Posts Tagged ‘globalisaatio’

Hybriditalous

Varsinaisesti maailman kansantalouksien järjestelmien voidaan katsoa alkaneen teollisesta vallankumouksesta eli höyrykoneen käyttöönotosta. Sen jälkeen muutoksia on tapahtunut melko nopeassa tahdissa. Viimeinen vaihe on ollut globalisaatio, jota on pitänyt jollain tavoin kasassa WTO ja Xpack, ketä siihen kulloinkin kuuluu.

Nyt Trump on alkanut laittaa koko maailman talousjärjestelmää uusiksi, ilmeisesti olettaen, että hän voi toimillaan saada jonkinlaisen USA-kartellin maailmankaupassa. Hän ei näytä ymmärtävän, että tämä historian vaihe on käyty jo läpi. Oman kasantalouden suojaaminen merkitsee sitä, että muut tekevät saman tavalla tai toisella.

Maailma on kuitenkin muuttunut oleellisesti, koska viime vuosisadan alkupuolella syntyi useita kommunistisia talouksia. Viimeinen vaihe oli Euroopan yhteisvaluutta. Yhteisvaluuttaan kuuluvilla mailla ei ole varsinaista omaa kansantaloutta vaan heikompi kansallistalous. Kansallisissa talouksissa ei ole mahdollista parantaa kilpailukykyä esim. devalvaatiolla tai muilla finanssitoimenpiteillä. Kilpailukyky vientivetoisissa maissa eli pienissä kansallistalouksissa on revittävä ns. omasta selkänahasta. Tämän toivoisi myös ay-liikkeen tajuavan.

Trumpin aloittama kauppasota johtaa väistämättä pitkäaikaisiin vaikutuksiin globaalissa taloudessa. Syntyy uudenlainen talousmalli, jossa länsi ei ole enää veturina. Länsimaisissa demokraattisissa valtioissa talous on paalutettu tiukasti lainsäädännöllä niin maakohtaisesti kuin kansainvälisesti. Kansainvälisesti on olemassa lainsäädäntö ja ns. hyväksytyt yleiset kauppatavat erityisesti yksityisellä sektorilla. Näihin yleensä perustuvat kansainvälisten välimiesoikeuksien päätökset!

Nyt Trump on ärsyttänyt Kiinan, jonka talousmalli perustuu täysin toisenlaiseen päätöksentekoprosessiin kuin lännessä. Ensinnäkin Kiinan valuuttavaranto on melkein yhtä suuri kuin USA:n kasvava valtion velka. Tätä tärkeämpi on keskitetty päätöksen teko, jolla näitä varoja voidaan käyttää nopeasti joko valtion tai maan yksityisten yritysten operaatioihin. Tällaisia operaatioita on näkyvissä jo eri puolilla maailmaa ja myös Suomessa.

Kiinan maailman laajuinen vaikutusvallan kasvu johtuu sen hämmästyttävän nopeasta talouskasvusta. Tällaista kasvua ei ole maailmassa nähty koskaan aiemmin. Näin valtavan asukasmäärän valtio on näyttänyt kaksinumeroisia kasvulukuja. Länsimaisessa markkinataloudessa tällaista kasvua ja sen nopeutta pidetään mahdottomana. Tutkijat ovat esittäneet syiksi kahdeksan näkökulmaa.

Ensinnäkin Kiina ei ole traditionaalisessa mielessä kansallisvaltio. Sen kehitys sivistysvaltiona vastaa lännen historiassa 1800-luvun loppua. Kiinassa jouduttiin lopulta huomaamaan, että muu maailma ei tule siirtymään kommunismiin. Tästä johtuen sen oli mukauduttava lännen markkinatalousmalleihin viennin ja kotimaan kasvun suhteen. Toiseksi Kiina on myös joutunut sopeutumaan ympäröivien valtioiden toimintamalleihin. Tämä sopeutuminen on kestänyt tuhansia vuosia ja päättyi vasta 1800-luvun lopulla. Tällaista tapahtumaa tutkijat kutsuvat tributary-state-vaiheeksi. Täydellisesti tämä vaihe ei ole vielä kadonnut.

Kolmanneksi silmiinpistävää on kiinalaisten suhtautuminen eri rotuihin ja etnisiin alkuperiin. Han-kiinalaiset uskovat olevansa samaa rotua, vaikka se ei lainkaan pidä paikkaansa. Valtava populaation kasvu laajalla alueella on sekoittanut eri heimoja ja rotuja keskenään, joten yhtenäistä alkuperää olevaa heimoa ei voi olla. Tästä johtuen kiinalaisten suhtautumista rotuihin, ei voida pitää poliittisena agendana. Kiinan historia on liian vanha ja syvälle menevä. Tästä esimerkkinä on tavallisten kiinalaisten suhtautuminen Taiwanin kiinalaisiin. Se poikkeaa täysin hallituksen linjasta.

