Bakteerit ja terveys


Ihmisen suolistossa elelevät bakteerit ovat nisäkkäiden evoluution kannalta välttämättömiä. Sika on erinomainen esimerkki suolistobakteerien tärkeydestä. Sika voi syödä ihan mitä tahansa, eikä sapuskastaan sairastele. Vuosituhansia siat ovat syöneet Suomessakin mm. ruoan tähteitä. Sitten iski täällä taas kerran hygieniavimma ja ruoantähteiden syöttäminen sioille kiellettiin. Suurin kärsijä tässä kiertotalouden helmessä oli Puolustusvoimat.

Ihmisen suolistossa tärkeitä ovat maitohappobakteerit. Eri muodissaan niitä on ollut käytössä vuosituhansia eri puolilla maailmaa. Täällä pohjoisella pallonpuoliskoilla maitohappobakteerien lähteitä ovat olleet mm. maito, hapanjuureen tehty leipä, hapankaali ja suolakurkku. Hapankaali ei ole meillä yhtä yleinen kuin Saksassa ja Itä-Euroopassa. Hapankaali oli kuitenkin merenkulkijoille elinehto. Se nimittäin maitohappobakteerien lisäksi sisälsi C-vitamiinia, jolla torjuttiin pitkillä merimatkoilla keripukkia.

Kaupungistuminen ja teollinen vallankumous aiheuttivat sen, että hapattamalla ja juuriin tekemällä edellä mainitut elintarvikkeet ryhdyttiin valmistamaan nopeammilla tavoilla. Leivontaan ratkaisu oli hiiva, jolla taikina saatiin paistovalmiiksi nopeasti ja ilman suurta vaivaa – teollisesti. Kaupassa on herkkukurkkuja ja suolakurkkuja. Herkkukurkkujen valmistukseen käytetään etikkaa ja sokeria, jolla saadaan käyttäjän makuaisti helposti huijattua. Suolakurkun valmistus pitäisi tapahtua maitohappojen avulla, mutta mene ja tiedä. Hapankaalin kanssa pitää olla varovainen, koska teollisesti valmistettaessa siihen käytetään etikkaa.

Mielenkiintoinen kehitys on tapahtunut Eestissä, jossa hapankaali, hapanleipä ja suolakurkut olivat yleistä ravintoa Neuvostotaikana. Silloin oli 2-tyypin diabetes melko tuntematon käsite. Nyt 2000-luvulla se on räjähtänyt Eestissä käsiin. Valmisruoat ja roskaruoka eivät sisällä tarvittavaa maitohappobakteerien määrää, joten yhteys diabetekseen on aika ilmeinen. Toki asiasta löytyy tutkimustakin.

Maitohappobakteeri, mistä sitä sitten saadaankin, kiinnittyy suolen sisäpintaan ja tehostaa suoliston omien bakteerien toimintaa. Yleisin lähde on kuitenkin purkkitavaraa, mutta maku ei kyllä pärjää leivälle, kurkulle ja hapankaalille. Ulkomaanmatkoille purkkitavaraa voi ottaa mukaan ja kokeilla toimiiko se paikallisessa bakteeriympäristössä. Luonnollisesta ravinnosta saatu maitohappobakteerikanta on kuitenkin todistettu toimivaksi vuosituhansien saatossa. Pillerit ovat kovin nuori, mutta Mooses on Mooses ja bisnes on bisnes!

Hapanjuureen leipominen on perinteisesti siirtynyt suvussa äidiltä tyttärille, mutta viime vuosikymmeninä ketju on alkanut pätkiä. Etelä-Suomen Sanomien ruokalassa järjestettiin 11.5. lauantaina perinnettä elvyttävä koulutustilaisuus. Osallistujista vain kolme oli miehiä, mutta tasa-arvoisuuden vuoksi voisihan leipomisperinne siirtyä myös isiltä pojille – eikö? Asiasta ei varsinaisesti keskusteltu, mutta itse koin osallistumiseni nyrkin puimisena teollisuudelle. Jos ette valmista meille juureen leivottuja leipiä, niin sitten leivomme leipämme itse!

