Maailmankirjat sekaisin

Tulevaisuutta arvioitaessa kiinnitetään huomiota heikkoihin signaaleihin, trendeihin ja megatrendeihin. Tärkeimpänä lähtökohtana pitkän vuosikymmenien päähän ulottuvat tarkastelun lähtökohtana on arvioida heikkojen signaalien kehittyminen megatrendeiksi. Siihen tarvitaan tarkkaa ja analyyttistä tilastojen arviointia, mutta myös pragmaattista lähestymistapaa.

Poliittisessa päätöksenteossa sen sijaan ei ajatella kuin sen hetkistä puolueen ja henkilökohtaista tilannetta seuraavissa vaaleissa. Monipuoluevaltioissa päätökset tehdään kompromisseina ja tämä yhtälö on demokratian suurin sudenkuoppa. Kompromisseilla rakennetaan pääasiassa kalliita hallintohimmeleitä, joita on erittäin vaikea purkaa. Viro on hyvä esimerkki puhtaalta pöydältä aloittamisesta, jossa on otettu oppia muiden virheistä.

Tällä hetkellä maailmalla tapahtuu paljon ja signaaleja ja trendejä on monissa eri vaiheissa. Nämä ovat poliittisia ja etenkin kauppapoliittisia heikkoja signaaleja on eri puolilla maailmaa. Lisäksi ilmaston muutos on vahvistumassa megatrendiksi, jota poliittiset ambitiot kasvattavat eksponentiaalisesti. Näitä vahvistavat myös eri tavoin ja eri suunnilla autoritääriset johtajat useissa eri maissa.

Ehkä kaikkein merkittävin on kuitenkin Kiinan kehitys kansainvälisillä areenoilla. Kiinan historia ja kiinalainen kulttuuri poikkeavat länsimaisesta kulttuurista kuin yö ja päivä. Yhdysvallat ovat nyt länsimaisen kulttuurin keihäänkärki ja mitä siellä tapahtuu? Nykyinen presidentti saa siellä enemmän tuhoa aikaan kuin yksikään vieraanvallan agentti. Jos Trump äänestetään vielä toiselle kaudelle, niin 2030-luvulla Yhdysvalloista on jäljellä vain savuavat rauniot.

Vaikka tulevat presidentit yrittäisivät palata ajassa aikaan ennen Trumpia, niin kuka enää uskoo Yhdysvaltoihin. EU:ssa tilanne ei ole käytännössä juurikaan parempi. Jäsenmaat ovat eripuraisia keskenään, koska alueella on yli 200 eri kulttuuria eli useita maiden sisällä. Kirsikkana kakun päällä on brexit ja tilanne Espanjan Kataloniassa. Länsimaisen markkinatalouden ja demokratian kohtalo näyttää siis hyvin kilpailukyvyttömältä mallilta johtamaan tulevaisuuden maailmaa.

Siinä missä länsimainen kulttuuri Eurooppa-lähtöisesti on ollut maailman valloittamista, on kiinalainen kulttuuri ja Kiina joutuneet puolustamaan itseään niin lännestä kuin idästäkin tulevia aggressioita vastaan. Kiina ei siis ole ollut valloittaja vaan valloitettu ja miehitetty maa. Tämä antaa täysin erilaisen näkökulman toiminnalle vieraiden valtioiden kanssa. Kiina tarjoaakin länsimaiselle markkinataloudelle vakavasti otettavan haasteen.

Se on kiinalainen markkinatalous. Tällaisessa markkinataloudessa päätökset tehdään nopeasti ja pääomat ovat välittömästi käytössä. On muistettava, että jo nyt Kiinan valuuttavaranto on likimain yhtä suuri kuin USA:n valtion velka. Toisaalta Kiina on myös rahoittanut kauppaansa Yhdysvaltoihin ja sen saatavat ovat melkoiset. Vaikka Yhdysvallat ovat iso kotimarkkina, niin Trumpin politiikalla eli sulkemalla itsensä, se ei pysty maksamaan velkojaan saati pitämään valtion talouttaan yllä.

Kiina on näyttänyt strategiansa, joka on pitkälle samanlaista kuin länsimaissakin, mutta ei niin aggressiivista. Perustetaan kiinalaisia yrityksiä hiljalleen tärkeimpiin kohdemaihin ja tullaan osaksi näiden maiden elinkeinoelämää. Kiinana valtio voi tukea strategisesti tärkeitä hankkeita hyvin nopeasti ilman monimutkaisia poliittisia koukeroita, joita länsimaissa harrastetaan. Tämä strategia on opittu lännestä, jossa myös raha ratkaisee. Tällä tavoin käytetään lännen omia aseita ja saadaan aikaan veretön vallan anastus, jos niin halutaan. Todennäköisesti Kiina ei kuitenkaan halua vallankumousta, vaan tehdä bisnestä etabloitumalla kohdemaihinsa.

EU:a perustettaessa parlamenttiin valittiin jäsenmaiden hallitusten toimesta täysin palvelleita vilttiketjun poliitikkoja. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että jäsenmaissa ei aluksi otettu koko unionia kovin vakavasti. Siksi valittiin poliitikkoja, joille näin haluttiin korvata heidän palvelunsa isänmaalleen. EU:n nykyistä tilannetta tarkasteltaessa tämä hällä-väliä-asenne johti nykyiseen sekasortoiseen tilanteeseen, jossa muodon vuoksi tehtaillaan erilaisia direktiivejä. Monet direktiivit eivät toimi samalla tavoin Välimeren maissa ja Skandinaviassa.

