Archive for the ‘Vientimarkkinointi’ Category

Lahjuksia, please!

Lahjonta ja lahjuksen otto on Suomen laissa kriminalisoitu. Kuitenkin sitä on pakko harjoittaa, jos aikoo pysyä kilpailussa mukana. Kun Neuvostoliitto hajosi ja markkinat Venäjälle vapautuivat, alkoi kaupanteossa lahjonta rehottaa. Pahimpia kilpailijoita olivat Saksa ja Itävalta. Saksa oli sopimuksin sidottu rakentamaan Itä-Saksasta palaaville joukoille kasarmeja ja asuntoja.

Saksassa katsottiin tuolloin, että lahjonta on markkinointikulu ja sen saa vähentää verotuksessa. Suomi jäi tässä vaiheessa pois kyydistä ja idänkauppa romahti. Hiljalleen päästin takaisin mukaan, kun ryhdyttiin käyttämään agentteja tai konsultteja, jotka hoitelivat turvapalvelut ja viranomaisten lahjomiset. Tästä aiheesta käytiin mittava oikeudenkäyntikin, jossa yritettiin oikeudelle vakuuttaa, että agentti on lahjonut ostajan ja tämä on sitten agentin päämiehen rikos.

Suomessa ei ole koskaan ymmärretty sitä, että lahjuksen maksaa aina ostaja osittain tai kokonaan. Yksikään yritys ei lahjo ostajan edustajaa mennäkseen itse konkurssiin. Kyllä lahjus on sisällytetty hintaan, koska lahjuksen ottaja on yleensä se, joka tilauksen tekee. Tämä on johtanut jopa lahjushuutokauppaan tietyissä korruptoituneissa maissa.

Itse olen joutunut sivusta seuraamaan tällaista lahjuskauppaa sivusta. Pomoni tuli Lontooseen hyvin hermostuneena. Olin sopinut ostajan kanssa kaupat seuraavalle vuodelle ja olin menossa niitä tekemään Dubliniin. Jostain syystä pomo halusi mukaan, vaikkei muuten ollut juuri tässä kaupassa mukana. Hän soitteli kaiken päivää Deutsche Bankin Lontoon konttoriin ja lopulta meni käymään siellä. Ihmettelin kovasti, mistä oli kysymys. Se selvisi seuraavana päivänä hotellin hississä, kun esimieheni ojensi asiakkaalle paksun ruskean kirjekuoren.

Asiakas lähti saman tien hissillä takaisin ja minä kysyin, että mitä hittoa tuo oli. Piti antaa vähän rahaa, että saatiin kauppa kotiin. Kysyin häneltä, että paljonko siinä oli? 25 000 £! Sanoin hänelle, että nyt sinua vedätettiin. Kaupat oli jo sovittu ja nyt oli vain tarkoitus syödä illallista ja lyödä kättä päälle. Hän alkoi väittää, että ostaja oli soittanut hänelle pari päivää sitten ja nimenomaan antanut ymmärtää, että kauppa ei tule pientä avustusta.

Koko kuvio selvisi minulle aikojen saatossa. Rahat tulivat isolta asiakkaalta Saksasta. Summa oli hyvitetty hänelle reklamaationa, joka oli sitten toimitettu filmivanerin muodossa. Lahjomissa käytetään yleisesti sellaisia menetelmiä, joiden jäljille ei edes oma yrityskään pääse. Tässä tapauksessa lahjus ei ollut lainkaan tarpeen. Enemmän oli kyse siitä, että esimieheni halusi nolata minut ja nostaa omaa egoaan kovana kansainvälisenä bisnesmiehenä.      

Kommentit pois päältä artikkelissa Lahjuksia, please!

Vaikeuksien kautta voittoon.

Olen aiemmin kertonut isosta ja pitkäaikaisesta kaupasta Black & Deckerin kanssa. Sen saaminen oli kuitenkin kivinen polku, jossa aluksi kaikki meni pieleen. Kanadan, Irlannin ja Englannin ostajat olivat vierailulla katsomassa, kuinka Rauma-Repola Suolahdessa valmisti kansia työpöytiin. Metsäliitossa Lohjalla asiaa tutkittiin, mutta siellä olisi pitänyt olla insinööri, työnjohtaja ja 5 työntekijää. Tämä organisaatio vei kilpailukyvyn koko projektilta.

Lohjalta löytyi kuitenkin alihankkija, joka sai homman toimimaan kahden työntekijän voimin. Vieraat lensivät Jyväskylästä Helsinkiin tarkoituksena vierailla Lohjalla katsomassa valmistusta. Nuori metsänhoitaja oli Suomen päässä vetämässä projektia ja hänen kanssaan olimme kentällä vastassa vieraita. Ensimmäinen kommellus tuli, kun tämä metsänhoitaja eksyi matkalla kentältä Tapiolaan. Seikkaillen sitten löysimme perille, eivätkä vieraat onneksi huomanneet mitään. Kävimme sitten pääkonttorin ylimmän kerroksen edustustiloissa tutustumassa toisiimme. Maisemat sieltä olivat upeat.

