Archive for the ‘Uncategorized’ Category

Eurotalous

Nyt ollaan Suomeen perustamassa uutta taloustieteen huippuyksikköä. Siihen on tarkoitus palkat jopa 15 uutta professoria. Ajatus on sinänsä hyvä, mutta korvaan särähti pahasti nobelisti Holmströmin toteamus. Hän totesi, että Suomen kansantaloustiede on hyvin korkealla tasolla. Tätä en olisi oikein osannut odottaa taloustieteen nobelistilta. Ei ole olemassa mitään Suomen kansantaloutta ylipäätään. Elämme nyt eurotalouden aikaa.

Taloustieteilijä Adam Smith määritteli 1700-luvun puolivälissää kansantalouden. Sen keskeiseksi parametriksi tuli yksittäisen maan maantieteellisten rajojen sisällä tapahtuva tuotannon ja palvelujen arvo. 1930-luvulla John Maynard Keynes julkaisi omat teoriansa kansantaloudesta, joka on sen jälkeen jakautunut erilaisiin aateryhmiin. Etenkin yhdysvaltalaiset taloustieteilijät heittelevät ohjeitaan, vaikka hyvinvointivaltioiden taloudelliset rakenteet poikkeavat täysin heidän teoreettisesta tietoisuudestaan.

Kun kansantaloutta määriteltiin, olivat ajat täysin toisenlaiset kuin nyt. Suurin ero nykyiseen oli alueen eli valtion rajojen antama suoja, jonka taloudesta päätti pitkälle maan hallitus. Käytännössä hallitus päätti siitä, mitä tuotteita ja palveluja maassa oli mahdollista tarjota maan rajojen ulkopuolelta ja mihin hintaan. Maahan tuotavien tuotteiden hintoja kontrolloitiin tulleilla. Oma raha puolestaan antoi mahdollisuuden suojella omien tuotteiden kilpailukykyä.

Tässäkin kulkivat selkeät rajalinjat. Useimpien maailmanmarkkinoilla toimivien valtioiden valuutat olivat kelluvia. Valuuttojen arvo siis vaihteli valtioiden talouksien toimivuuden mukaan. Tällaisia talouksia kutsuttiin avoimiksi markkinatalouksiksi. Sen sijaan Suomi oli suljettu talous, jonka valuuttaa säädeltiin tarpeen mukaan devalvaatioilla. Tällainen maneeri on jäänyt suomalaisiinkin yliopistoihin, kun kukaan ei ole suljetun Suomen ajoilta keksinyt muutakaan toimintamallia. Kun kysyin asiasta LUT:n kansantaloustieteen luennolla viime vuosikymmenen lopulla, niin professori marssi ulos auditoriosta?

Miten kansantalous määritellään Suomessa nyt? Ei mitenkään! Suomi kuuluu EU:in ja markkinat ovat globaalit. Suomi päätti ennen jäsenyyttään noin 5 miljoonan ihmisen kansantaloudesta. Nyt olemme osa 500 miljoonan globaalia taloutta. Koska kaikki EU- ja euromaat ovat rakenteiltaan ja toimintamalleiltaan täysin erilaisia, ei jäljelle jää perinteisistä kansantalouden teorioista oikeastaan mitään. Lissabonin päätös tehdä EU:sta maailman kilpailukykyisin markkina-alue, osoittautui pilvilinnaksi viimeistään 2008 finanssikriisin jälkeen. Ennustin EU:n kilpailukyvyttömyyden kirjoituksissani jo 2005.

Nyt on syytä puhua vain kansallistaloudesta ja/ tai eurotaloudesta, joka on suuressa määrin alisteinen Brysselissä yhteisesti tehdyistä päätöksistä ja globaaleista markkinoista. Näitä voi toki yrittää juosta karkuun, mutta piiloon ei pääse. Euro määräytyy markkinoilla, mutta sitä on viimeisten vuosikymmenien aikana manipuloineet USA:n dollari ja Kiinan renminbi. EKP antoi jääräpäisesti euron vahvistua kilpailukyvyttömäksi toisten painaessa lisää rahaa koneet punaisina. EU:ssa ei ollut osattu valmistautua etenkään dollarin syöksyyn tässä mittakaavassa.

Yhteisvaluutta määräytyy markkinoilla ja Euroopan Keskuspankissa (EKP). Erityisen vaikeaa tämän tajuaminen näyttää olevan Palkansaajien tutkimuslaitokselle (PT). Tämä ”tutkimuslaitos” pyrkii edelleen tarkastelemaan taloutta subjektiivisten saavutettujen ja ay-liikkeen etujen näkökulmasta. Subjektiivisuus ja oman asian esiin nostaminen taloudellisen tutkimuslaitoksen statuksen alla, toimii paremmin kuin yksittäisen poliitikon jorinat!

Vanhaa fraasia käyttääkseni Suomi on tilanteessa, jossa se joko sopeutuu uuteen taloudelliseen maailmaan tai itkee ja sopeutuu. Kiky sopimus on vain jonkinlainen hallituksen märkäuni siitä, mihin suuntaan pitäisi mennä. Riittävä se ei ole pitkän aikavälin isossa kuvassa. Toivoa sopii, että tämä 15 professorin uusi huippuyksikkö saa taottua järkeä konsensuskolmikantaan!

