Kahden kerroksen väkeä

Terveydenhuolto on jaettu Suomessa kahteen eri kerrokseen, joka kehityksen myötä on osoittautumassa Perustuslain vastaiseksi ja syrjiväksi. Työterveydenhuollossa olevat henkilöt pääsevät tapaamaan lääkäriä vaikka samana päivänä, mutta julkisessa terveydenhuollossa se kestää. Julkisella puolella hoidot myös maksavat. Ironiaa tässä on se, että tästä epätasa-arvoisuudesta päättäneistä henkilöistä suurin osa saa nyt nauttia päätöksistään julkisen terveydenhuollon helmassa. No toki varojensa mukaan yksityisistä palveluista.

THL:n pääjohtaja Juhani Eskola arvioi Aamulehdelle, että nykyisenkaltainen sairauksien hoitamiseen keskittyvä työterveyshuoltojärjestelmä tulee väistämättä muuttumaan.
– Jos sote-uudistuksen tavoitteet otetaan tosissaan, siihen pitää puuttua. Kyse on paitsi tasa-arvosta, myös siitä, että kaikille saadaan järjestettyä niin hyvät palvelut kuin mahdollista, Eskolan mielestä työterveyshuollon laajeneminen sairauksien hoitamiseen on johtanut siihen, että työterveyshuollon ulkopuolella olevat ovat eriarvoisessa asemassa.

Edellä oleva todistaa myös sitä, että työssä olevat toimittajat eivät ole kovin kiinnostuneita yhä kasvavan julkisen terveydenhuollon todellisista ongelmista. Työterveydenhuollon rahoitus on lainsäädännöllä turvattu niin, että osan maksaa työnantaja ja loput Kela. Tästä yritysten kustannuserästä ei ole tietoinen ilmeisesti Sipiläkään, koska sitä ei esiintynyt Kiky-keskusteluissa.

Julkisen sektorin kustannuksista vastaavat potilaat, kunta ja valtio (veronmaksajat). Tulevaisuudessa kunnan kustannukset siirtyvät maakunnan kautta kiertäen veronmaksajille. Toistaiseksi on puhuttu vain sote-uudistuksesta ja verorakenteiden uudistaminen on jäänyt sivuraiteelle. On aika tyhmää olettaa, että julkisen puolen kustannuksia pitäisi vuosi vuodelta laskea, kun samaan aikaa potilasmäärät ja käynnit kasvavat. Päättäjät ilmeisesti käyttävät vaihtoehtoista epäsymmetristen yhtälöiden kustannuslaskentaa?

Lahdessa ollaan myös melkoisessa murroksessa, ei vain tietojärjestelmien suhteen, vaan myös potilaiden hoitoketjun suhteen. Paavolan pääterveysaseman siirtäminen kaupunginsairaalaan on alkanut. Samalla poistuvat potilailta ilmaiset pysäköintipaikat. Kaupunginsairaalan alle oli suunniteltu pysäköintihalli, mutta rahat loppuivat ja ajatus kuopattiin. Nykyiset pysäköintipaikat eivät tule riittämään kasvavaan kysyntään!

Kaupunginsairaalan pysäköinti on maksullista ja siellä järjestelmä on sellainen, että on maksettava arvion mukaan riittävästi tai otettava riski pysäköintivirhemaksusta. Rostedt on Facebookissa ilmoittanut, että asia ei ole ongelma. Se hoituu älypuhelin applikaatiolla. Mutta jos ei ole älypuhelinta tai jos käyttäjä on älytön? Suurin osa julkisten terveydenhuollon asiakkaista on aika iäkkäitä, eikä heillä välttämättä ole laitteita ja taitoja tällaisten applikaatioiden käyttöön!

Mutta, mitä väliä. Velkasaneerausta lähellä olevan kaupungin on poimittava viimeinenkin sentti vaikka pysäköintimittareista pitääkseen yllä haavekuvaa houkuttelevasta kaupungista. Uudessa Lahdessa mainittu ISO KUVA taitaa olla pahasti kateissa. Tarkempi kuva olisi siitä kuuluisasta variksesta tervatulla laudalla.

Hei, mitä tuolla isojen markettien takana oikein on? Se on vaan Lahti, aja ohi vaan. Olisikohan visio eteläisen kehätien käyttäjien asenteista???

Kommentit pois päältä artikkelissa Kahden kerroksen väkeä

Vapaa liikkuvuus – pikkuveli ei valvo!

Viro on nyt EU:n puheenjohtajamaa. Siellä myös vapaa liikkuvuus on korkeassa arvossa. Latvian ja Viron rajalla Ainazissa ei ole rajaa lainkaan. Ennen siinä pysähdyttiin ja syynättiin paperit tarkkaan joskus jopa viisumitkin.

Nyt Suomen suurlähetystö Tallinnassa on lähettänyt tiedotteen, jonka mukaan Latvian ja Viron rajalla on tiukka tulli. Useita suomalaisia on kuulemma jäänyt kiinni ylisuurista viinalasteista. Viro pelkää, että viinaverojen tuotto laskee ja Suomi pelottelee. Rajalla ei ole yhtään kunnollista tullimiestä!

Nyt rajan Latvian puolella vanhassa tullin rakennuksessa toimii Alko1000 viinakauppa. Viron puolella rajaa vanhoissa tullin rakennuksissa toimii iso ravintola ja pienehkö kauppa. Kaupassa tietysti myydään myös alkoholia normaalihintoja halvemmalla. Lisäksi samassa yhteydessä on maksullinen vartioitu rekkaparkki EuroPark!

