Archive for the ‘Uncategorized’ Category

Verotusviidakko

Kansainvälisillä verovertailuilla ei ole mitään käytännön merkitystä. Tämä johtuu siitä, että vertailukelpoisia parametrejä on mahdotonta löytää. Suomessa on veroluonteisia palkkoihin sidottuja maksuja kuten eläkemaksut, sotemaksut, työttömyysvakuutusmaksut, yle-maksut jne. Muissa maissa yleisesti ottaen ei tällaisia maksuja ole, joten esim. Eurostatin vertailuissa näkyvät vain tuloista maksettavat verot. Sen sijaan Eurostatista löytyy helposti erikseen lueteltuina yritysten maksettaviksi määrätyt maksut. Vertailuissa Tanska on yleensä kovimman verottajan maineessa. Siellä ei kuitenkaan työnantajilla ole mitään palkkaperusteisia maksuja.

Lähempänä totuutta on vertailu julkisten menojen suhteesta bruttokansantuotteeseen. Viimeisissä tilastoissa Suomen suhde oli reilut 50 %, joka on melko yleinen taso ns. hyvinvointivaltioissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että veronmaksajilla on käytössään kulutukseen vain noin puolet palkastaan. Suomessa on ehkä maailman laajin veropohja, jossa seinät ovat kaukana toisistaan ja katto korkealla – kuten tavattiin markka-aikana sanoa. Lisäksi meillä on sekä progressiivinen- että tasavero. Tätä ei monista kilpailijamaista löydy.

Ongelma ei kuitenkaan ole varsinaisesti verotus vaan verovarojen käyttö. Suomen taloudessa verotulotkaan eivät riitä, vaan velkaa on otettu jatkuvalla syötöllä lisää hallituspohjasta riippumatta. Näiden varojen käyttö huolestuttaa. Jos rahat eivät riitä terveydenhuoltoon ja koulutukseen, ollaan perimmäisten kysymysten äärellä. Mihin ne kaikki rahat oikein menevät? Onko poliittinen priorisointi karannut kuin mopo käsistä?

Nokia veti Suomen nousuun 90-luvun lamasta. Tutkimukset toteavat, että se tapahtui liian nopeasti, jotta rakenteita olisi ollut pakko korjata. Nyt hallitus pelkää, että koronan vuoksi joudutaan taas purkamaan hallinnon himmeleitä ja lapioi rahaa joka puolelle. Rahaa mätetään kotimaahan ja ympäri EU-aluetta, välittämättä oikeusvaltioperiaatteista tai hupiloivista hallinnoista. Jossain vaiheessa pitää ottaa lusikka kauniisti käteen ja miettiä, mihin meillä on varaa. Jos rahaa pitää jakaa miljarditolkulla rajojen ulkopuolelle, niin on katsottava peilistä, mihin meillä on varaa täällä Suomessa.

Verotuksessa on myös valtavia ristiriitaisuuksia. Suurimmat ristiriidat ovat verotuksen ja viheragendan välillä. Jos halutaan vähentää liikennepäästöjä niin, miksi biodieseliä rangaistaan verotuksella ja käyttövoimaverolla? Miksi käyttövoimaveroa peritään myös sähkö-, kaasu- ja vetyautoilta. Pitäisi ilmeisesti palata häkäpyttyautoihin?

Kansainvälisissä vertailuissa (OECD Tax Policy Studies: Taxation an Employment 12.10.2011) todetaan, että myös korkea verotus ja työttömyys korreloivat keskenään. Tähän on kaksi merkittävää syytä. Hyvinvointivaltioiden sosiaaliset tuet ja korkeaveroaste vähentävät halukkuutta työntekoon ja työnantajat ovat haluttomampia palkkaamaan uusia työntekijöitä. Merkittävä tekijä on myös se, että korkea verotus rajoittaa kulutuskysynnän kasvua ja aiheuttaa näin työttömyyttä.    

Suomen verorakenteessa on myös pahoja valuvikoja. Ne ovat seurausta Devalvaatio-Suomen erilaisten hallituskokoonpanojen sulle-mulle-jakopolitiikasta. Punamultahallitukset kunnostautuivat erityisesti tässä konsensusrakentelussa. Ensimmäinen punamultahallitus perustettiin 12.3.1937 ja niitä jatkui aina vuoteen 2007. Asiaan palattiin sitten Rinteen ja Marinin hallituksissa, joiden suurin vitsi oli ”vappusatanen”. Vieläkään ei haluta myöntää, että veropohjan laajennuksilla ja veronkorotuksilla viedään Suomen kilpailukykyä lahtarin penkille.

Kilpailukykyvertailut ovat ihan oma huumorilajinsa. Kilpailuissa kun on vain yksi voittaja, joka tekee diilit! Muut sijoitukset ovat täysin katteettomia! Kilpailukyvyn matemaattinen kaava on: Suomen kilpailukyky on kaikkien suomalaisten yritysten kilpailukyvyn summa! Suomen viennin arvo BKT:sta vuonna 2019 oli n. 40 % ja tuonti likimain saman verran. EU-oloissa on muistettava, että kotimaan kaupassa suomalaiset yritykset joutuvat myös kilpailemaan ulkomaisten yritysten kanssa. Tämä iso kuva näyttää usein unohtuneen työsopimusneuvotteluissa!    

Kommentit pois päältä artikkelissa Verotusviidakko

Kaiken takana on kulutus (kysyntä)

Kansantaloustieteiden ainoa lähtökohta on ollut koko sen historian ajan kulutus ja sen kasvu. Toistaiseksi en ole nähnyt ainoatakaan teoriaa siitä, miten kansantaloudet menestyisivät ja pystyisivät ylläpitämään kansallista hyvinvointia ilman kulutusta ja sen jonkinlaista kasvua. Tänä koronakautena maailman ylikulutuspäivä lykkääntyi muutamalla viikolla normaalista, mutta silti ylikulutamme maapalloa vuosi vuodelta. Väestönkasvu ja tuotteiden elinkaarien tarkoituksellinen lyhentäminen, ovat kulutuksen ylläpitäviä tekijöitä!

