteen historiassa kerrotaan, että suomalaisista tuotteista maksettiin ylihintaa, koska Neste maksoi öljystä n. 5 % maailmanmarkkinahintoja enemmän. Tämä oli niitä Kekkosen sopimuksia ja sillä perusteella hän myös valitsi yritykset, jotka saavat idänkauppaa käydä. Se oli sellainen kultapossukerho!

Öljykriisi oli Suomen kannalta lottovoitto. Kun muut maat olivat kriisin kourissa polvillaan, niin Suomi sen kun porskutti. Mitä kalliimpaa öljy oli, sitä enemmän piti itään viedä maksuksi tavaraa. Kun länsivienti sakkasi pahasti, niin itävienti kasvoi kohisten ja auttoi pahimman yli. Myös BKT kehittyi siten, että Sorsan hallitus pääsi laittamaa kunnolla rahaa haisemaan.

Kaikki hauska päättyy aikanaan. Koivisto yritti pääministerinä ja presidenttinä hillitä jatkuvaa inflaatio-devalvaatio kierrettä erilaisin konstein. 1977 devalvaation jälkeen kokeiltiin hintasäännöstelyä ja sitten 1980-luvulla vahvan markan politiikkaa. Globaaleja markkinoita ei voi kuitenkaan mikään valtio ohjata valuuttakikkailullaan. Vahvan markan politiikkaan päättyi markan 150-vuotinen historia. Hyvällä syyllä voi kysyä, oliko tämä vahvan markan politiikan perimmäinen tarkoituskin?

Lamasta noustiin sitten Nokian avulla. Tutkijat tosin jopa VATT:ssa todistavat, että Nokian apu tuli liian aikaisin. Olisi vielä tarvittu muutama vuosi, jotta työmarkkinoiden ja julkisen hallinnon rakenteet olisi saatu uusittua. Mutta kuten sanotaan: Mitä isompia ne ovat, sitä kovemmalla rytinällä ne kaatuvat. Nokia sortui vauhtisokeuteen. Seurasi 8 vuoden lama, mutta tänäkään aikana ei ole saatu rakenteita kuntoon.

Rakenteiden uudistamiseen tarvitaan suuria ikäluokkia. Kun nämä puolimiljoonaa poistuvat työelämästä, niin 2020-luvulla hallituksilla ei ole paljon vaihtoehtoja. Silloin itketään ja uudistutaan. 100-vuotias itsenäinen Suomi on tänä aikana todistanut myös poliittisen itsepäisyytensä.

Kommentit pois päältä artikkelissa Suomi neidon toisenlainen historia

WP Login