Illalliselle oli varattu pöytä Tullinpuomin ravintolasta. Siellä istuessamme, kysyin sitten tältä metsänhoitajalta, mitä näkisimme huomenna Lohjalla. Emme todennäköisesti mitään. Hän ajoi työmatkallaan joka päivä alihankkijan tehtaan vierestä, mutta ei ollut vaivautunut poikkeamaan siellä ja kertomaan vierailusta. Menin heti soittamaan alihankkijalle, joka oli aivan ällikällä lyöty. Hän kertoi, että muuten kaikki on kunnossa, mutta koneista puuttuu teriä. Hän lupasi yötä myöten soitella niiden perään, mutta epäili, että ei ehditä saamaan huomiseksi.

Tällä metsänhoitajalla oli lempinimi Lomax. Koska olin itse tullut aamukoneella Lontoosta, aloin epäillä muitakin asioita. Kysyin Lomaxilta, missä hotellissa minulla on huone. No, kun täällä on lääkärikonferenssi, niin en saanut huonetta mistään. En nyt yöllä pääse enää äidin luokse Lahteenkaan ja aamulla on tarkoitus aikaisin lähteä ajamaan Lohjalle, joten missä sitten yövyn. Ei hän vaan tiedä. Lopulta jouduin torkkumaan taksissa tähtitornin mäellä. Aamulla menin sitten Marskin vessaan aamutoimille, koska matkatavarani olivat Lomaxin autossa.

Kun lähdimme ajamaan Lohjalle, niin Lomaxin auto sammui Tullinpuomin huoltoasemalle. Hän alkoi siinä selitellä, että kyllä auto tässä korjataan. Sanoin hänelle, että sinä jäät nyt tähän ja me otamme taksin. Lohjalla sitten näimme, mitä näimme ja paluumatkalla autossa oli täydellinen hiljaisuus. Halusin tarjota heille Marskin baarissa kahvit ja voileivät ennen heidän lähtöään lennolle. Nekin juotiin hiljaisuudessa. Lupasin siinä sitten, että otan videon prosessista parin päivän kuluessa ja toimitan sen heille. Hukkuva tarttuu oljenkorteenkin!

Kanadan ostajalla oli lento Kööpenhaminan kautta takaisin Kanadaan. Pitkän hiljaisuuden jälkeen hän totesi, että ”kyllä se konekin lentää Kööpenhaminaan varmaan selällään” kaiken tämän jälkeen. Vaikeuksista huolimatta kaupat saatiin kuitenkin tehtyä. Ainoa, mitä ei tullut, oli kiitokset pomolta tai yhtiöltä. Sellun pilaajat kun eivät tällaisia pikkudiilejä noteeranneet!  Parikymmentä vuotta myöhemmin sain puhelinsoiton Luostolta. Englantilainen agentti kertoi, että siellä ollaan juhlimassa 30. miljoonaa toimitettua komponenttia.

Kommentit pois päältä artikkelissa Vaikeuksien kautta voittoon.

Hotelli Hilton


Kun asustelee matkoillaan pitkiä aikoja hotelleissa, niin pakostakin alkaa etsiskellä erilaisia ruokailupaikkoja etenkin viikonloppuisin. Hotellini lähellä puolen tunnin kävelymatkan päässä sijaitsi Hotelli Hilton, joka oli aikoinaan Lontoon korkeimpia rakennuksia. Se ylimmässä kerroksessa oli ravintola, josta siis näki kaupungin yli. Oli aivan selvää, että siellä pitää käydä aterialla.

Niinpä sitten eräänä sunnuntaina menin lounaalle ja katselemaan maisemia. Hotelli sijaitsi Park Lanella vastapäätä Hyde Parkkia. Menin siis hissillä ylimpään kerrokseen ja ravintolassa sattuikin olemaan vapaita pöytiä. Normaali rutiinin mukaan ruokalista ja sitten tilaamaan. Olin kait sitten niin suomalaisen näköinen ja oloinen, että erotuin porukasta, koska itse ravintolapäällikkö tuli juttusille. Kuinka ollakaan, hän oli suomalainen.

Lontoossa huippuravintolan ravintolapäällikkönä suomalainen. Kyllähän se ihmetytti, mutta siinä sitten jutustelimme, kun ihmettelin, että miten ihmeessä? En enää muista koko tarinaa, mutta sen verran, että onnen kantamoisia oli uranvarrella ollut. Myöhempinä vuosina näitä ihmettelyn aiheita tuli useampiakin. Eräskin suomalainen oli mennyt huolintaliikkeeseen Hollantiin. Sieltä hänet oli napattu japanilaisen varustamon palvelukseen ja sitten kreikkalaisen laivoja välittävän yrityksen palvelukseen Lontooseen. Hän sitten myi Iskun ja Pelloksen tankkerit 70-luvun lopulla öljykriisin iskiessä öljymarkkinoille.

