Posts Tagged ‘avoimmuus’

Vaihtoehtona konserni?

Konsernirakenne alkoi vakiintua kuntayhteisöissä käyttöön 1990-luvulla. Sen loppuvuosina konsernien rakentelu kunnissa suorastaan räjähti. Samaan aikaan valtio säästösyistään alkoi siirtää omia tehtäviään kunnille. Valtio pyrki kompensoimaan näitä rahoituksellaan, mutta eihän säästöjä synny, jos kaikki olisi kompensoitu täysin.

Mielenkiintoista tässä operaatiossa on se, että kaikki päätöksien tekijät istuivat kuntien valtuustoissa ja hallituksissa. Tämä on loogisesti ajatellen jotenkin ristiriitaista, kuntien luottamusmiehet päättävät itse lisätä kuntien kustannuksia. Pääarkkitehti hommassa oli silloinen pääministeri Paavo Lipponen. Siirtoja tehtiin ja konserneja rakennettiin niin kovalla kiireellä, että julkisen hallinnon avoimuus siirtyi suoraan osakeyhtiölain liikesalaisuuksien piiriin. Konserneissa kyse lienee piilottaa suorien verojen korotukset osakeyhtiöiden tuotoilla? Vastassa on kuitenkin avoimen sektorin kilpailu!

Vaikeaksi tällaisen yhtälön tekee myös se, että mahdolliset valitukset osakeyhtiöistä on tehtävä maksullisiin käräjäoikeuksiin. Jos ne olisivat kuntien omia tehtäviä, niin valitustiet olisivat täysin toiset. Aina vain mutkikkaammaksi tilanne muuttuu, jos sotessa ryhdytään yhtiöittämään sairaanhoitoyksiköitä. Minne silloin valitetaan ja kuka valvoo osakeyhtiöiden toimintaa?

Kuntien täysin omistamien osakeyhtiöiden asema on monessa muussakin mielessä hyvin kyseenalainen. Ensinnäkin niillä saatetaan vaarantaa kilpailua yksityisten yhtiöiden kanssa. Kilpailuviranomaiset valvovat tilannetta, mutta on runsaasti esimerkkejä siitä, että prosessit ovat liian pitkiä ja usein myös kalliita. Kun on kyse osakeyhtiöstä, niin silloin maksetaan voitoista myös verot. Kunnat eivät ole verovelvollisia, joten jos tehtävät hoituisivat kunnan omana toimintana, vältyttäisiin veroilta.

Veroja voidaan tietysti kiertää, kuten ulkomaiset yhtiöt tekevät eli konsernipankilla ja sen perimillä ylisuurilla koroilla. Näinhän tehdään myös Lahdessa. Useimmissa tapauksissa menestyvät yritykset saisivat lainaa suoraan pienemmillä koroilla, mutta silloin verot olisivat suuremmat ja osingot pienemmät. Sitten on konserniyhtiöitä, joille ei pitäisi konsernipankista antaa luottoja ollenkaan, koska konkurssissa kaupunki eli veronmaksajat kantavat tappiot. Onko kukaan missään laskenut hyötyjä?

Merkittävin Lahden konserniyhtiö on Lahti Energia ja sen tytäryhtiö LE-sähköverkko Oy. Sähkönsiirto on alueellinen monopoli, jota valvoo Energiavirasto. Tilanne mutkistui sähkönkäyttäjien kannalta, kun sähkö vapautettiin kilpailulle, mutta sähkönsiirtoa ei. Syntyi tilanne, jossa sähkön myynnin tappioita oli mahdollista kompensoida siirtohintoja nostamalla. Kun tähän yhtälöön vielä ympättiin kaapelointivelvoite, niin Energiavirasto on kyllä aika pahan paikan edessä. Ollaan tilanteessa, jossa sähkönkäyttäjät eri puolilla maata ovat täysin eriarvoisessa asemassa.

Lahdessa LE-sähköverkko Oy ei ole itsenäinen yhtiö, kun kaikki sen hallituksen jäsenet ovat Lahti Energian toimihenkilöitä? Yhtiön on siis eräänlainen kumileimasin, jonka tarkoituksena lienee pönkittää emoyhtiön taloutta? Tytäryhtiön tuotot olivat 2013 7,2 milj., 2014 6,2 milj., 2015 3,5 milj., 2016 7,6 milj. ja 2017 9,3 milj. Vuoden 2015 jälkeen yhtiön tulos on siis parantunut n. 60 %. Tästä voisi päätellä, että suurimmat investoinnit on tehty 2013 – 2015 ja loppu on sitten siirtohinnoittelun kerman kuorintaa, jonka avulla yritetään välttää kaupungin kalliiden rakenteiden uudistaminen.

Jotta ahneus ei loppuisi tähän, niin siirryttiin rankaisemaan erityisesti sähkölämmitteisiä omakotitaloja tehomaksuilla. Tämä on vähintäänkin kaksinaismoraalista, koska ihmisiä suorastaan houkuteltiin käyttämään sähkölämmitystä. Sellainen perustelu, että tällaisissa rakennuksissa voidaan säännellä kulutushuippuja, on todella kuluttajien pitämistä tyhminä! Kyllä se on pakkasherra, joka sen huipun määrittelee. Vähän tietysti helpottaa, jos ei lämmitä saunaa kovilla pakkasilla!