Talousteorian isänä pidetään 1700-luvulla elänyttä Adam Smithiä. Tähän saumaan osui myös höyrykoneen keksiminen. Siitä lähti hiljalleen tuotanto kääntymään suuremmaksi kuin kysyntä. Kysyntää ja kulutusta piti siis alkaa stimuloimaan. Uranuurtajana kulutuksen merkityksen oivaltajana oli autonvalmistaja Henry Ford. Hän rakensi uuden tehtaan, jonka tuotanto perustui linjatuotantoon entisen käsityön asemesta. Käsityöhön verrattuna linjatuotantoprosessi lisäsi valtavasti kapasiteettia ja laski yksikkökustannuksia.

Autoja alkoi valmistua sellaisella nopeudella, että varastot täyttyivät, joten jotain piti tehdä. Henry huomasi, että työajat eivät jättäneet ihmisille vapaa-aikaa, jolloin autoja olisi mahdollista käyttää. Hän teki rohkean päätöksen ja vähensi työaikaa yhdellä päivällä viikossa ja piti palkat ennallaan. Autokauppa alkoi piristyä ja muut tehtailijat ja alat seurasivat Henryn esimerkkiä. Näin kulutus nousi aivan uusiin lukemiin. Alkoi varsinainen kulutukseen perustuva taloustiede, joka vaikuttaa nyt kaikkialle yhteiskunnassa aivan globaalisti.

Julkinen sektori ottaa velkaa maailmanlaajuisesti ja siten osaltaan ylläpitää kulutusta ja toimeentuloa, kuten koronapandemian laajat avustuspaketit ovat osoittaneet. Likimain kaikki valtiot, talousmahteja myöten, rahoittavat yrityksiä, väestöä ja sitä kautta ylläpitävät utopiaa ikuisesti jatkuvasta ja kasvavasta kulutuksesta. Jossain vaiheessa pää tulee vetävän käteen! Maapallo ei toistaiseksi voi ottaa luonnonvaroja muilta planeetoilta. Siellä kyllä on kaikenlaisia jopa outojakin mineraaleja. Rautaa satoi taivaalta meteoriiteissa jo ainakin 10 000 vuotta sitten tai ehkä jopa miljardeja vuosia.  Egyptistä on löytynyt todisteita paljon ennen rautakautta faaraoille tehdyistä tikareista.

Kiertotaloudella yritetään jonkin verran lievittää ylikulutusta, mutta se on niin vähäistä, että se ei juuri näy tilastoissa. Oleellinen ongelma on tuotteiden elinkaaret ja niihin pohjaava kulutuksen ylläpito ja kasvu. Vielä 1960-luvulla tehtyjä UPOn pesukoneita käytetään tänäkin päivänä, koska ne tehtiin kestämään. Nykyiset koneet kestävä 3 – 5 vuotta, jonka jälkeen ne on uusittava. Yleinen takuuaika EU:ssa on 2 vuotta, jota on yritetty pidentää.

Kulutuksen vähentäminen tuotteiden elinkaarta pidentämällä takuuajan puitteissa, on erittäin vaikea dilemma. Jos kulutus alkaa laskea, niin maailman talous alkaa sakata. Verotulot pienenevät ja päättäjät joutuvat vaikeiden valintojen eteen. Veroja on korotettava, jonka seurauksena kulutus laskee. Toisessa ääripäässä on julkisten palveluiden karsiminen, jolloin hyvinvointiyhteiskuntien perustukset alkavat murentua. Korkean verotuksen maissa joudutaankin miettimään koko palvelutarjonta uusiksi!

Suomi onkin tässä eturintamassa, koska veroja nostetaan jatkuvasti ja luotetaan siihen, että tuotteiden ja palveluiden vienti pystyy pitämään kotimaan kulutusta yllä. Nykyisen hallituksen verolinjaukset osuvat kuitenkin hyvin pahasti myös vientiin! Odotankin toiveikkaasti taloustieteilijöiden, ekonomistien ja besserwisserien selviytymisteorioita kulutuskysynnän laskiessa. Kyseessä ei nimittäin tule olemaan suhdannetaantuma, vaan pysyvä tulevaisuuden suuntaus!  

Kommentit pois päältä artikkelissa Kaiken takana on kulutus (kysyntä)

Työllistäminen

VM on jälleen ties kuinka monennen kerran julkaissut keinonsa työllisyyden lisäämiseksi. Monet lait ovat kuitenkin edelleen jyrkässä ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa. Eräs niistä on laki, joka edellyttää työnantajaa korvaamaan sairaseläkkeelle jäävän yli viisikymppisen eläkemaksut eläkeikään asti. Pahimmassa tapauksessa tällainen maksu saattaa olla jopa yli 25 000 euroa työntekijää kohden ilman työntekijän työpanosta. Myös eläkemaksu on 53 – 62 vuotiailta 1,5 prosenttia korkeampi kuin alle 53 ja yli 62-vuotiailta. Miksi siis kannattaisi palkata yli 50-vuotiaita? Edellä mainitut tekijät ovat  valtakunnan sisäisiä rakenteellisia ongelmia, jotka pitäisi ratkaista ennen, kuin aletaan esittää VM:n julkituomia työllistämiskeinoja!

Suomen kaltaisen vientivetoisen EU-maan työllisyys riippuukin tekijöistä, joihin valtiovalta voi kyllä halutessaan vaikuttaa. Tämä kuitenkin edellyttää aivan uudenlaista poliittista ajattelua ja konsensusta. Yritykset palkkaavat uusia työntekijöitä silloin, kun yrityksen tuotteiden kysyntä ylittää sen tuotantokapasiteetin. Sama pätee myös investointeihin. Tämä koskee niin palveluita kuin teollisuutta. On syytä muistaa, että englannin kielessä palvelut ovat ”service industry”. Olisiko meilläkin syytä sisäistää palvelut palveluteollisuudeksi?

Tarjonnan ylittävä kysyntä puolestaan edellyttää, että tuote on haluttu ja kilpailukykyinen. Tällaisessakin tapauksessa edellytyksenä on se, että yrityksellä menee hyvin ja tulevaisuuskin näyttää valoisalta. Riskinä tosin on, kuten on todettu, että ulkomaiset sijoittajat tulevat pääomineen hanakasti ostamaan tällaisia yrityksiä. Kun on rahaa sijoittaa, niin on helpompaa ostaa toimiva yritys, kuin löytää idea ja ryhtyä itse perustamaan yritystä puhtaalta pöydältä. Teollisen yrityksen käynnistäminen kestää yleensä kolmisen vuotta ja siinä on ylitettävä karu ”kuoleman laakso”. Kun ulkomain en sijoittaja tulee ostoksille, niin yritys on jo todistanut ideansa!