Sen sijaan rajalla ei ole yhtäkään viranomaista. Ei ole poliisia, passintarkastajaa tai tullivirkailijaa. EU:n säännöt määrittelevät alkoholituotteille tietyt rajat, mutta tämän rajan yli voi tuoda vaikka rekkalastin viinaa, tupakkaa, huumeita tai vaikka pakolaisia.

Latvian puolen rajakaupoissa enemmistö asiakkaista näytti olevan virolaisia, mutta joitakin suomalaisia lapsiperheitäkin siellä oli. Ilmeisesti lomalla Pärnussa ja mihinkäs ne lapset laittaisi siksi aikaa. Kauppa näytti käyvän kuin siimaa.

Nyt uutisoidaan, että Latviakin on nostamassa alkoholiveroja. Totta Mooses, miksi ei nostaisi? Vaikka nostaisivat heti 50 %, niin vielä olisi olutpakki paljon halvempi kuin Virossa tai Suomessa. Latvia vain korjaisi potin kotiin. Kyllä tämä taitaa olla lopun alkua alkoholiveropolitiikalle monessa maassa. Suomessa 3 litran viinipönikkä maksaa kolme kertaa enemmän kuin Latviassa ja korotuksenkin jälkeen puolet enemmän.

Mitenkähän Suomen rajalla Torniossa mahtaa raja toimia? Varmaan monta silmäparia seuraa katsellaan liikennettä rajan ylitse. Pysäyttäähän ei saa ilman perusteltua syytä. Siellä vain taitaa olla viinaralli Ruotsin suuntaan?

Kommentit pois päältä artikkelissa Vapaa liikkuvuus – pikkuveli ei valvo!

Suomi keulii

Sään suhteen Suomi on ollut varmaan tänä kesänä maailman huono-onnisin maa. Ilmaston muutosta on hehkutettu iät ja ajat jopa niin, että nyt täällä pitäisi jo kasvaa rehumaissia suurin määrin. Vähän on kuitenkin ollut vaisua lämpimien alueiden kasvien leviäminen Suomeen.

Olisikohan syynä se, että päästöt Suomessa ovat jo niin alhaiset, että täällä ei ilmastonmuutos enää toimi? Päästöt ovat täällä jo niin pienet, että muut maat vain kateellisina seuraavat ja yrittävät panna kapuloita rattaisiin. Savupiiput ovat hävinneet ja lopuissa on sellaiset suodattimet, että saasteet pois.

Metsien hiilinielut tehostavat saasteiden torjuntaa niin tehokkaasti, että muut maat haluavat Suomen vähentävän hakkuita, jotta Suomi ei pääsisi kukkoilemaan. Minkähän laisia tieteilijöitä niissä kokouksissa on Suomesta ollut neuvottelemassa. Kiinnostaisi nimittäin tietää, miksei ole pyritty ottamaan nettohakkuujärjestelmää käyttöön?

Suomessahan velvoitetaan hakkuut korvaamaan uusilla istutuksilla, jotta tulevaisuudessakin olisi metsiä. Kyllä kait nämä kasvavat puut vähentävät ilman hiilidioksidia suhteessa ehkä jopa enemmän kuin yli-ikäiset metsät? Suomea sorsivat maat puolestaan laskevat varmaan niin, että nykymenolla Suomesta loppuvat metsät kohlakkoin kokonaan. Sitten ei enää ole nieluja.

Nyt Suomi on kuitenkin peruuttanut koko ilmastonmuutoksen. Kohta on alettava työntämään lisää hiilidioksidia ilmakehään. LUT:ssa tutkijat ovat tehneet hiilidioksidista syötävää proteiinia. Se on vielä kaikenlisäksi ihan luomua, jos sähkö tuotetaan auringolla. LUT:n katot ovat laidasta laitaan täynnä aurinkopaneeleita. Niitä on jopa parkkikatoksien katoilla. Se on varmaan innoittanut? Wau!

Tässä keksinnössä saattaa kuitenkin olla sellainen vaara, että kun ihmisen nielusta tulee hiilinielu, niin Suomessa kesäkelit eivät tästä parane. Jaakkokin pääsee kortistoon. Ilmaston tutkijoilla taisi mennä sormi syvälle suuhun ja ovat aivan hiljaa. Miettivät varmaan, että mistä nyt saisi rahoitusta tutkimuksiin. Rahoitustahan saa tutkimuksiin vain silloin, kun aihe on oikein pelottava.

Eikä tässä kaikki! Vielä suurempi merkitys on rokotekeksinnöllä, jolla voidaan hillitä 1. tyypin diabetesta.  Vielä suurempi juttu olisi rokote tyypin 2. Diabetekseen. Sen torjuntaan ei oikein ole muuta keinoa kuin eines- ja roskaruokien myynnin kieltäminen. Neuvostovirossa tyypin 2 diabetes oli hyvin harvinainen. Kuuleman mukaan se on nyt räjähdysmäisesti kasvanut. Olisikohan syynä muutos ruokailutavoissa. Ennen noudatettiin Gostin normia kaikissa neuvostomaissa.

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Suomi keulii

Russofobialle ei ole perusteita

Pari sotaa lyhyen ajan sisällä ja sen jälkeinen tehovalvonta pahoittavat tehokkaasti kansalaisten mielet ja syntyy vihasuhde. Historia kuitenkin pyrkii tasaamaan näitä kuiluja ja asettamaan asiat oikeisiin suhteisiin. On myös muistettava, että kansakunnat ja kansalaiset eivät ole sama asia! Tavallinen kadun mies tai kylätien tallaaja ei välttämättä edusta samoja näkemyksiä kuin poliittiset päättäjät ja sotien aloittajat.