Kommentit pois päältä artikkelissa Eurotalous

Kahden kerroksen väkeä

Terveydenhuolto on jaettu Suomessa kahteen eri kerrokseen, joka kehityksen myötä on osoittautumassa Perustuslain vastaiseksi ja syrjiväksi. Työterveydenhuollossa olevat henkilöt pääsevät tapaamaan lääkäriä vaikka samana päivänä, mutta julkisessa terveydenhuollossa se kestää. Julkisella puolella hoidot myös maksavat. Ironiaa tässä on se, että tästä epätasa-arvoisuudesta päättäneistä henkilöistä suurin osa saa nyt nauttia päätöksistään julkisen terveydenhuollon helmassa. No toki varojensa mukaan yksityisistä palveluista.

THL:n pääjohtaja Juhani Eskola arvioi Aamulehdelle, että nykyisenkaltainen sairauksien hoitamiseen keskittyvä työterveyshuoltojärjestelmä tulee väistämättä muuttumaan.
– Jos sote-uudistuksen tavoitteet otetaan tosissaan, siihen pitää puuttua. Kyse on paitsi tasa-arvosta, myös siitä, että kaikille saadaan järjestettyä niin hyvät palvelut kuin mahdollista, Eskolan mielestä työterveyshuollon laajeneminen sairauksien hoitamiseen on johtanut siihen, että työterveyshuollon ulkopuolella olevat ovat eriarvoisessa asemassa.

Edellä oleva todistaa myös sitä, että työssä olevat toimittajat eivät ole kovin kiinnostuneita yhä kasvavan julkisen terveydenhuollon todellisista ongelmista. Työterveydenhuollon rahoitus on lainsäädännöllä turvattu niin, että osan maksaa työnantaja ja loput Kela. Tästä yritysten kustannuserästä ei ole tietoinen ilmeisesti Sipiläkään, koska sitä ei esiintynyt Kiky-keskusteluissa.

Julkisen sektorin kustannuksista vastaavat potilaat, kunta ja valtio (veronmaksajat). Tulevaisuudessa kunnan kustannukset siirtyvät maakunnan kautta kiertäen veronmaksajille. Toistaiseksi on puhuttu vain sote-uudistuksesta ja verorakenteiden uudistaminen on jäänyt sivuraiteelle. On aika tyhmää olettaa, että julkisen puolen kustannuksia pitäisi vuosi vuodelta laskea, kun samaan aikaa potilasmäärät ja käynnit kasvavat. Päättäjät ilmeisesti käyttävät vaihtoehtoista epäsymmetristen yhtälöiden kustannuslaskentaa?

Lahdessa ollaan myös melkoisessa murroksessa, ei vain tietojärjestelmien suhteen, vaan myös potilaiden hoitoketjun suhteen. Paavolan pääterveysaseman siirtäminen kaupunginsairaalaan on alkanut. Samalla poistuvat potilailta ilmaiset pysäköintipaikat. Kaupunginsairaalan alle oli suunniteltu pysäköintihalli, mutta rahat loppuivat ja ajatus kuopattiin. Nykyiset pysäköintipaikat eivät tule riittämään kasvavaan kysyntään!

Kaupunginsairaalan pysäköinti on maksullista ja siellä järjestelmä on sellainen, että on maksettava arvion mukaan riittävästi tai otettava riski pysäköintivirhemaksusta. Rostedt on Facebookissa ilmoittanut, että asia ei ole ongelma. Se hoituu älypuhelin applikaatiolla. Mutta jos ei ole älypuhelinta tai jos käyttäjä on älytön? Suurin osa julkisten terveydenhuollon asiakkaista on aika iäkkäitä, eikä heillä välttämättä ole laitteita ja taitoja tällaisten applikaatioiden käyttöön!

Mutta, mitä väliä. Velkasaneerausta lähellä olevan kaupungin on poimittava viimeinenkin sentti vaikka pysäköintimittareista pitääkseen yllä haavekuvaa houkuttelevasta kaupungista. Uudessa Lahdessa mainittu ISO KUVA taitaa olla pahasti kateissa. Tarkempi kuva olisi siitä kuuluisasta variksesta tervatulla laudalla.

Hei, mitä tuolla isojen markettien takana oikein on? Se on vaan Lahti, aja ohi vaan. Olisikohan visio eteläisen kehätien käyttäjien asenteista???

Kommentit pois päältä artikkelissa Kahden kerroksen väkeä

Unohdetaan kansantalous

Viime vuosien tapahtumat finanssikriisin jälkeen ovat osoittaneet, että kaikki euromaat hoitavat talouttaan omilla perinteisillä tavoillaan. Yhteistä kuitenkin on, että jäsenmaat noudattavat omia kansallisia sovelluksiaan 1930-luvulla kehitellyistä kansantalousteorioista. Kreikka, Italia, Espanja, Portugali, Irlanti jne. ovat osoittaneet, että vanhat konstit eivät enää toimi! Mistä tämä johtuu? Syynä ovat paitsi maailman talouden globalisoituminen että myös euro.

Maiden luovuttua omista valuutoistaan ja ottaessaan käyttöön euron, ne unohtivat sen, että vanhat käytännöt eivät enää toimi eurotaloudessa. Paitsi, että valtiot unohtivat tämän faktan, niin eurotalous unohtui myös Euroopan komissiolta ja Euroopan Parlamentilta. Siellä oltiin sen harhaluulon vallassa, että ”kyllä pappa maksaa” ja valvonta oli onnetonta. Pappa oli tässä tapauksessa Euroopan Keskuspankki eli EKP.