Työllisyyden ohjaaminen ylhäältä ministeriöistä mahtikäskyillä, on melkoista toiveajattelua. Sitä on yritetty vuosikymmeniä ja tulokset ovat olleet laihoja, tai niitä ei ole ollut lainkaan. Tämä pitäisi jo olla kaikkien päättäjien ja viranomaisten tiedossa. Pään hakkaamisen seinään voisi jo lopettaa ja tunnustaa, että työllistämisessä on niin paljon sellaisia taustamuuttujia, joihin poliittiset päättäjät eivät vain löydä keskinäistä sopua. Pitäisi hyväksyä, että euro ja dollari ratkaisevat (money talks) viime kädessä työllisyyden.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että korkea veroaste ylläpitää nimenomaan rakenteellista työttömyyttä. Työllistämisen ja työllistymisen kivijalkoja ovat kysyntä ja kilpailukyky, joita ei voi kabineteista tulevilla mahtikäskyillä ohjailla. Täystyöllisyyteen voidaan toki päästä samoin kuin sosialistissa maissa, joissa kaikki olivat käytännössä valtion töissä. Valtio omisti Neuvostoliitossakin kaikki yritykset ja niissä saattoi olla jopa kaksi kertaa tarvittava määrä työntekijöitä. Siellä ei kuitenkaan yrityksillä ollut omaa kassaa. Kaikilla oli Moskovassa yhteinen kassa.

Viimeistään meneillään oleva pandemia todistaa, että Suomen hyvinvointivaltio on erittäin kallis ylläpitää. Se on rakennettu hyvin pitkälle yritysten kassavirtojen varaan. Tällainen strategia puolestaan heikentää kansainvälistä kilpailukykyä, joka hyvinvointivaltiota rakennettaessa perustui vain omaan valuuttaan ja omiin rajoihin. Omilla rajoilla saattoi kantaa tulleja ja ylläpitää rajoituksia, mutta nyt kotimarkkinoillakin joudutaan kilpailemaan ulkomaisten tuottajien kanssa. Nyt pitäisi aloittaa puhtaalta pöydältä kuten eteläiset naapurit tekivät. Se ei vain taida kuitenkaan käytännössä onnistua?

Kommentit pois päältä artikkelissa Työllistäminen

Kamreeribyrokratia

Byrokratia on vaikein hallituksen päätöksiä hidastava tekijä. Lentokentän ongelmat ulkomailta tulevien matkustajien karanteeneista oli selkein esimerkki ongelmasta. Kun asia selvisi, niin selityksiä löytyi. Ongelma johtui siitä, että lentokenttäalueella toimii monta eri ministeriötä. Kun tiedon pitäisi kulkea pyramidimallin mukaisesti, se toimiikin vain vertikaalisesti jonkun ministeriö sisällä.

Ongelma syntyy siitä, että kaikki tapauksen ministeriöt päätelevät, että asia ei kuulu meille. Sitten, kun käsky käy,  aletaan suojella omaa reviiriä mustasukkaisesti ja sivuille vilkuilematta. Pitäisiköhän hallituksen ottaa käyttöön WILMA-ohjelma, joka jakaa tiedot kaikille kamreereille on line?

90-luvun laman alkaessa keskusteluissa oli myös tukea yrityksiä Keran kautta annettavalla rahoituksella ja takuilla. Hallitus kuitenkin päätti suuressa viisaudessaan tukea pankkeja ja tulokset ovat tiedossa. Pankit käyttivät tilaisuutta hyväkseen, kun piikki oli auki. Olin muissa asioissa eduskunnan kahviossa, kun isäntäni vinkkasi pääministeri Esko Ahon pöytäämme. Mainitsin vaihtoehdosta hänelle. Hän mietti hetken ja sanoi: Esko, sinulla on hieno nimi!

Nyt hallitus on ottanut käyttöön 90-luvulla hylätyn vaihtoehdon ja tukee yrityksiä Finnveran kautta. Pelkään kuitenkin, että kamreeribyrokratia iskee tähänkin palveluun ja palvelut hidastuvat kohtuuttomasti. Hidastuminen voi puolestaan johtaa konkurssivyöryyn. Pankit ovat kommenteissaan olleet varsin epämääräisiä. Yleinen toteamus on ollut, että pankeilla ei ole rahaa, koska EKP ei ole vielä aloittanut luvattua rahoitustaan.

Hallituksen olisikin syytä vaatia pankkeja ilmoittamaa selkeästi asemansa ja strategiansa yritysten hätärahoituksessa. Lopullinen päätösvalta on kuitenkin pankeilla. Pankeilla voi olla suuri houkutus käyttää tilannetta hyväkseen. Keinojahan riittää! Samoin olisi syytä ottaa nopeasti käyttöön toimenpiteitä, jotka vaikuttavat yritysten kassavirtaan välittömästi. Ainakin tämän vuoden osalta olisi yksinyrittäjien ALV-rajaa nostettava, jotta pandemian väistyttyä yrittäjät voisivat palauttaa kassavirtansa raiteilleen mahdollisimman nopeasti.   

Nyt olisi tärkeää ajatella myös kokeneen ja ammattitaitoisen työvoiman pysyvyyttä. Yrityksille ja työntekijöille on tärkeää, että ammatillinen osaaminen ei pääse lomautusten ja irtisanomisten vuoksi rapautumaan. Ratkaisu tähän olisi puolipäivätyö, jossa päivän toiselta puoliskolta olisi mahdollista saada työttömyyskorvaus. Tällaisessa poikkeuksellisessa operaatiossa suurin este on taas sitten se Kamreeribyrokratia.

Kommentit pois päältä artikkelissa Kamreeribyrokratia

Uskonnot ja Jumalat

Maapallolla on lähes kaikilla kulttuureilla oma uskontonsa ja sen ääriliikkeet. Uskonnoilla on kuitenkin paljon yhteistä johtuen ehkä siitä, että kaikki uskonnot ovat syntyneet Aasiassa. Juutalaisuus, kristinusko ja islam Lähi-Idässä ja muut kauempana Aasiassa. Lähes kaikista uskonnoista löytyy taivas, jumala(t) ja Jeesuksen opettama Kultainen sääntö hieman eri muodoissaan.