Neljänneksi Kiina operoi maanosana toisin kuin esim. Yhdysvallat ja muut maanosavaltiot. Vaikka Kiina toimii joissakin tapauksissa kuten muut mantereiset kansallisvaltiot, sen valtion alue ja väestömäärä ovat aivan omaa luokkaansa. Kiinan modernisaatio ja kaupungistuminen ovat maanosamittaluokkaa. Kun menin ennen Pekingin olympialaisia lentokentältä Qingdaon keskustaan, laskin matkalla sata nosturia ja olin vielä esikaupunkialueella. Sama oli tilanne lähes kaikissa suuremmissa kaupungeissa 2000-luvulla. Suomessakin muistetaan hyvin maaltamuuton aika vahvana talouskasvun aikana. Ei kuitenkaan ole helppoa kuvitella sitä kaksituhatkertaisena.

Viidenneksi Kiinassa ei ole samankaltaista asetelmaa kuin vaikkapa Euroopassa, jossa imperialistiset dynastiat joutuivat elämään muiden kilpailevien instituutioiden, kuten kirkon ja porvareiden kanssa. Valtaa ei siis tarvinnut jakaa kirkon tai kauppahuoneiden kanssa. Kiinassa ei ole selkeästi organisoituja uskonnollisia yhteisöjä kuten lännessä. Vaikka erilaisia uskontokuntia ja kaupallisia toimijoita onkin maassa, niin valta ei ole niiden kanssa jaettu.

Kommunismin aatteeseen se ei aikoinaan sopinut ja nyt kapitalistisessa kommunismissa yksityistä toimintaa on, mutta valta pysyy tiukasti nomenklatuurin käsissä. Tästä johtuen Kiina on erittäin kilpailukykyinen valtiona verrattuna mihin tahansa muuhun valtioon. Tällä on erittäin vahva vaikutus muuhun maailmaan nähden. Kuin muissa maissa vatuloidaan päätöksien kanssa, niin Kiinassa ne tulevat koordinoidusti ja nopeasti. Päätöksiä ei tarvitse kummemmin selitellä.

Kuudentena mainitaan Kiinan modernisoitumisen huomattava nopeus. Tämä nopeus poikkeaa huomattavasti lännen kokemuksista valtion muutoksissa. Tosin on huomattava, että lännen modernisoituminen alkoi huomattavasti aikaisemmin, joten Kiina on voinut hyödyntää lännen kokemuksia. Jos otetaan esimerkiksi vaikka puhelimet, niin niiden käyttöönotto ja kehitys lännessä kesti parikymmentä vuotta. Kiinan modernisoitumisessa ei tätä kehitysvaihetta ollut. Siellä siirryttiin suoraan valmistukseen.

Seitsemänneksi Kiina hallitsi vuodesta 1949 kommunistinen hallinto. Paradoksi Kiinan ja lännen välillä lienee se, että 1989 Euroopan kommunismi romahti mahdottomuuteensa. Tämä merkitsi ehdottomasti myös Kiinan kommunistisen järjestelmän tuhon alkua. Kiinan markkinatalouden pohjalla on kuitenkin kommunistisen päätösjärjestelmän juuret, jotka voivat säilyä vielä hyvin pitkään. Sivistysvaltioksi siirtyminen näin massiivisessa maassa kestänee sukupolvia. Gorbatshovin elämäkerrasta käy selkeästi ilmi, että hän yritti samanlaista hiljaista siirtymistä Venäjällä, mutta hänet syrjäytettiin.

Viimeisenä eli kahdeksantena Kiina tulee vielä vuosikymmeniä olemaan polarisoitunut sekä kehitysmaaksi että kehittyneeksi maaksi. Tämä antaa lisää kilpailuetua tällä valtavalle maalle. Palkkaerot ja kustannuserot yhteensä kehittyneen ja kehittyvän maan välillä ovat suuria. Maa on laaja ja kustannuserot eri osissa ovat suuria. Näin oli myös Virossa. Tallinnan alueen kustannukset ja hinnat olivat jopa puolet korkeampia kuin etelä- ja Kaakkois-Virossa ja maan koko on vain prosentin osia Kiinasta.

Kiinan ehkä suurin vaara kehitykselle ovat ilman saasteet. Talousasiantuntijat jostain syystä karsastavat tätä kilpailukykyhaittaa, mutta se on Kiinassa todellinen. Se voi haastaa kaikki edellä mainitut markkinaedut.