Otin sitten tavakseni viedä etenkin Suomesta tulevia kollegoita ja tietenkin asiakaita illallisille Hiltonin ravintolaan. Ravintolapäällikkö oli juonessa mukana ja ohjeisti tarjoilijoita, jotka tulivat aina hymyillen pöytään. How are you today, Mr Passila. Kyllähän kaverit ja asiakkaat ihmettelivät, että nehän tuntevat sinut täällä. Erityisesti mieleeni on jäänyt afrikkalainen kaunotar, jota kutsuivat prinsessaksi. Hän opiskeli Lontoossa ja rahoitti opintojaan tarjoilijan Hiltonissa.

Menimme paikallisten asiakkaiden kansa eräänä iltana aterioimaan. Olin varmaan nähnyt saman tarjoilija joskus vuotta aikaisemmin. Hän tuli pöytäämme ja esitti jälleen saman kysymyksen ja minäkin häkellyin. Asiakkaat sen sijaan olivat aivan äimän käkenä, kuinka tämä kaunotar tunsi minut? Kysyin sitten jälkeenpäin ravintolapäälliköltä ja hän sanoi, että hän kertoi vain nimeni ja neito muisti sen heti. Olinkohan edelliskerralla antanut hänelle ison tipin. Asia oli kuitenkin toisin. Koska neiti oli värillinen, niin tällaisessa ravintolassa häntä katsottiin vähän nenän vartta pitkin. Minä olin sen sijaan ollut hänelle hyvin kohtelias edelliskerroilla.

Kaikki tällaiset erikoiset tapahtumat jättävät jälkensä asiakkaiden mieliin. Paljon myöhemmin kuulin, että ravintolapäällikkö oli siirretty jonnekin Bahrainiin Hotelli Hiltonin johtajaksi. Menestyneisiin suomalaisiin voi törmätä missä tahansa maailmalla ja olen siis törmännytkin.    

Kommentit pois päältä artikkelissa Hotelli Hilton

Sauna sisäänheittäjänä

Sauna on instituutio, johon kaikki Suomeen tulevat asiakkaat joutuvat tutustumaan. Kun Iskussa käynnistimme levyteollisuuden vientiä, niin Seurahuoneen sauna oli  vakipaikka. Tosin joitakin poikkeuksiakin oli riippuen tilanteesta ja säätilasta. Saimme Seurahuoneelta varattua aina saunan ja yleiset tilat käyttöömme. Yleensä nautittiin pikkupurtavaa ja olutta.

Kun sitten siirryin Metsäliiton palvelukseen Lontooseen, niin tietenkin kollegat halusivat esitellä minulle saunan myös siellä. Toki suomalaisille expateille Suomi-talon sauna oli tuttu. Sen aukioloajat olivat kuitenkin varsin rajalliset ja tilat eivät oikein sopineet suurempiin tilaisuuksiin. Meidän toimistoamme lähinnä oli Charingcross-hotellin alakerroksissa oleva sauna, jonne minut vietiin jo siinä vaiheessa, kun vielä asuin hotellin huonekopperossa.

Sauna oli ihan kunnollinen Rantasalmen sauna ja sinne mahtui väljästi kuusi henkeä kerralla. Ulkopuolella oli suihkut, vesiallas ja pukeutumistilat. Vuosia myöhemmin törmäsin Venäjällä samanlaiseen pönttöön saunan ulkopuolella. Ainoa ero oli se, että Venäjällä se haisi niin hieltä, että sinne ei tehnyt mieli mennä jäähdyttelemään.  Ei siinä pytyssä uimaan mahtunut, mutta pari henkeä samaan aikaan seisomaan.

Britanniassa on vahva dinner-kulttuuri, johon pukeudutaan smokkiin ja rusettiin. Tätä kulttuuria viljeltiin kaikissa mahdollisissa tilanteissa, joten puumiehilläkin oli omansa. Sahamiehillä oli omat perinteiset vuosittaiset juhlansa ja samoin oli vanerimiehillä. Tilaisuus oli joka marraskuun toinen keskiviikko. Plywood dinerillä oli alkuvaiheessa noin 500-600 henkeä eripuolilta maailmaa. Sitten se muuttui panelboard dineriksi ja viimeinen, jossa olin mukana olin yksi noin 1500 osallistujasta.

Perinteinen tapa ainakin suomalaisilla oli, että keskiviikkoiltapäivisin suoritettiin sellainen lämmittelykierros parhaille asiakkaille. Yleensä varattiin jostain hotellista kabinetti, jossa sitten tarjoiltiin cocktaileja ja pikku purtavaa. Varsinainen päivällinen alkoi 7:30 P.M., joten esilämmittelyt lopetettiin pari tuntia ennen, jotta vieraat ehtivät vetää vähän henkeä. Minulle syntyi kuitenkin esilämmittelystä aivan toisenlainen idea. Ehdotin kollegoilleni, että mitäpäs jos pidettäisiin meidän esilämmittelyt suomalisessa Rantasalmen saunassa. Englantilaiset työkaverini vetivät vähän henkeä ja eihän se nyt, vai voisiko. No päätettiin, että kokeillaan pienimuotoisesti.