Uskontojen eroavaisuudet johtuvat syntyperän, levinneisyyden, jumalakäsityksen (määrittelyn) ja sisäistenkin opillisten erojen perusteella. Samojenkin uskontojen edustajat kokevat uskonnon hieman eri tavalla, kuten viimeaikaisista julkisuuden keskusteluista voi päätellä. Kiina ja Japani ovat varsinaisia uskontojen soppakattiloita. Sykretismiä esiintyy kyllä kaikissa muissakin uskonnoissa, eikä tarvitse etsi kauempaa kuin Koto-Suomesta!

Ennen kristinuskon saapumista Suomeen, täällä palvottiin karhua pyhänä ja palvoivat metsän henkiä kristinuskon rinnalla. Mekin uskomme vielä jumalaan, mutta käsitys alkaa etääntyä kirkon ja raamatun katsomuksista. Näin väittävät viimeaikojen tutkimukset. Japanissa moniuskoisuus on enemmän sääntö kuin poikkeus ja Kiinassa useat harjoittavat useaa eri uskontoa – varmuuden vuoksiko?

En tiedä onko Jumalaa yritetty koskaan tieteellisesti määritellä, mutta melko laajalti on pohdittu sitä, voisiko sama Jumala olla kyseessä kaikissa eri uskonnoissa. Tässä tapauksessa kaikki uskonnot olisivat ikään kuin yhtä ja samaa suurta perhettä. Hindulaisuus on ehkä lähinnä tätä ajatusmaailmaa. Olipa niin tai näin niin ekumeenisuus olisi välttämätöntä päivittää tulevaisuudessa poly meenisuudeksi  eli kutsua kaikki uskontokunnat saman pöydän ääreen. Ehkä sitten vihdoin päästäisiin eroon uskonsodista – siis ehkä?

Uskontoja voidaan karkeasti luokitella kirjoitettuihin uskontoihin suullisen (kirjoittamattoman) uskomusten perinteisiin varhaiskantaisiin uskomuksiin. Toinen luokittelu peruste on etniset eli kulttuuripohjaiset uskonnot, jotka rajoittuvat yhden maan tai yhden kulttuurin keskuuteen ja joihin synnytään. Tällaisia ovat mm. alkuperäiskansojen uskonnot. Näiden vastakohtana ovat Universaalit uskonnot, jotka leviävät maasta ja kulttuurista toiseen, eikä niihin varsinaisesti synnytä.

Jumalakäsitykset poikkeavat eri uskonnoissa, mutta eivät merkittävästi. Yhteinen nimitys Jumalalle voisi olla Kaikkivaltias. Kaikkivaltias johtaa käsitykseen Yliluonnollinen. Tällainen yliluonnollisuus on kaukaista historiallista perua, joka perustuu aikalaisten ymmärrykseen tapahtuneista yliluonnollisista ilmiöistä ja tapahtumista. Esihistorialliset käsitykset kuten tulivaunut taivaalla, voivat tämän päivän ihmisille olla vaikkapa suihkuhävittäjiä. Tällaisia tulivaunuja eli nykykielellä Ufoja seikkaili harvinaisen paljon Korean sodan aikana, mutta myös sen jälkeen.

Pyhimykset sädekehä pään päällä ja enkelit siipineen, voidaan myös selittää tämän päivän tietämyksellä muuksi kuin, miksi ne on historian hämärässä ymmärretty. Mistä sen sijaan on luotu Isä, Poika ja Pyhä Henki, onkin sitten jo vaikeampi selittää. Jos kaikki uskonnot summaa yhteen, niin ihmiskunnan evoluutiota on ollut auttamassa ja ohjaamassa jokin korkeampi voima, joka jostain syystä haluaa yhä olla anonyymi ja yksityisyyden suojaamana.

Ollaanpa Jumalasta ja uskonnoista mitä mieltä tahansa, niin niiden moraalisia oppeja kuten kymmentä käskyä ei tule unohtaa. Samoin tulee muistaa ja noudattaa Kultaista sääntöä – älä tee toiselle mitään, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän! Tämä on paitsi kristinuskon myös kugfutselaisuuden moraalinen ydin!

Kommentit pois päältä artikkelissa Uskonnot ja Jumalat

Tietokoneen vankina


Ostin ensimmäisen tietokoneeni 1982. Se oli juuri markkinoille tullut legendaarinen Commodore 64. Siinä oli 64 kt keskusmuisti ja taulukkolaskentaohjelma. Tämä laite ja matriisikirjoitin maksoivat silloin reilut 3000 euroa nykyrahaa. Jos tästä laskee kilotavun hinnan, niin nykyiset koneet maksaisivat varmaan miljardeja. Rakensin itse tähän koneeseen palkkalaskenta- ja laskutusohjelmat, kun niitä ei vielä silloin ollut myynnissä. Tästä alkoi kehitys, jonka jälkeen koneet ovat kehittyneet nopeammin kuin ihmisen evoluutio.

Kehitykselle on useita yhteisiä piirteitä. Kapasiteetti on lisääntynyt kiihtyvällä vauhdilla ja koneet ovat pienentyneet kooltaan. Commodoren alkuaikoina ei ollut nettiä, eikä sähköposteja. Ne ovatkin tuoneet uuden haasteen koneiden kapasiteetille. Ongelma on ollut myös vanhojen koneiden tietojen siirto uusille koneille.

Alussa tiedot siirrettiin ns. lerpuille erillisessä asemassaa. Sitten vaihdettiin korppuihin ja tietojen siirto oli hyvin hankalaa, ellei mahdotonta. Sitten tulivat CD:t ja taas sama juttu. Nyt nämäkin ovat poistuneet ja samalla, kun koneet ovat ohentuneet, ovat käyttöön tulleet USB-liittimet ja pienemmät HDMI:t. Samalla USB paikkojen määrä on vähentynyt ja tarvitaankin erillinen USB-telakka.

Mustalla viikolla vanhaan koneeseeni tuli ilmoitus, että Windows 7 päivitykset loppuvat ja nyt voi ladata Windows 10 ilmaiseksi. Kaiken lisäksi koneeseen oli alkanut iskeä jonkinasteinen dementia. Aamusella ehti hyvin juoda aamukahveet koneen heräillessä. Pelkäsin vähän, että miten kone jaksaisi herätä uudessa käyttöjärjestelmässä.