Kiina ja Kaakkois- Aasia omine markkinatalousmalleineen tulee muuttamaan globalisaation kokonaiskuvaa kaksinapaiseen suuntaan. Lännen pitkälle kehittynyt mutta monijakoinen kansallisten talouksien sekamelska saattaa hyvinkin hävitä hybridiksi muuttuvassa markkinataloudessa. Joka tapauksessa Trump on käynnistänyt prosessin, joka tekee tulevaisuudesta ennalta arvaamattoman jopa vuosikymmeniksi eteenpäin. Varmaa ainakin on se, että Kiinan kanssa kannatta olla hyvissä väleissä.

 

Lähde: Jacques Martin, When China Rules the World, The end of Western World an the Birth of a New Global Order, 2012. Penguin Books.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Hybriditalous

Työllistymisen rakenteelliset ongelmat

Suomea on sanottu titteliyhteiskunnaksi. Jotta Suomessa työllistyisi, pitää ensin olla tarkoitukseen sopiva oppiarvo. Vasta sen jälkeen aletaan arvostaa kokemuksen ja elämänkokemuksen tuomaa osaamista. Monissa muissa Euroopan maissa kokemusta pidetään suuremmassa arvossa. Näissä maissa Pisatutkimuksen tulokset eivät ole niin yliarvostettuja kuin meillä. Tämä varmaan johtuu osaksi siitä, että Suomessa on varsin massiivinen koulutusjärjestelmä.

Tittelien palvontaa ei ole tieteellisesti paljon tutkittu, mutta voisi olettaa, että se on juurrutettu suomalaisten geeniperimään Ruotsin- ja Tsaarinvallan satavuotisen historian saatossa. Vuosikaudet ylioppiolas oli korkea herra ainakin, jos Suomi Filmin elokuviin on uskomista. Siitä on sitten koulutus kehittynyt niin, että nyt on tohtoreitakin työttöminä.

Koulutuksella ja kokemuksella on nykymaailmassa yksi merkittävä ero. Koulutustarjonta on niin laajaa, että oikean alan valitseminen on melkoista lottoamista. Peruskoulun jälkeen kouluttautumiseen menee helposti alasta riippuen ainakin 5 – 8 vuota. Nykyisessä globaalissa maailmassa tässä ajassa ehtii hävitä jo monta ammattia. Sitten on myös mahdollista, että haluamalleen alalle ei pääse ja joudutaan tyytymään sellaiseen koulutuksen, johon sattuu pääsemään

Kokemuksen kautta hankittu osaaminen perustuu työntekoon. Siihen hakeudutaan olemassa olevien mahdollisuuksien mukaan. Tällöin erikoistuminen saattaa alkaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja tarpeen vaatiessa voi vaihtaa alaa. Uusia aloja on nyt niin paljon, että kaikille ei voi edes kouluttautua. Ongelmana kokemuksen hankkimisessa on se, että jossain vaiheessa urakehitystä vaaditaan myös teoreettista osaamista.

Kokemuspohjalta teoreettiseen opiskeluun hakeutuminen oli pitkään vaikeaa, mutta mahdollisuudet ovat parantuneet ja digitaalisuus on vielä lisännyt mahdollisuuksia. Netistä voi tänä päivänä oppia melkein mitä tahansa. Työnantajille tällaiset opinnot eivät kuitenkaan aina riitä. Tässä on se suuri rakenteellinen ongelma. Tähän pitäisi saada jonkinlaisia näyttötutkintoja myös kädentaitojen ulkopuolelle.

Puuttumatta mitenkään kannustinloukkuihin, niin paljon muitakin esteitä on työllistymisessä. Näistä ensimmäisenä tulee mieleen ikäsyrjintä. Sekin perustuu kokemuksen väheksyntään ja koskee melkein kaikkia ammattiryhmiä. Kuitenkin laajat kansainväliset tutkimukset osoittavat, että hiljaisen tiedon siirtyminen organisaatiossa on sen menestyksen tae.

Tutkimukset osoittavat, että tällaisissa yrityksissä on jopa 3 – 4 sukupolvea töissä samaan aikaan. Tällä taataan se, että kokemuksen myötä karttunut hiljainen tieto siirtyy organisaatiossa sukupolvelta toiselle kuin lumivyöry. Mielenkiintoista on, että maailman vanhin yhtiö on Stora-Enso, jonka emo oli Stora Kopparberget. Dokumentoitunakin yhtiön ikä on reilusti yli 700 vuotta, mutta todellisuudessa yli 1 000 vuotta. Vastaavan strategian noudattajia ovat olleet japanilaiset yritykset mm. Sumitomo Group.

Suomi on myös itse rakentanut omat järjestelmänsä syrjimään ikääntyviä työntekijöitä. Strategiat ovat lähteneet siitä, että työntekijät ovat haluttomia jatkamaan töissään ikääntynienä. Näin on päätetty porkkanana korottaa eläkeikää. Vastaavasti työnantajille on puolestaan tehty sellainen järjestelmä, joka lisää kustannuksia työntekijän ikääntyessä.