Tähän sitten ajauduttiin ja euroja alettiin painaa lisää ja taistelu koko EU:n ja euron pelastamiseksi alkoi. Samalla unohdettiin myös se, että EU:ssa on yli 200 erilaista kulttuuria kansallisten kulttuurien sisällä, joilla kaikilla on omat päämääränsä ja tavoitteensa. Näillä kaikilla on myös omat edustustot Brysselissä lobbaamassa ja valvomassa omia etujaan. Näiden lisäksi harmaina toimijoina ovat EU:n laaja virkamieskunta, joka valvoo omia etujaan kehittelemällä satoja mitä ihmeellisimpiä uusia direktiivejä (terva, saunapalvi jne.) Useiden direktiivien ongelmana on ymmärtämättömyys maiden eroavaisuuksista.

Mitä sitten tulee direktiiveihin, niin Alppien pohjoispuolella niitä noudatetaan melko säntillisesti. Sen sijaan eteläpuolella täysin todistetusti ja kiistattomasti, niille on viitattu märällä rukkasella. Siellähän ei oikein kintaita tunneta. Kinnastalous on Välimeren maissa hyvin vieras käsitys. Sen sijaan maissa, joissa on neljä selkeästi toisistaan poikkeavaa vuodenaikaa, kinnastalous on opettanut, että lämpimien aikojen tuotteet on pitänyt säästää kylmien aikojen tarpeisiin. Hälläväliä talous ei olisi jättänyt täällä juuri ketään hengissä seuraavaan satokauteen.

Näistä uusista eurohaasteista maat ovat selvinneet eri tavoin toiset kantapään kautta ja toiset säilyttämällä oman valuuttansa, jolla voivat manipuloida omaa kilpailukykyään. Mikäli muistini palvelee minua oikein, niin tässä asiassa Ruotsi höynäytti Suomea oikein todella komiasti. Se vetkutteli europäätöstään ja antoi suomalaisten neuvottelijoiden uskoa, että myös Ruotsissa otetaan euro käyttöön. Kun Suomi teki päätöksensä, niin Ruotsi ilmoitti järjestävänsä asiasta kansanäänestyksen.

Ruotsin menestyminen ei ole ollut pelkästään kruunun varassa, vaan ruotsalaisilla on aina ollut parempi pelisilmä näissä asioissa kuin suomalaisilla. Yksi merkittävä tekijä on LU, joka on ymmärtänyt paremmin sen, että ilman kilpailukykyä ei ole yrityksiä. Ilman yrityksiä ei ole myöskään yhteiskuntaa, koska vain yritykset tuottavat sitä lisäarvoa, josta veroja maksetaan. Näin saatiin Ruotsiin joustavat työmarkkinat, joiden perään Suomessa haikaillaan.

Mitä sitten tulee Saksaan, niin sielläkin oli kovat haasteet sopeutumisessa EU-talouteen ja sen haasteisiin. Ensin piti maksaa kovat lunnaat Itä-Saksan yhdistämisestä Neuvostoliitolle. Sen lisäksi Itä-Saksan infrastruktuurin ja jopa rakennusten korjaaminen vaati oman erillisen veron länsisaksalaisilta.  Saksassa kuitenkin maailma opetti ja järki voitti.  Kilpailukyky pantiin kuntoon yhteistyöllä ja nyt talous kukoistaa. Vaikka nyt vaaditaan palkankorotuksia, niin nyt on helpompi arvioida, mitä kilpailukyky kestää.

Suomessa on toisin – tai ainakin siltä näyttää. Kilpailukyky tanssiaiset näyttävät johtavan entistä syvempiin juoksuhautoihin ja ymmärrys eurotalouden toiminnasta ja rakenteista on täysin hukassa poliittisilta päättäjiltä. Yrittäjä-pääministeri ei ole joutunut urallaan tekemisiin lattiatason duunareiden kanssa. Hänen työväkensä on ollut korkeasti koulutettua väkeä, jonka käsitys maailman menosta poikkeaa täysin tavallisen duunarin arjesta ja käsitysmaailmasta. Tätä tietoisuutta manipuloivat opportunistiset tahot, jotka toimivat duunareiden jäsenmaksuilla muka heidän edukseen.

Taloustieteilijätkään eivät ole liikkeellä puhtain paperein. Muistan hyvin, kuinka aina devalvaation jälkeen inflaatiota yritettiin hillitä kaikin keinoin. Viimeinen yritys oli 1980-luvun vahvan markanpolitiikka, joka johti katastrofiin, markan kellutukseen ja lopulta pakotti Suomen liittymään Euroopan Unioniin ja euroon.

Nyt osittain samat taloustieteilijät suorastaan itkevät inflaation perään. Mikä on aiheuttanut palttoonkäännön? Kun kysyntä ylittää tarjonnan, hinnat nousevat. Samalla lisätään tuotantoa, jolloin tarvitaan lisää työntekijöitä. Kun hinnat nousevat ja inflaatio kiihtyy, niin samalla nousee BKT ja valtion velkojen suhde bruttokansatuotteeseen pienenee ja valtio ehkä selviää rahoittajiensa ja EU:n holhouksesta. Entisestä vihollisesta, inflaatiosta, onkin näin tullut liittolainen. Miten tässä nyt pääsi näin käymään?

Nyt sitten odotellaan soittaako valtioneuvoston sinfoniaorkesteri pääministeri Sipilän johdolla meille kesäillan kiky-valssia vai Tuntemattoman sotilaan valssia Kusessa ollaan?