Talouskriisit osoittavat, että valvonta on ollut lepsua avustusten ja kansallisten talouksien suhteen. Myös lahjontaa ja muita väärinkäytöksiä on tullut ilmi, koska EU:n virkailijat ovat tottuneet niihin synnyinmaissaan. Kuten eräs saksalainen asiakkaani totesi jo 1970-luvulla, että Alppien eteläpuolelta ei ole koskaan tullut mitään hyvää. Tästä todisteena ovat nyt Kreikka, Italia, Espanja ja Portugali. Vaikka talouskriisi alkoikin Yhdysvalloista, niin se paljasti väärinkäytökset myös Euroopassa.

Mitä sitten tulee EU:n direktiiveihin, niin niitä noudatetaan eri jäsenmaissa täysin eri tavoin. Tämä johtuu pääosin siitä, että direktiivien valvonta on annettu maan omille hallituksille. Toinen ongelma on, että direktiivien valvontaa ja niistä aiheutuvia kuluja ei korvata millään tavoin. Esimerkkinä voisi ottaa laivojen rikkipäästöjen valvonnan. Olen kuullut lähialueen maissa sanottavan, että ei ole varaa tällaiseen kalliiseen valvontaan. Jos EU palkkaa valvontajärjestelmän ja sen henkilöstön, niin kaikin mokomin. Suomessa ei kulujen perään kysellä, vaan kaikki vaan veronmaksajan piikkiin.

Venäjä muodostaa mielenkiintoisen arviointikohteen. Kun kävin Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin usean vuoden työasioissa eri puolilla Venäjää, niin tilanne oli aika samalla lailla sekasortoinen kuin Baltian maissa. Samanlaista kehitystä kuin, mitä tapahtui Virossa, ei ole tapahtunut lainkaan Venäjällä. Toki maa on paljon suurempi ja vaikeampi hallita. Virossa ei toki myöskään ollut niin paljon varastettavaa kuin Venäjällä. Venäjällä Jeltsinin jälkeen valittiin patriotismiin perustuva populistinen linja, jonka takuumiehinä olivat FSB, FSO ja vastaavat järjestöt.

Yksityistäminen hoidettiin niin, että maahan syntyi oligarkkiyhteisö. Siinä oli kaksi eri kerrosta. Parhaat lähtöasemat markkinatalouden ensimerkeistä hyötymiseen oli niillä, joilla oli vaikutusvaltainen virka kommunistisessa puolueessa. Nämä ”nomenklatuuraoligarkit” pystyivät valtuuksiensa avulla kohtelemaan Venäjän taloutta ikään kuin se olisi heidän yksityistalouttaan. He hyödynsivät eroa, joka vallitsi Venäjän alhaisten, kiinteiden hintojen ja ulkomaisten markkinaehtoisten hintojen välillä. Tämä hoidettiin niin, että vain he saivat vientilisenssejä, joita ei myönnetty yrityksille. Kun myytiin dollareissa ja ruplan arvo putosi kuin kivi, voitot olivat satoja prosentteja. Tiesin myös tapauksia, joissa myyjille ei maksettu lainkaan.

Oligarkkien kerman muodostavat nykyiset venäläiset miljardöörit. Heidän asemansa perustuu siihen, että he eivät osallistu politiikkaan ja ovat uskollisia presidentti Putinille. Putinin puolueen rahoituksiin ja muihin valtapuolueen rahoitusprojekteihin toki saa ja pitääkin osallistua. Totuus näiden Venäjän rikkaiden taustalla on se, että heidän alkupääomansa on tavalla tai toisella ”peritty” Neuvostoliiton valtion varoista. Samana yönä, kun Jeltsin nousi valtaan, Gosbankin (Neuvostoliiton valtion pankki) koko valuutta- ja kultavaranto lastattiin lentokoneisiin Sheremetjevon lentokentällä. Koneiden suuntana olivat Kypros, Malta, Gibraltar ja Sveitsi. Näin sadat miljardit dollarit löysivät uudet isännät. Joukossa oli epäilemättä näitä ”nomenklatuuraoligarkkeja”. Se vain kuitenkin on niin, että kannettu vesi ei kaivossa pysy!

Yhä yleistyvät mielenosoitukset ovat sellainen heikko signaali, joka mitä todennäköisimmin johtaa 2040 – 2050 luvulla megatrendiin. Noihin aikoihin viimeisetkin neuvostoliittolaiset kommunistit ja ”nomenklatuuraoligarkit” ovat siirtyneet neuvostoajasta ikuisuuteen. Valtaan ovat siirtyneet itsenäisen Venäjän aikana ja heidän jälkeensä syntyneet. Maan taloudessa on saatava aikaan täydellinen uudistuminen, jotta maan valtavat luonnonrikkaudet voidaan jalostaa kaupallisiksi tuotteiksi ja nostaa koko kansan elintasoa. Oligarkkien perilliset ovat joko onnistuneet jatkamaan isiensä töitä, tai laajemmissa suvuissa omaisuudet ovat jakautuneet sukupolvien vaihtuessa.

On mahdollista ja jopa todennäköistä, että uusi Venäjä valitsee yhteistyön lännen kanssa, koska Kiina on salakuljettamalla verottanut idässä venäläisiä metsiä ja korjannut näin jalostusarvon äiti Venäjältä. Yhteistyö saattaa jopa mennä niin pitkälle, että Venäjä liittyy EU:n jäseneksi noina vuosikymmeninä, ellei jo aiemmin. Energia on se, joka sitoo molempia yhteen.  Ken elää, hän näkee!