Näin 100-vuotiaassa Suomessa venäläisistä puhuttaessa on hyvä muistaa, että Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden, jota hitaimmat kansakunnat eivät heti tunnustaneet. On epäilty, että Lenin, vaikka toimikin protokollan mukaan,  maksoi tavallaan velkoja suomalaisilta saamastaan hyvästä palvelusta ja ehkä jopa henkensä pelastamisesta. Stalin puolestaan oli eri mieltä ja lavasti Mainilan laukaukset.

Vierailin ensimmäisen kerran nuorena merimiehenä silloisessa Leningradissa vuonna 1957 eli 60 vuotta sitten. Eihän meille paljon siellä näytetty ja sotilaat valvoivat laiturilla laivaan menijöitä ja tulijoita. Se, mitä näimme, oli tosi lohdutonta eikä jälleenrakentamisesta raunioiden keskellä näkynyt merkkejä. Kymmenen vuotta myöhemmin tilanne oli jo aivan toinen ja Inturist hoiteli turisteja. Palvelua ei kuitenkaan voinut kehua.

Tuolla matkalla sain ensimmäisen kosketuksen tavalliseen venäläiseen. Istuimme odottamassa jotain purtavaa kaverini kanssa paikallisessa ravintolassa. Lähellämme oli pitkä pöytä, jossa aivan ilmeisesti vietettiin häitä. Pöydästä nousi vanhempi mies, joka asteli meidän luoksemme. Heikolla englannillaan hän arveli, että olemme suomalaisia, koska ei tuohon aikaan vielä paljon muita turisteja ollut. Hän pyysi meidät seurueeseensa, koska heidän pöydässään tarjottiin parempia eväitä kuin, mitä ravintolan listalta löytyi. Hieman epäröiden liityimme hääseurueeseen ja ruoka olikin todella maukasta – vodkasta ja samppanjasta puhumattakaan.

Sen jälkeen vierailin epäsäännöllisesti Neuvostoliitossa turistina ja muistakin syistä, kunnes Neuvostoliiton romahtamisen aikoihin jouduin työni puolesta vierailemaan säännöllisesti ensin Neuvostoliitossa ja sitten synnytystuskia kärsivällä Venäjällä. Vietin näillä matkoilla usean vuoden ajan nelisen kuukautta vuodessa 1 – 2 viikkoa kerrallaan. Matkat veivät aina Uralin taakse jopa Altaille asti. Pääasiassa kuljimme etäkohteisiin lentäen ja junalla. Kohteissa asiakkaamme hoitivat kuljetukset ja majoitukset.

Kombinaattien ja tehtaiden johtajat olivat puolueen jäseniä, mutta kuten he itse totesivat, ei Moskovassa tiedetä, että olemme edes olemassa. Näissä henkilökohtaisissa tapaamisissa sekä pomojen että tavallisten työntekijöiden kanssa, minulle tuli käsitys ystävällisistä, avuliaista ja vieraanvaraisista ihmisistä. Monissa kombinaateissa oli henkilökuntaa kaikkialta kommunistisesta maailmasta Vietnamia myöden. Suuret kombinaatit asuttivat jopa 12 – 15 000 ihmistä ja lähimpään varsinaiseen kaupunkiin saattoi olla mataa 500 kilometriä.

Tällainen eri kansallisuuksista ja kulttuureista kostuva yhteisö ei toimi ilman keskinäistä ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta. Kun kaukaisesta Suomesta saapui joukko ihmisiä, kaikki halusivat kuulla, mitä ”lännessä” tapahtuu. Mieleeni jäi erityisesti, kun kaukana Altailla Sibirski Pravdan toimittaja kysyi; mitä meistä ajatellaan maailmalla? Tuli elävästi nuoruus mieleen, kun Suomessa oltiin huolissaan siitä, mitä meistä ajatellaan muualla. En kehdannut sanoa, että ei mitään, koska ei oikein kukaan muualla tiedä, missä Altai on.

Lähialueilla aina Uralia myöden liikuin asuntoautolla. Hotelleja ei kaikkialla ollut ja jos oli, niin ne olivat täynnä pieniä otuksia, jotka pakenivat listojen alle, kun valot syttyivät. Autoni sain aina tehtaan portinvartijan kopin viereen, josta sai sähköt ja suojelun. Paluumatkalle lähtiessä tankki täytettiin ilman korvausta. Pitkillä matkoilla sattui myös kaikenlaista. Välillä loppui polttoaine tai tuli muuta kremppaa. Aina löytyi avuliaita auttajia ja matka pääsi jatkumaan. Koskaan ei pyydetty korvausta, mutta yleensä minulla oli mukana kahvipaketteja ja ne otettiin kiitollisina vastaan. Kerran tuli jopa kuormuri kylkeen ja piti tulla auton kanssa rekalla kotiin.

Aika usein kutsuttiin myös kylään, kun oltiin samassa paikassa useampia päiviä. Kontrasti suttuisesta porraskäytävästä asuntoon, oli mykistävä. Asunnot olivat siistejä ja kodikkaita vaikka pienessä huoneistossa saattoi asua kolmekin sukupolvea. Pöytä notkui ruokaa ja juomia ja ateriaan osallistui koko suku. Pöydän antimista saattoi päätellä, että niitä oli koottu pitemmän aikaa. Siitä voi päätellä, kuinka vieraita arvostettiin. Antimiin oli uhrattu myös paljon ruplia ja se teki olon vähän kiusaantuneeksi, kun ei oikein voinut tätä vieraanvaraisuutta korvata.