Kommentit pois päältä artikkelissa Bakteerit ja terveys

Potilaan hoitoketju

Henkilö kirjoitti nimimerkillä Etelä-Suomen Sanomissa vaimonsa suolistosyövän diagnosointiongelmista. Tarina oli täsmälleen samanlainen kuin minun kohdallani vuonna 2011. Siis 8 vuotta sitten. Silloin perusterveydenhuolto kuului kaupungille, mutta nyt perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito ovat yhtä ja samaa organisaatiota. Tästä huolimatta mitään kehitystä ei ole tapahtunut?

Omalta kohdaltani olen nämä vuodet asiaa ihmetellyt ja tutkinutkin. Ensimmäinen ihmettelyn aihe on, miksi tällaisissa tapauksissa ei oteta verikokeissa syöpämarkkereita, kun kuitenkin otetaan kaikenlaisia muita kokeita? Tulokset voisivat saada jopa keikkalääkärinkin kellot soimaan. Se sijaan otetaan RTG ja ultrat, joissa vain hyvin harvoin jos koskaan suolistosyövät paljastuvat.

Mitkä ovat näiden tapausten ne kuuluisat hyvät käytännöt – vai onko niitä? Jostain syystä ainakin Lahdessa on perusterveydenhuoltoon iskostunut ajatus, että tulee ylemmältä taholta moitteita, jos lähetetään keskussairaalaan TT-kuvauksiin. Kuten kirjoittaja totesi, näin ei todellakaan synny säästöjä. Tällainen toimintamalli lisää paitsi kuoleman riskiä myös valtavasti kustannuksia.

Tällaiset esimerkit kertovat, että pallo ei todellakaan ole kenenkään hallussa. Ainoa tapa löytää säästöjä on tämän hoitoketjun kustannusrakenne selvitettävä potilaan vastaanotolta aina kuntoutukseen asti. Ongelmana tietenkin on, onko osaamista tällaisen kartoituksen tekemiseen? Se näyttää ainakin selvältä, että terveyskeskuksissa ei ole osaamista vaikeiden tautien diagnosointiin. Ainoa ratkaisu tähän pulmaan on lähete keskussairaalaan, jos terveyskeskuksessa menee sormi suuhun.

Lahden kaupungin sairaalassa on RTG-laitteet ja ultra. Pitäisikö myös olla laitteet tietokonekuvauksiin vai käyttää vuokrauspalvelua. Jonot keskussairaalaan saattavat olla liiankin pitkiä. Yhtymää lyötiin kasaan hellurei ja hellät tunteet-meiningillä, joka vain pahensi tilannetta entisestään. Maan hallitus jo totesi sote-uudistuksen liian suureksi kertaprojektiksi ja erosi. Kuntayhtymän hallituskin erosi kunnallisvaalien tuloksena. Nytkin näyttää hallituksessa tulevan muutoksia todennäköisten ministerinimitysten johdosta.

Näinkin suuria maakunnallisia uudistuksia ei tehdä sormia napsauttamalla. Ne tehdään pitkäjänteisellä suunnitelmallisella työllä. Hyvinvointiyhtymässä olisikin jäsenkuntien mietittävä hallituksen kokoonpanoa ainakin kokonaisen vaalikauden ajaksi. Hyvätkään pätkäjäsenet eivät pysty viemään tällaista hanketta maaliin. Osaajia pitäisi etsiä muualtakin kuin Lahdesta. Poliittiset mandaatit eivät saa olla etusijalla. Vain osaaminen aikaansaa tarvittavia säästöjä!  

Kommentit pois päältä artikkelissa Potilaan hoitoketju

Arvon mekin ansaitsemme

Veteraaneja on taas juhlittu arvokkain menoin. On kuitenkin pari ryhmää, jotka ovat jääneet vaille huomiota. Talojen emännät ja sota-ajan kakarat. Sodan aikana talojen emännät pyörittivät tiloja ja pitivät elintarvikehuoltoa yllä. Tuontiruokaa ei maahan saatu, koska Suomi on saari vähän samalla tavoin kuin Krim. Emäntien lisäksi kotitiloillaan olivat lapset, jotka aivan pienestä pitäen joutuivat mukaan talojen töihin kykyjensä mukaan.