Kommentit pois päältä artikkelissa Maailmankirjat sekaisin

Investoinnit

Julkisuudessa ollaan jälleen kerran huolissaan investoinneista Suomeen ja kyseenalaistetaan osinkoja. Investoinneilla on kuitenkin omat aikataulusääntönsä, jotka eivät kriitikoille aina avaudu. Sellu- ja paperiteollisuus investoivat aina 1980-luvulle saakka nousukauden aikana. Siitä yleensä seurasi, että investoinnit valmistuivat laskukauden kynnyksellä. Tämä merkitsi sitä, että investoinneista ei saatu heti alussa täyttä hyötyä, vaan jouduttiin odottelemaan nousukautta. Se saattoi myös haitata huippukysynnän tuloksen tekoa.

Sittemmin tilanne on muuttunut. Mutta esiin on noussut toinen ongelma. Investointien aloittaminen laskukauden aikana rasittaa pahasti kassavirtoja. Näin ei ole kaikissa kilpailijamaissa. Viro on hyvä esimerkki, koska siellä voi hyvinä aikoina säästää tulevia investointeja varten, kun säästöistä ei tarvitse maksaa veroja.

Suomessa on asiasta keskusteltu, mutta sillä on niin kova vastustus, että tuskin se menee koskaan läpi. Sen sijaan voisi olla mahdollista lainmuutoksilla sallia yrityksille investointirahasto. Sinne voisi tuloksesta siirtää tietyn osan verotta tulevia investointeja varten. Myös suunnitelman mukaiset poistot ovat selvä ongelma investointeja ajatellen. Etenkin laskusuhdanteissa saattaa syntyä tilanteita, joissa poistot vievät tuloksen pahasti pakkaselle.

Suomen säännöt on laadittu valtion talouden kannalta, ei yritysten ja kansantalouden kokonaisuutta ajatellen. Jos lamakausien aikana olisi mahdollista käyttää investointeihin, niin myös työttömyys olisi paremmin hallinnassa. Verolakeja laadittaessa olisi ymmärrettävä kansantalouden kokonaiskuva, eikä vain tuijotettava yksittäisen lain valtiolle tuomiin hetkellisiin voittoihin. Taistelun voi helposti voittaa, mutta sodan hävitä.

Kommentit pois päältä artikkelissa Investoinnit

Äänestäjän kuluttajansuoja

Kuntiin ympäri maata on perustettu kuntien omistamia konserniyhtiöitä. Virkahenkilöstöt johto etunenässä, ovat perustelleet perustamisia tehokkuuden lisääntymisellä ja kustannusten alenemisella. Vähintään yhtä suuri sisäinen ja salainen peruste on ollut kätkeä päätöksiä ja siten myös tuloksia osakeyhtiölain siunattuun suojaan. Suurin osa näistä yhtiöistä ei nimittäin nettisivuillaan julkaise tilinpäätöksiään, kuten muut yhtiöt. Sellaisen voi kyllä asioista kiinnostunut tilata alle 7 eurolla.

Näihin yhtiöihin kuuluu myös Lahden Pysäköinti Oy. Sen sivuilta ei löydy tilinpäätöstietoja, joten toimittajat kirjoittavat, mitä heille kerrotaan. Tosin tilinpäätöstä voi käydä katsomassa yhtiön konttorissa, mutta se edellyttää tiettyjä taitoja. Tilinpäätöksestäkään ei välttämättä selviä tulojen ja menojen yksityiskohdat.  Kaiken kaikkiaan yhtiön kohdalla tilanne on se, että kukaan ei tarkalleen tiedä toriparkin todellisia kustannuksia. Urakkasumma on vain yksi osa totuutta.

Toriparkin rakentamiseen liittyi monia liitännäistöitä, jotka menivät suoraan kaupungin piikkiin. Näiden rajanvetokin on melkoisen vaikeaa, koska siinä on aina ongelma, että ”olisi pitänyt joka tapauksessa tehdä”. Suorat rakennuskustannukset ovat olleet jossain haarukassa 23 – 25 miljoonaa euroa.

Puhuttaessa yo. Yhtiön tuotoista, niin niihin vaikuttavat myös kadunvarsipysäköintien korotukset ja maksullisten pysäköintialueiden kasvu. Esimerkkinä suunniteltu sataman alueen ja Vesijärvenkadun sataman puoleisen pään pysäköinnin maksullisuus.

Julkisuudessa on nyt puhuttu 15 miljoonan lainasta konsernipankilta. Ei siis haluta puhua siitä, miten veronmaksajilta lainattua 8 – 10 miljoonaa kuoletetaan tai aiotaan kuolettaa – koroista puhumattakaan. On helppoa unohtaa, että myös verovelvollisten sijoitusten pitää, jotta veroäyri ei jatkuvasti nousisi.

Suomessa maan tapa on, että poliitikko voi selvitä ilman rangaistusta melkeinpä mistä tahansa. Useimmissa muissa demokratioissa töppöilijät ja valehtelijat eroavat omasta tahdostaan. Suomessa poliittinen asema on saavutettu etu niin kauan, kunnes äänestäjät tuomitsevat. Totuus kuitenkin on, että valehtelemalla selviää aika pitkälle.