Onneksi olimme niin varhain liikkeellä, että saimme tilat varattua. Ihan vaan mentiin oluilla ja pienillä suolapaloilla, jotka hotelli hoiti. Kutsuttiin vain tusinan verran asiakkaita, mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta. Puskaradio oli toiminut ja asiakkailta alkoi tulla puheluja, joissa kyseltiin, että saisimmeko mekin kutsun. Olimme ajatelleet, että pidetään pari tuntia kolmesta viiteen iltapäivällä. Lopulta jouduimme tilanteeseen, että  tilausuus piti järjestää yhdestä viiteen, muutoin kaikki halukkaat eivät olisi mahtuneet mukaan. Heti ensimmäisestä kerrasta saunaesilämmittelystä tuli hitti ja jokavuotinen tapahtuma. Kaikki eivät toki käyneet edes saunassa, mutta kait se poikkeava epäsovinnaisuus viehätti asiakkaita.   

Varsinainen päivällinen menikin sitten protokollan mukaan. Paikallisen yhdistyksen puheenjohtaja piti avauspuheen. Sitten juotiin seisaaltaan malja kuningattarelle. Tämän jälkeen joku kutsuttu ja tunnettu henkilö piti juhlapuheen, jonka jälkeen seurasi päivällinen ja vapaa illan vietto. Virallisen ohjelman jälkeen sitten melkein kaikki yrittivät hieroa kauppaa asiakkaidensa kanssa. Se ei minun mielestäni kuulunut asiaan. Juhlat juhlina ja kaupanteko virka-aikana.

Tässä tapauksessa saunatilaisuus oli paljon tehokkaampi ja varmaan halvempikin tapaus herättää potentiaalisten asiakkaiden mielenkiinto, kuin isotkaan lehti-ilmoitukset alan lehdissä. Näin saatiin pinnat kotiin.

Kommentit pois päältä artikkelissa Sauna sisäänheittäjänä

Kuinka aloittaa vienti?

Viennin aloittaminen onnistuu hyvin harvoin niin, että asiakas marssii ovesta sisään ja haluaa ostaa jotain. Näin kuitenkin kävi Eestissä, kun se itsenäistyi Neuvostoliitosta. Samoin kuin Neuvostoliitossa, kellään ei oikein ollut minkäänlaisia eväitä eikä suhteita aloittaa vientiä. Jotkut eurooppalaiset ostajat kuitenkin tajusivat asian ja suorastaan hyökkäsivät Eestiin.

Hyvä esimerkki oli koivusahatavara. Maassa oli paljon pieniä sahoja, jotka sahailivat koivua kotimaan tarpeisiin. Heillä ei ollut mitään tajua hinnoista, kun englantilaiset ostajat tulivat tarjouksineen. Tarjosivat puolet siitä, mitä olivat maksaneet suomalaisille. Kauppoja tehtiin ja konkursseja tuli täydeltä laidalta. Kesti vuosia ennen, kuin tilanne alkoi asettua. Tosin ostajatkin saivat siipeensä, kun konkurssin tehnyt yritys ei pystynyt toimittamaan tilauksia.

Ennen teollisuustuotteiden kauppa aloitettiin perehtymällä alan messuihin Saksassa ja Italiassa. Sodan jälkeen Saksaan rakennettiin pääasiassa Marshall-avulla (Euroopan jälleenrakennusrahoitus) valtavia messukeskuksia. Näillä saksalaiset valmistajat saivat maansa nousuun sodan jälkeisestä lamasta. Messuilla kävi väkeä aivan ympäri maailmaa. Sitten mukaan kiilasi Italia, joka pystyi tekemään samoja tuotteita halvemmalla. Nyt maailman suurimmat messut pidetään Kiinassa.

Nytkin messut ovat hyvä tietolähde. Ensin kannattaa kyllä googlata netissä samankaltaisia tuotteita, niiden tekniikkaa, muotoilua ja hintoja. Usein tuloksena on myös, missä seuraavilla messuilla tuotteita on näytillä. Kun tämä pohjatyö on tehty, kannattaa mennä messuille tutustumaan tarjontaan henkilökohtaisesti. Siellä ovat sitten kilpailijat kylki kyljessä ja voi saada vinkkejä jopa asiakkaista ja asiakassegmenteistä. Hannover oli yksi suurimmista messukeskuksista Saksassa. Siellä oli kaikkea koneista tietotekniikkaan.

Kun sitten on saatu käsitys kilpailusta niin tekniikan kuin hintojen osalta, alkaa se vaikea suunnittelu. Pärjätäänkö kilpailussa? Meidän pahin kilpailuhaittamme on se, että länsimarkkinoilla me olemme saari. Itämarkkinoilla esim. Venäjälle, sijainti on kilpailuetu. Omat valmistuskustannukset ovat varmaan aika hyvin hallinnassa, joten suurin tuntematon tekijä ovat logistiikkakustannukset. Näihin voidaan lukea myös agenttien palkkiot, jos sellaisia joudutaan käyttämään.