 
Separaattorin veivaaminen ja kirnun jynssääminen onnistuin jo hyvin nuoriltakin. Sota-aikana käytössä oli vielä puisia pystykirnuja. Varsinainen veivi oli puinen keppi. Sen päässä oli pyöreä puinen laikka, jossa oli parin tuuman reikiä. Kun sen laittoi tuvan lattialle ja itse seisoi tuvan penkillä, niin ihan kolmevuotiaskin pystyi kirnuamaan voita.

Maatiloilla oli runsaasti kanoja, lampaita, sikoja, lehmiä ja hevosia. Kanojen ruokinta oli muuten mukavaa, mutta mustasukkainen kukko vähän ärhenteli. Rattaitakin pystyi kuljettamaan, kun oli hevoselle ystävällinen. Heinätöissä tarvittiin myös apua. Siellä piti seipäiden nappuloita kanniskella heinän korjaajille. Maatalossa oli kaikenlaista puuhaa ihan pienille lapsillekin. Talot olivat yleensä kaukana toisistaan, joten leikkikavereita ei ollut lähellä. Työ korvasi leikit.


Näiden lisäksi ovat vielä ne naiset, jotka pitivät elintärkeät tehtaat pyörimässä. Käytännössä siis koko sota-ajan ikäluokat ovat veteraaneja ja arvostuksensa ansainneet. Kyllä heillekin pitäisi suoda oma liputus päivä. Emme ole täällä enää pitkään.

Kommentit pois päältä artikkelissa Arvon mekin ansaitsemme

Vappumietteitä – Kansantalous

Vappumietteitä:
Hallitusneuvottelujen yhteydessä käydään taas kovaa vääntöä kansantaloudesta. Kun istuin kymmenien muiden opiskelijoiden kanssa Lappeenrannassa yliopiston auditoriossa kuuntelemassa kansantaloustieteen luentoa, niin minua yli 40 vuotta nuoremmat opiskelijat olivat hipi hiljaa. Päätin sitten esittää professorille kysymyksen. Miksi yhä puhumme itsenäisen Suomen kansantaloudesta (National Economy), kun meillä ei ole omaa valuuttaa eikä täydellistä määräysvaltaa omaan talouteemme? Minua ainakin 15 vuotta nuorempi professori katsoi minua pitkää, keräsi kansionsa ja poistui auditoriosta. Sainkin hänestä vaikutusvaltaisen vihamiehen koko opiskelun ajaksi.
Kansantaloustiedettä on opetettu Suomessa kaikissa yliopistoissa. National Economy käsite on kuitenkin suometettu eli muunnettu suomalaisiin olosuhteisiin sopivaksi. Alkuperäinen teoria perustuu kuitenkin taloustieteeseen maissa, joissa valuutta määräytyy kansainvälisillä markkinoilla ja globaali kilpailu toimii. Suomi on elänyt tätä aikaa vasta vajaat 20 vuotta. EU:n jäsenenä Suomi on ollut reilut 20 vuotta. Tämä on ilmeisesti ollut suurelle osalle valtion virkamiehiä ja taloustieteilijöitä liian lyhyt aika oivaltaa, että vanhat talouden pelisäännöt eivät enää päde.
Hallitusneuvotteluja käytäessä olisi syytä muistaa, että elämme EU:ssa ja globaalissa kilpailussa, jonka ehtoja ei voi päättä kolmikantaisesti. AY-liikkeelle asia on hyvin vaikea hyväksyä, vaikka se ymmärrettäisiinkin. Tästä kertovat viimevuoden lakkopäivät. Kehittyneempien talouksien maissa tällaista ei tapahdu. Suomi voi parantaa omaa talouttaan vain hyväksymällä globaalitalouden reunaehdot. Kreikan esimerkki kertoo, että pitää elää yhteisten sääntöjen mukaan, tai itkeä ja elää.

