Archive for the ‘Uncategorized’ Category

Uskonnot ja Jumalat

Maapallolla on lähes kaikilla kulttuureilla oma uskontonsa ja sen ääriliikkeet. Uskonnoilla on kuitenkin paljon yhteistä johtuen ehkä siitä, että kaikki uskonnot ovat syntyneet Aasiassa. Juutalaisuus, kristinusko ja islam Lähi-Idässä ja muut kauempana Aasiassa. Lähes kaikista uskonnoista löytyy taivas, jumala(t) ja Jeesuksen opettama Kultainen sääntö hieman eri muodoissaan.

Uskontojen eroavaisuudet johtuvat syntyperän, levinneisyyden, jumalakäsityksen (määrittelyn) ja sisäistenkin opillisten erojen perusteella. Samojenkin uskontojen edustajat kokevat uskonnon hieman eri tavalla, kuten viimeaikaisista julkisuuden keskusteluista voi päätellä. Kiina ja Japani ovat varsinaisia uskontojen soppakattiloita. Sykretismiä esiintyy kyllä kaikissa muissakin uskonnoissa, eikä tarvitse etsi kauempaa kuin Koto-Suomesta!

Ennen kristinuskon saapumista Suomeen, täällä palvottiin karhua pyhänä ja palvoivat metsän henkiä kristinuskon rinnalla. Mekin uskomme vielä jumalaan, mutta käsitys alkaa etääntyä kirkon ja raamatun katsomuksista. Näin väittävät viimeaikojen tutkimukset. Japanissa moniuskoisuus on enemmän sääntö kuin poikkeus ja Kiinassa useat harjoittavat useaa eri uskontoa – varmuuden vuoksiko?

En tiedä onko Jumalaa yritetty koskaan tieteellisesti määritellä, mutta melko laajalti on pohdittu sitä, voisiko sama Jumala olla kyseessä kaikissa eri uskonnoissa. Tässä tapauksessa kaikki uskonnot olisivat ikään kuin yhtä ja samaa suurta perhettä. Hindulaisuus on ehkä lähinnä tätä ajatusmaailmaa. Olipa niin tai näin niin ekumeenisuus olisi välttämätöntä päivittää tulevaisuudessa poly meenisuudeksi  eli kutsua kaikki uskontokunnat saman pöydän ääreen. Ehkä sitten vihdoin päästäisiin eroon uskonsodista – siis ehkä?

Uskontoja voidaan karkeasti luokitella kirjoitettuihin uskontoihin suullisen (kirjoittamattoman) uskomusten perinteisiin varhaiskantaisiin uskomuksiin. Toinen luokittelu peruste on etniset eli kulttuuripohjaiset uskonnot, jotka rajoittuvat yhden maan tai yhden kulttuurin keskuuteen ja joihin synnytään. Tällaisia ovat mm. alkuperäiskansojen uskonnot. Näiden vastakohtana ovat Universaalit uskonnot, jotka leviävät maasta ja kulttuurista toiseen, eikä niihin varsinaisesti synnytä.

Jumalakäsitykset poikkeavat eri uskonnoissa, mutta eivät merkittävästi. Yhteinen nimitys Jumalalle voisi olla Kaikkivaltias. Kaikkivaltias johtaa käsitykseen Yliluonnollinen. Tällainen yliluonnollisuus on kaukaista historiallista perua, joka perustuu aikalaisten ymmärrykseen tapahtuneista yliluonnollisista ilmiöistä ja tapahtumista. Esihistorialliset käsitykset kuten tulivaunut taivaalla, voivat tämän päivän ihmisille olla vaikkapa suihkuhävittäjiä. Tällaisia tulivaunuja eli nykykielellä Ufoja seikkaili harvinaisen paljon Korean sodan aikana, mutta myös sen jälkeen.