Ei siis ollut vaihtoehtoja, vaan piti alkaa ladata Win 10 koneeseen. Ensimmäisenä päivänä petti hermot ja piti keskeyttää homma. Seuraavan päivänä varasin enemmän aikaa ja lataus kestikin 5 tuntia. Asennus alkoi sitten jauhaa ja kun tunnin päästä oli asentunut vain 10 %, niin päätin jättää sen asentumaan yöksi. Koko homma lienee kestänyt kymmenisen tuntia. Varmaan 5G olisi tehnyt ihmeitä.

Aamulla sitten jännityksellä availemaan konetta ja niinhän siinä kävi, että ehti lukea vielä aamun lehdenkin. Kaikki näytti kuitenkin toimivan, kunnes piti printata. Kone ei saanut yhteyttä printteriin millään. Teimme kaksi päivää töitä printterin valmistajan kanssa yrittäen päivittää ajureita, vaan ei onnistunut. Lopulta ei auttanut, kuin lähteä mustan torstain ostoksille hankkimaan uutta konetta. Kaupassa tarjoutuivat siirtämään vanhan koneen tiedostot uuteen. Otin kuitenkin koneen kotiin esitarkasteluun.

Siirsin varmuuden vuoksi kaikki vanhan koneen tiedot ulkoisiin muisteihin ja pakkasin kaikki laitteet kuten ulkoisen näytön, telakan, vanhan koneen ja kaikki ulkoisten laitteiden kaapelit kauppaan. No siellä sanottiin, ettei näitä ulkoisia muisteja tarvita. Nyt laitetaan kaikki pilveen! Minä en nyt oikein diggaa näitä pilviä. Kun on poutapilviä, sadepilviä, ukkospilviä, Microsoftin pilviä, ASUS pilviä, Gigantin pilviä ja vaikka mitä pilviä. Mistä sen tietää ja muistaa, mihin pilveen tiedot ovat menneet.

No se asennus alkoi sitten kestää ja laitoin tekstaria, että ei ole kiire, kunhan tulee hyvin tehtyä. Kun sitten sain koneet kotiin, niin koneelta ei löytynyt mitään vanhaa. Kaikki oli jossain pilvessä, joka alkoi huutaa, että tila on loppu, osta lisää tilaa. No onneksi minulla oli nämä ulkoiset muistit, mutta vieläkään en ole saanut kaikkia uudelle koneelle. Pelkästään työpöydän linkkien uudelleen rakentelu vei pari päivää.

Kun nyt vaaditaan ikääntyneitäkin siirtymään digiaikaan, niin kuka sitten vastaa tällaisista vaihdoksista, kun tohtorillekin ottaa koville?

Kommentit pois päältä artikkelissa Tietokoneen vankina

Jerusalemin historiasta

Siitä asti, kun Trump julisti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi, on Jerusalemista käyty kaikenlaista keskustelua niin lehdistössä kuin somessakin. Tietoa on toki saatavissa, mutta yleisesti viestit ovat olleet pintapuolisia ja keskittyneet vain Israelin ja Palestiinan suhteisiin. Jerusalemin historia on kuitenkin paljon pitempi ja kaupunkia ovat hallinneet vuosituhansien aikana kuka kulloinkin.

Ensimmäiset arkeologiset todisteet asutuksesta ovat ajalta 3000–2800 eaa. Myöhäiseltä pronssikaudelta on peräisin varhaisin kirjallinen maininta Jerusalemista tällä nimellä (noin 1400 eaa.) Jerusalem mainitaan nimellä Rusalimum 2000-luvulla eaa.

Raamatun mukaan Jerusalemin asukkaita olivat jebusilaiset kunnes Israelin kuningas Daavid valloitti kaupungin noin 1000 eaa. ja teki siitä Israelin ja Juudan pääkaupungin. Vuonna 925 eaa. Jerusalemista tuli pelkästään Juudan pääkaupunki, kun Salomon valtakunta jaettiin kahtia Israelin ja Juudan  kuningaskuntiin.

Nebukadnessar valloitti Jerusalemin 586 eaa. ja babylonialaiset hävittivät Jerusalemin temppelin vuonna. Tällöin suuri osa kaupungin asukkaista pakkosiirrettiin Babyloniin. Vuonna 538 eaa. Aleksanteri Suuren hyökättyä Persiaan Juudean maakunta joutui makedonialaisten hallintaan 332 eaa. ja Aleksanterin kuoltua se kuului aluksi Ptolemaios I:n hallitseman Egyptin alaisuuteen. Vuonna 198 eaa. Seluekidit valtasivat kaupungin.

Makkabilaisten kiistan takia vuonna 63 eaa. Roomasta lähetettiin Pompeius Jerusalemiin. Hänen jälkeensä roomalaiset määräsivät Juudean kuninkaaksi Herodeksen. Hänen jälkeläisensä hallitsivat Juudeaa Julius Marcus Agrippaan asti. Agrippa rakennutti uuden muurin Jerusalemiin 41–44 jaa..Vuonna 66–67 juutalaiset nousivat kapinaan roomalaisia vastaan ja roomalaiset valloittivat Jerusalemin vuonna 70 jaa., ja 3 vuotta myöhemmin ensimmäinen juutalaissota päättyi.

Vuonna 132 Jerusalemin juutalaiset nousivat kuitenkin vielä uudestaan kapinaan Roomaa vastaan. Tämä Bar Kohban kapina, toinen juutalaissota päättyi vuonna 135, jolloin keisari Hadrianus karkotti kaikki juutalaiset monista osista Palestiinaa sekä Jerusalemista, joka oli tuhottu perustuksia myöten. Jerusalem muutettiin roomalaiseksi varuskuntakaupungiksi. Osan näistä paenneista juutalaisista oletetaan perustaneen Mustanmeren ympärille Khazarian monikulttuurisen valtion. Khazarialla oli merkittävä asema Idän Silkkitien avaamisessa ja ylläpitämisessä.

Rooman valtakunnan hajottua Jerusalem kuului Itä-Rooman alueisiin. Vuonna 614 persialaiset valloittivat kaupungin. Bysanttilaiset valloittivat kaupungin uudelleen vuonna 629. Muslimit valloittivat sen vuonna 638 kalifi Omarin johdolla, ja vuonna 691 kalifi AQbd al-Malikin rakennuttama Kalliomoskeija vihittiin Temppelivuorella. Kalifi al-Hakim tuhosi Pyhän haudan kirkon ja muita kirkkoja ja synagogia noin vuonna 1010.