Lomakkeen yläreuna

Lomakkeen alareuna

Kommentit pois päältä artikkelissa Vappumietteitä – Kansantalous

European Election


In Britain, the European Parliament elections will be a very special situation. After the extension of Brexit, there has been silence about Brexit. There will then be elections of new Parliament members where dozens or hundreds of candidates will travel around the country to obtain voices to become selected meps.

It is their duty to talk to Brexit very vigorously. How do the government and Prime Minister May respond to this? Will they be in front of a completely impossible situation. If the turnout is very high, it should tell that that the whole Brexit has to be canceled. The thing is that when the people are revealed that they have been cheated, the people can change their minds.

Conservatives only have now terrible fear of how to give up. Ministers have left government so that the doors do not stay on their hinges. In Britain, not only does the prime minister’s exchange no longer help, nor does it seem to help the differences within parliament. The new referendum on Brexit is scary, but even more frightening would be new elections.

If Brexit will really take place, the conservative funding base will in great danger. The business world is opposed to Brexit in a rather monotonous way, why finance conservative in next election? As I have already said on many occasions, the Irish DUP does not accept the return of the hard boundary between Ireland. Back Stop is nothing but junk. There is either a hard border or no! There are no technical methods to soften the transnational border.

I look forward with excitement that ITV will make Britain a reality show on the EU election

Kommentit pois päältä artikkelissa European Election

Eurovaalit


Eurovaalit on vähän harhaanjohtava nimitys. Eurostahan ei aikoinaan meillä käyty vaaleja, vaan se päätettiin hallitustasolla. Niin tai näin, niin Britanniassa Euroopan parlamentin vaalit aiheuttavat hyvin erikoislaatuisen tilanteen. Siellä suunnalla on jatkoajan jälkeen oltu kovin hiljaa Brexitistä. Tähän saumaan sitten tulevat vaalit, joissa kymmenet ja sadat ehdokkaat vaeltavat ympäri saarivaltiota hankkimassa ääniä tullakseen valituiksi mepeiksi.

Heidänhän on pakko puhua Brexitiä vastaan tosi ponnekkaasti. Miten tähän vastaavat hallitus, brexiteerit ja pääministeri May? Taitavat olla täysin mahdottoman tilanteen edessä. Jos äänestysprosentti nousee hyvin korkeaksi, sen pitäisi kertoa, että koko Brexit on peruttava. Asiahan on niin, että kun kansalle paljastuu, että heitä on huijattu, niin kansa voi muuttaa mieltään.

Konservatiiveilla on vain hirveä pelko siitä, miten pitäisi antaa periksi. Hallituksesta on lähtenyt ministereitä niin, etteivät ovet meinaa pysyä saranoillaan. Sama meininki on Trumpin hallinnossa. Britanniassa ei vain pääministerin vaihto enää auta, eikä näytä myöskään auttavan ministerienkään erot. Uusi kansanäänestys Brexitistä pelottaa, mutta vielä enemmän pelottavat uudet vaalit.

Jos nimittäin Brexit toteutuu, niin konservatiivien rahoituspohja häviää. Yritysmaailma vastustaa Brexitiä melko yksituumaisesti, miksi silloin rahoitettaisiin konservatiivien ja brexiteerien vaalikassoja? Kuten olen jo aiemmin useasti todennut, Irlannin DUP ei hyväksy kovan rajan palauttamista Irlantien välille. Back Stop eli perälauta on pelkkää roskaa. Siellä joko on raja tai ei ole rajaa! Mitään teknisiä menetelmiä valtioiden välisen rajan pehmentämiseksi ei ole.

Odotan oikein jännityksellä, että ITV tekee Britannia EU-vaaleista reality shown. Sitä kelpaisi katsella täältä kauempaa ihan ilkikurisen mielellään.   

Kommentit pois päältä artikkelissa Eurovaalit

Pekuloontia

Spekulointi on vastakohta jälkiviisastelulle. Spekulointi on eräänlaista tulevaisuuden ennustelua tapahtuneiden asioiden perusteella. Käydyt eduskuntavaalit antavat erityisen aiheen spekuloinnille. Lähtökohtana on se, että vaalit ovat lähes aina puhdasta jälkiviisastelua. Paitsiossa olleet väittävät, että olisivat tehneet kaiken paremmin ja lupaavat vaalilupauksissaan maat ja taivaat.