Seuraavaksi sitten tulevat maksujärjestelyt. Jos käytetään agenttia, niin agentti voi olla delkredere-agentti. Tällainen agentti on kalliimpi, mutta vastaa myös mahdollisista luottotappioista. Suomessakin on nykyisin mahdollisuus saada erilaisia vakuutuksia yms. maksujen turvaksi. Ne ovat kuitenkin yleensä niin hitaita järjestelyjä, että kaupat on jo tehty, kun päätös tulee. EU:ssa on myös mahdollisuus saada takuita kohdemaan toimijoilta.

Sen sijaan EU:n sisämarkkinoilla ei ole enää valuuttariskiä, joka oli melkoinen oman markan aikana. Etenkin suhdannevaihteluissa saattoivat voitot muuttua tappioiksi.  

Kommentit pois päältä artikkelissa Kuinka aloittaa vienti?

E-markkinointi


Kotisivu alkaa olla jokaisella yrityksellä välttämätön. Sen luominen ja käyttö poikkeavat kuitenkin hyvin paljon toimialoittain toisistaan. Toiset myyvät tuotteitaan suoraan kuluttajille, mutta toisille se on pelkkä sähköinen käyntikortti. Perusjuttu kuitenkin on, että kotisivua päivitetään riittävän usein. Nettikaupoille se on päivittäinen rutiini.

Sen sijaan monet teolliset toimialat eivät ole oikein sisäistäneet asiaa ja päivitykset unohtuvat. Julkisesta puolesta ei kannata edes keskustella, koska niiden päivittäminen ei oikein pysty seuraamaan asiakkaiden tarpeita. Päivittäminen on vähän kuin pakkopullaa. Paitsi, että tuotteet ovat ajan tasalla, on myös yhteydenoton oltava helposti löydettävissä.

Hyvin monilla kestokulutushyödykkeitä vähittäiskauppojen kautta myyvillä yrityksillä on nettisivut, joilta ei kuitenkaan löydy sähköisiä yhteystietoja eli sähköpostiosoitteita. Tämä antaa sellaisen kuvan asiakkaalle, että asiakkaiden suorat yhteydenotot eivät kiinnosta. Sitten saattaa olla linkki, jonka takaa löytyy jokin huoltofirma, joka tarjoaa vain huoltoa, mutta ei teknistä neuvontaa. Koko palvelu on ulkoistettu jälleenmyyjille! Joskus tämä toimii, joskus ei.

Kun ajatellaan vientiä, niin sivuja pitää olla myös eri kohdealueiden kielillä. Englanti on se peruslähtökohta, mutta muitakin kieliä kannattaa harkita. Tämä valinta on täysin strateginen. Hyvin selkeän esimerkin tarjoaa esim. Raute Oyj. Tuoteryhmät on selkeästi jaoteltu ja yhteystiedot löytyvät kohdealueittain helposti. Näillä tiedoilla asiakas pääsee nopeasti perille asioista.

Sitten on tuotteita, joiden kanssa on vaikeuksia. Tällaisia tuotteita ovat sellaiset, joiden laatu perustuu teknisten ominaisuuksien lisäksi optiseen olemukseen. Tällainen tuote on esimerkiksi sahatavara. Sahatavaraa, etenkin jäännöseriä, on yritetty myydä nettikaupoissa. Tulokset olivat ainakin aluksi varsin kehnoja. Vuosikymmenten saatossa on tapahtunut sellainen muutos, että asiakkaiden asiantuntemus on kadonnut. Ennen asiakkaat tiesivät jopa, miltä sahalta loppukäyttäjälle sopiva tuote löytyy. Nyt suurin osa asiakkaista ei tiedä edes, pitäisikö käyttää kovapuuta vai pehmeää kuusta.

Tällaisten tuotteiden kauppa ei voi käydä muutoin kuin silmästä silmään. Silloin myyjän on oltava se asiantuntija, joka osaa tarjota asiakkaalle oikean tuotteen lopputuotteeseen. Tässä on sitten taas se luottamuksen nostatuksen paikka. Ulkomaille myytäessä tällainen asiantuntija on usein agentti, koska valmistajalla ei ole aina mahdollista juosta ympäri maailmaa asiakkaita tapaamassa. Hyvin mielenkiintoinen oli lehtiartikkelisarja, jossa kuvattiin kohta kohdalta suomalaisen kuusen matka japanilaiseen omakotitaloon.

Kun eletään nettiaikaa, niin vaikka kotisivut olisivat kuinka hyvät tahansa, niin on syytä muistaa eräs asia. Kun kysely tulee sähköpostitse ja siinä kysytään tuotetta, jota ei valmisteta, eikä näin ollen ole myynnissä, niin pitää ehdottomasti vastata viestiin. Tällaisissa tapauksissa pitää kertoa, mitä valmistetaan. Tämä siksi, että asiakkaalla saattaa olla tarvetta myös muille tuotteille, joista hän ei ole tietoinen. Saatu kysely on aina kaikkein halvin tapa saada uusi asiakas, joten aina kannattaa vastata ja tuoda yrityksensä esiin.   