Kuntien konserniyhtiöt ovat vain yksi äänestäjien kuluttajansuojan kannalta ongelmallinen tapa. Poliitikkojen oman edun kannalta tietojen salaaminen on ymmärrettävää, mutta ei hyväksyttävää.  Tätä lisää vielä julkisen sanan haluttomuus selvittää asioiden taustoja. Yksi MOT-ohjelma ei riitä kattamaan kaikkien paikkakuntien suhmurointia. Perutuslakiin tarvitaankin pykälä äänestäjän kuluttajansuojasta, jotta holtiton rahankäyttö saadaan aisoihin.

Lopuksi tekee mieleni siteerata Margaret Thatcheria: ” I want my money back!”

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Äänestäjän kuluttajansuoja

Liftari kauppalopo

Olin rakennusmestariksi valmistumiseni jälkeen ollut muutaman kuukauden teknisenä neuvojana ensimmäisessä työpaikassani, kun kollegani soitti Helsingistä. Meillä oli esittelytilaisuuksia Jyväskylässä ja hän lupasi poimia minut kyytiin matkalta. Noihin aikoihin ei ollut kännyköitä, vaan yhteyttä pidettiin asiakkaissa ja hotellista. Sain sitten yhtenä iltapäivänä viestin, että minun pitäisi olla seuraavan aamuna Helsingissä ja auto mukana. Selvisi, että sen päivän liikenne Lahteen oli ohi, joten mikä neuvoksi.
No ainoa keino oli kokeilla liftausta. Seisoin siinä sitten etelään menevän moottoritien pientareella puku päällä, kravatti kaulassa ja salkku kainalossa. Rekkakuskit katselivat pitkää, kunnes joku auto ohitti rekan ja pysähtyi vähän kauemmas. Hölkkäsin sinne ja avasin auton oven ja kukas siellä olikaan statiikan opettajani Arvi Tiainen Tekusta: Ei näytä menevän hyvin sinullakaan, hän sanoi nauraen. Kerroin sitten matkalla koko tarinan ja aamulla olin Hesassa sopimuksen mukaan. Oma-aloitteisuus palkitsee kauppamiehen!

Matkalla Lahteen selvisi, että Arvilla oli asfalttifirma ja hänellä oli keikka Jyväskylän pohjoispuolelloa. Tuohon aikaan tekun kesälomat olivat 4 kuukautta, koska tarvittiin työkokemusta, eikä opintoavustuksia tai lainoja tunnettu. Arvi hyödynsi tämän ajan asfaltoimalla teitä eri puolilla Suomea.

Kommentit pois päältä artikkelissa Liftari kauppalopo

Soteongelmat ovat olleet pitkään tilastoissa

Jouduin perehtymään Suomen väestön ikärakenteeseen eli demografiaan tehdessäni väitöstutkimusta vuosituhannen alussa. Tilastoista kävi täysin selväksi, että ikäpyramidi tuottaa suurten ikäluokkien johdosta runsaasti eläkeläisiä hyvin lyhyen ajan sisällä. Lähetin huolestani sähköposteja sekä Lahden kaupungin johtajalle, että muutamalle lahtelaiselle kansanedustajalle. Kysyin onko tähän varauduttu mitenkään. Kukaan ei vastannut, eikä muutoinkaan reagoinut asiaa.

Päättäjien ongelma oli silloin aivan sama kuin vielä nytkin. He kuuluivat työterveyspalvelujen piiriin ja julkinen sektori oli heille täysin vieras – paitsi budjetin säästökohteena. Yritin viesteissäni selittää, että muutaman vuoden kuluessa yli puolimiljoonaa ihmistä siirtyy työterveydestä julkiselle puolelle, jonka kapasiteetti ainakin Lahdessa oli jo tuolloin kovilla. Viestini eivät saaneet minkäänlaista vastakaikua.

Ihan uteliaisuudestani istuin yhden päivän Paavolan terveysasemalla ja seurasin sen toimintaa. Päivän aikana tuli muutama henkilö isojen paperinippujen kanssa. Päästessään ”tiskille” he kertoivat päässeensä eläkkeelle ja toivat tullessaan siellä printatut potilastietonsa. Ensimmäiseltä potilaalta kysyttiin kotiosoitetta. Kerrottuaan sen, hänelle sanottiin, että ette kuulu tälle terveysasemalle ja annettiin uusi osoite.

Toiselle asiakkaalle sanottiin, että heillä ei ole arkistotilaa työterveyspuolen papereille, joten ne voisi viedä kotiin. Tämä asia on nyt korjaantunut, mutta vasta muutama vuosi sitten, kun Kela käynnisti netissä kantaohjelmiston. Valitettavaa vain on, että Lahdessakin on kymmeniä tuhansia iäkkäitä, joilla digipalveluita ei ole. He eivät myöskään välttämättä osaa niitä käyttää. Vaikka ne nyt ovatkin netissä, niin monet lääkärit valittavat, että ei ole aikaa niitä kaivella. Etenkään keskussairaala ei myöskään lähetä enää potilaskertomuksia postissa kotiin, jos ei osaa pyytää.

Tilastoista on siis ollut näkyvissä soteuudistuksen tarve suurten ikäluokkien johdosta jo hyvin pitkään. Ilmeistä onkin, että sen paremmin virkamiehet kuin päättäjätkään eivät ole ymmärtäneet, mitä julkiselle sektorille merkitsee käytännössä siirtyminen yhdestä järjestelmästä toiseen. Kaksinapaista polarisoitunutta järjestelmää on ilmeisesti hyvin vaikea ymmärtää sieltä toiselta puolelta. Nytkin oppositio halua välttämättä torjua uudistuksen ja jättää eläkkeelle siirtyvät ja vanhukset heitteille.