Pidettyjen vaalien perusteella onkin monia syitä pekuloora. Ensinnäkin naisten määrä kasvoi edustajista liki puoleen. Tästä voivat miehet olla syvästi huolissaan, koska tunnetusti naisten aivokurkiainen on suurempi ja antaa väitetysti monipuolisemman kuvan päätettävistä asioista. Löytävätkö naiset toisensa yli puoluerajojen, vai alistutaanko puoluetoimistojen saneluun. Tämä tulee olemaan erityisen tärkeää soteuudistuksessa, joka on pakko tehdä.

Pekuloontia aiheuttaa myös nuorten suuri määrä. Konkarikansaedustajista suuri määrä jätti vaalit sikseen. Suuri syy ei ollut ehkä niinkään ikä, vaan käytöskulttuurin muuttuminen. Eihän vielä ole saavutettu brittien huutelukulttuuria, mutta asiattomuus on lisääntynyt. Nuorten tulevaisuuden näkymät ovat aika kehnot, koska he joutuvat maksamaan yhteiskunnan velkataakan. Tämä tulisi myös somettajien ottaa huomioon!

Vaalien jälkispekuloinnissa on synnytetty kaksijakoinen Suomi. Ei tosin samanlaisena kuin Britanniassa tai yhdysvalloissa. Edustajissa on sekä säästäjiä että velkaannuttajia. Saavatko uudet edustajat ja erityisesti nuoret, jotka nämä velat tulevat maksamaan, velkaannuttajat kuriin. Yleinen vaaliteema oli, että jätetään jälkipolville puhtoinen maailma. Tämä kuitenkin liittyi vain ilmaston muutokseen, ei niinkään velkaantumiseen. Lopputulos on kuitenkin sama. Pihiseekö henki ilmansaasteiden vai velkataakan johdosta!

Talouden tähtitaivaan merkit ovat nyt hyvin huonossa asennossa. Vaikka Yhdysvaltain ja Kiinan välille syntyisi jonkinlainen kauppasopu, niin Trump tarvitsee suojakilvekseen uusia kohteita ja nyt on EU kohteena. Trump huitelee kuin sokea pimeässä sinne tänne puolustaakseen lupaustaan Amerikka Ensin. Globaalissa maailmassa, jossa nykyisin kaikki liittyy kaikkeen, se ei tahdo onnistua. Pienen viennistä elävän Suomen on siis oltava hyvin tarkkana. Markka takaisin ja Eurooppa hajalle, ei ainakaan meitä palvele.    

Ilman spekulointiakin seuraava vaalikausi tulee vaatimaan verta, hikeä ja kyyneleitä.  

Kommentit pois päältä artikkelissa Pekuloontia

Markka takaisin?

Aika ajoin puolueet haikailevat markkaa takaisin. Toki näissä vaaleissa on muita kiinnostavampia asioita., kuten vaikka metsien käyttö. Markat ja pennit otettiin käyttöön 1865, joten markan historia ei ole kovin pitkä. Markan tie on ollut kuitenkin mutkikas ja kivinen. Markka on ollut sidottuna mm. kultakantaa ja jopa Englannin puntaan. Itsenäisen Suomen hiljalleen käynnistyessä markka kuitenkin sidottiin tiiviisti devalvaatiokantaan!

Jo ennen sotia markka devalvoitiin useaan otteeseen, mutta sotakorvausten tultua maksetuiksi, devalvaatio otettiin Suomen kilpailukykyaseeksi (KIKY). Pitkäaikaiset punamultahallitukset ja kolmikantakonsensus käyttivät säännöllisesti devalvaatiota markan arvon päivityskeinona aina, kun inflaatio oli syönyt kilpailukyvyn vientiyrityksiltä. Asioista päättäville suurille vientiyrityksille devalvaatio oli elinehto. Se oli kuitenkin yksi merkittävä tekijä ehkäisemään pienen- ja keskisuuren teollisuuden syntyä.

