Posts Tagged ‘digitalisaatio’

Olisiko aika siirtyä digidemokratiaan?

Demokratian alkuaikoina vakuuteltiin demokratian olevan yhteisten asioiden hoitamista. Nyt kuitenkin alkaa vahvasti näyttää siltä, että jakovarat on käytetty loppuun, eikä ole varaa nostaa panoksia antamalla kansalaisille vaikkapa ilmaisia asuntoja ja autoja. Yhteisten asioiden hoitaminen on huomaamatta muuttunut omien ja sidosryhmien asioiden hoitamiseksi. Tätä voisi kutsua vaikkapa rakenteelliseksi korruptioksi?

Toki on myös muistettava, että demokratioitakin on vähän joka lähtöön. Jokainen maa on muokannut omia demokratioitaan kansallisten halujen ja kykyjen mukaisesti. Sotien jälkeen kommunismin pelko vaikutti eri maissa demokratian kehitykseen. Nyt ääripäissä voivat olla vaikkapa Sveitsin torikokoukset ja Unkarin ja Puolan demokratiat. Venäjä ei edes yritä vakuutella ketään demokraattisuudestaan.

Suomessakin on omanlaisensa demokratia. Valtuustoihin ja eduskuntaan mennään puolueiden hyväksymillä mandaateilla. Puolueet valitsevat jäsenistöstään ehdokkaat ja sitten tukevat omia suosikkejaan. Päälisin puolin se näyttää hyvin demokraattiselta, mutta äänestäjän kannalta epäilyttävältä. Ovatko ehdokkaat parhaita saatavilla olevia? Jos joku yksittäinen pääsee vaikkapa valtuustoon sivuraiteelta, niin hän on aika voimaton.

Presidentinvaalit ovat suorat kansanvaalit. Niissä ainakin Väyrynen on todistanut, että hän sai kannatuskorttiäänestyksessä riittävästi väkeä taakseen. Näin hän voi asettua ehdokkaaksi ties kuinka monetta kertaa ja hajottaa melko perusteellisesti vanhan tai siis nykyisen apupuolueensa pakkaa.

Jotenkin pitkään demokratiaa eri maissa seuranneena alkaa näyttää siltä, että demokratian kliimaksi alkaa olla ohi (Trump, Brexit, jne.)ja on seurannut väljähtymisvaihe, josta populismi ottaa kaiken irti. Demokratian voisi pelastaa ainoastaan se, että neljän vuoden mandaattia jotenkin löysättäisiin ja kansalaisille annettaisiin enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin. Nythän tahtoo olla niin, että annetut vaalilupaukset unohdetaan, kun on äänten laskennan jälkeen nukuttu yön yli ja annetulla mandaatilla tehdään sitten se, mitä puoluetoimistoista sanellaan.

Demokratian saattaminen takaisin arvoonsa vaatii uudenlaista lähestymistä kansanvaltaan. Kansalle pitää antaa oikeus ilmaista mielipiteensä riittävän kuuluvasti ONLINE! Digitalisaatio antaa tähän hyvät mahdollisuudet. Neuvoa-antavia äänestyksiä voitaisiin helposti ja nopeasti suorittaa netissä. Somessahan poliitikot saavat jo muutenkin kuulla kunniansa, mutta koska ne ovat yleensä yksittäisiä mielipiteitä, niistä ei sen kummemmin välitetä.

Tällaiset nettiäänestykset ovat kuitenkin kauhistus puolueille, koska ne rajoittavat puolueiden valtaa. Niitä on vastustettu kaikenlaisilla tietosuoja- yms. syillä. Tämä on vähintäänkin hätävarjelun liioittelua. Meillähän on nyt sivustoja, joissa voi tehdä aloitteita, kun saa 50 000 kannattajaa, meillä on kanta.fi, hyvis.fi, pankkiasiat hoituvat jopa mobiilisti jne. Kaikki puolustelut neuvoantavasta äänestyksestä ovat pelkkiä tekosyitä.

Niin viranomaiset kuin poliitikot huutavat kaikki digitalisaation käyttöä kaikkeen mahdolliseen, joten miksei sitten siirrytä myös demokratiassa tälle vuosituhannelle ja oteta käyttöön digidemokratia?  Eduskunnalle omat sivut, joissa kansa voi ottaa kantaa eduskuntasirkuksen ohi. Samoin kunnille, ettei tule jatkuvalla syötöllä suuria ja kalliita päätöksiä yhden äänen enemmistöllä. Kompromisseilla vesitetyille päätöksille pitää saada juu tai ei myös kansalta, joka kaiken maksaa!