Niinhän se tuppaa olemaan, että päättäjät ajattelevat vain ihan korkeintaan seuraavaa budjettivuottaan. Se, mitä tapahtuu 5 – 10 vuoden päästä, on muitten ja tulevien sukupolvien ongelma. Mutta vanha sanonta on, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, joten tervetuloa siviiliin!

Kommentit pois päältä artikkelissa Soteongelmat ovat olleet pitkään tilastoissa

Afrikkalaisten vaellus

Kansainvaellukset erilaisista syistä eivät ole maailman historiassa harvinaisia. DNA-tutkimusten perusteella kaikki alkoi Luoteis-Afrikasta ja ympyrä sulkeutuu nyt. Toinen fakta on, että alueelliset tyhjiötkin ovat aina täyttyneet. Sotien jälkeinen syntyvyyden kasvu alkaa nyt olla kulminoitumassa, kun samanaikaisesti syntyvyys vähenee eri puolilla maailmaa ja etenkin Euroopassa. Siellä, missä syntyy paljon lapsia ja keski-ikä on suhteellisen alhainen, elinolosuhteet ovat jopa hengenvaarallisia.

Asiaa on koetettu korjata erilaisilla kehitysapuohjelmilla, mutta tulokset ovat olleet hyvin vaatimattomia. Osasyynä on ollut korruptio ja myös hallinnollisiin rakenteisiin on hävinnyt paljon varoja. Tätä taustaa vasten on todennäköistä, että valtiot sinänsä eivät voi parantaa merkittävästi elinoloja alueilla, joilta ihmiset lähtevät vaeltamaan Eurooppaan. Ratkaisevaan osaan näyttäisivät tulevan Afrikan luonnonvaroja hyödyntävät suuryritykset. Ne ovat välillisesti estäneet demokratiaa edellyttävän keskiluokan syntymistä Afrikan maihin.

Keskiluokka saa puolestaan aikaan kysyntää ja edistää näin kulutusta. Maailmantalouden kannalta olisi suuri merkitys, jos Afrikan rikkaudet jakaantuisivat tasaisemmin ja synnyttäisivät kysyntää. Tämä edellyttää täysin uutta ajattelutapaa kansainvälisissä yrityksissä ja myös uudenlaista yhteistyötä. Jospa vaikka suuret kansainväliset kulutustarvikkeita valmistavat yritykset pääsisivät yhteisymmärrykseen asiasta öljy- ja kaivosyhtiöiden kanssa ja ryhtyisivät kaatamaan autoritaarisia hallituksia ja lisäämään näin demokraattista kehitystä ja kapitalismia vauraissa valtioissa.

Nykyisessä mallissa luonnonrikkauksista vaurastuvat vain harvat ja valitut pienet piirit. Ne eivät pysty lisäämään kulutusta juuri nimeksikään. Varat jäävät veroparatiisien pankkitileille piiloon ja kansan ulottumattomiin. Muutos aiheuttaisi sen, että pakolaisuus Eurooppaan vähenisi, koska pakottava tarve pienenisi. Silloin vanhenevien kansakuntien tarpeisiin olisi valittavissa siirtolaisia tarpeen mukaan.

Ratkaisuun tarvitaan siis valtioita ja yrityksiä vaikkapa WTO:n tai YK:n koordinoimina. Kiina näyttäisi jo olevan tällä tiellä Afrikassa, jossa se rakentaa infrastruktuuria ja on itse laajasti paikalla. Saattaa siis syntyä kilpailu kiinalaisen kommunismin ja läntisen mallin välille.

Kommentit pois päältä artikkelissa Afrikkalaisten vaellus

Maakunnan liikelaitos?

Ismo Rautiainen kirjoittaa 13.6 Uusi Lahdessa, että jos maakuntauudistus tulee, niin maakuntavaltuusto ja hallitus päättävät mm. sotepalveluista. Tätä tarkoitusta hoitamaan perustetaan maakunnan liikelaitos. Sen vastuulle tulevat viranomaispäätökset kuten erikoissairaanhoito, erikoissotepalvelut jne.

Juridisesti tällainen muutos on varsin suuri, mutta muutoksen juridisista seurauksista en ole nähnyt puhuttavan missään. Liikelaitoksesta puhuttaessa oletan, että kyse on samanlaisesta osakeyhtiöstä, kuin nykyiset kuntien konserniyhtiöt ovat. Jos tämä on tarkoitus, niin tarvitaan runsaasti muitakin lakimuutoksia. Liikelaitoksen on mm. pidettävä oy-lainmukainen kirjanpito.

Kuntien konserniyhtiöissä on jo totuttu siihen, että asioita salaillaan liikesalaisuuksien nojalla. Sopiiko tällainen salailu sotepalveluihin? Tällaisen maakunnan liikelaitoksen tulos ei muodostu samalla tavoin kuin yleensä osakeyhtiöissä, vaan se perustuu suurimmalta osaltaan valtion rahoitukseen. Miten tällainen yhtiö voi toimia, kun sen hallintoelimet eivät päättää vapaasti tuloistaan ja menoistaan? Millaiset ovat ohjeet potilaiden priorisointiin?