Pyhimykset sädekehä pään päällä ja enkelit siipineen, voidaan myös selittää tämän päivän tietämyksellä muuksi kuin, miksi ne on historian hämärässä ymmärretty. Mistä sen sijaan on luotu Isä, Poika ja Pyhä Henki, onkin sitten jo vaikeampi selittää. Jos kaikki uskonnot summaa yhteen, niin ihmiskunnan evoluutiota on ollut auttamassa ja ohjaamassa jokin korkeampi voima, joka jostain syystä haluaa yhä olla anonyymi ja yksityisyyden suojaamana.

Ollaanpa Jumalasta ja uskonnoista mitä mieltä tahansa, niin niiden moraalisia oppeja kuten kymmentä käskyä ei tule unohtaa. Samoin tulee muistaa ja noudattaa Kultaista sääntöä – älä tee toiselle mitään, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän! Tämä on paitsi kristinuskon myös kugfutselaisuuden moraalinen ydin!

Kommentit pois päältä artikkelissa Uskonnot ja Jumalat

Tietokoneen vankina


Ostin ensimmäisen tietokoneeni 1982. Se oli juuri markkinoille tullut legendaarinen Commodore 64. Siinä oli 64 kt keskusmuisti ja taulukkolaskentaohjelma. Tämä laite ja matriisikirjoitin maksoivat silloin reilut 3000 euroa nykyrahaa. Jos tästä laskee kilotavun hinnan, niin nykyiset koneet maksaisivat varmaan miljardeja. Rakensin itse tähän koneeseen palkkalaskenta- ja laskutusohjelmat, kun niitä ei vielä silloin ollut myynnissä. Tästä alkoi kehitys, jonka jälkeen koneet ovat kehittyneet nopeammin kuin ihmisen evoluutio.

Kehitykselle on useita yhteisiä piirteitä. Kapasiteetti on lisääntynyt kiihtyvällä vauhdilla ja koneet ovat pienentyneet kooltaan. Commodoren alkuaikoina ei ollut nettiä, eikä sähköposteja. Ne ovatkin tuoneet uuden haasteen koneiden kapasiteetille. Ongelma on ollut myös vanhojen koneiden tietojen siirto uusille koneille.

Alussa tiedot siirrettiin ns. lerpuille erillisessä asemassaa. Sitten vaihdettiin korppuihin ja tietojen siirto oli hyvin hankalaa, ellei mahdotonta. Sitten tulivat CD:t ja taas sama juttu. Nyt nämäkin ovat poistuneet ja samalla, kun koneet ovat ohentuneet, ovat käyttöön tulleet USB-liittimet ja pienemmät HDMI:t. Samalla USB paikkojen määrä on vähentynyt ja tarvitaankin erillinen USB-telakka.

Mustalla viikolla vanhaan koneeseeni tuli ilmoitus, että Windows 7 päivitykset loppuvat ja nyt voi ladata Windows 10 ilmaiseksi. Kaiken lisäksi koneeseen oli alkanut iskeä jonkinasteinen dementia. Aamusella ehti hyvin juoda aamukahveet koneen heräillessä. Pelkäsin vähän, että miten kone jaksaisi herätä uudessa käyttöjärjestelmässä.

Ei siis ollut vaihtoehtoja, vaan piti alkaa ladata Win 10 koneeseen. Ensimmäisenä päivänä petti hermot ja piti keskeyttää homma. Seuraavan päivänä varasin enemmän aikaa ja lataus kestikin 5 tuntia. Asennus alkoi sitten jauhaa ja kun tunnin päästä oli asentunut vain 10 %, niin päätin jättää sen asentumaan yöksi. Koko homma lienee kestänyt kymmenisen tuntia. Varmaan 5G olisi tehnyt ihmeitä.

Aamulla sitten jännityksellä availemaan konetta ja niinhän siinä kävi, että ehti lukea vielä aamun lehdenkin. Kaikki näytti kuitenkin toimivan, kunnes piti printata. Kone ei saanut yhteyttä printteriin millään. Teimme kaksi päivää töitä printterin valmistajan kanssa yrittäen päivittää ajureita, vaan ei onnistunut. Lopulta ei auttanut, kuin lähteä mustan torstain ostoksille hankkimaan uutta konetta. Kaupassa tarjoutuivat siirtämään vanhan koneen tiedostot uuteen. Otin kuitenkin koneen kotiin esitarkasteluun.