Kommentit pois päältä artikkelissa E-markkinointi

Miksi yleensä pitäisi viedä?


Teimme 90-luvun loppupuolella LUT:ssa tutkimusta Kaakkois-Suomen pk-yritysten suhtautumisesta vientiin. Yleisin kuulemani vastaus oli, miksi kun menee hyvin, niin menkööt! Globalisaatio ja euro ovat asettaneet yrityksille aivan uuden haasteen viennin suhteen.  Yhä useammat ulkomaiset yritykset tulevat Suomeen kilpailemaan samoilla tuotteilla. Silloin on harkittava, pitääkö haasteeseen vastata ja jos, niin miten?

Yleisesti ottaen suomalaiset pk-yritykset eli suurin osa yrityksistä, on liian pieniä vientimarkkinoille. Siihen on toki ratkaisu, mutta etenkin vanhan polven yrittäjät eivät ole siihen valmiita. Sama koskee suuria suomalaisia yrityksiä, joilla on vientimarkkinat hallinnassaan. Vastaus ongelmaan on verkostovalmistus.

Nokia toi tämän strategian ensimmäisenä Suomessa käytännön tasolle. 90-luvun lopun Nokian kännyköiden lähtö vientimarkkinoilla todelliseen lentoon todistaa asian. Tein aikoinaan ministeriölle tutkimuksen asiasta ja kiertelin näitä Nokian alihankkijoita. Sain silloin melko hyvän käsityksen siitä, miten Nokian verkostovalmistus toimi. Pahimmalla kilpailijalla Erikssonilla oli valtavamäärä monikerroksisia tuotantolaitoksia pelkästään Tukholman alueella. Näissä massiivisissa tiloissa tehtiin kaikki itse.

Nokian verkostovalmistus toimi kuin ahjon palje. Puhelimen prototyyppi valmistui jopa 72 tunnissa. Varsinaisen valmistuksen aloittaminen ei kestänyt juuri viikkoa kauempaa, kun verkostossa jokainen teki oman osansa. Toinen valmistusetu oli se, että mikäli markkinat jostain syystä sakkaavat, niin palkeista lasketaan vähän ilmaa pois, eikä kukaan kärsi pahemmin. Kilpailijalla ongelma oli paljon vaikeampi, kun piti irtisanoa tai lomauttaa, joka Ruotsissakin on hidas prosessi.

Jos todella haluttaisiin työllisyyttä parantaa ja saada yrityksiä lisää vientimarkkinoille, niin tässä olisi hallitukselle ja ministeriöille hyvä markkinarako. Tällainen mahdollisuus on byrokratialle kuitenkin liian vaativa ja etenkin työläs. Voi todeta samalla tavoin, kuin yrittäjät: kun menee byrokratiassa muutenkin mukavasti, niin menkööt!    

Kommentit pois päältä artikkelissa Miksi yleensä pitäisi viedä?

Miss Suomi apuun


Ensimmäisillä matkoillani Britanniaan asuin juuri valmistuneessa hotelli Britanniassa. Hotelli on vielä samalla paikalla, mutta nimi lienee vaihtunut moneen kertaan. Hotelliin oli useana vuonna majoitettu Miss Universumi-kisaan osallistujia. Heille oli varattu kokonainen kerros, joka oli hyvin tarkoin vartioitu. Eräänä marraskuun iltana istuin parin asiakkaan kanssa hotellin aulabaarissa drinksuilla aivan ravintolan oven vieressä. Yhtäkkiä alkoi hissistä tulla vartiomiehiä ja heidän perässään missikatras. Mukana oli myös Miss Suomi, jonka nimeä en muista. Toivotin kuuluvalla äänellä hänelle suomeksi hauskaa iltaa.

Hän pysähtyi paikoilleen ja sitten tuli vartiomiesten saattamana luokseni.

  • En ole moneen päivään puhunut tai kuullut suomea. Missimamma jätti minut täysin yksin tänne. Meillä ei ole täällä tulkkeja, enkä puhu englantia. Koko ajan ovat vartijat vierellä, joten olisi hauska jutella.

Vartijat kuitenkin alkoivat jo närkästyä, mutta hän ei antanut periksi.

  • Meillä on kohta illallistanssiaiset, joten voisitko tulla sinne kavaljeerikseni.
  • Eivät varmaan hyväksy ulkopuolisia sinne.

Samassa saattajat jo veivätkin hänet pois ravintolaan melkein kainaloista kannatellen. Asiakkaani olivat kuitenkin aivan äimän käkenä. He muistivat tapauksen vielä vuosikymmenien päästä ja meikäläisestä tuli oitis julkkis ja asiakassuhde kukoisti ja maine kasvoi. Minä tietenkin kerroin asiakkailleni jutun vähän väritettynä. Kerroin toki, että sain kutsun missien iltagaalaan, mutta sinnehän on kavaljeerit valittu jo hyvissä ajoin. Eikä juttu päättynyt tähän. Alalla jutut leviävät kulovalkean tavoin ja niin tämäkin. Monet viikot sain vastailla eri asiakkaille tapahtumasta.  