Ongelmaksi muodostuvat myös asiakkaiden valitukset eli reklamaatiot varsinaisesta palvelutoiminnasta. Tähän asti on käytössä ollut potilasasiamies ensimmäisessä vaiheessa. Hänen valtuuksillaan on tosin päässyt vain siirtämään asioita organisaation sisällä takaisin lähtöruutuun. Varsinainen valitustie ovat sitten olleet Valvira, Potilasturvakeskus ja muut hallintohimmelit ja lopulta hallinto-oikeus. Osakeyhtiömallissa ei näitä polkuja voi enää kulkea.

Mahdolliset valitukset osakeyhtiön toiminnasta tekevät ensivaiheessa Kuluttajavalituslautakunta, josta asiat sitten siirtyvät käräjäoikeuksiin. Tietenkin on myös mahdollista varojen salliessa, haastaa liikelaitos suoraan oikeuteen. Tällaisessa tapauksessa on kuitenkin se vaara, että asiakas joutuu itse maksamaan oikeudenkäyntikulut. Vastuut myös muuttuvat, koska käräjäoikeusjärjestelmä ei silittele päitä.

Edellisen perusteella onkin syytä kysyä, millainen potilasturva on maakunnan liikelaitoksen asiakkailla? Auttaako tässä ongelmassa palvelulupaus, joka maakuntahallituksen ja –valtuuston suunnitelmissa nyt on? Siinä maakuntahallinto antaa lupauksen, liikelaitos lunastaa lupauksen ja valtio maksaa. Vaikuttaa melkoisen ongelmalliselta yhtälöltä.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Maakunnan liikelaitos?

Kansainvälistyminen

Vienti johtaa ajan mittaan tavalla tai toisella myös kansainvälistymiseen. Muitakin syitä toki on. Vaikka Nokian vienti oli suurta ja muodosti merkittävän siivun Suomen kokonaisviennistä, niin Nokian liikevaihdosta n. 80 % oli tuontikomponentteja. Näin on monilla muillakin aloilla. Tässäkin taas kuitenkin vaikuttaa suuruuden ekonomia. Logistiikka rajoittaa jälleen kustannustehokasta tuontia, jos tuote on tarkoitettu vientiin.

Kansainvälistymisessä suomalaiset yritykset ovat tehneet paljon virheitä etenkin lähialueilla kuten Venäjällä ja Baltiassa. Ruotsikaan ei ole aivan ongelmaton kohdemaa. Suomalaiset ovat yleensä tottuneet siihen, että sana ja kättä päälle-sopimukset pitävät. Näin ei valitettavasti ole. Syitä on monia. Kansainvälisessä kanssakäymisessä on yleensä melko selkeät pelisäännöt ja kohdemaissa on yleensä lainsäädäntö, jonka mukaan mennään.

Baltian maissa lainsäädäntöä vasta opetellaan ja suurin ongelma ovat tuomioistuimet. Tuomioistuimissa on vasta vanha sukupolvi vaihtumassa ja vanhat neuvostokäytännöt ovat vielä tuomareiden aivokurkiaisissa. Kun maat liittyivät EU:in, niin tuomioistuinten henkilökuntaa ei koulutettu lainkaan länsimaisiin oikeuskäytäntöihin. Monet suomalaiset tekivätkin yhteisyrityksiä 90-luvun alkupuoliskolla vain, koska yrityksillä oli määräaikainen verovapaus. Maan toimintaympäristöä ei ajateltu lainkaan.

Tehtiin sopimus paikallisen yrityksen kanssa ja annettiin alkupääomaa. Kun tultiin kuukauden päästä katsomaan, niin pihassa oli johtajan Mersu ja kassa oli tyhjä. Menestyneet yritykset laittoivat Suomesta omaa henkilökuntaa oppimaan ja valvomaan toimintaa alusta alkaen. Kaikissa näissä maissa on kansainvälisiä tilitoimistoja, jotka hoitavat kaikki tarvittavat rahankäyttöön liittyvät tehtävät laskutuksesta palkan maksuun. Tällä tavoin päästään jo aika pitkälle ja samalla opitaan ja sopeudutaan paikalliseen kulttuuriin. Parasta on, jos kaappaa kohdemaasta 2-3 paikallista alan osaajaa ja perehdyttää heitä Suomessa yrityksen kulttuuriin ja suomalaisten tapoihin 6 – 12 kk.

Venäjä on sitten kokonaan oma juttunsa. Ne poliitikot ja virkamiehet, jotka Neuvostoliiton hajottua, suorastaan yllyttivät yrityksiä sijoittumaan Venäjälle, eivät todella ymmärtäneet, mitä tekivät! Sanonta, että venäjällä mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy, pitää täysin paikkansa. Sellainen liiketoiminta, joka on teknistä ja jota on suhteellisen vaikea oppia, on siellä aika turvassa. Tämä johtuu siitä, että venäläinen luonne ei ole kovin pitkäjänteinen. Ulkomaisia yrityksiä voidaan ihan viranomaisten suojeluksessa kaapata, eikä oikeuslaitoksesta ole mitään apua. Venäläisten suurin ongelma näissä kaappauksissa kuitenkin on se, että kannettu vesi ei pysy kaivossa.