Siirsin varmuuden vuoksi kaikki vanhan koneen tiedot ulkoisiin muisteihin ja pakkasin kaikki laitteet kuten ulkoisen näytön, telakan, vanhan koneen ja kaikki ulkoisten laitteiden kaapelit kauppaan. No siellä sanottiin, ettei näitä ulkoisia muisteja tarvita. Nyt laitetaan kaikki pilveen! Minä en nyt oikein diggaa näitä pilviä. Kun on poutapilviä, sadepilviä, ukkospilviä, Microsoftin pilviä, ASUS pilviä, Gigantin pilviä ja vaikka mitä pilviä. Mistä sen tietää ja muistaa, mihin pilveen tiedot ovat menneet.

No se asennus alkoi sitten kestää ja laitoin tekstaria, että ei ole kiire, kunhan tulee hyvin tehtyä. Kun sitten sain koneet kotiin, niin koneelta ei löytynyt mitään vanhaa. Kaikki oli jossain pilvessä, joka alkoi huutaa, että tila on loppu, osta lisää tilaa. No onneksi minulla oli nämä ulkoiset muistit, mutta vieläkään en ole saanut kaikkia uudelle koneelle. Pelkästään työpöydän linkkien uudelleen rakentelu vei pari päivää.

Kun nyt vaaditaan ikääntyneitäkin siirtymään digiaikaan, niin kuka sitten vastaa tällaisista vaihdoksista, kun tohtorillekin ottaa koville?

Kommentit pois päältä artikkelissa Tietokoneen vankina

Jerusalemin historiasta

Siitä asti, kun Trump julisti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi, on Jerusalemista käyty kaikenlaista keskustelua niin lehdistössä kuin somessakin. Tietoa on toki saatavissa, mutta yleisesti viestit ovat olleet pintapuolisia ja keskittyneet vain Israelin ja Palestiinan suhteisiin. Jerusalemin historia on kuitenkin paljon pitempi ja kaupunkia ovat hallinneet vuosituhansien aikana kuka kulloinkin.

Ensimmäiset arkeologiset todisteet asutuksesta ovat ajalta 3000–2800 eaa. Myöhäiseltä pronssikaudelta on peräisin varhaisin kirjallinen maininta Jerusalemista tällä nimellä (noin 1400 eaa.) Jerusalem mainitaan nimellä Rusalimum 2000-luvulla eaa.

Raamatun mukaan Jerusalemin asukkaita olivat jebusilaiset kunnes Israelin kuningas Daavid valloitti kaupungin noin 1000 eaa. ja teki siitä Israelin ja Juudan pääkaupungin. Vuonna 925 eaa. Jerusalemista tuli pelkästään Juudan pääkaupunki, kun Salomon valtakunta jaettiin kahtia Israelin ja Juudan  kuningaskuntiin.

Nebukadnessar valloitti Jerusalemin 586 eaa. ja babylonialaiset hävittivät Jerusalemin temppelin vuonna. Tällöin suuri osa kaupungin asukkaista pakkosiirrettiin Babyloniin. Vuonna 538 eaa. Aleksanteri Suuren hyökättyä Persiaan Juudean maakunta joutui makedonialaisten hallintaan 332 eaa. ja Aleksanterin kuoltua se kuului aluksi Ptolemaios I:n hallitseman Egyptin alaisuuteen. Vuonna 198 eaa. Seluekidit valtasivat kaupungin.

Makkabilaisten kiistan takia vuonna 63 eaa. Roomasta lähetettiin Pompeius Jerusalemiin. Hänen jälkeensä roomalaiset määräsivät Juudean kuninkaaksi Herodeksen. Hänen jälkeläisensä hallitsivat Juudeaa Julius Marcus Agrippaan asti. Agrippa rakennutti uuden muurin Jerusalemiin 41–44 jaa..Vuonna 66–67 juutalaiset nousivat kapinaan roomalaisia vastaan ja roomalaiset valloittivat Jerusalemin vuonna 70 jaa., ja 3 vuotta myöhemmin ensimmäinen juutalaissota päättyi.