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Unohdetaan kansantalous

Hopeatarjotin

Ay-liike toimii suurelta osin vapaamatkustajan asemassa. Suomi on ainoa maa koko maailmassa, jossa työnantajat keräävät, tilastoivat ja tilittävät ay-liikkeelle työntekijöiden jäsenmaksut. Ay-liike ei edes maksa tästä työstä koituvia kuluja yrityksille. Kaikki muut yhdistykset Suomessa keräävät itse omat jäsenmaksunsa.
Syytön osapuoli tässä ei ole myöskään EK ja sen edeltäjä. Jäsenmaksunperintäsopimus eli työnantajien velvollisuus periä ja tilittää ay-jäsenmaksut tuli yhtenä osana v. 1968 solmittuun LIINAMAA I-tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun ja on siitä lähtien kuulunut vakiolausekkeena ammattiliittojen solmimiin työehtosopimuksiin. Siis ns. yleissitovuuden piiriin kuuluviin sopimuksiin, joita kaikki yritykset joutuvat noudattamaan!
Lukuisista vaatimuksista vuosien varrella huolimatta, ei nykyinen EK ole suostunut edes neuvottelemaan tästä työnantajien velvoitteesta. Alkuperäinen ajatus on näköjään sukupolvien vaihtuessa unohtunut. Sopimusta tehtäessä oli tarkoitus, että näin pystytään hallitsemaan joukkoja ja estämään lakkoja. Viime vuodet ovat kuitenkin todistaneet, että tämä toive ei ole täyttynyt.
Kun nyt katselee yhteiskuntasopimusneuvotteluja ja pakkolakien valmistelua, tulee auttamatta tunne, kuin olisi teatterissa katsomassa jotain näytelmää. Näytelmät roolit ja juoni ovat hyvin selvillä, mutta kuka on käsikirjoittaja ja kuka ohjaa tätä maamme tuhoon johtavaa näytelmää? Tästä ei ainakaan voi syyttää Euroopan Unionia. Mutta kuten vanhemmilla tutkijoilla on tapana sanoa: Seuraa rahaa!
Olisiko aika jo Suomessakin siirtyä 2010-luvulle ja laittaa ammattiyhdistysliike liike keräämään omat jäsenmaksunsa ja luopumaan vapaamatkustajan asemastaan? Kaikenlainen yritysten orjuuttaminen on lopetettava!

Kommentit pois päältä artikkelissa Hopeatarjotin

Onko Lahti rikki?

Itsenäisyyspäivänä saimme lukea Etelä-Suomen Sanomista matkakeskuksen rakentamisesta. Jutussa kerrottiin myös, kuinka kustannusarvio ei tule pitämään paikkaansa. Syy tähän oli projektipäälliköiden mukaan se, että kustannusarvio oli tehty ennen, kuin yksikään suunnitelma oli valmiina. Tarkastuslautakunta tutkii asiaa. Vastaava tapaus oli myös Sibeliustalon rakentaminen, johon jouduin osallistumaan ulkopuolisena asiantuntijana.
Tällaiset Rakenna ja Ratkaise tapaukset ovat yleisiä, kun rakennusprojektiin lähdetään arkkitehtikilpailun pohjalta. Tällaisissa tapauksissa suunnittelijalle ei yleensä jätettä riittävästi aikaa detaljien tuloksiin, vaan projektiin hypätään 3D visualisointien pohjalta. Siitä seuraa yleensä myös se, että urakkasopimus on puutteellinen ja kustannukset täydentyvät rakentamisen myötä. Sibeliustalon kohdalla tästä seurasi monivuotinen oikeustaistelu.
Samassa lehdessä uutisoitiin myös, että Telan ja YIT välinen optiosopimus umpeutuu vajaan kuukauden päästä, eikä uusia 2,5 milj. euron tavoitehintaan ole löytynyt ylittäjiä. Miksi olisikaan? Lahdessa on satoja myymättömiä asuntoja, runsaasti tyhjää toimisto- ja liiketilaa. Tällaisessa markkinatilanteessa on vaikea löytää halukkaita tarjoajia. Peliin onkin heitetty kirsikaksi kakun päälle vasta miljoonilla remontoitu sähkölaitoksen rakennus.
Valitettavasti Tevin rakennuksen ongelma on se, että tilat ovat hyvin hankalasti käyttöönotettavissa. Ne vaatisivat sellaisen remontin, että purkaminen olisi edullisin vaihtoehto. Sähkölaitoksen rakennuksen ongelma on puolestaan se, että se on suojeltu kohde, jota ei voi purkaa. Kirsikkaa ei siis voi syödä, vaan se pitää säästää. Tässä saattaa käydä samanlainen kämmi kuin torigrillin kohdalla. Kun ei tiedä sopimusta tarkemmin, niin joutuu epäilemään, että koko esisopimus YIT:n kanssa saattaa purkautua. Ainakin mikäli on hallinto-oikeudesta palautuneisiin käsittelemättömiin päätöksiin luottamista.
Nyt joudutaan sitten odottelemaan Myllyvirran Mausoleumin uutisia. Sieltäkin on kuulunut, että kustannukset nousevat arvioista jopa runsaasti. Nehän voidaan yrittää kätkeä liikesalaisuuksien piiriin, mutta taseet ovat julkisia. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten ylimääräiset kustannukset pyritään kätkemään yhtiön taseisiin. Sinnehän menivät jo pilaantuneen maanpoistonkustannukset ja siinä samalla osa ajoluiskan kustannuksista. Uskaliainta olisi tietenkin yrittää piilottaa ne suoraan kaupungin tileihin, kuten ilmeisesti tehdään alatorin valoteokselle.
Kun tämän taustan pohjalta tarkastelee vaikkapa Aleksin tulevaa mylläämistä, niin tähänastinen näyttö kaupungin osaamisesta ei vakuuta. Kun tähän vielä lisätään sote-uudistus ja muut tulevat rakennemuutokset, niin kaupungin johdon olisi syytä hakeutua välittömästi kriisinhallintakursseille.