Venäläinen perusluonne muistuttaa jossain mielessä suomalaista melankoliaa. Melankolisen Uralin pihlajan ja pirtsakan Katinkan välillä on kuitenkin vain muutama vodka ryyppy. Vodkan vaikutusta kompensoidaan rasvaisella ruoalla ja suolakurkuilla, joita nautitaan pitkään ja hartaasti. Paukkujen välillä pidetään myös paljon puheita. Joskus ravintolassa joku saattoi nousta ja kajauttaa ilmoille laulun, Nyt kuulemma karaoke on saavuttanut suuren suosion.

Valtioiden poliittiset eliitit seurustelevat keskenään diplomatian pelisäännöillä. Tavallista kansalaista ei kuitenkaan pidä tuomita heidän tekojensa perusteella!

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Russofobialle ei ole perusteita

Heräteverotus

Kaikkihan tuntevat käsitteen heräteostos. Maailman sivu verotus on myös perustunut erilaisiin ahaa-elämyksiin. Ministeriön virkailijat ovat kahvitunneillaan miettineet, että mistähän voisi vielä verottaa? Tai sitten ovat kävelleet vaikka Tammelan torilla ja huomanneet, että hei täällähän ei makseta myynnistä alveja.

Tämä on johtanut mm. Suomessa tilanteeseen, jos veropohja on niin laaja, että seinät ja katto ovat niin kaukana horisontissa, että niitä on mahdotonta nähdä. Siksi veropohjan laajentaminen alkaakin jo kysellä mielikuvituksen rajoja. Nykyisen hallituksen aikana on esitetty erityisen paljon uusia veroja ja sitten vedetty niitä takaisin.

Kaikki alkoi aikoinaan siitä, että veroja maksettiin tavaroina eli veroparseleina. Näitä veroja kannettiin kruunulle, kirkolle, paikalliselle hallinnolle ja oikeudenkäytölle. Veroksi katsottiin myös se, kun kuninkaalle annettiin ratsu ja ratsumies 30-vuotiseen sotaan. Joskus 1600-luvulla verotusoikeus siirtyi aatelistolle, joiden läänitykset perustuivat verotukseen. Se oli silloin Ruotsin vallan aikana ja Venäjän vallan aikana herätteet olivat toisenlaisia.

Vuonna 1915 kansalla oli jo niin hauskaa, että tsaari päätti panna vähän jarruja päälle ja lanseerasi Huviveron. Sitä kannettiinkin aina vuoteen 1981 saakka, joten joku saattaa sen vielä muistaakin. Huviveron piiriin kuuluivat mm. konsertit, lavatanssit, teatterit, elokuvat ja tivolit. Huviveron tarkoitus oli velvoittaa huvitilaisuuksien järjestäjät ja välillisesti myös yleisö osallistumaan yhteiskunnan palvelujen kustannuksiin. Kalleimmillaan vero oli jopa 40 % lipun hinnasta. Veroa kyllä kierrettiin lausumalla runoja tai siis laulamalla ilman nuotteja.

Oli siinä verotarkastajilla töitä, kun kävivät kaikki latojen latotanssit kyttäämässä ympäri Suomea. Taisi siinä hyytyä hymy niin kansalta kuin verottajaltakin. Nyt huvivero on aivan ilmeisesti korvattu YLE-verolla, joka sekin saa kansan suupielet alaspäin. Lisäksi ehdokkaina ovat olleet venevero, moottoripyörävero ja mitä niitä nyt olikaan. Kaikkien tarkoitus on kuitenkin ollut yleisen ja julkisen ilonpidon ja hymyilyn hyydyttäminen. Kansalle leipää ja sirkushuveja on unohtunut?

Elokuvien verotus päättyi Suomessa kuitenkin vasta paljon huviveron kaatumisen jälkeen vuonna 1994. Useimmat kovan verotuksen luokkaan asetetuista elokuvista olivat eroottisia. Mitä enemmän oli paljasta pintaa ja seksiä, sen korkeampi oli vero. Veron tuoton pudottivat kuitenkin vhs-videoiden yleistyminen myös Suomessa 1990-luvulla. Tästä syystä elokuvavero ei enää juurikaan kerryttänyt valtionkassaa.

Vanhanpojan ja -piian vero tarkoitti Suomessa kovennettua verorasitusta 24 vuotta täyttäneille naimattomille, lapsettomille kansalaisille. Veron tarkoitus oli kannustaa ihmisiä naimisiin ja hankkimaan lapsia. Lisäksi ajateltiin, että yksineläjillä oli varaa maksaa enemmän veroja. Veron suuruus oli asteittainen. Kovin veroluokka oli naimattomilla, jotka maksoivat veroa tuloista riippuen 3–6 %. Seuraavaksi eniten maksoivat veroa naimisissa olevat lapsettomat pariskunnat.

Vanhanpojan vero tuli voimaan 1935 ja se poistui vuonna 1975 henkilöverotuksen kokonaisuudistuksen yhteydessä. Syntyvyyden laskiessa rajusti, olisi tässä kohden varmaan herätteen paikka, jossa veropohjaa voisi laajentaa. Eronneita, karanneita ja sinkkuja voisi kevättalvisin ratsata Lapin huvittelukeskuksissa. Viime vuonna eläkkeelle jäi jo puolet enemmän kuin syntyi uusia kansalaisia. Jos peittoja ei saada heilumaan, niin kohta täällä on enemmän muita kuin meitä. Siinä sitä olisi persuille pureskelemista.

Pelikorttivero syntyi autonomisessa Suomessa vuonna 1842. Jokaisesta pelikorttipakasta oli maksettava osuus valtiolle. Muistan tämän, koska pelikortteja salakuljetettiin laajasti mm Ruotsista ja Ruotsin laivoilta. Tämäkin vero poistui vasta 1983. Koiraverosta on juttua likimain jokaisessa näppiksessä, joten se lienee tuttu kaikille.

