Posts Tagged ‘Eriksson’

Miksi yleensä pitäisi viedä?


Teimme 90-luvun loppupuolella LUT:ssa tutkimusta Kaakkois-Suomen pk-yritysten suhtautumisesta vientiin. Yleisin kuulemani vastaus oli, miksi kun menee hyvin, niin menkööt! Globalisaatio ja euro ovat asettaneet yrityksille aivan uuden haasteen viennin suhteen.  Yhä useammat ulkomaiset yritykset tulevat Suomeen kilpailemaan samoilla tuotteilla. Silloin on harkittava, pitääkö haasteeseen vastata ja jos, niin miten?

Yleisesti ottaen suomalaiset pk-yritykset eli suurin osa yrityksistä, on liian pieniä vientimarkkinoille. Siihen on toki ratkaisu, mutta etenkin vanhan polven yrittäjät eivät ole siihen valmiita. Sama koskee suuria suomalaisia yrityksiä, joilla on vientimarkkinat hallinnassaan. Vastaus ongelmaan on verkostovalmistus.

Nokia toi tämän strategian ensimmäisenä Suomessa käytännön tasolle. 90-luvun lopun Nokian kännyköiden lähtö vientimarkkinoilla todelliseen lentoon todistaa asian. Tein aikoinaan ministeriölle tutkimuksen asiasta ja kiertelin näitä Nokian alihankkijoita. Sain silloin melko hyvän käsityksen siitä, miten Nokian verkostovalmistus toimi. Pahimmalla kilpailijalla Erikssonilla oli valtavamäärä monikerroksisia tuotantolaitoksia pelkästään Tukholman alueella. Näissä massiivisissa tiloissa tehtiin kaikki itse.

Nokian verkostovalmistus toimi kuin ahjon palje. Puhelimen prototyyppi valmistui jopa 72 tunnissa. Varsinaisen valmistuksen aloittaminen ei kestänyt juuri viikkoa kauempaa, kun verkostossa jokainen teki oman osansa. Toinen valmistusetu oli se, että mikäli markkinat jostain syystä sakkaavat, niin palkeista lasketaan vähän ilmaa pois, eikä kukaan kärsi pahemmin. Kilpailijalla ongelma oli paljon vaikeampi, kun piti irtisanoa tai lomauttaa, joka Ruotsissakin on hidas prosessi.

Jos todella haluttaisiin työllisyyttä parantaa ja saada yrityksiä lisää vientimarkkinoille, niin tässä olisi hallitukselle ja ministeriöille hyvä markkinarako. Tällainen mahdollisuus on byrokratialle kuitenkin liian vaativa ja etenkin työläs. Voi todeta samalla tavoin, kuin yrittäjät: kun menee byrokratiassa muutenkin mukavasti, niin menkööt!    

Kommentit pois päältä artikkelissa Miksi yleensä pitäisi viedä?

Tietotekniikan vangit

Onko meistä tullut tietotekniikan vankeja? Ostin ensimmäisen Applen Commodoren 1983. Sen keskusmuisti oli 64 kb ja siinä oli taulukkolaskentaohjelma. Tämä laite ja matriisiprintteri maksoivat silloin 20.500 suomalaista markkaa. Ilman printteriä hinta oli noin 300 markkaa/kb. Nyt hinta liikkuu jossain 0,0006 markkaa/kb. Reilussa 30 vuodessa hinta on siis laskenut jonkin verran.

Tällaisella keskusmuistilla varustettuun laitteeseen rakensin laskutusohjelman, palkkalaskentaohjelman, Keran lainanhakuohjelman ja hinnoittelu- ja jälkilaskentaohjelmat. Jonkin ajan kuluttua siihen sai myös kirjanpito-ohjelman. Kun ajattelee, mitä tällaisella primitiivisellä laitteella pystyi jo silloin tekemään, niin on pakko miettiä, mihin kaikkeen me tarvitsemme nykyisten kannettavien ominaisuuksia ja kapasiteettia.

Noihin aikoihin ei ollut verkkoja, mutta ilmeisesti jonkun mielessä oli jo World Wide Web. Webissähän on tietysti paljon hyviä ominaisuuksia, mutta vanhoissa laitteissa ei tarvinnut mietiskellä tietosuojaa eikä hakkereita. Nyt meillä on nettiin liittyvää rikollisuutta, valeuutisia, kyberuhkia, verkkosodankäyntiä ja vaikka mitä uhkia. Kaiken lisäksi somemaailma ja nettipelit riivaavat ihmisiä ja panevat heidän päänsä täysin pyörälle.

Toinen samanlaisen kehityskaaren käynyt laite on puhelin. Ihan ensimmäiset kannettavat puhelimet olivat tangenttipuhelimia. Ne olivat parannettuja laitteita sotilasradioista. Niissä oli vain yksi puhesuunta kerrallaan eli yhtä aikaa ei voinut puhua. Painettiin tangenttia, kun haluttiin itse puhua ja vapautettiin, kun toinen sai puhua. Joskus toivoo, että vieläkin olisi niin. Nämä laitteet tulivat markkinoille myös 1980-luvun alussa.

Nokia ja Eriksson olivat ensimmäiset eurooppalaiset laitteet. Ne olivat ”luuripuhelimia”, joissa oli suuri kannettava akku. TV:ssä oli jopa kotimainen sarja, jossa bisnesmies kuljeskeli ympäriinsä kanniskellen tätä puhelinlaitetta mukanaan. Sittemmin siihen tuli varusteet, joilla sitä voi käyttää myös autoissa. Tätäkin laitetta pystyi jo vakoilemaan, koska se toimi radioaalloilla.

Minun ensimmäinen NMT 450-puhelimeni oli Eriksson ja hankin sen joskus 1984. Se maksoi silloin 18.500 markkaa eli n. 3000 euroa. Näiden hintojen perusteella voi sanoa, että inflaatio ei ole vaikuttanut puhelimien ja tietokoneiden hintoihin, vaan asialla on ollut voimakas deflaatio.

Vuonna 1987 myyntiin tullut Mobira Cityman 900 oli Nokia-Mobiran ensimmäinen matkapuhelin. Se painoi kuitenkin vielä liki 800 gr. ja maksoi 24 000 markkaa (n. 4000 euroa). Tämä puhelin kantoi myös lempinimeä halko. Näiden laitteiden kanssa päivän vietettyään, ei tarvinnut harkita punttisalilla käyntejä. Kyllä ne mainiosti kävivät käsipainoista.

Noista ajoista maailma on muuttunut niin paljon, että kaikilla on älypuhelimet, läppärit tai tabletit, joissa on kaikenkarvaisia applikaatioita ja ominaisuuksia. Olemme maailmanlaajuisesti reaaliajassa yhteydessä toisiimme kaikenlaisten verkkojen kautta ja meitä valvovat isot veljet ja kuka ties mitkä muut tahot.

Tiedemiehet sanovat, että tekninen kehitys on miljoona kertaa nopeampaa kuin ihmisen evoluutio. Kun tähän vielä lisätään robotit, niin me alamme olla kehittämämme tekniikan vankeja. Joillakin on panta jalassa, mutta useimmilla se on taskussa. Kun puhelin on avoinna, meidän kulkumme on tiedossa!

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Tietotekniikan vangit

WP Login