Vuonna 132 Jerusalemin juutalaiset nousivat kuitenkin vielä uudestaan kapinaan Roomaa vastaan. Tämä Bar Kohban kapina, toinen juutalaissota päättyi vuonna 135, jolloin keisari Hadrianus karkotti kaikki juutalaiset monista osista Palestiinaa sekä Jerusalemista, joka oli tuhottu perustuksia myöten. Jerusalem muutettiin roomalaiseksi varuskuntakaupungiksi. Osan näistä paenneista juutalaisista oletetaan perustaneen Mustanmeren ympärille Khazarian monikulttuurisen valtion. Khazarialla oli merkittävä asema Idän Silkkitien avaamisessa ja ylläpitämisessä.

Rooman valtakunnan hajottua Jerusalem kuului Itä-Rooman alueisiin. Vuonna 614 persialaiset valloittivat kaupungin. Bysanttilaiset valloittivat kaupungin uudelleen vuonna 629. Muslimit valloittivat sen vuonna 638 kalifi Omarin johdolla, ja vuonna 691 kalifi AQbd al-Malikin rakennuttama Kalliomoskeija vihittiin Temppelivuorella. Kalifi al-Hakim tuhosi Pyhän haudan kirkon ja muita kirkkoja ja synagogia noin vuonna 1010.

Vuonna 1072 Jerusalem joutui taas turkkilaisille muslimeille, jolloin juutalaisia ja kristittyjä vainottiin. Jerusalem oli ristiritarien, kristityn nimeä käyttäneiden ristiretkeläisten hallussa vuodesta 1099 vuoteen 1187, jona aikana oli muslimien ja juutalaisten verilöylyjä. Vuonna 1187 Saladin valloitti sen uudelleen islamille. Hän antoi ristiritarien karkottamien muslimien ja juutalaisten palata takaisin asuinsijoilleen. Rikhard Leijonamieli yritti valloittaa Jerusalemin uudelleen vuonna 1191. Malik al-Muazzam Isa hajotti kaupungin muurit vuonna 1219.

Saksan keisari Fredrik II sai Jerusalemin vuonna 1229 hallintaansa diplomaattisin keinoin, mutta vuonna 1244 muslimit valloittivat sen jälleen. Ollessaan kristittyjen hallinnassa Jerusalem oli Jerusalemin kuningaskunnan eli Outremérin pääkaupunki 1100–1187 ja 1229–1244. Tämän jälkeen sitä hallitsivat ensin Khwarezmidit ja myöhemmin mamelukit vuodesta 1260.

Osmanien hallitsija Selim I liitti Jerusalemin vuonna 1517 Osmanien valtakuntaan, joka hallitsi sitä 400 vuotta. Sulttaani Suleiman rakennutti kaupungin muurit uudelleen. Vuosina 1832–1840 kaupunkia hallitsi egyptiläinen Muhammed Ali.

Britannia miehitti sen ensimmäisessä maailmansodassa vuoden 1917 taistelussa, jolloin osmanien valta murtui. Sodan jälkeen Jerusalem liitettiin brittien hallinnassa olleeseen Palestiinan mandaattialueeseen ja oli sen pääkaupunkina Israelin perustamiseen saakka. Vuonna 1947 YK äänesti suunnitelman puolesta, jonka mukaan juutalaiset ja arabit saisivat Palestiinasta omat valtionsa ja Jerusalem kansainvälistettäisiin.

Yhdistyneiden Kansakuntien jakosuunnitelma suositteli Jerusalemin muodostamista kansainväliseksi vapaakaupungiksi, mitä suunnitelmaa ei koskaan toteutettu. Israelin itsenäisyyssodan päätyttyä vuonna 1948 Jerusalem jaettiin Israelin ja Jordanian kesken. Jerusalemin vanha kaupunki joutui Jordanialle, mutta sen länsipuolella sijaitsevat, pääasiassa juutalaissiirtolaisten asuttamat esikaupungit Israelille, jonka alue Jerusalemin kohdalla työntyi kielekkeenä Jordanian (Länsirannan) sisään.