No Comments »

Aikuisiän diabetes

Diabetes ja erityisesti tämä tyypin 2 diabetes tuntuu olevan kestoaihe mediassa. Tätä tautia sairastavia syytetään yleensä epäterveellisistä ruokailu- ja elämäntavoista sekä liikunnan puutteesta. Näin ei välttämättä aina ole, etenkään suurten ikäluokkien kohdalla. Syynä saattavat olla myös lääkkeet, joita käytettiin liian korkeiden kolesteroli- tai triglyseridi- eli veren rasva-arvojen hoitoon. Erä tällainen yleisesti käytetty lääke oli 60- ja 70-luvuilta aina 90-luvulle saakka Klofiran.
Klofiranilla oli merkittäviä haittavaikutuksia. Kun minulle määrättiin tämä lääkitys, lääkkeen määrännyt ylilääkäri kertoi, että pitkäaikaisessa käytössä lääke aiheuttaa ensin rasvamaksan, sitten diabeteksen ja lopuksi ennen aikaisen kuoleman. Samalla hän ennusti, että uusia lääkkeitä varmaan rasvojen hoitoon tulee, mutta onko silloin jo diabeteksesta tullut kansantauti? Nyt näyttää siltä, että niin on käynyt.
Koska minua hoidettiin erittäin korkeiden, melkein kymmenkertaisten triglyarvojen johdosta, lääkäri määräsi minulle myös ruokavalion. Sain syödä vapaasti kaikkea, mikä ui, käveli tai lensi. Sen sijaan en saanut syödä mitään, mikä kasvoi maassa. Tuolloin tätä ruokavaliota kutsuttiin Atkinsin dieetiksi, nyttemmin karppaukseksi. Olen tutkistellut tätä aihetta nelisenkymmentä vuotta ja tullut siihen tulokseen, että suurimmalla osalla ihmisiä on hyvin yksilöllinen rasvojen ja hiilihydraattien sietokyky. Kuitenkin meitä hoidetaan vain ja ainoastaan lääketieteellisinä keskiarvoina.
Minun kohdallani yli 30 gr. päivittäiset hiilarimäärät aiheuttavat triglyseridien ja painon nousua. Liikunta puolestaan antaa lisää liikkumavaraa. Hiilihydraatit ovat kuitenkin 70-luvulta hurjasti muuttuneet. Muutos johtuu erityisesti kuitujen lisääntyneistä määristä yleisimmissä tuotteissa. Ihmiskeho tarvitsee sekä rasvoja että hiilihydraatteja. Mikäli toinen puuttuu kokonaan, keho voi hyödyntää toista energialähdettä vain etsimällä vastaparin muualta kehosta. Hiilihydraattien vähentäminen ruokavaliosta aiheuttaa sen, että rasvat etsivät kemiallisen parinsa kehosta.
Tällaisessa tapauksessa ruoassa oleva rasva alkaa polttaa kehon omia rasvoja ja paino laskee. Samaten käy, jos rasvat jätetään kokonaan pois ruokavaliosta. Kun jouduin kerran lääkärin määräyksestä keskussairaalaan ravintoterapeutin puheille ja kerroin, että lääkäri on kieltänyt minulta hiilihydraatit, hän heitti minut ulos huoneestaan ja huusi perään, että lääkärit eivät tiedä ravintoasioista mitään. Keskustelun aikana oli kuitenkin selvinnyt, että tämä ravintoterapeutti ei tiennyt mitään triglyseriideistä.
Diabetes edellyttää tehokasta painonhallintaa. Näin ollen jokaisen pitäisi etsiä itselleen tasapaino rasvojen ja hiilihydraattien välillä. Hyvissä hiilihydraateissa on pitkävaikutteisia sokereita. Huonot hiilihydraatit ovat yleensä ”pullia” ja niitä tulisi välttää.
Diabeteksen hoidossa hoidetaan yleisesti myös veren rasvoja ja se tapahtuu pääsääntöisesti statiineilla. Statiinit eivät kuitenkaan sovi kaikille, koska ne aiheuttavat perifeerisiä neurologisia ongelmia. Toisin sanoen statiinit aiheuttavat hermotoimintojen hidastumista ja tasapaino-ongelmia, mutta ei kaikilla. Minulle näin kävi ja ryhdyin etsimään apua. Löysinkin kuukausien etsiskelyn jälkeen Harvardin yliopistossa tehdyn laajan vertailututkimuksen eräiden lääkeaineiden vaikutuksesta veren rasva-arvoihin.
Tutkimuksessa todettiin, että statiineilla ei ollut juuri minkäänlaista vaikutusta veren rasva-arvoihin. Sen sijaan fenofibrateilla (Suomessa esim. Lipanthyl Penta) oli melko hyvä vaste. Tärkeintä kuitenkin oli, että tällä lääkkeellä ei ole merkittäviä hermostollisia haittoja. Paras testeissä oli kuitenkin nestemäinen kalanmaksaöljy. Suomessa tilanne on se, että vain Lipanthyl Penta on lääke, jota lääkärit voivat määrätä. Viimeksi Päijät-Hämeen keskussairaalassa lääkettä ei ollut apteekissa eikä sitä tunnettu lainkaan. Se ei myöskään ole täysin korvattava. Meillä 99 % lääkityksestä on statiineja, koska meillä on täysin aivopesty lääkärikunta. Fenofibraatteja tutkitaan nyt eri puolilla maailmaa, koska niillä näyttää olevan tehoja myös diabeteksen hoidossa. Tutkimuksissa on todettu niiden suojaavan ainakin munuaisia.
Lopuksi omalla kohdallani kävi niin, että ortopedini käski minua lopettamaan statiinien käytön. Kolmen viikon kuluttua pystyin kävelemään pitkiä matkoja ilman keppejä. Kolme kuukauden päästä menin kontrolliin ja diabeteslääkärini ihmetteli, kuinka rasva-arvoni voivat olla näin alhaisia. Hän ei uskonut korviaan, kun kerroin, etten ollut kolmeen kuukauteen syönyt yhtään ainutta statiinitablettia. Olin syönyt ainoastaan Möllerin kalanmaksaöljytabletteja.
Kerroin lääkärilleni myös tästä löytämästäni Harvardin tutkimuksesta, joka toki tunnetaan Suomessa, mutta se on vaiettu kuoliaaksi. Statiinilääkitykseni muutettiinkin fenofibraatiksi. Näin on tehty ja rasva-arvot ovat säilyneet erinomaisina jo yli kolme vuotta. Eihän tässä nuoralla tanssita, mutta hyvin liikutaan omin avuin.