Kolmikanta päätti palkankorotuksista ja muista työntekijöiden eduista muiden yritysten päiden ylitse. Pienillä kotimaan markkinoilla toimivilla yrityksillä ei ollut asiaan sanansijaa. Koska valuuttatuloja ei ollut, niin devalvaatiot aiheuttivat vain kustannusten nousua. Suurille vientiyrityksille devalvaatiot olivat elinehto. Kolmikannassa hyötyjiä olivat ay-liike ja suuret vientiyritykset.

Vientiyritykset olivat välinpitämättömiä palkankorotusten ja muiden työvoimakulujen nostoille, koska tiesivät, että devalvaatiot kompensoivat ne aikanaan. Ay-liikkeen neuvottelijat puolestaan tiesivät, että kun devalvaation jälkeen ostovoima laskee, niin he vain levittelevät käsiään. Emme me voi mitään devalvaatiolle, se on Suomen Pankin juttuja. Käsi kättä pesee, voidaan sanoa!

Syksyllä 1967 Koiviston hallitus yritti toista keinoa. Devalvoitiin n. 33 % ja säädettiin hintasulku. Hintasulussa oli kuitenkin porsaanreikä, koska tuontituotteille ei voitu sulkua asettaa. Silloin alkoi kikkailu. Mm. terästä vietiin Ruotsiin ja laiva vaan kääntyi siellä ympäri ja teräkset tuotiin takaisin Suomeen ruotsalaisina tuotteina. Lopulta hintasäännöstely jouduttiin purkamaan tehottomana. Seuraava devalvaation jälkeinen inflaation torjuntayritys oli 1980-luvulla. Silloin ryhdyttiin markan arvoa nostamaan keinotekoisesti. Samalla vapautettiin valuuttalainojen otto ulkomailta.

Markan arvo nousi yli 30 %, jolloin vientikilpailukyky sakkasi pahemman kerran. VATT:n tutkimuksissa kerrottiin, kuinka Suomen Pankissa sanottiin, että saavat vuorineuvokset tulla rukoilemaan polvillaan devalvaatiota. Sitä ei tule! Näin vakuutti myös ministeri Viinanen! Kupla kuitenkin puhkesi ja markka devalvoitiin. Devalvaatiotakaan ei riittänyt ja lopulta markka kellui pelastusrenkaan varassa. Suomi ajautui syvään lamaan. Valuuttalainat liki tuplaantuivat ja yrityksiä meni nurin kuin sieniä sateella. Ensin markka liitettiin European Monetary Systemiin (EMS) ja sitten otettiin käyttöön euro. Suomi heitettiin globaaliin kilpailuun täysin valmistautumattomana ja aseettomana.

Lamassa eivät nämäkään keinot auttaneet, vaan 1990-luvun ensimmäisen puoliskon aikana yksityiseltä sektorilta hävisi reilut puolimiljoonaan (500 000) työpaikkaa. Sitten Nokia alkoi hiljalleen korjata tilannetta. Jälleen VATT:n tutkijat olivat sitä mieltä, että tämä tapahtui pari vuotta liian aikaisin. Hallintohimmeleitä ei ehditty korjata. Huvittavaa oli myös, kun työllisyys alkoi parantua, niin tilastohörhöt ihmettelivät, miksi palkkamäärät eivät kasva samaa tahtia? Työttömät otettiin töihin uusina työntekijöinä ja lähtöpalkalla. Ay-liike tiesi, mutta oli hiljaa?

Ulkomaisen kilpailun rynnistäminen jopa kotimarkkinoille, laittoi tuotekehittelylle uusia paineita. Metsäteollisuudelle valtio oli vuosikymmenet syytänyt miljardeja markkoja tuotekehitykseen, mutta rahat olivat menneet muualle. Jos joku olisi laman alkaessa sanonut, että parinkymmenen vuoden päästä puusta tehdään polttoaineita, tekstiilejä, muovia yms. olisi joutunut pehmeään koppiin. Devalvaatio oli erinomainen tuotesuunnittelun este. Vihreä kulta on valtaamassa asemiaan takaisin, mutta se on nyt erityinen vaaliteema! Ehkä Suomella on vielä toivoa?