Vuonna 1072 Jerusalem joutui taas turkkilaisille muslimeille, jolloin juutalaisia ja kristittyjä vainottiin. Jerusalem oli ristiritarien, kristityn nimeä käyttäneiden ristiretkeläisten hallussa vuodesta 1099 vuoteen 1187, jona aikana oli muslimien ja juutalaisten verilöylyjä. Vuonna 1187 Saladin valloitti sen uudelleen islamille. Hän antoi ristiritarien karkottamien muslimien ja juutalaisten palata takaisin asuinsijoilleen. Rikhard Leijonamieli yritti valloittaa Jerusalemin uudelleen vuonna 1191. Malik al-Muazzam Isa hajotti kaupungin muurit vuonna 1219.

Saksan keisari Fredrik II sai Jerusalemin vuonna 1229 hallintaansa diplomaattisin keinoin, mutta vuonna 1244 muslimit valloittivat sen jälleen. Ollessaan kristittyjen hallinnassa Jerusalem oli Jerusalemin kuningaskunnan eli Outremérin pääkaupunki 1100–1187 ja 1229–1244. Tämän jälkeen sitä hallitsivat ensin Khwarezmidit ja myöhemmin mamelukit vuodesta 1260.

Osmanien hallitsija Selim I liitti Jerusalemin vuonna 1517 Osmanien valtakuntaan, joka hallitsi sitä 400 vuotta. Sulttaani Suleiman rakennutti kaupungin muurit uudelleen. Vuosina 1832–1840 kaupunkia hallitsi egyptiläinen Muhammed Ali.

Britannia miehitti sen ensimmäisessä maailmansodassa vuoden 1917 taistelussa, jolloin osmanien valta murtui. Sodan jälkeen Jerusalem liitettiin brittien hallinnassa olleeseen Palestiinan mandaattialueeseen ja oli sen pääkaupunkina Israelin perustamiseen saakka. Vuonna 1947 YK äänesti suunnitelman puolesta, jonka mukaan juutalaiset ja arabit saisivat Palestiinasta omat valtionsa ja Jerusalem kansainvälistettäisiin.

Yhdistyneiden Kansakuntien jakosuunnitelma suositteli Jerusalemin muodostamista kansainväliseksi vapaakaupungiksi, mitä suunnitelmaa ei koskaan toteutettu. Israelin itsenäisyyssodan päätyttyä vuonna 1948 Jerusalem jaettiin Israelin ja Jordanian kesken. Jerusalemin vanha kaupunki joutui Jordanialle, mutta sen länsipuolella sijaitsevat, pääasiassa juutalaissiirtolaisten asuttamat esikaupungit Israelille, jonka alue Jerusalemin kohdalla työntyi kielekkeenä Jordanian (Länsirannan) sisään.

Kuten edellä olevasta Jerusalemin historiasta käy selville, Jerusalemia ei ole perinyt mikään kansakunta pääkaupungikseen. On myös muistettava, että Israel ei ole noudattanut YK päätöslauselmia, vaan on omavaltaisesti ottanut käyttöönsä palestiinalaisten maa-alueita.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Jerusalemin historiasta

Eurotalous

Nyt ollaan Suomeen perustamassa uutta taloustieteen huippuyksikköä. Siihen on tarkoitus palkat jopa 15 uutta professoria. Ajatus on sinänsä hyvä, mutta korvaan särähti pahasti nobelisti Holmströmin toteamus. Hän totesi, että Suomen kansantaloustiede on hyvin korkealla tasolla. Tätä en olisi oikein osannut odottaa taloustieteen nobelistilta. Ei ole olemassa mitään Suomen kansantaloutta ylipäätään. Elämme nyt eurotalouden aikaa.

Taloustieteilijä Adam Smith määritteli 1700-luvun puolivälissää kansantalouden. Sen keskeiseksi parametriksi tuli yksittäisen maan maantieteellisten rajojen sisällä tapahtuva tuotannon ja palvelujen arvo. 1930-luvulla John Maynard Keynes julkaisi omat teoriansa kansantaloudesta, joka on sen jälkeen jakautunut erilaisiin aateryhmiin. Etenkin yhdysvaltalaiset taloustieteilijät heittelevät ohjeitaan, vaikka hyvinvointivaltioiden taloudelliset rakenteet poikkeavat täysin heidän teoreettisesta tietoisuudestaan.

Kun kansantaloutta määriteltiin, olivat ajat täysin toisenlaiset kuin nyt. Suurin ero nykyiseen oli alueen eli valtion rajojen antama suoja, jonka taloudesta päätti pitkälle maan hallitus. Käytännössä hallitus päätti siitä, mitä tuotteita ja palveluja maassa oli mahdollista tarjota maan rajojen ulkopuolelta ja mihin hintaan. Maahan tuotavien tuotteiden hintoja kontrolloitiin tulleilla. Oma raha puolestaan antoi mahdollisuuden suojella omien tuotteiden kilpailukykyä.

Tässäkin kulkivat selkeät rajalinjat. Useimpien maailmanmarkkinoilla toimivien valtioiden valuutat olivat kelluvia. Valuuttojen arvo siis vaihteli valtioiden talouksien toimivuuden mukaan. Tällaisia talouksia kutsuttiin avoimiksi markkinatalouksiksi. Sen sijaan Suomi oli suljettu talous, jonka valuuttaa säädeltiin tarpeen mukaan devalvaatioilla. Tällainen maneeri on jäänyt suomalaisiinkin yliopistoihin, kun kukaan ei ole suljetun Suomen ajoilta keksinyt muutakaan toimintamallia. Kun kysyin asiasta LUT:n kansantaloustieteen luennolla viime vuosikymmenen lopulla, niin professori marssi ulos auditoriosta?

Miten kansantalous määritellään Suomessa nyt? Ei mitenkään! Suomi kuuluu EU:in ja markkinat ovat globaalit. Suomi päätti ennen jäsenyyttään noin 5 miljoonan ihmisen kansantaloudesta. Nyt olemme osa 500 miljoonan globaalia taloutta. Koska kaikki EU- ja euromaat ovat rakenteiltaan ja toimintamalleiltaan täysin erilaisia, ei jäljelle jää perinteisistä kansantalouden teorioista oikeastaan mitään. Lissabonin päätös tehdä EU:sta maailman kilpailukykyisin markkina-alue, osoittautui pilvilinnaksi viimeistään 2008 finanssikriisin jälkeen. Ennustin EU:n kilpailukyvyttömyyden kirjoituksissani jo 2005.