Kyllä sitä osattiin muuallakin. Saksassa 1700-luvulla perittiin niin sanottua varpusveroa. Koska varpuset söivät paljon siemeniä, niiden määrää tahdottiin vähentää. Tätä voisi käyttää heräteverona lokkien osalta. Kiinassa alettiin kerätä partaveroa, kun parta 1300-luvulla yleistyi seurapiireissä. Keisari Ming-Taizu Hongwu halusi uuden kesäpalatsin ja keksi uuden veron kerätäkseen varoja. Tätä en suosittele, koska se saattaisi johtaa partakapinaan.

Sitten Euroopassa oli myös peruukkivero, tiilivero, puuterivero jne. Nämähän ovat edelleenkin verotettuja Suomessa, koska kaikista mitä myydään, on maksettava arvonlisävero. Maailmalla on yleinen verotuksen kohde ollut ylellisyydestä verottaminen. Sekin on Suomessa edelleen käytössä tuloveron progression muodossa. Ei siis mitään uutta verotuksen maailmasta! Me tulemme aina olemaan valtaapitävien verotuksen uhrilampaita! Ja verojen lisäksi vielä pitää ottaa velkaa.

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Heräteverotus

Energiatodistus

Energiatodistus tulee 1.7.2017 pakolliseksi myös hyvinkin vanhoihin kiinteistöihin. Erityisesti ongelmiin joutuvat vanhat oamakotitalot.

Yksioikoinen laskentakaava ei todellisuudessa pysty määrittämään esimerkiksi vanhan omakotitalon energiatehokkuutta. Lisäksi Euroopassa energiaa käytetään hyvin eri tarkoituksiin. Mm. Espanjassa energiaa käytetään per m2 enemmän asuntojen jäähdyttämiseen kuin lämmittämiseen. Sama lienee kaikissa Välimeren maissa.

Meilläkin kokeiltiin jo 60-luvulla 0-energiataloja ainakin Mikkelissä. Parin vuoden kuluttua ne olivat umpikosteita ja jouduttiin osittain purkamaan. Tällainen hiljainen tieto on vain jostain syystä kadonnut ja nyt halutaan tehdä samat virheet uudelleen?

Edellä olevan lisäksi energian saanti on Euroopan eri puolilla hyvin vaihtelevaa. Meillä yleinen kaukolämpö on suurimmassa osassa Eurooppaa täysin vieras. Suomessa huomioidaan vain lämmitys tapa, mutta ei suoranaisia energiakustannuksia kuin viitteellisesti. Esim. aurinkolämpö ja ilmalämpöpumput pienentävät energian tarvetta, mutta niitä ei huomioida lämmitysmuotoina. Maalämpö puolestaan rinnastetaan sähköön, joka pariteetti on täysin suhteeton!

Vanhojen kiinteistöjen arvioinnissa on useita ongelmia, koska muuttujia on runsaasti:

  1. Useissa tapauksissa ei ole piirustuksia käytettävissä,
  2. Vanhoissa taloissa on tehty sekä sisäisiä että ulkoisia korjauksia, joiden yhteydessä lämmön eristeitä on parannettu. Tällaisia ei yleensä kirjata rakennusvalvontaan,
  3. Vanhoissa rakennuksissa on yleensä painovoimailmanvaihto ja talvella yleensä poistoventtiilit ovat kiinni,
  4. Rossipohjissa käytettiin yleisesti eristeinä sammalta ja sanomalehtiä. Mitenkähän tämä asettuu matemaattisiin kaavoihin?
  5. 1950-luvulla käyttöön otetut mineraalieristeet olivat niin höttöisiä, että ne vuosien mittaan valuivat alas seinistä ja yläosa jäi kokonaan ilman eristettä. Sen asian voi todeta rakenteesta riippuen pakkasilla ihan silmämääräisesti, joten pitääkö arvioitsija kutsua silloin erikseen ja miten se asettuu laskentakaavaan?

Yllä vain muutamia epäkohtia yksioikoisiin kaavoihinne. Kun asiakkaalle esittää vaihtoehtoisesti esim. 10 vuoden todellisen kiinteistön energian kulutuksen ja energiatodistukseen, niin asiakas ymmärtää todellisen kulutuksen helpommin kuin täysin abstraktin energiatodistuksen.

Kommentit pois päältä artikkelissa Energiatodistus

Kuntakonsernit

Kuntakonserni on täysin hatusta temmattu toimintamuoto. Ei ole olemassa minkäänlaista hallinnollista määritelmää kunta- tai kaupunkikonsernista. Konserni on kahden tai useamman yrityksen muodostama taloudellinen kokonaisuus, jossa emoyrityksellä on yksin tai yhdessä muiden samaan konserniin kuuluvien yritysten kanssa määräämisvalta.

Kunta ei ole osakeyhtiö. Kunta on veroilla toimeentuleva julkinen yhteisö, jollaisena se ei voi muodostaa lainmukaista konsernirakennetta. Kunnat kuitenkin yhtiöittävät toimintojaan yhä kiihtyvällä vauhdilla. Miksi näin menetellään? Mikä on se pakottava syy? Alkaa olla riittävästi näyttöä siitä, että hyvin usein yhtiöittäminen epäonnistuu ja tappiot jäävät veronmaksajien maksettavaksi. Paikallisena esimerkkinä vaikka LSKT.