Lenin sanoi aikoinaan Neuvostoliittoa perustettaessa, että valta ei kuulu kansalle, vaan se kuuluu eliitille. Nykyinen demokratia alkaa kaikissa demokratioissa näyttää Leninin ennustuksen toteutumiselta.

Kommentit pois päältä artikkelissa Olisiko aika siirtyä digidemokratiaan?

Kasvotonta palvelua

Sotien jälkeen naapuritalossa asui vanhahko mieshenkilö yksinään. Joka vuoden ensimmäinen arkipäivä hän otti piirongin laatikosta pankkikirjansa ja meni pankkiin. Pankissa pankkineidin oli laskettava tiskille hänen säästönsä pennilleen. Kun hän näki, että rahat olivat tallessa, hän palasi kotiin ja laittoi pankkikirjansa takaisin piirongin laatikkoon. Silloin palvelulla oli kasvot. Silloin pankillakin oli kasvot.

Sitten 80-luvulla Suomessakin päätettiin, että on aika siirtyä teollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan. Silloin myös oletettiin, että ihminen palvelee ihmistä. Ei mennyt kovin pitkään, kun ihmiskasvot tulivat palveluissa liian kalliiksi ja alettiin siirtyä digiaikaan. Kasvot alkoivat häipyä palveluista ja kehitys pudotti myös suuren joukon ihmisiä digipalvelujen ulkopuolelle. Kelan tutkimuksen perusteella on syytä epäillä, että jopa yli 2 miljoonaa suomalaista on tavalla tai toisella digipalvelujen ulkopuolella? Kun kasvollistakaan palvelua ei ole monilla aloilla, niin suuri joukko ihmisiä on palveluiden ulkopuolella.

Näyttää siltä, että siirryttiinkin savupiippuyhteiskunnasta ja vanhoista kunnon palveluista huononevien palveluiden suuntaan. Nyt ei ole pankeissa tiskejä, ei ole pankkineitejä, eikä ole monissa pankeissa enää käteistä rahaakaan. Pankit pelästyivät ja pelastuivat 1990-luvun lamasta vähentämällä kasvoja ja tiskejä. Nyt ne keulivat digitaalisilla palveluilla, joita suuri osa vanhenevasta väestöstä ei pysty hyödyntämään tai vain hyvin vähäisessä määrin.

Kirjauduin vakuutusyhtiön nettisivuille. Ei ollut yllätys, että oikeassa alakulmassa oli chattiruutu. Sen sijaan yllätyin, kun siinä ruudussa luki: Olen chattirobotti. Esitä minulle yksinkertaisia ja selkeitä kysymyksiä. Palvelut eivät ole ainoastaan muuttuneet kasvottomiksi, vaan ne ovat muuttuneet myös maksullisiksi. Maksullisia palvelunumeroita kyllä löytyy jokaiselta kotisivulta. Kun soitat joku robotti vastaa: jos haluat palvelua suomeksi, paina #1. Jos haluat teknistä palvelua paina… Kun sitten löydät palvelun, jota haluat: Olet jonossa sijalla #5. Ja mittari tikittää euroja yhtiön kassaan.

Nyt onkin markkinatalouden paikka näyttää toimivuutensa. Tässä tilanteessa pitäisi yritysten löytää markkinarako tai myyntivaltti. Olisiko se mahdollisesti kasvollinen ja ystävällinen palvelu? Jospa kuluttajat haluaisivat vaikkapa maksaa hieman siitä kasvollisesta palvelusta? Mikä on se ensimmäinen yritys, joka uskaltaa testata teorian toimivuuden? Digi digi minne hävisi se palveluyhteiskunta? Ja sitten vielä ihmetellään, minne ovat hävinneet työpaikat!

Viimeisimpien tutkimusten mukaan digitalisoinnin mukana häviävät työpaikat korvautuvat monin verroin uusilla työpaikoilla. Joka uskoo tämän väitteen ilman todellista näyttöä, niin katsokoon tutkimusten tekijöiden taustoja. Olisivatko mahdollisesti omat lehmät ojissa?