Nyt on syytä puhua vain kansallistaloudesta ja/ tai eurotaloudesta, joka on suuressa määrin alisteinen Brysselissä yhteisesti tehdyistä päätöksistä ja globaaleista markkinoista. Näitä voi toki yrittää juosta karkuun, mutta piiloon ei pääse. Euro määräytyy markkinoilla, mutta sitä on viimeisten vuosikymmenien aikana manipuloineet USA:n dollari ja Kiinan renminbi. EKP antoi jääräpäisesti euron vahvistua kilpailukyvyttömäksi toisten painaessa lisää rahaa koneet punaisina. EU:ssa ei ollut osattu valmistautua etenkään dollarin syöksyyn tässä mittakaavassa.

Yhteisvaluutta määräytyy markkinoilla ja Euroopan Keskuspankissa (EKP). Erityisen vaikeaa tämän tajuaminen näyttää olevan Palkansaajien tutkimuslaitokselle (PT). Tämä ”tutkimuslaitos” pyrkii edelleen tarkastelemaan taloutta subjektiivisten saavutettujen ja ay-liikkeen etujen näkökulmasta. Subjektiivisuus ja oman asian esiin nostaminen taloudellisen tutkimuslaitoksen statuksen alla, toimii paremmin kuin yksittäisen poliitikon jorinat!

Vanhaa fraasia käyttääkseni Suomi on tilanteessa, jossa se joko sopeutuu uuteen taloudelliseen maailmaan tai itkee ja sopeutuu. Kiky sopimus on vain jonkinlainen hallituksen märkäuni siitä, mihin suuntaan pitäisi mennä. Riittävä se ei ole pitkän aikavälin isossa kuvassa. Toivoa sopii, että tämä 15 professorin uusi huippuyksikkö saa taottua järkeä konsensuskolmikantaan!

Kommentit pois päältä artikkelissa Eurotalous

Kahden kerroksen väkeä

Terveydenhuolto on jaettu Suomessa kahteen eri kerrokseen, joka kehityksen myötä on osoittautumassa Perustuslain vastaiseksi ja syrjiväksi. Työterveydenhuollossa olevat henkilöt pääsevät tapaamaan lääkäriä vaikka samana päivänä, mutta julkisessa terveydenhuollossa se kestää. Julkisella puolella hoidot myös maksavat. Ironiaa tässä on se, että tästä epätasa-arvoisuudesta päättäneistä henkilöistä suurin osa saa nyt nauttia päätöksistään julkisen terveydenhuollon helmassa. No toki varojensa mukaan yksityisistä palveluista.

THL:n pääjohtaja Juhani Eskola arvioi Aamulehdelle, että nykyisenkaltainen sairauksien hoitamiseen keskittyvä työterveyshuoltojärjestelmä tulee väistämättä muuttumaan.
– Jos sote-uudistuksen tavoitteet otetaan tosissaan, siihen pitää puuttua. Kyse on paitsi tasa-arvosta, myös siitä, että kaikille saadaan järjestettyä niin hyvät palvelut kuin mahdollista, Eskolan mielestä työterveyshuollon laajeneminen sairauksien hoitamiseen on johtanut siihen, että työterveyshuollon ulkopuolella olevat ovat eriarvoisessa asemassa.

Edellä oleva todistaa myös sitä, että työssä olevat toimittajat eivät ole kovin kiinnostuneita yhä kasvavan julkisen terveydenhuollon todellisista ongelmista. Työterveydenhuollon rahoitus on lainsäädännöllä turvattu niin, että osan maksaa työnantaja ja loput Kela. Tästä yritysten kustannuserästä ei ole tietoinen ilmeisesti Sipiläkään, koska sitä ei esiintynyt Kiky-keskusteluissa.

Julkisen sektorin kustannuksista vastaavat potilaat, kunta ja valtio (veronmaksajat). Tulevaisuudessa kunnan kustannukset siirtyvät maakunnan kautta kiertäen veronmaksajille. Toistaiseksi on puhuttu vain sote-uudistuksesta ja verorakenteiden uudistaminen on jäänyt sivuraiteelle. On aika tyhmää olettaa, että julkisen puolen kustannuksia pitäisi vuosi vuodelta laskea, kun samaan aikaa potilasmäärät ja käynnit kasvavat. Päättäjät ilmeisesti käyttävät vaihtoehtoista epäsymmetristen yhtälöiden kustannuslaskentaa?

Lahdessa ollaan myös melkoisessa murroksessa, ei vain tietojärjestelmien suhteen, vaan myös potilaiden hoitoketjun suhteen. Paavolan pääterveysaseman siirtäminen kaupunginsairaalaan on alkanut. Samalla poistuvat potilailta ilmaiset pysäköintipaikat. Kaupunginsairaalan alle oli suunniteltu pysäköintihalli, mutta rahat loppuivat ja ajatus kuopattiin. Nykyiset pysäköintipaikat eivät tule riittämään kasvavaan kysyntään!

Kaupunginsairaalan pysäköinti on maksullista ja siellä järjestelmä on sellainen, että on maksettava arvion mukaan riittävästi tai otettava riski pysäköintivirhemaksusta. Rostedt on Facebookissa ilmoittanut, että asia ei ole ongelma. Se hoituu älypuhelin applikaatiolla. Mutta jos ei ole älypuhelinta tai jos käyttäjä on älytön? Suurin osa julkisten terveydenhuollon asiakkaista on aika iäkkäitä, eikä heillä välttämättä ole laitteita ja taitoja tällaisten applikaatioiden käyttöön!

Mutta, mitä väliä. Velkasaneerausta lähellä olevan kaupungin on poimittava viimeinenkin sentti vaikka pysäköintimittareista pitääkseen yllä haavekuvaa houkuttelevasta kaupungista. Uudessa Lahdessa mainittu ISO KUVA taitaa olla pahasti kateissa. Tarkempi kuva olisi siitä kuuluisasta variksesta tervatulla laudalla.

Hei, mitä tuolla isojen markettien takana oikein on? Se on vaan Lahti, aja ohi vaan. Olisikohan visio eteläisen kehätien käyttäjien asenteista???

Kommentit pois päältä artikkelissa Kahden kerroksen väkeä

Unohdetaan kansantalous

Viime vuosien tapahtumat finanssikriisin jälkeen ovat osoittaneet, että kaikki euromaat hoitavat talouttaan omilla perinteisillä tavoillaan. Yhteistä kuitenkin on, että jäsenmaat noudattavat omia kansallisia sovelluksiaan 1930-luvulla kehitellyistä kansantalousteorioista. Kreikka, Italia, Espanja, Portugali, Irlanti jne. ovat osoittaneet, että vanhat konstit eivät enää toimi! Mistä tämä johtuu? Syynä ovat paitsi maailman talouden globalisoituminen että myös euro.