Normaalissa konserniyhtiön konkurssissa tai alasajossa, osakkeenomistajat eli sijoittajat maksavat tappiot. Ennen konkurssia joutuvat omistajat normaalisti sijoittamaan lisää pääomia yhtiöön toiminnan jatkamiseksi. Mikäli lisärahoituskaan ei auta, on edessä konkurssi tai toiminnan alasajo.

Kuntakonsernissa veronmaksajilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia valita, haluavatko sijoittaa varojaan kuntien perustamiin yhtiöihin. Tässä kohden perustuslaillinen kysymys onkin, antaako valtuustoon demokraattisesti äänestäjiltä saatu valtuutus oikeuden perustaa veronmaksajien nimissä ja varoilla osakeyhtiöitä? Kysymyshän on veronmaksajien rahojen sijoittamista ilman suoraa valtuutusta.

Osakkeenomistaja tarvitsee osakeomistuksensa kohteena olevasta yhtiöstä totuudenmukaista tietoa, jotta voi huolellisesti arvioida yhtiön toimintaa ja osakeomistuksensa mielekkyyttä. Riittävä tiedonsaanti lisää osakkeenomistajien luottamusta yhtiöön, mikä on markkinoiden tehokkaan toiminnan edellytys. Kunnallisissa osakeyhtiöissä on maan tavaksi muodostunut koko toiminnan salaaminen liikesalaisuuksiin vetoamalla. Tilanne on hyvin kaksinaismoraalinen!

Osakeyhtiölainsäädäntö, EY-oikeus sekä elinkeinoelämän itsesäätely takaavat osakkeenomistajalle sekä vähemmistöosakkeenomistajalle kattavan oikeuden luotettavaan tietoon. Tätä ei kuntien omistamissa yhtiöissä noudateta? Näyttääkin vahvasti siltä, että itsesäätely ei toimi kuntien omistamissa yhtiöissä, vaan niissä pyritään kaikin keinoin piilottamaan yhtiön toiminta liikesalaisuuksien piiriin.

Tällainen yhtiöittäminen, jossa kunta tai kunnat omistavat täysin osakeyhtiön, antaa perustellun aiheen epäillä, että nykyinen osakeyhtiölaki ei käytännössä toimi julkisesti omistetuissa yhtiöissä. Samoin perustein on syytä epäillä, että yhtiöitä perustetaan nimenomaan tiettyjen toimintojen salaamiseksi todellisilta omistajilta eli veronmaksajilta. Lahdesta esiin nousee Lahti Events.

Laissa harmaan talouden selvitysyksiköstä (1207/2010) harmaalla taloudella tarkoitetaan organisaation sellaista toimintaa, josta aiheutuvia lakisääteisiä velvoitteita laiminlyödään. Harmaasta taloudesta puhuttaessa, sormi osoittaa yleensä yritysten yrityksiin välttää verojen ja muiden lakisääteisten maksujen maksamista. Kun puolestaan puhutaan kuntayhtiöiden tarkoituksellisesta tiedon salaamisesta, niin liikutaan harmaalla alueella (Shadow Economy).

Kuntayhtiön toiminnan määritteleminen harmaan talouden toiminnaksi, edellyttäisi perehtymistä yhtiön perustamisen syihin. Onko visiona ollut nimenomaan demokraattisen läpinäkyvän päätöksenteon piilottaminen osakeyhtiölain säännösten taakse. Varmaa perustamistapahtumasta on ainakin se, että valtuutetut eivät ole olleet laatimassa yhtiöjärjestyksiä. Ne ovat virkamiestyötä. Kovinkaan monella valtuutetulla ei ole osaamista arvioida yhtiöjärjestystä veronmaksajan tai mistään näkökulmasta. Sama koskee pääosin yhtiöiden hallituksia.

Nykyisen trendin jatkuessa, kuntien hallituksilla ja valtuustoilla ei ole lautakuntia.  On vain eri alojen osakeyhtiöitä, joiden päätöksentekoon hei eivät voi osallistua. He voivat vain valita hallituksen jäseniä puolueen ohjauksen mukaan. Koska lukuisista mielipiteistä huolimatta hallitukseen ei valita osaajia, siellä päättävät asioista kykenemättömyytensä tasolle ylennetyt jees-jees-miehet.

Onko demokratia siis tullut tiensä päähän? Alistetaanko veronmaksajat salassa pidettyjen päätösten maksumiehiksi?

Kommentit pois päältä artikkelissa Kuntakonsernit

Salppurin MM-kisat

Joskus kauan sitten 50-luvulla olin useana vuonna kisoissa myymässä kaikenlaista muistokamaa. Silloin oli väkeä tungokseen asti ja ilotulituksen jälkeisessä ruuhkassa muutama katsoja polkeutui jopa jalkoihinkin. Väkeä oli siis tosi paljon katsomoissa vaikka vielä hypittiin puumäestä. Silloin olivat asiat hieman toisin. Ei ollut televisiota, eikä muitakaan kilpailevia on-line medioita.

Kirjoitin epäilyksistäni 2013 näiden MM-kisojen suhteen ja vielä toisen kerran 2015. MM-kisat toistuvat samoilla paikkakunnilla niin pitkien aikojen päästä, että markkinat ja ihmisten käyttäytyminen ehtivät muuttua ja sukupolvet vaihtua. Näin ollen kisojen järjestäminen ei toimi pelkän urheilun ja oheistoimintojen ehdoilla. Tämän vuoden kisojen järjestäjät törmäsivät käyttäytymistaloustieteenongelmakenttään. Tämän tieteenalan määritelmä on melko pitkä, mutta kansanomaisesti se tutkii, vaihtoehtoja ja onko Matti mahdollisesti kukkarossa.