Kommentit pois päältä artikkelissa Vaihtoehtona konserni?

Julkiset osakeyhtiöt

Kunnat ovat kiihtyvällä tahdilla rakentaneet ns. kunnallisia osakeyhtiöitä. Näistä on sitten muodostunut kuntakonserneja. Yhtiöittämisen taka-ajatuksena ovat ilmeisesti olleet mahdollisesti syntyvät säästöt. Säästöjen tai tappioiden syntyminen ei ole kuitenkaan ollut veronmaksajien nähtävissä. Tästä on pitänyt huolen osakeyhtiölain liikesalaisuuskäytäntö.

Säästöjen syntyminen on ollut myös kyseenalainen siksi, että yleensä henkilökunta on siirtynyt uuteen osakeyhtiöön vanhoina työntekijöinä. Miten vanha henkilökunta voisi yhtäkkiä muuttua uuden nimen alla tehokkaaksi ja voittoa tuottavaksi? Nyt on nähtävissä esimerkkejä, että tehokkuutta ja markkinointiosaamista ei ole löytynytkään. On myös nähty, että kunnallinen kunnia ei anna yhtiöiden mennä konkurssiin. Ne ajetaan alas ja veronmaksajat maksavat viulut.

Edellä olevista asioista on julkisuudessa keskusteltu jonkin verran, mutta osakeyhtiölakiin ei ole saatu tarvittavia muutoksia. Eräs asia on tässä keskustelussa jäänyt kokonaan vaille huomiota. Julkisen vallan toimintoja ja toimijoita on mahdollisuus haastaa oikeuskanslerin, oikeusasiamiehen ja hallinto-oikeuden kautta käytännössä ilmaiseksi. On luotu kokonainen oikeudellinen järjestelmä, joka tutkii mahdolliset väärinkäytökset ja avoimuuden puutteet. Toki rangaistus on vain pään silitys ja ankarimmillaan vastakarvaan.

Kun kaikki kunnan toiminnot on sitten siirretty osakeyhtiöihin, niin niissä ne ovat sitten piilossa. Kansalaisten perustuslailliset oikeudet hävitetään, eikä edellä mainittuihin instituutioihin ole enää mahdollista valittaa. Osakeyhtiön toiminnasta voi valittaa kuluttajaviranomaisille tai tehdä tutkintapyynnön. Kun poliisia on rajusti saneerattu, niin he tutkivat, jos tutkivat ja syyttäjä syyttää, jos syyttää.

Haasteen antamiseen osakeyhtiölle ei tavallisella kansalaisella ole juuri varaa. Tuhansien tai jopa kymmenien tuhansien käräjäkulut eivät juuri houkuttele haastamaan yhtiöitä käräjille. Onko tämä kehitys tarkoitushakuista ja tarkoitettu kaventamaan nimenomaan demokraattista päätöksentekoa. Demokratia ei ole läpihuutojuttu ja se on joskus päätöksentekijöille kiusallista.

Tilanne muuttuu entistä hankalammaksi, kun soteuudistuksen myötä koko terveydenhuollon kenttä yhtiöitetään. Yksityisen puolen yleinen hoitotason tarkastelu kuuluu AVI:lle, mutta kaikki muu on vain osittain kuluttajasuojalain alaista toimintaa. Käytännössä asia on kuitenkin niin, että yhteiskunnallisten terveydenhoitoyhtiöiden toiminnasta voi ainoastaan tehdä ilmoituksen poliisille tai ryhtyä itse käräjöimään.

Nykyisellä oikeusjärjestelmällä ei vain taida olla osaamista tällaisissa kysymyksissä, kun valelääkäritkin aiheuttavat melkoista pään vaivaa. Miten käy nykyiselle potilasasiamiesjärjestelmälle? Mihin tarvitaan sitten hallinto-oikeusjärjestelmää, kun koko julkinen hallinto on yhtiöitetty? Mihin kansalainen voi yhtiöittämisen jälkeen valittaa hoitovirheistä? Mitkä ovat kansalaisten perustuslailliset oikeudet yhtiöittämisen jälkeen?

Asiaa on syytä pohtia myös tulevien yhtiöiden ja etenkin nykyisen henkilökunnan osalta. Mikä on tällaisen terveydenhoito-osakeyhtiön oikeudellinen asema ja mikä on sen henkilökunnan oikeusturva ja korvausvastuu? Entä sitten myös työehtosopimukset ja nykyisten voimassaolo? Siirtyminen kahden kerroksen järjestelmästä yhtenäiseen järjestelmään, on kannatettavaa. Asioita on kuitenkin vielä paljon auki, eikä vähiten perustuslaillisia!

Kommentit pois päältä artikkelissa Julkiset osakeyhtiöt

WP Login