No Comments »

Yritykset ymmällään

Maan korkein johto kehottaa yhteen ääneen yrityksiä, ay-liikettä ja kaikkia mahdollisia tahoja lisäämään työpaikkoja, ottamaan nuoria töihin, pitämään vanhenevia pitempään töissä jne. Tämä muistuttaa sellaista toivotaan-toivotaan-strategiaa, jota eräs kansanedustaja 1990-luvun lamassa ehdotti. Hänen luova ehdotuksensa oli säätää laki, että jokaisen yrityksen on palkattava yksi työntekijä. Se olisi poistanut kerralla työttömyyden maasta. Onneksi lakia ei kuitenkaan saatu aikaan.
Nykyinen hallitus näyttää ajattelevan hieman samaan tyyliin, että korkeilta kateedereilta voidaan noin vain synnyttää työpaikkoja. Tämä on sellaisten koulutettujen henkilöiden puhetta, jotka eivät ole olleet yksityisen sektorin oikeissa töissä lainkaan, joten ei tunneta perusasioita markkinatalouden toiminnasta. Näitä mekanismeja ei opita kouluissa eikä liioin politiikassa. Syykin on selvä: politiikassa tuhlataan toisten ansaitsemia rahoja.
Jos pitäisi aloittaa asian vääntäminen rautalangasta, niin voisi hyvin aloittaa Porterista. Hän on tutkimuksillaan todistanut, että yhteiskunnan rooli on luoda yrityksille kilpailukykyinen toimintaympäristö. Siitä voidaankin sitten kiistellä, mikä kenenkin mielestä kilpailukykyinen toimintaympäristö on?
Työpaikkojen syntymisen arvoketju on: kilpailukykyinen toimintaympäristö, kilpailukyiset tuotteet, kilpailukykyiset prosessit, tuotteen kysyntä, vienti, kasvu ja työvoiman lisäys. Tämä arvoketju on tasan yhtä kilpailukyinen kuin sen heikoin lenkki. Jokainen voi itse mielessään miettiä, mikä näistä linkeistä on pettänyt, kun työpaikat vähenevät, vienti laskee ja kansantalous yskii. Ministerit ilkkuvat naureskellen TV:ssa, että Suomi kuuluu rikkaisiin maihin, joiden pitää auttaa mm. venäläisten veroparatiisia Kyprosta, jonne jo 1991 Moskovasta saapuvat lentokoneet toivat kuormittain valuuttaa ja muita rikkauksia romahtavasta Neuvostoliitosta.
On vain valittaen todettava, että ministerit perustavat tietonsa tilastoihin, jotka ovat vähintään kaksi vuotta vanhoja. Monet tilastot ovat jopa 5 – 6 vuotta vanhoja. Kun on vain poliittisteoreettinen tausta eikä sitä ns. perstuntumaa reaalitalouteen, niin ei muuta oikein voi edellyttääkään.

No Comments »

Euroopan vakausmekanismi

Talvi oli ollut liikkumisen kannalta aivan hirvittävä. Määränpäähänsä ei ole tahtonut päästä etuvetoisella, nelivetoisella tai edes vekselivetoisella kulkupelillä. Mietittyäni asiaa päädyin siihen, että panssarivaunu on näissä olosuhteissa paras kulkupeli. Niinpä lähetin tiedustelun Saksaan ja kun ostamassa ollaan niin kaikilla herkuilla. Ilmoitin samalla, että rahaa on vähän huonosti, että turha etsiä luottotietoja. En ehtinyt oikein koneelta pois, kun vastaus tuli. Kallishan se pahus oli, mutta ilmoittivat, että rahoitus kyllä järjestyy. Tarjosivat vielä kolmen vuoden lyhennysvapaata aikaa. No minähän tilasin sen. Koska kevätkin jo lähestyi ja tämä onnistui niin helposti, niin ajattelin, että sellainen ranskalainen fregatti olisi metka peli tuossa Vesijärvellä. Panin saman tien kyselyn Ranskaan. Sieltä tuli vastaus myös nopeasti ja ei muuta kuin tilaamaan.

No kolme vuotta meni ihan mukavasti, mutta sitten saksalainen ja ranskalainen pankki alkoivat kysellä rahojensa perään. Ilmoitin, että eivät nämä työttömyyskorvaukset mihinkään riitä ja ilmoitin, että pitää varmaan palauttaa nämä vähän käytetyt kulkupelit. Ei hätää, tuli vastaus, puhumme hallitukselle. Hallitukset ilmoittivat EU:n komissiolle, että nyt on paha tilanne päällä. Asiakas ei pysty maksamaan ostoksiaan, on tuhlannut kaikki rahansa elämiseen ja muihin huvituksiin. Nyt menevät pankit nurin ja kun niillä on vielä valtion takaukset. Oli pakko aikoinaan hoitaa työllisyyttä. Komissio päätti nopeasti EU:n laajuisesta hätätilasta ja kutsui koolle jäsenmaiden valtiovarainministerit. Koko Euroopan talouden romahduksen pelko pakotti perustamaan rahaston tämän ja mahdollisesti muiden maksukyvyttömien asiakkaiden auttamiseksi. Kriisin pelko johti lopulta vakausmekanismin perustamiseen.