Sellaisilla urheilulajeilla, joissa tapahtumat ovat koko ajan fyysisesti katsojan silmien edessä, on täysin erilainen tapahtuma markkinoida kuin sellainen, jossa urheilijat vilahtavat vain ohi kiitävien hetkien ajan katsoja silmien edessä. Näköesteitäkin voi joutua kurkottelemaan. Hiihtoreittejä on toki yritetty tehdä niin, että hiihtäjät menevät mahdollisimman usein katsojien ohi, mutta siinäkin on rajansa.

Television katselija sen sijaan näkee koko ajan tapahtumat koko reitiltä sohvan mutkasta ilman näköesteitä. TV:n lisäksi voi katsella läppäriltä, älypuhelimesta tai tabletilta jne. Oheispalvelut ovat lähellä jääkaapissa, baarin tiskillä tai puhelimen päässä pizzakuskista. Oheispalvelut on myös alistettu kilpailulle, kun taas stadionilla ei näin välttämättä ole, joten palvelut ovat ehkä ylihinnoiteltuja. Käyttäytymistaloustieteeseen tämä liittyy siten, että meillä on tuo pakollinen YLE-vero, jota pitää kuolettaa katsomalla kisoja eduskunnan tahdon mukaan televisiosta.

Kisojen järjestäjien on entistä enemmän otettava huomioon markkinavoimat ja niiden synnyttämät trendit. Myös hintakilpailu liittyy samaan sarjaan, koska siinä kilpailevat erilaiset mediat suljetun stadionin kanssa. Silloin, kun tulee tällaisia tappioita, selityksenä on aina, että paikkakunnan yrittäjät hyötyivät niin ja niin paljon. Tällaisessa väitteessä on se hyvä puoli, että miljoonat voi vetää hatusta, eikä kukaan voi väittää vastaan.

Ongelma puolestaan selityksessä on se, että kymmenien miljoonien investoinnit eivät jakaannu oikeudenmukaisesti hyötyvien yritysten ja veronmaksajien välillä. Yritykset maksavat verot voitoistaan, mutta tavalliset veronmaksajat palkoistaan. Kaiken lisäksi veronmaksajat maksavat suurimman osan kustannuksista. Investoinnit osin jakautuvat pidemmälle ajalle, mutta onko velkaisella kaupungilla varaa pitää yllä koko Suomen talviurheilumainetaa?

Mielenkiintoista olisi myös, hyvät veljet, pohtia, miksi tappioiden todellinen määrä piti paljastaa vasta vaalien jälkeen?

Kommentit pois päältä artikkelissa Salppurin MM-kisat

Ilmastonkehitys

Ilmastonmuutos on jatkuvasti esillä eri yhteyksissä. Täältä Suomen vinkkelistä katsottuna ilmaston lämpeneminen vaikuttaa vahvasti vaihtoehtoiselta totuudelta tai jopa virtuaalitodellisuudelta. Nytkin on ollut kylmin kevät vuosikausiin ja jopa muuttolinnut värjöttelevät jossain Baltiassa odotellen Pekka Poudan kertovan lämpenevistä säistä.

Keskustelu ilmaston lämpenemisestä sattuu metkasti aikaan pari vuotta Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Silloin oli jossain juttuja siitä kuinka Neuvostoliiton kylmillä alueilla kymmeniä sääasemia poistui käytöstä rahapulan vuoksi. Onneksi kuitenkin Vienanmeren salmen suulla olevat asemat, jotka ovat toimineet 1800-luvun lopulta alkaen, jäivät toimintaan. Niiden mukaan koko mittausaikana ei vuoden keskilämpötila ole muuttunut lainkaan.

Totta kai ilmaston on lämmennyt, mutta kuten aina tilastojen kanssa leikittäessä, keskiarvot ovat keskiarvoja. Sama tuntuu olevan tilanne ilmastonkin suhteen. Jos jossain oikein kovasti lämpiää, niin jossain varmaan sitten voi säätila viiletäkin. Nytkin on kahtapuolta Suomea hyvin lämmintä jopa poikkeuksellisen lämmintä, mutta meillä poikkeuksellisen kylmää. Keskiarvoissa on normaalia säätä. Kuitenkin lunta sataa Keski-Suomea myöten vielä kesäkuussa. No onhan meillä ollut juhannuspakkasiakin silloin tällöin.

Tilastolliset keskiarvot kertovat omia tarinoitaan, mutta meitä suomalaisia kiinnostaa tämä oma tilanteemme eniten. Onko parta kesäkuussa huurteessa, kiinnostaa enemmän kuin se, että vaikkapa Lontoossa on toukokuussa 28 astetta. Toivottavaa olisi tietää, mikä tähän meidän kotoiseen ilmastoomme oikein vaikuttaa ja miltä tulevaisuus näyttää. Etteivät vain ne meidän metsäiset hiilinielumme vain toimisi myös lämpönieluina.

Esi-isämme eivät varmaan olisi muuttaneet tänne havumajoihin jääkauden jälkeen, ellei ilmasto tällä olisi ollut jotakuinkin subtrooppinen. Vaikkei nyt ihan niin lämmintä tulisikaan, niin voisi kuitenkin vähän lämmetä. Tulee ihan mieleen vanha vitsi, kun äiti jääkarhu ja pentu seilailivat tuolla pohjoisessa jäälautalla. Pentu kysyi äidiltään, että oliko isä varmasti myös jääkarhu. Totta kai oli, vastasi emo. No jos sinä olet jääkarhu ja isä oli jääkarhu, niin miksi minua sitten palelee niin hitosti? Keskiarvoisesti kait ei kumpaakaan palellut.