Kansainvälistymisessä on sitten vielä huomioitava Suomen verottaja. Paikalliset verotarkastajat eivät juuri osaa kieliä, eivätkä liioin ymmärrä kansainvälisestä toiminnasta tai EU:n yleisistä käytännöistä ja säännöistä. Ainoastaan Uudellamaalla on yksikkö, jolla on jotain osaamista kansainvälistymisessä. Tiedän tapauksen, jossa paikallinen verottaja katsoi yksityisen henkilön saaneen virolaisesta yrityksestä peiteltyä osingonjakoa. Ensinnäkin Suomen verottajalla ei ole oikeutta tehdä tällaista päätöstä ulkomaisen yrityksen osalta. Tässä tapauksessa ko. henkilö ei ollut edes yrityksen osakas, verottaja oli vain olettanut, että henkilö on osakas. Vuoden 2002 verotus päättyi mittavien KRP:n tutkimusten jälkeen vasta vuonna 2005, kun hovioikeus päätti asian verottajan tappioksi.

Kansainvälisen toiminnan yhteydessä puhutaan myös paljon ns. siirtohinnoista. Näiltä verottajan päätöksiltä on vaikea säästyä. Tämä johtuu siitä, että Suomen verottajalla ei ole oikeutta tarkastaa ulkomaisen yhtiön kirjanpitoa tai edes tilinpäätöstä. Näin ollen jälleenmyyntihinta on pystyttävä todistamaan jollain muulla tavoin. Verottaja vertaa siirtohintaa kotimaan myyntihintoihin, joilla ei ole globaalissa kaupassa mitään tekemistä kohdemaan hintojen kanssa.

Kansainvälistyminen on aina mittava operatiivinen ratkaisu, eikä siihen pidä ryhtyä sinisilmäisesti.

Kommentit pois päältä artikkelissa Kansainvälistyminen

Kiinnostaako vienti?

Vuosituhannen vaihteessa teimme Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa useita vuosia kestävän tutkimuksen Kaakkois-Suomen puuteollisuusyritysten kiinnostuksesta vientiin. Vain muutama prosentti oli kiinnostunut ja vain muutama aloitti viennin. Pääviesti oli, että kun menee hyvin, niin menköön. Merkittävä syy tähän oli yrittäjien ikärakenne. Pienteollisuudessa omistajien ikä alkaa lähennellä eläkeikää.

Julkisuudessa ja etenkin poliittisissa piireissä yrityksiä suorastaan yllytetään aloittamaan vientitoiminta. Nämä henkilöt eivät yleensä tiedä viennistä mitään. Vienti on hyvin yrityskohtainen asia ja näin globaalina digi-aikana se on myös hyvin toimialakohtainen. Meillä on aloja, jotka toimivat hyvin verkossa, mutta myös aloja, joilla tekniikka ja kuljetuskustannukset näyttelevät suurta osaa.

Tässäkin on taas todettava, että maantieteelle emme voi mitään. Tämä johtaa siihen, että pienin kuljetusyksikkö on yksi 20 jalan merikontti. Sekin olisi saatava mahdollisimman täyteen. Tuskaa voisi hieman helpottaa Tallinnan tunneli, mutta se on vielä aika pitkässä puussa. Teollisuudella haasteena on siis riittävä tuotanto viennin aloittamiseksi.

Suomen kotimarkkina on hyvin pieni turvaamaan selustaa viennille. Peukalosääntö yleensä on, että vientiin ei saisi mennä tuotannosta yli 50 %. Jos vienti jostain syystä romahtaa, niin tämän suhteen kanssa voi vielä jotenkin elää. Pieni tuotanto rajoittaa kaiken lisäksi kohdemaiden määrää, eikä sekään ole hyvä asia.

Nokian menestyksen salaisuus oli verkostovalmistus. Muilla kilpailijoilla oli oma tuotanto, mittava henkilökunta ja kalliit rakennukset. Nokian verkosto oli joustava ja erittäin nopea. Uuden mallin prototyypin valmistus kesti n. 48 tuntia. Tähän eivät kilpailijat pystyneet. Samanlainen verkostoituminen pk-teollisuudessa voisi avata merkittäviä vientimahdollisuuksia. Verkostotoiminnassa on kuitenkin oltava aina ”veturiyritys”, joka koordinoi ja vastaa toiminnallisesta kokonaisuudesta.

Viennin aloittaminen edellyttää perusteellista selvitystä kilpailusta kohdemarkkinoilla. Ensimmäiseksi on valittava sopivia kansainvälisiä messuja, joilla on alan toimijoita. Messuilta saa hyvän käsityksen oman alan kilpailutilanteesta, tuotteista ja niiden trendeistä. Messuja on kierrettävä ainakin parina vuonna, jotta saa riittävästi tuntumaa.

Nykyisin on myös tärkeää laatia omat nettisivut. Niiden on oltava riittävän informatiivisia mielenkiinnon herättämiseksi. Pelkkä fi-pääte ei ole aina riittävä, vaan on laadittava myös sivusto kohdemaan päätteillä ja/tai .com. Nämä voidaan linkittää omalle kotisivulle, jossa on riittävä kielivalikoima eli kohdemaiden kielistä tekstiä. Nettisivut ovat kuitenkin vain digitaalinen käyntikortti, jolla potentiaaliset asiakkaat saadaan kiinnostumaan tuotteista ja palveluista. Sivuja pitää myös päivittää!

Vienti ei myöskään ala maata polkemalla. Usein siihen menee vähintään 2 – 3 vuotta. Riippuen tuotteesta, saatetaan myös tarvita paikallista agenttia tai muuta samantyyppistä paikallista asiantuntemusta. On myös otettava huomioon, että maksuajat viennissä saattavat venyä, jolloin viennin rahoitus on oma ongelmakenttänsä. Sen sijaan markka-ajasta valuuttariskit ovat pienentyneet huomattavasti. Ennen euroon liittymistä 80-luvun lopulla monet viejät joutuivat ahdinkoon, kun markkaa keinotekoisesti vahvistettiin muutamassa vuodessa yli 30 %. Sellaista määrää ei millään alalla pystytä tehostamistoimilla kuromaan umpeen.