Tämä on aivan uudenlaista kaupankäyntiä. Suuret EU-maat käyvät kauppa rahattomien kanssa ja kun näiden maiden yksityiset rahoittajapankit joutuvat ongelmiin, niin pakotetaan kaikki muutkin EU-maat samaan liemeen. Muut EU-maat, Suomi mukaan lukien, joutuvat ylläpitämään suurien EU-maiden työllisyyttä selvällä rahalla ja takauksilla. Suomea ei kukaan ollut tukemassa 1990-luvun kriisissä. Mitä nyt vähän Kiina. On aivan turha selittää, että tuet ja takaukset jotenkin auttaisivat Suomen vientiä. Tämä toimii vain virtuaalisessa talouspolitiikassa ja hallituksen märissä unissa. Reaalitaloudessa vain yritysten kilpailukyky ratkaisee syntyykö vientiä eli ei. Suomi osaa toisaalta pitää hyvin huolen myös omaan pesään paskomisesta huolehtimalla esimerkiksi Venäjän viennin kaksoislaskutuksesta Venäjän puolesta ihan ilman korvausta. Mistä näitä hulluja oikein syntyy? 

Kreikka on jo Troijan hevosen ajoista asti pelännyt, että Nato naapuri Turkki tulee ja kurittaa heidät. Näin käy ainakin, jos ei heitä hyväksytä EU:n jäseniksi. Tulevat ja valtaavat Kreikan, jotta pääsevät jäseneksi. Tästä syystä oli ihan pakko varustautua raskaasti ja kun vielä EU:n toverivaltiot avustivat taloudellisesti, niin mikäs oli varustellessa. Nyt on niin paha tilanne, että Turkki ei taida ollakaan halukas liittymään EU:in, koska se joutuisi maksamaan aikaisemman arkkivihollisensa aseostokset. Meidän Tarja oli ihan fiksu, kun kävi kannattamassa Turkin liittymistä. Sehän pienentää heti Kreikan ja muidenkin ongelmista johtuvia Suomen maksuosuuksia ja vakuuksia.

This entry was posted on Friday, April 1st, 2011 at 8:56 am and is filed under Pakinat. You can follow any responses to this en

No Comments »

Yrittäjän oikeusturva

Yrittäjyydestä keskusteltaessa on melko pitkälle unohdettu yrittäjien oikeusturva. Suurimmat oikeusturvarikokset tapahtuivat 1990-luvun lamassa, jossa tärkeämpää oli pelastaa pankit kuin yritykset. Vaikka noin 35 000 yritystä poistui markkinoilta syystä tai toisesta, oikeusministeriö tai hallitus eivät korviaan lotkauttaneet. Monet yrittäjät joutuivat pulaan osittain siksi, että Konkurssisäännön ja Rikoslain 39 toimivat päällekkäin. Niiden prioriteettia ei ole selvitetty millään tavoin ja käytännössä rikoslaki tuntuu jyräävän. Vaikka konkurssi ja pesäluettelo olisi tehty Konkurssisäännön mukaan, niin pesänhoitajat saavat sen rikoslain piiriin tekemällä poliisille tutkintapyynnön. Pesänhoitajat tekevät sen useimmissa tapauksissa. Pesänselvittäminen tulee heille tällä tavoin huomattavasti kannattavammaksi, koska poliisitutkinta on ilmainen. Tätä pesänhoitajien oikeutta pitäisi rajoittaa siten, että tutkinnan aloittamisessa käytettäisiin tarkempaa harkintaa.

Oikeusturvan kannalta Rikoslain 39 luvun käyttöä pitäisi selventää siten, että kun konkurssimenettely on tapahtunut Konkurssisäännön kirjaimen mukaan, niin rikoslakia ei pitäisi voida soveltaa. Tärkeää on myös, että yrittäjä on tasa-arvoinen muiden velkojien kanssa omien laillisten saataviensa suhteen. Pienille yrityksille pitäisi myös luoda järjestelmä, jolla tehdyt päätökset voidaan varmistaa. Tämä siksi, että yrittäjän sana tulkitaan oikeudessa yleensä ”ei luotettavaksi”, vaikka tehdyt päätökset voitaisiin todistaa esim. aikajanalla. Yhden omistaja yrittäjän yritykset eivät kovin usein pidä hallituksen kokouksia, ja jos pitävät, niissä on vain yksi jäsen. Silloin, kun todistustaakka lankeaa tällaiselle hallitukselle, päätösten aikajanan eli oikea-aikaisuuden todistaminen, on vaikeaa ellei mahdotonta. Näissä tapauksissa tuomioistuin yleensä katsoo, että yrittäjän todistus ei ole uskottava.

Huolestuttavaa on myös se, että useimmat oikeustapaukset perustuvat kirjanpitoon. Lakimiesten koulutukseen kuuluu parin viikon pakollinen kirjanpitokurssi. Tällä tietopohjalla usein kumotaan ammattitaitoisten kirjanpitäjien ja hyväksyttyjen tilintarkastajien lausunnot. Paradoksaalista on myös se, että rikos-oikeudessa katsottiin, että minulla ei ole mitään saamisia yrityksestäni, vaikka kirjanpito niin osoitti. Saman tuomioistuimen toinen osasto kuitenkin hylkäsi pesänhoitajan vaatimuksen kuittaamalla sen minun henkilökohtaisista saatavistani yrityksestä. Lakimieheni piti tätä aivan normaalina, mutta tavallisen TkT:n oikeudentajuun se ei oikein istu. Tuomioistuimessa voi siis samassa asiassa olla oikeassa ja väärässä.