Maiden luovuttua omista valuutoistaan ja ottaessaan käyttöön euron, ne unohtivat sen, että vanhat käytännöt eivät enää toimi eurotaloudessa. Paitsi, että valtiot unohtivat tämän faktan, niin eurotalous unohtui myös Euroopan komissiolta ja Euroopan Parlamentilta. Siellä oltiin sen harhaluulon vallassa, että ”kyllä pappa maksaa” ja valvonta oli onnetonta. Pappa oli tässä tapauksessa Euroopan Keskuspankki eli EKP.

Tähän sitten ajauduttiin ja euroja alettiin painaa lisää ja taistelu koko EU:n ja euron pelastamiseksi alkoi. Samalla unohdettiin myös se, että EU:ssa on yli 200 erilaista kulttuuria kansallisten kulttuurien sisällä, joilla kaikilla on omat päämääränsä ja tavoitteensa. Näillä kaikilla on myös omat edustustot Brysselissä lobbaamassa ja valvomassa omia etujaan. Näiden lisäksi harmaina toimijoina ovat EU:n laaja virkamieskunta, joka valvoo omia etujaan kehittelemällä satoja mitä ihmeellisimpiä uusia direktiivejä (terva, saunapalvi jne.) Useiden direktiivien ongelmana on ymmärtämättömyys maiden eroavaisuuksista.

Mitä sitten tulee direktiiveihin, niin Alppien pohjoispuolella niitä noudatetaan melko säntillisesti. Sen sijaan eteläpuolella täysin todistetusti ja kiistattomasti, niille on viitattu märällä rukkasella. Siellähän ei oikein kintaita tunneta. Kinnastalous on Välimeren maissa hyvin vieras käsitys. Sen sijaan maissa, joissa on neljä selkeästi toisistaan poikkeavaa vuodenaikaa, kinnastalous on opettanut, että lämpimien aikojen tuotteet on pitänyt säästää kylmien aikojen tarpeisiin. Hälläväliä talous ei olisi jättänyt täällä juuri ketään hengissä seuraavaan satokauteen.

Näistä uusista eurohaasteista maat ovat selvinneet eri tavoin toiset kantapään kautta ja toiset säilyttämällä oman valuuttansa, jolla voivat manipuloida omaa kilpailukykyään. Mikäli muistini palvelee minua oikein, niin tässä asiassa Ruotsi höynäytti Suomea oikein todella komiasti. Se vetkutteli europäätöstään ja antoi suomalaisten neuvottelijoiden uskoa, että myös Ruotsissa otetaan euro käyttöön. Kun Suomi teki päätöksensä, niin Ruotsi ilmoitti järjestävänsä asiasta kansanäänestyksen.

Ruotsin menestyminen ei ole ollut pelkästään kruunun varassa, vaan ruotsalaisilla on aina ollut parempi pelisilmä näissä asioissa kuin suomalaisilla. Yksi merkittävä tekijä on LU, joka on ymmärtänyt paremmin sen, että ilman kilpailukykyä ei ole yrityksiä. Ilman yrityksiä ei ole myöskään yhteiskuntaa, koska vain yritykset tuottavat sitä lisäarvoa, josta veroja maksetaan. Näin saatiin Ruotsiin joustavat työmarkkinat, joiden perään Suomessa haikaillaan.

Mitä sitten tulee Saksaan, niin sielläkin oli kovat haasteet sopeutumisessa EU-talouteen ja sen haasteisiin. Ensin piti maksaa kovat lunnaat Itä-Saksan yhdistämisestä Neuvostoliitolle. Sen lisäksi Itä-Saksan infrastruktuurin ja jopa rakennusten korjaaminen vaati oman erillisen veron länsisaksalaisilta.  Saksassa kuitenkin maailma opetti ja järki voitti.  Kilpailukyky pantiin kuntoon yhteistyöllä ja nyt talous kukoistaa. Vaikka nyt vaaditaan palkankorotuksia, niin nyt on helpompi arvioida, mitä kilpailukyky kestää.

Suomessa on toisin – tai ainakin siltä näyttää. Kilpailukyky tanssiaiset näyttävät johtavan entistä syvempiin juoksuhautoihin ja ymmärrys eurotalouden toiminnasta ja rakenteista on täysin hukassa poliittisilta päättäjiltä. Yrittäjä-pääministeri ei ole joutunut urallaan tekemisiin lattiatason duunareiden kanssa. Hänen työväkensä on ollut korkeasti koulutettua väkeä, jonka käsitys maailman menosta poikkeaa täysin tavallisen duunarin arjesta ja käsitysmaailmasta. Tätä tietoisuutta manipuloivat opportunistiset tahot, jotka toimivat duunareiden jäsenmaksuilla muka heidän edukseen.

Taloustieteilijätkään eivät ole liikkeellä puhtain paperein. Muistan hyvin, kuinka aina devalvaation jälkeen inflaatiota yritettiin hillitä kaikin keinoin. Viimeinen yritys oli 1980-luvun vahvan markanpolitiikka, joka johti katastrofiin, markan kellutukseen ja lopulta pakotti Suomen liittymään Euroopan Unioniin ja euroon.

Nyt osittain samat taloustieteilijät suorastaan itkevät inflaation perään. Mikä on aiheuttanut palttoonkäännön? Kun kysyntä ylittää tarjonnan, hinnat nousevat. Samalla lisätään tuotantoa, jolloin tarvitaan lisää työntekijöitä. Kun hinnat nousevat ja inflaatio kiihtyy, niin samalla nousee BKT ja valtion velkojen suhde bruttokansatuotteeseen pienenee ja valtio ehkä selviää rahoittajiensa ja EU:n holhouksesta. Entisestä vihollisesta, inflaatiosta, onkin näin tullut liittolainen. Miten tässä nyt pääsi näin käymään?

Nyt sitten odotellaan soittaako valtioneuvoston sinfoniaorkesteri pääministeri Sipilän johdolla meille kesäillan kiky-valssia vai Tuntemattoman sotilaan valssia Kusessa ollaan?

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Unohdetaan kansantalous

WP Login