Käytännössähän tämä tarkoitta sitä, että työllistäjät karttavat sellaisia työntekijöitä, joiden työllistämiskustannukset ovat nuoria korkeampia. Toisaalta tietenkin voidaan ajatella, että on kyse säästöistä. Eläkkeethän pienenevät, kun eläkeikää nostetaan, mutta työllistymismahdollisuuksia ei ole. Tämä perustuu siihen, että eläke karttuu vain ja ainoastaan työvuosien myötä.

Kommentit pois päältä artikkelissa Työllistymisen rakenteelliset ongelmat

Poltetun maan taktiikka

Kirjoitin Etelä-Suomen Sanomiin jutun yrittäjien oikeudellisesta asemasta. Siinä arvostelin kolmikantaa siitä, että Suomen Yrittäjät on jätetty ulkokehälle. Suomen suurinta työllistäjien yhdistystä katsottiin Etelärannasta ja Hakaniemestä aivan, kuin ne olisivat jotakin outoa Kehä kolmosen ulkopuolella. Saman lehden Näppis-palstalla minulle vastattiin nimettömästi, että ei kaikki ole ay-liikkeen syytä.

Toden totta, ei olekaan. Suurin syyllinen yrittäjäjärjestön sorsimiseen on EK:n edeltäjän Suomen Työnantajain Keskusliitto. Liittoa johtivat kovapalkkaiset ilman henkilökohtaista vastuuta olevat palkkajohtajat. Heidän ajatusmaailmansa ja tavoitteensa olivat hyvin kaukana siitä, mitä itse taloudellisen vastuun kantavien yrittäjien tavoitteet ovat.

Näistä näkemys-, kokemus-, ja kulttuurieroista johtuvat ristiriidat eivät antaneet yrittäjille mahdollisuutta osallistua kolmikannan tupopöytiin. Tästä huolimatta nämä yrittäjät työllistävät nyt suurimman osan avoimen sektorin työntekijöistä. Nämä yrittäjät ovat suurimmalta osaltaan paikkaan ja Suomeen sidottuja. Heidän mahdollisuutensa nojaavat paikalliseen sopimiseen. Tämän torjumiseksi esiin vedettiin luottamuskortti. Kuinka moni EK:n neuvottelijoista on käynyt sopimassa duunarin kanssa asioita?

Sanotaan, että bisneksellä ei ole isänmaata. Tätä todistavat monet suomalaisetkin suuret ja kansainvälistyneet yritykset. Ne ovat sijoittaneet tuotantojaan eri puolille maailmaa lähemmäs globaalia kysyntää. Näin pitääkin olla, jotta maailmalla pärjää. Kyseenalaista sen sijaan on, miksi näiden yritysten johtajat saavat päättää yksioikeudella Suomessa toimivien yritysten kilpailukyvystä kansainvälisillä markkinoilla.

Kun Metsäteollisuus on nyt lähdössä eli tekemässä Foxitit, niin näyttää siltä, että EK ei enää pysty edustamaan edes kaikkien jäsentensäkään etuja. Globalisaatio on kiistatta alkanut vaikuttaa myös EK:n sisäiseen rakenteeseen. Eri alojen erilaiset intressit jakavat mielipiteitä EK:ssa ja synnyttää ristiriitaisia vaatimuksia ja näkemyksiä. Esimerkkinä tästä on syntynyt kiky-sopimus. Selityksistä huolimatta tämä oli varmaan eräs painava syy Foxitiin.

Sen sijaan paikallisesta sopimisesta ei päästy pitkästä väännöstä huolimatta sopimukseen. Näin ollen yli 90 % maan yrityksistä ei juuri hyötynyt tästä kolmikannan kasvojen pesusta mitään. Tällä sopimuksella ei siis kunnioitettu lainkaan niitä yrittäjiä, jotka toimivat omalla taloudellisella riskillään. Johtaako tämä samaan kuin 1990-laman aikana? Silloin uhrattiin pankkien alttareille jopa 50 000 yritystä. On väitetty, että näistä yrittäjistä jopa yli 10 000 päätti päivänsä oman käden kautta.

Jäljelle jäävät velkakierteisiinsä vangitut saavat nyt yhteiskunnalta asumistukea, toimeentulotukea jne. jopa reilut 2 miljardia vuodessa. Pankkien piikki on siis edelleen auki. Onko tehty kiky-sopimus jatkoa tälle poltetun maan taktiikalle? Kuinka kauan meillä on varaa uhrata yrityksiä ja yksinyrittäjiä? Pitää alkaa Suomessakin hiljalleen uskoa, että globalisaatio on kilpailukyvyn verenvuototauti. Tautiin on lääkkeitä, mutta verenluovuttajiksi joutuvat kaikki!

Kommentit pois päältä artikkelissa Poltetun maan taktiikka

WP Login