Suurempi periaatteellinen kysymys konkurssilainsäädännössä on kuitenkin riskien tasapuolinen jako. Yrityksille luottoja joko tavaran tai rahana myöntävät toimijat tekevät omaa bisnestään ansaitakseen. Tällöin he ottavat myös riskin omista päätöksistään. Tulisiko näiden valvoa paremmin saataviaan? Miten rahoituskohteen riskit jakautuvat niille? Baltiassa rahamarkkinat toimivat, vaikka omia asuntoja ei voi käyttää yritystoiminnan vakuuksina, koska suurimmalla osalla ei juuri ole arvoa. Näissä maissa toimivat samat pankit kuin Suomessa, mutta siellä ne toimivat markkinoiden riskeillä.

This entry was posted on Friday, August 6th, 2010 at 10:18 am and is filed under Talous. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. Both comments and pings are currently closed. Edit this entry.

No Comments »

Tiede ja sen hyödyt

Tutkijana minua ihmetyttää ja raivostuttaa keskustelu siitä, onko maapallolla joskus ollut lämpimämpää kuin viime aikoina. Kiistely on rajattu kuluneeseen tuhanteen vuoteen. Miksi? Johtuuko se siitä, että jonkinlaista todistusaineistoa ilmaston lämpötilojen vaihtelusta voidaan löytää tuolta ajanjaksolta. Jos tarkastelujaksoksi asetetaankin viimeiset 100 000 vuotta, niin kiistatonta näyttöä löytyy runsaasti. Yksikään tieteentekijä ei ole kiistänyt jääkauden olemassaoloa. Kukaan ei ole myöskään kiistänyt sitä, että jääkausi katosi, koska me elämme nyt täällä.

Viime talven perusteella jokainen tarkkaavainen voi päätellä jääkauden syntyprosessin. Mitä enemmän lunta sataa, sitä enemmän se alapuoleltaan tiivistyy. On helppoa kuvitella, että kun lunta on satoja metrejä, niin alimpana se on tiivistynyt jääksi. Sulamisen ymmärtämiseksi tarvitaan se tieto, että Lahden lumenkaatopaikoilta viimetalviset lumet eivät mitenkään ehdi sulaa näiden sulien aikana, vaikka sulamisprosessia autetaankin. Kysymys kuuluukin, että jos näillä lämpötiloilla ei lumenkaatopaikkojen lumet ehdi kesän aikana sulaa, niin kuinka kauan ja kuinka korkea lämpötila vaadittiin sulattamaan yli 100 metriä paksu jääkauden jääpeite?

Jollain tavoin on määritelty, että sulamisprosessi alkoi noin 15 000 eaa ja ensimmäinen puusto Suomen niemelle ilmestyi joskus 8 000 eaa. Nämä puut olivat metsälehmuksia, tammia ja pähkinäpensaita eli siis keskieurooppalaisen ilmanalan puita. Joku matemaatikko voi äkkiä laskea, mikä vuoden keskilämpötilan on pitänyt olla, jotta jääkausi on loppunut. Hatusta voi vetäistä, että 7000 vuoteen ei ole ollut aikoja, jolloin talvisin olisi ollut pakkasta. Joka tapauksessa jääkausi ja sen sulaminen todistavat, että lämmintä on ollut ennenkin.

Ilmaston lämpiämistä on pidetty suurimpana uhkana ihmiskunnalle, mutta onko se sitä? Käytössämme on tällä hetkellä yli 80 000 synteettisesti valmistettua kemiallista yhdistettä. Näistä noin 70 000 vaikutusta ihmiseen pitkällä aikavälillä ei ole tutkittu lainkaan. Sen sijaan ollaan huolestuneita lapsettomuuden lisääntymisestä, allergioiden lisääntymisestä, masennuksen lisääntymisestä sekä aggressiivisen käytöksen lisääntymisestä. Voisiko näiden välillä olla yhteys? Mikäli Darwinin päätelmiin on uskomista, niin yhteyksiä löytyy. Se yhteinen nimittäjä on luonnonvalinta. Ihmisen elimistölle vieraiden aineiden kertyminen ihmiskehoon, aloittaa pitkällisen valintaprosessin. Lopulta se päätyy geeneihin, jossa tapahtuu lopullinen valinta eli mitkä geenit sopeutuvat uusiin aineisiin. Ne geenit, jotka eivät sopeudu, poistuvat genomista ja alkaa mutaatio.

Miksi ihminen muuttuu tämän prosessin seurauksena, ei tunnu kiinnostavan YK:ta ja hallituksia yhtä paljon kuin ilmaston muutos. Kysymys on kuitenkin lopuksi siitä, että jos ilmastonmuutosuhka toteutuu, niin minkälainen olento sitä on todistamassa? Onko se nykyihminen? Kumpi tuhoaa ihmisen ensin? Sanotaan, että taitelija paljastaa valheilla totuuden ja poliitikko peittää totuuksilla valheen. Jos uskoisi salaliittoihin, niin voisi vaikka ajatella, että tällä ilmastonmuutos hässäkällä yritetään peittää jotain vielä pahempaa, mutta emmehän me voi sellaiseen uskoa – vai voimmeko?

No Comments »

WP Login