Joskus, kun käy oikein hyvä tuuri, niin voi saada vientiapua vaikka Miss Suomelta ja mikäs sen hauskempaa.

Kommentit pois päältä artikkelissa Miss Suomi apuun

Miksi yrityksen pitää kansainvälistyä?


 Mikä tai mitkä siis voisivat olla sellaisia tekijöitä, jotka pakottavat yrityksen kansainvälistymään? Yrityksen kannalta tekijöitä voi olla ainakin kaksi:

  1. Yritys on kasvanut siihen mittakaavaan, että markkinaosuuksien valtaaminen kotimarkkinoilla alkaa heikentää tulosta,
  2. Kansainväliset kilpailijat tunkeutuvat aggressiivisesti yrityksen kotimarkkinoille.

Ensimmäisessä tapauksessa yrityksen on valittava joko paikoilleen pysähtyminen ja hidas taantuminen. Nykyisissä olosuhteissa jättiläisten kaatajat ovat aina kärkkymässä ja odottamassa tilannetta, jossa markkinajohtaja on haavoittuva. Avoimessa markkinataloudessa ei yksinkertaisesti ole turvallista ryhtyä lepäämään laakereillaan. Tähän viittaa liberaalin talouspolitiikan lentävä lause: Kasva tai kuole!

Silloin, kun kansainväliset kilpailijat tunkeutuvat markkinoille, ne ottavat markkinaosuutta siellä jo olevilta. Keinot ovat moninaisia, mutta kaikki johtavat voittojen kaventumiseen. Markkinoille tulijoilla on yleensä suomalaiseen yritykseen verrattuna suuruuden ekonomia apunaan, koska Suomen markkinat ovat pienet ja vain niillä toimiva ei voi hyödyntää vastaavasti suuruuden ekonomiaa. Tällaisessa tilanteessa yritykselle jää kilpailijaan nähden eduksi vain parempi markkinoiden tunteminen ja pitkäaikaiset suhteet.

Tällaisessa tapauksessa yrityksellä on kaksi vaihtoehtoa: se joko siirtyy kokonaan edullisemmille toiminta-alueille tai siirtää osia toiminnastaan edullisempiin toimintaympäristöihin. Molemmat merkitsevät kansainvälistymistä. Markkinoista ei missään tapauksessa luopua, koska niiden osaaminen on selvä kilpailuetu. Tämä etu ei ole pysyvä, mutta se on varsin tärkeä, kun muut kilpailuelementit ovat kunnossa.

Yrityksen kansainvälistyminen johtuu kansainvälisestä kilpailusta. Mitä avoimemmin markkinat toimivat yrityksen kansallisessa ympäristössä, sitä suurempi on tarve kansainvälistymiseen.

Molemmat teoriat ovat siis itse asiassa puukko kurkulla teorioita. Yritykselle ei jää vaihtoehtoja. Aina on tietenkin vaihtoehto lopettaa toiminta tai kaatua saappaat jalassa. Näitä ei voida kuitenkaan noudattaa yrityksen strategioina. Ne ovat luopumisvalintoja. Entiset suljetut taloudet ja siirtymätaloudet ovat joutuneet yhdistyvän Euroopan ja globalisaation myötä näiden uusien haasteiden eteen.

Yritysten kansainvälistymisen tarve riippuu suuresti toimialasta. Globaalisti tarkastellen teollisten yritysten kansainvälistymisestä ovat suuremmat kuin palvelualojen. Teollisuuden ollessa kysymyksessä yrityksen arvoketjut ovat huomattavasti pitempiä ja siksi myös kustannuksiltaan kalliimpia kuin palvelualojen. Palvelualan kansainvälistyminen merkitsee yleensä paikallista toimimista, jolloin toimijoiden arvoketjut ovat samankokoisia. Kilpailu tapahtuu tällöin muilla keinoin ja huomattavasti kapeammalla kustannusten alueella.

Teollisessa tuotannossa R&D voidaan keskittää yhteen maahan ja tuotanto hajauttaa markkinoiden tarpeiden mukaan.

Teollisuudessa voidaan tuotteita suojata patenteilla. Palveluteollisuudessa puolestaan asiakkaiden palvelu saattaa olla hyvinkin yksilöllistä. Tällöin osaaminen joudutaan siirtämään maasta toiseen oppimisprosessien avulla. Nämä ovat verrattain hitaita ja kalliita prosesseja. Kaikesta huolimatta palveluteollisuuden suorat kansainväliset investoinnit (FDI) ovat voimakkaasti lisääntyneet. Kehityksestä huolimatta EU ei ole päässyt vielä yksimielisyyteen, joka mahdollistaisi kaikkien palvelujen vapaan liikkumisen EU:n alueella. Tämä haittaa sellaisia aloja kuten esim. vakuuttaminen ja eläkevakuuttaminen, jotka perustuvat suuruuden ekonomiaan. Tällaisilla aloilla kuluttajien hyödyt olisivat kaikkein huomattavimmat.

