Posts Tagged ‘eduskunta’

Eutanasia

Nuorisoparlamentti äänesti ylivoimaisesti eutanasian puolesta. Kun miettii heidän ikäänsä, niin mitähän tästä pitäisi ajatella? Ovatko he kenties nähneet ja aistineet isovanhempiensa tai heidän vanhempiensa tuskan? Omia kokemuksia tuskin vielä on. Joka tapauksessa eutanasia on kansalaisaloitteenkin perusteella joskus käsiteltävä eduskunnassa.

Asian käsittelyyn sisältyy paljon suuria tunteita ja myös tekopyhyyttä. Onko esimerkiksi elvytyskielto vain peitelty eutanasia? Miten se käytännössä eroaa eutanasiasta? Se saattaa vain olla pitkäkestoisempi ja kivuliaampi kuin varsinainen eutanasia.

Nyt sitten keskustellaan saattohoidosta, joka oikeus pitäisi kirjata lakiin. Lukuisien esimerkkien valossa miltä tahansa lainsäädännön alueelta voidaan todeta, että laki sinänsä ei turvaa mitään. Onko yhteiskunnalla varoja valvoa jokaista saattohoitopotilasta 7/24? Jos hoitoa ei valvota, niin seurauksena on budjettisäästöistä johtuva heitteillejättö! Terveydenhuollossa laki sallii heitteillejätöstä yleensä vain sakkorangaistuksen, joka on halvempi vaihtoehto, kuin varsinainen saattohoito.

Jos sitten tarkastellaan yhteiskunnan kannalta isoa kuvaa, niin eutanasia toisi suuria säästöjä talouteen. Tämä on etenkin ajankohtaista nyt, kun suuret ikäluokat alkavat tulla elinkaarensa loppumetreille. Meitä pelottaa yhä enemmän joutuminen ”kunnan elätiksi”, kuten ennen sanottiin. Silloin vanhuksia huutokaupattiin julkisesti. Soteuudistuksessa näyttää nytkin olevan huutokauppa käytössä. Kutsutaanpa kilpailuttamista millä nimellä tahansa!

Kotihoito on myös agendalla. Esimerkit kuitenkin kertovat karua tarinaa siitä, että kodeista on muodostunut vankiloita, joissa hoitajat käyvät moikkaamassa, jos ehtivät. Laitoshoito on kallista ja sielläkin on resursseista pulaa. Potilaat ovat kuitenkin silmien alla ja omaiset voivat puolustaa heidän oikeuksiaan. Kotona ollaan poissa silmistä ja poissa mielestä. Valittaminen on vaikeampaa, koska sitä ei voi tehdä kasvotusten. Kotihoidossa on erinomaisen välttämätöntä saada aikaan portti suoralle palautteelle!

Eutanasia on kuitenkin jokaisen viimeinen henkilökohtainen päätös testamentin lisäksi. Ilmeisesti tästä syystä on otettu sama laki eutanasian vastustajien käyttöön. Onko ihminen täysissä ruumiin ja sielun voimissa tahtoessaan eutanasian? No ei varmasti! Entä jos elvytyskieltoon lisättäisiin mahdollisuus eutanasiasta? Sitten varmaan kysyttäisiin, onko elvytyskielto tehty täydessä ymmärryksessä?

Vähemmälle huomiolle tässä on jäänyt niiden kokemusten selvittäminen, joita on saatu niissä maissa, joissa eutanasia on ollut sallittua. Nythän tällä selvästi rahastetaan, kun Suomestakin on käytävä ulkomailla kuolemassa. Paradoksaalista on, että ennen piti abortitkin käydä tekemässä ulkomailla. Mikä ero siis on abortilla ja eutanasialla? Ulkopuoliset tekevät molemmat.

Kommentit pois päältä artikkelissa Eutanasia

Sääntösuomen juuret

Sääntösuomi-ohjelma perkaa suomalaisia sääntökukkasia jäävuoren huipulta alaspäin. Kukaan ei ole koskaan tutkinut, mistä kaikki on saanut alkunsa, eikä sitä oikein helppoa ole tieteellisesti tutkiakaan. Valistuneita arvauksia voi sen sijaan esittää.

Kun Suomi oli sotinut ja väärin perustein joutunut maksamaan sotakorvauksia, kansa taisteli yhtenä joukkona tämän maksuongelman kanssa. Sotakorvausten päättymisen kunniaksi pidettiin Helsingin messuhallissa 23. syyskuuta 1952 suuri juhla.  Sotakorvaussuoritusten päättyminen vapautti Suomen suuresta taloudellisesta taakasta, mutta urakan päättyminen oli vähintään yhtä merkityksellinen henkinen kysymys. Suomalaiset tunsivat saaneensa aikaan jotakin hyvin konkreettista, joka oli muutakin kuin käsin kosketeltavaa.