Kommentit pois päältä artikkelissa Markka takaisin?

?Onko syytä olla huolissaan?


Teknillisissä oppilaitoksissa lopetettiin rakennusmestarien koulutus 29.3.1996.  Ammattikorkeakouluissa käynnistettiin 20 insinööritutkintoon johtavan suuntautumisvaihtoehdon rinnalle kokeiluluonteisesti 160 opintoviikon tuotantopainotteinen rakennusalan koulutusohjelma, Tutkintonimikkeeksi tuli rakennusmestari (AMK). Väliaikana koulutettiin rakennusinsinöörejä (AMK) joiden tarkoitus oli korvata rakennusmestarit työmailla.

Alan järjestöt näkivät kuitenkin jo tuolloin, etteivät ns. tuotantopainotteiset (TUPA) insinöörit tule korvaamaan työmailla vanhan opetusohjelman mukaista rakennusmestareiden työnjohto-osaamista. Tuolloin rakennusteollisuus ei vielä kiinnittänyt asiaan huomiota, vaikka työmailla jo tiedettiin tosiasia, että AMK-insinöörit ”viihtyvät” työmaiden työnjohtotehtävissä vain lyhyen ajan. Kiersin konsulttina 2000-luvun toisella puolella kymmeniä rakennustyömaita. Vanhoilla mestareilla oli jo silloin huoli tulevaisuuden osaajista.

Uusi rakennusalan työnjohdon koulutusohjelma alkoi syksyllä 2007 kuudessa ammattikorkeakoulussa, mutta perinteinen ja arvostettu rakennusmestarien koulutuspaikka Lahti, ei ollut näiden joukossa. Merkittävää on se, että syksyllä 2007 käynnistyneet työnjohdon koulutusohjelmat ovat täysin uusia ohjelmia. Ne eivät ole entistä teknikkokoulutusta korvaavia opetusohjelmia. Uuden rakennus- ja talotekniikan tuotantojohdon koulutusohjelman, tutkintonimike rakennusmestari (AMK), koostuu 210 opintopisteestä sekä kuuden kuukauden pakollisesta ennakkoharjoittelusta. Lisäksi tutkinnon voi suorittaa myös etänä.

Aiemmassa koulutuksessa vaadittiin 24 kuukauden kokemus rakennusalalta ja koulutus kesti 3 vuotta. Kaksi 4 kuukauden kesälomaa työskenneltiin rakennustyömailla eri tehtävissä.  Rakennusalalta poistuu luonnollisen ikääntymisen vuoksi joka vuosi noin 750–900 alan ammattilaista. Heistä merkittävä osa on toiminut työmaan vastuullisissa työnjohdon ja projektin johtamistehtävissä. Näihin tehtäviin ei käytännöllisesti ole maassamme koulutettu vuoden 2000 jälkeen yhtään henkilöä. Ensimmäiset uudet rakennusmestarit valmistuivat syksyllä 2011.

Rakennettu ympäristömme luo puitteet lähes kaikille toiminnoillemme ja vaikuttaa jokaisen päivittäiseen elämään. Rakennettu omaisuus muodostaa kaksi kolmasosaa kansallisvarallisuudestamme ja on keskeinen osa kulttuuriperintöämme. Tehtyjen tutkimusten mukaan nykyiset rakennusmestarit (AMK) eivät omaa pätevyyttä edes omakotitalojen suunnitteluun. Miten sitten tullaan tulevaisuudessa takaamaan rakentamisen laatu ja rakentamisen perinteen jatkuvuus?

Remonteissa on jo nähtävissä kalliita epäonnistumisia, koska 12 vuoden tauko koulutuksessa katkaisi hiljaisen tiedon siirtymisen sukupolvilta toisille. Erityisesti julkisten rakennusten huollossa tehdyt säästöt kostautuvat nyt miljardiluokassa. Suuri syy näissäkin on osaamisessa, koska ei tunneta vanhoja rakennustapoja ja materiaaleja.