Kommentit pois päältä artikkelissa Miksi yrityksen pitää kansainvälistyä?

Luottamus

 

BtoB kaupassa luottamuksen merkitys on aivan toista kuin vähittäiskaupassa. Luottamuksen luominen voi olla pitkäaikainenkin projekti. Yksi luottamuksen saavuttamiskeino on reklamaatioiden käsittely. Se saattaa olla ongelmallista, kun asiakkaitakin on kaikenlaisia. Periaatteessa oli niin, että ennen öljykriisiä käytännössä kaikki kättäpäälle-sopimukset pitivät. Useimmiten ne kuitenkin vahvistettiin kirjallisesti.

Kansainvälisessä kaupassa on olemassa jokaisella teollisuuden alalla hyväkauppatapa, joka toimii ohjeena esim. välimiesoikeuksissa. Ruotsi on yksi niitä harvoja maita, joiden kanssa pitää olla tarkkana. 60-luvulla heillä oli sellainen käytäntö, että kokemukseni mukaan kaikki ostajat tekivät pieniä reklamaatioita. Aloin miettiä, mikä on juju. Totesin hyvin pian, että kaikki reklamaatiot olivat sen verran pieniä, että matkakustannukset olivat korkeampia. Keksittyäni tämän, ilmoitin, että minä tulen katsomaan reklamaation. Reklat loppuivat siihen.

Aiemmin kerroin jo B&D:n kaupasta. Se alkoi monessa suhteessa monien vastoinkäymisten kautta. Lopulta kuitenkin saimme ensimmäisen tilauksen Irlannin tehtaille. Yksi kontillinen eli noin 9 500 kapulaa. Olin Belfastissa perjantaina iltapäivänä lähdössä takaisin Englantiin, kun sain soiton tehtaalta. Kerrottiin, että asiakas oli tehnyt reklamaation liian ohuista levyistä. Aavistin, mitä oli tapahtunut.

Lohjan tehtailla oli paikallisjohtajana paperi-insinööri, jolla ei ollut mitään tajua vanerista. Eikä sitä paitsi kaupankäynnistäkään, koska Finnpap hoiti kaupankäynnin. Hän soitti minulle ja komensi minut lähtemään viikonlopuksi selvittämään asiaa ja mittaamaan kapuloiden paksuuksia. Kysyin häneltä, että tajuaako hän, että niitä on 9,5 tuhatta. No ota Dublinin vapaapalokuntalaisia avuksesi mittaamaan. Vastasin hänelle, että minä lähden nyt kotiin, kun olen ollut koko viikon matkalla. Sanoin, että nyt opetetaan tässä tehdasta ja kontti lähetetään takaisin tehtaalle. Näin lopulta sovittiin, mutta sain hänestä ikuisen vihamiehen.

Tehtaalla sitten todettiin, että yksi paali kapuloita oli silminnähden matalampi kuin muut. Oli käynyt niin, että yksi puristimellinen oli ollut vähän liian paineen alla. Kysyivät että, mitä tehdään, valmistetaanko satsi uudelleen. Ei valmisteta, vastasin. Pakatkaa koko erä uudelleen ja älkääkä laittako niitä ohuita samaan paaliin. Näin tehtiin ja se erä meni sitten läpi. Yleinen käytäntö oli, että 5 % voi olla virheellisiä, mutta eihän niitä nyt samaan pakettiin kannata laittaa.

Tämä temppu kuitenkin vakuutti B&D:n Irlannin, Englannin ja Kanadan tehtaat siitä, että olemme kaupan kanssa tosissaan ja että meihin voi luottaa. Sain vielä paluurahdin puoleen hintaan, joten kustannuksetkin jäivät aika pieniksi, kun ottaa huomioon määrän, joka asiakkaalle toimitettiin vuosien mittaan.   

Saman raaka-aineen kanssa sattui reklamaatio myös Englannissa. Asiakas ilmoitti, että olemme toimittaneet liimavikaista vaneria. Hänpä ei tiennyt, että jokaisella suomalaisella vanerin valmistajalla oli oma tunnusvärinsä liimassa. Kaikki värit tiesi ainoastaan VTT. Asiakas alkoi näyttää huolestuneelta, kun kaivoin laukustani UV-lampun ja aloin tarkastaa liimasaumaa. Kerroin hänelle syyn ja sanoin, että ei ole meidän vaneria. Hän sanoi, ettei ole ostanut keltään muulta. Samalla kuitenkin pihaan kaartoi Schaumannin rekka. Mennäänkö lounaalle, minä tarjoan, sanoi asiakas. Reklamaatio loppui siihen, mutta niin loppuivat kilpailijan kaupatkin.

Kommentit pois päältä artikkelissa Luottamus

WP Login