Kommentit pois päältä artikkelissa Ilmastonkehitys

Julkisten organisaatioiden yhdistäminen (fuusio).

Suomi ja Päijät-Häme eivät suinkaan ole ainoita paikkoja maailmassa, joissa byrokratiaa yritetään vähentää ja palveluja parantaa yhdistämällä organisaatioita. Täällä kuitenkin hyvinvointiyhtymän synnyttäminen vaikuttaa jotenkin, kuin yhdistäminen olisi hyppy tuntemattomaan silmät ja korvat suljettuina. Valitettavasti näissä jutuissa ei voi rajoitusten takia mennä kovin yksityiskohtaisiin arvioihin.

Julkisella sektorilla yhdistymisen haasteet ovat erilaisia kuin avoimen sektorin yritysten fuusioissa. Motiivit ja visiot ovat samankaltaisia siinä, että pyritään löytämään säästöjä ja sujuvoittamaan palveluja. Rakenteissa olevat synergiat ovat avain säästöihin. Suurimmat erot syntyvät siitä, että julkisissa yhdistymisprosesseissa ohjaus tapahtuu poliittisten järjestelmien kautta. Tällöin usein sivuutetaan yhdistettävien organisaatioiden oma ääni, asiantuntemus ja kokemus.

Ensimmäinen suuri haaste on toimintakulttuurien tunnistaminen. Erilaisia organisaatioita uudistettaessa joudutaan luomaan vanhojen kaavoihinsa koteloituneiden toimintakulttuurien tilalle uusi yhteinen ja sujuvammin toimiva toimintamalli. Tämä vaatii käytännössä ulkopuolista ja riippumatonta näkökulmaa, ettei vääntö mene keskinäiseksi kinasteluksi. Tämä on siksikin tärkeää, koska hallituksissa vallitsevat vain poliittiset näkökulmat.

Uusi toimintakulttuuri edellyttää toimintatapojen ja systeemien tarkkaa analysointia ja rationalisointia, sekä toiminta- että palveluolosuhteiden harmonisointia. Tämän eräs tärkein edellytys on IT-palvelujen yhtenäistäminen, joka Lahden osalta onkin melkoinen ongelma. Tähän liittyvät oleellisesti hallinto- ja informaatiojärjestelmien toimivuus. Jo tässä vaiheessa on selvästi nähtävissä, että yhteisymmärryksen puuttuminen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon väliltä, on merkittävä epäkohta.

Kun edellä mainittuja muutoksia aletaan ottaa käyttöön päivittäisessä toiminnassa, on selvää, että sitä ei voida aloittaa YT-neuvotteluilla ja rajuilla säästöillä. Ne luovat automaattisesti epävarmuutta, muutosvastarintaa ja huonontavat työilmapiiriä. Organisaation uudistuminen hidastuu mahdollisesti siten, että haluttuja säästöjä ei koskaan saavuteta. Yleensä yhdistymisvaiheessa kustannukset nousevat ja laskevat vasta sitten, kun organisaatio toimii kitkatta.

Useimmissa yhdistymisissä epäonnistumiset tapahtuvat julkisella sektorilla poliittisen johdon ohjauksen asiantuntemuksen puutteisiin, ei niinkään operatiivisen johdon tekemisiin. Hankkeen visio on tiedostettava, jotta haluttu lopputulos voitaisiin saavuttaa. Tästä johtuen pitääkin tarkoin määritellä, miten informaatio operatiivisen johdon ja poliittisen hallituksen välillä hoidetaan. Tämän perustana on tehokas kommunikaatio itse asiassa läpi koko organisaation. Avainelementti kommunikoinnissa on se, että kaikki tietävät MIKSI! Jokaisen organisaatiossa on tiedettävä, miksi nyt tehdään näin. Tiedottaminen myös edellyttää selkokieltä!

Perehdyttäminen uuteen toimintakulttuuriin on avain kaikkiin muutoksiin. Tässä tilanteessa johtajien ja vastuullisten päälliköiden, jotka vastaavat muutokseen perehdyttämisestä, on kysyttävä itseltään, joko henkilökunta on valmis muutokseen. Tämä on suuri haaste operaatiota johtaville ja suosittelen lämpimästi päivittäistä katsomista peiliin. Tässä prosessin vaiheessa on myös tarkasteltava sitä, kuka millekin tuolille sijoitetaan.

Ihmisten valikoituminen ja asettuminen uusille paikoille organisaatiossa on ehkä vaikein prosessi. Aivan liian usein yhtymisprosessi päättyy perehdyttämiseen ja organisaation uudelleen miehittäminen unohdetaan. Vasta tässä vaiheessa voidaan ja joudutaan harkitsemaan organisaation miehityksen pienentämistä. Tämä on siinä mielessä vaikeaa, että vanhan organisaation tarpeettomia johtajia on poliittisista ja kollegiaalisista syistä vaikea erottaa. Tätä prosessia voidaan helpottaa suorittamalla työpaikkahaastattelu tehtäviin valittavien henkilöiden osalta.

Lopuksi on vielä otettava huomioon, että uudistumisprosessi ei ole mikään kertasuoritus. Mikään fuusio ei ole valmis jonain tiettynä päivänä. Organisaation, toimintatapojen ja toimintakulttuurin kehittäminen on pitkään jatkuva prosessi. Muuttuvassa maailmassa palvelutarpeet muuttuvat, tekniikka ja tietojärjestelmät kehittyvät jatkuvasti. Siksi on tärkeää, että myös organisaatiot elävät ajassa eivätkä jää lepäämään laakereilleen.

 

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Julkisten organisaatioiden yhdistäminen (fuusio).

WP Login