Sodan ja sotakorvausten vaikutuksesta yksityinen kulutus laski lähes neljänneksen. Vuoteen 1955 asti Suomessa oli voimassa hinta- ja palkkasäännöstely. Koko toisen maailmansodan ja sotakorvausajan voimassa ollut hinta- ja palkkasäännöstely päättyi, kun eduskunnan määrävähemmistö oli vuoden 1955 lopussa estänyt sen jatkumisen lykkäämällä niin sanotun valtalain voimaantulon seuraavien vaalien jälkeiseen aikaan.

Säännöstelyvaltuuksien päättyminen kiristi työntekijöiden, työnantajien ja maataloustuottajien tulopoliittisia ristiriitoja. Palkkojen nostamista vaadittiin, kun vuoden 1956 alussa korotettiin asuintalojen vuokria 25 % sekä maitotuotteiden ja monien muiden tuotteiden hintoja niin, että elinkustannusindeksi nousi tammikuun aikana 101 pisteestä 104 pisteeseen ja uhkasi nousta edelleen seuraavina kuukausina.

SAK:n puheenjohtaja Eero Antikainen hahmotteli palkkavaatimukseksi vähintään 6 prosentin korotuksen tuntipalkkoihin. SAK:n kommunistien vaatimukset olivat suurempia. Työnantajille esitettiin vaatimus 15 markan korotuksista. Työnantajat eivät hyväksyneet markkaperusteista korotusta ja pitivät vaatimusta liian suurena, vaikka ymmärsivätkin palkankorotusten tarpeen. Neuvottelut päättyivät 6. helmikuuta tuloksettomina. Tämä johti yleislakkoon, joka alkoi 1. maaliskuuta 1956.

Yleislakko oli alku tulevalle kehitykselle, jossa kolmikanta alkoi päättää Suomen tulevaisuudesta osittain ohi eduskunnan. Kokoomus joutui pitkäksi aikaa oppositioon ja maata hallitsivat tiheään vaihtuvat punamultahallitukset. Koska kyseessä oli myös maatalouspuolen etu, alkoi yhteisen hyvän jakamiseksi sulle-mulle-huutokauppa. Kun toinen puoli sai jotain hyvää yhteisesti pussista, piti myös toisen puolen saada. Vasemmisto ja ay-liike vauhdittivat omia vaatimuksiaan kaikilla mahdollisilla lakoilla.

Sosiaaliturvan uudistaminen alkoi koomisella tavalla 1960-luvun alussa. Suomi-Ruotsi maaottelua käytiin monilla eri alueilla ja sosiaaliturvankin osalta tavoitteena oli saavuttaa Ruotsin taso. Nopein keino tähän pääsemiseksi oli ryhtyä kääntämään ruotsalaista lainsäädäntöä suomeksi ja nuijimaan sitä läpi Eduskunnassa. Kiire oli niin kova, että alkuperäisissä käännöksissä oli huvittaviakin käännösvirheitä, joita sitten korjailtiin jälkeenpäin.

Sääntösuomen rakentamisessa oli kuitenkin pari merkittävää valuvikaa. Koska verotulojen ennustaminen tilastollisesti oli hyvin hankalaa ja palkkojen ennustaminen sen sijaan melko helppoa, kasattiin sosiaalipuolen kulut yritysten maksettavaksi ja palkkasidonnaisiksi. Tällaiset verot, joita maksuiksi kutsuttiin, kiersivät sitten Valtiovarainministeriön kautta. Verovertailuissa näitä ei vieläkään katsota veroiksi ja se vääristää kansainvälisiä verovertailuja.

Toinen valuvika syntyi siitä, että kun kansantalouden sisäiset tulonsiirrot kasvoivat, jakohommaan ja valvontaan tarvittiin yhä lisää väkeä. Tässä vasemmistolaiset olivat julkisella sektorilla valppaina ja osasivat ottaa suurimman siivun uusista työpaikoista. Vuosien saatossa tämä johti siihen, että työpaikkojen puolustamiseksi piti luoda yhä uusia sääntöjä. Ne puolestaan edellyttivät yhä uusia valvojia ja niin käynnistyi lumivyöryilmiö. Suhteessa populaatioon, Suomessa on nyt enemmän väkeä julkisella sektorilla, kuin missään muualla. Näin on saatu aikaan itse itseään täydentävä Sääntösuomi!

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Sääntösuomen juuret

WP Login