Säästöt näin tärkeässä asemassaa olevien rakentajien koulutuksessa osoittavat päättäjien välinpitämättömyyttä alan vaatimuksista. Kuinka monta kattoa pitää romahtaa ja taloa sortua ennen, kuin koulutuksen rakenne saadaan vastaamaan alan tarpeita?   

Kommentit pois päältä artikkelissa ?Onko syytä olla huolissaan?

Julkisen sektorin tulevaisuus


Julkisen sektorin palveluksessa on n. 600 000 työntekijää eli siis neljännes työssä käyvästä väestöstä. Ennen sanottiin, että leipä on pitkä mutta kapea. Tämä heijastui siten, että julkisen sektorin työsuhteet olivat pitkiä ja vaihtuvuus vähäinen. Tämä merkitsee sitä, että eläkkeelle lähtee aivan lähivuosina runsaasti väkeä.

On arvioitu, että lyhyen ajan sisällä siirtyy eläkkeelle lähinnä kunnilta jopa parisataatuhatta työntekijää. Tämä aiheuttaa suuren ongelman, koska se synnyttää kilpailua työvoimasta yksityisen sektorin ja julkishallinnon välillä. Kilpailua näyttää jo syntyneen, koska valtionhallinnossa yleisin työnimike on erikoisasiantuntija. Palkkataulukoissa ei tällaista nimikettä ole, joten palkat ilmeisesti sovitaan vapaan kilpailun mukaan.

Eläkkeelle lähtevien määrä on kuitenkin lyhyen ajan sisällä niin suuri, että uusien rekrytoinnissa tulee suuria ongelmia. Vaihtoehdotkin ovat vähissä. Jos lähdetään kilpailemaan palkoilla, niin veroäyri joutuu kovaan paineeseen. Toisaalta, jos tämä alkaa haitata yksityisen sektorin kilpailukykyä, niin yritykset alkavat sijoittua edullisempiin maihin. Näin on jo tapahtunutkin, mutta ei välttämättä ole nähty kuin jäävuoren huippu.

Ongelman ratkaisuun ei ole kovin monia keinoja. Digitalisaatio alkaa vaikuttaa pidemmällä aikavälillä, kun käyttäjien taidot lisääntyvät tulevien sukupolvien myötä. Suomen ongelma on kuitenkin se, että digitalisoituminen julkishallinnossa on kuin sillisalaatti. Erilaisia ohjelmistoja on tuhansia ellei jopa kymmeniä tuhansia. Olisi tarvittu keskitetty ohjaus. Tämä johtuu siitä, että hallitukset, eduskunta ja tämä vanha eläkkeelle jäävä virkakunta ei ole aikoinaan tajunnut asiaa. Olisi pitänyt toimia kuten Virossa, joka pääsi hyötymään Suomen ongelmista puhtaalta pöydältä.

Toinen vaihtoehto on nopea rakenteiden purku, jonka poliittinen toteutus näyttää olevan todella vaikeaa. Perinne Suomessa näyttää olevan, että muutoksia tehdään vasta, kun on jo niin sanotusti housuissa. SOTE on tästä erinomainen esimerkki. Väestön siirtyminen suurin joukoin työterveydenhuollosta julkiselle puolella oli tiedossa jo 1990-luvulla. Suhtautuminen oli kuitenkin sama, kuin tähänkin muutokseen eli ei kuulu meidän ikäluokan päätettäviin. Tämä muutos on kuitenkin niin lähellä, että se iskee seuraaviin hallituksiin hyvin kipeästi.

Muutokseen ei riitä pelkkä höyläys, vaan alas on ajettava kokonaisia virastoja. Näitähän meillä riittää, koska monilla aloilla on täysin päällekkäisiä toimintoja EU:n virastojen kanssa. Viro on viisaasti selvinnyt jättämällä tietyt asiat EU:n päätösten varaan. Kaikkein mahtavin paradoksi on nyt julkisuuteen nostettu vanhusten hoito. Isoveli valvoo kaikkea mahdollista, mutta näyttää siltä, että vain muodollisesti. Tämäkin vähäinen valvonta voitaisiin hoitaa digitaalisesti paljon tehokkaammin!


Kommentit pois päältä artikkelissa Julkisen sektorin tulevaisuus

WP Login