Kommentit pois päältä artikkelissa Kasvotonta palvelua

Mikä on lehdistön tulevaisuus?

Ammoisista ajoista lähtien on some day tarkoittanut ”jotain päivää” tulevaisuudessa. Nyt kuitenkin sanoille on tullut uusi merkitys #someday. Se tarkoittaakin somepäivää. Some päivä ei ole mikä tahansa päivä, vaan se on joka päivä. Some on tullut ja se elää valtoimenaan ja syytää eetteriin myös täysin huuhaata.

Tulevaisuuden tutkimuksessa pyritään arvioimaan megatrendejä, trendejä ja heikkoja signaaleja. Kun some oli vielä heikko signaali, sille ei osattu oikein asettaa selkeitä rajoja. Nyt, kun se on megatrendi, sen hillitseminen on käytännössä mahdotonta. Sitä käyttävät terroristit, tiedustelupalvelut, tietovuotajat jne. Somessa olevan tiedon varmistaminen on vaikeaa ja siksi kaikenlaiset trollit ja muut väärän tiedon levittäjät mellastavat Internetissä mielin määrin.

Miten lehdistö asemoituu tähän uuteen tilanteeseen. Onhan niinkin, että meillä Suomessa on pitkät perinteet itsesensuurista neuvostoaikojen perintönä. Tätä jatkui niin pitkään, että perimä vaikuttaa vieläkin. Päivälehdet trollaavat, ehkä tiedostamattaankin, jopa päivittäin. Lehdissä julkaistaan kaupungin, kuntien ministeriöiden jne. viranomaistahojen tiedotteita juurikaan niitä arvioimatta. Toisin sanoen samaa tavaraa, jota julkaistaan somessa 24/7.

Siitä huolimatta, että taloudelliset paineet ovat kovat, lehdistöllä ei liene muuta mahdollisuutta, kuin palata takaisin sen alkuperäiseen tehtävään eli kolmanneksi valtiomahdiksi. Monissa asioissa tosin on vastapuolena raha eli pitää aavistella mainostajien mielipiteitä ja harjoittaa sen kaltaista itsesensuuria. Lukijoiden tilausmaksut eivät pidä lehdistön taloutta yllä. Siihen tarvitaan mainostuloja.

Nyt on kuitenkin myös niin, että myös mainokset siirtyvät nettiin kaikenlaisten luettujen blogien kylkiin. Se tulee entisestään vaikeuttamaan lehdistön asemaa. Toinen puoli lehdistöä ovat iltapäivälehdet, jotka elättävät itsensä näyttävillä lööpeillä. Niillä tuntuu omalla strategiallaan olevan melko tukeva lukijakunta.

Huhuja liikkuu myös siitä, että ilmaiset kaupunkilehdet ovat kasvattaneet suosiotaan etenkin eläkeläisten joukossa. Päivälehtien tilaajamaksut kun ovat jo kovin korkeita ja pienillä eläkkeillä niihin ei ole varaa. Niitä selataankin enimmäkseen kahvioissa ja kuppiloissa. Joskus sotien jälkeen ehkä 1950-luvulla, liikkui kaupungilla huhu, jonka mukaan Ossi Kivekäs on ostanut Etelä-Suomen Sanomat, maksoi kuulemma vain pari markkaa, kun oli irtonumero.

M ikä sitten kiinnostaa tulevaisuuden lukijaa? Nyt näyttäisi olevan trendiksi muodostumassa viranomaisten salaiset päätökset eli todellisten perusteiden peittely. Nyt näyttäisi olevan esillä eteläisen kehätien linjaus, joka on noin 100 miljoonaa vanhaa vaihtoehtoa kalliimpi. Julkinen sana ei ole selvittänyt asiaa. Sen sijaan samanlainen pienemmän mittakaavan päätös keskustan katujen hoidosta on saanut aikaan melkoisen pörinän.

Isommassa kuvassa selitystä ja analyysiä kaipaa myös valtakunnan talous. Miksi Suomessa on maailman korkeimmat sisäiset tulonsiirrot. Miksi Suomi on niin kallis? Miksi emme pärjää maailman markkinoilla, vaan vientimme laskee koko ajan? Kysymyksiä riittää, mutta vastauksia ei tule. Onko lehdistökin joutunut rakenteellisen korruption motittamaksi?

Kommentit pois päältä artikkelissa Mikä on lehdistön tulevaisuus?

WP Login