Vientiä ei voi myöskään harjoittaa oto. Siihen on panostettava osaavaa henkilökuntaa. Pelkästään logistiikka on vaativa ja tärkeä osa viennin kokonaisuutta. Tavarat on saatava asiakkaalle mahdollisimman edullisesti ja sovittuun aikaan. Koska nykyisin käytetään kuljetuksissa paljon kontteja, niin niiden rahdit etenkin mannerten välillä vaihtelevat suuresti. Tämä johtuu mannerten välisestä kuljetusten tasapainosta. Jos esimerkiksi Kiinasta tulee Eurooppaan enemmän kontteja, kun täältä menee takaisin Kiinaan, niin rahdit ovat jopa puolta halvempia täältä Kiinaan kuin Kiinasta tänne.

Kommentit pois päältä artikkelissa Kiinnostaako vienti?

Maakuntauudistus ja verotus

Maakuntauudistuksen yhteydessä on verotuksen muutoksista kirjoitettu satoja sivuja. On keskusteltu lähinnä siitä pitäisikö maakunnille antaa verotusoikeus ja siitä, että kunnilta poistuu n. 60 % kuluista. On myös mainittu, että kunnille pitää muutoksen jälkeen asettaa verokatto. Tässä on kuitenkin vain jäävuoren huippu. Kyseessä on laajempi ja radikaalimpi verotuksen muutos kuin, mitä jostain syystä annetaan ymmärtää. Sanoja on paljon, mutta minkäänlaisia laskelmia vaikutuksista ei ole?

Kuinka uudella jopa yli puolet pienemmällä kunnallisverolla katetaan kuntien velat? Tämä on kuntien kannalta oleellinen kysymys. Kun korot ovat olleet pitkään alhaalla, kunnat ovat olleet iloisia lainanottajia. Jos ja kun korot väistämättä nousevat, vaikkeivät nyt edes euroa edeltävälle tasolle 6 – 10 % välille, niin korotukset saavat aikaan rumaa jälkeä.

Toinen ja ehkä suurempi kysymys veronmaksajien kannalta on kuntien tasaverosta siirtyminen valtion progressiiviseen veroon. Onko tämä syy salata asiaa, koska kyllä Valtiovarainministeriössä pitää olla käsitys muutoksen laajuudesta ja riskeistä. Sekä kuntaverotuksessa että valtionverotuksessa on suuri määrä erilaisia vähennyksiä, jotka väistämättä joudutaan arvioimaan uudelleen. Tiedossa on vain, että invalidivähennys poistuu kuntaverotuksesta ja eläkevähennys pienenee – mitä muuta?

Valtion tuloveron osalta ei voida mennä suoraan kiristämään progressioruuvia, koska se varmasti johtaisi tilanteeseen, jossa verovelvollisten oikeusturva menisi vessasta alas. Uudesta verotusmallista pitäisi nopeasti tehdä simulaatioita ja katsoa, miten olisi paras toimia. Toinen vielä radikaalimpi vaihtoehto olisi siirtyä vaikkapa Viron mallin mukaiseen tasaveroon myös valtion tuloveroissa.

Viron tasaveromallissa ei ole lainkaan mitään vähennyksiä, mutta on olemassa poikkeustapauksia, joissa vähennyksiä voi saada. Palkansaaja ei Virossa, kuten ei esim. Britanniassa, tee veroilmoitusta lainkaan. Verotus tapahtuu työnantajan tekemän ilmoituksen mukaan. Jos verovelvollisella on verotukseen huomautettavaa, hän voi täydentää ilmoitustaan.

Kun tarkastellaan Lahden tilannetta, niin veroäyrin pitäisi laskea 20,75 % 8,28 % tämän hetken tietojen mukaan vuodesta 2019 alkaen. Verotuksesta em. osa siirtyy siis kunnallisesta tasaverosta progressiiviseen valtion veroon. Samalla kunnallisveron poistoista poistuu kokonaan mm. invalidivähennys ja kunnallinen eläkevähennys pienenevät. Miten tämä radikaali veromuutos toteutetaan, näyttää olevan avoin kysymys. Muutos on kuitenkin suurin, jota verotuksessa on Suomessa koskaan tehty.

Lahden vuoden 2017 tilinpäätöksessä verokertymä oli ilman erittelyä n. 453 milj. Tämä varmaan sisältää myös yhteisöveron, jonka osuus vastaisuudessa myös pienenee. Veromuutos merkitsisi sitä, että Lahden verotuotto putoaisi n. 185 miljoonaan. Kuitenkin ensi vuoden talousarviossa verotuotoiksi on arvioitu 473 milj. eli pientä kasvua. Vuoden 2020 arvioitu verotuotto on 487 milj. Tämä yhtälö ei nyt jotenkin toimi. Jos kerran maakuntauudistus siirtää verotusta kunnilta valtiolle niin, miten tämä on huomioitu Lahden talousarviossa?

Tämän hetkisten tietojen mukaan yksikään Suomen kunta ei ole talousarvioissaan millään tavoin huomioinut nyt tiedossa olevaa kunnallisveron muutosta? Miksi? Miten tämä asia hoidetaan verovuoden keskellä, kun verohallinto siirtyy uuteen veromalliin?   

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Maakuntauudistus ja verotus

WP Login