Kuten edellä olevasta Jerusalemin historiasta käy selville, Jerusalemia ei ole perinyt mikään kansakunta pääkaupungikseen. On myös muistettava, että Israel ei ole noudattanut YK päätöslauselmia, vaan on omavaltaisesti ottanut käyttöönsä palestiinalaisten maa-alueita.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Jerusalemin historiasta

Eurotalous

Nyt ollaan Suomeen perustamassa uutta taloustieteen huippuyksikköä. Siihen on tarkoitus palkat jopa 15 uutta professoria. Ajatus on sinänsä hyvä, mutta korvaan särähti pahasti nobelisti Holmströmin toteamus. Hän totesi, että Suomen kansantaloustiede on hyvin korkealla tasolla. Tätä en olisi oikein osannut odottaa taloustieteen nobelistilta. Ei ole olemassa mitään Suomen kansantaloutta ylipäätään. Elämme nyt eurotalouden aikaa.

Taloustieteilijä Adam Smith määritteli 1700-luvun puolivälissää kansantalouden. Sen keskeiseksi parametriksi tuli yksittäisen maan maantieteellisten rajojen sisällä tapahtuva tuotannon ja palvelujen arvo. 1930-luvulla John Maynard Keynes julkaisi omat teoriansa kansantaloudesta, joka on sen jälkeen jakautunut erilaisiin aateryhmiin. Etenkin yhdysvaltalaiset taloustieteilijät heittelevät ohjeitaan, vaikka hyvinvointivaltioiden taloudelliset rakenteet poikkeavat täysin heidän teoreettisesta tietoisuudestaan.

Kun kansantaloutta määriteltiin, olivat ajat täysin toisenlaiset kuin nyt. Suurin ero nykyiseen oli alueen eli valtion rajojen antama suoja, jonka taloudesta päätti pitkälle maan hallitus. Käytännössä hallitus päätti siitä, mitä tuotteita ja palveluja maassa oli mahdollista tarjota maan rajojen ulkopuolelta ja mihin hintaan. Maahan tuotavien tuotteiden hintoja kontrolloitiin tulleilla. Oma raha puolestaan antoi mahdollisuuden suojella omien tuotteiden kilpailukykyä.

Tässäkin kulkivat selkeät rajalinjat. Useimpien maailmanmarkkinoilla toimivien valtioiden valuutat olivat kelluvia. Valuuttojen arvo siis vaihteli valtioiden talouksien toimivuuden mukaan. Tällaisia talouksia kutsuttiin avoimiksi markkinatalouksiksi. Sen sijaan Suomi oli suljettu talous, jonka valuuttaa säädeltiin tarpeen mukaan devalvaatioilla. Tällainen maneeri on jäänyt suomalaisiinkin yliopistoihin, kun kukaan ei ole suljetun Suomen ajoilta keksinyt muutakaan toimintamallia. Kun kysyin asiasta LUT:n kansantaloustieteen luennolla viime vuosikymmenen lopulla, niin professori marssi ulos auditoriosta?

Miten kansantalous määritellään Suomessa nyt? Ei mitenkään! Suomi kuuluu EU:in ja markkinat ovat globaalit. Suomi päätti ennen jäsenyyttään noin 5 miljoonan ihmisen kansantaloudesta. Nyt olemme osa 500 miljoonan globaalia taloutta. Koska kaikki EU- ja euromaat ovat rakenteiltaan ja toimintamalleiltaan täysin erilaisia, ei jäljelle jää perinteisistä kansantalouden teorioista oikeastaan mitään. Lissabonin päätös tehdä EU:sta maailman kilpailukykyisin markkina-alue, osoittautui pilvilinnaksi viimeistään 2008 finanssikriisin jälkeen. Ennustin EU:n kilpailukyvyttömyyden kirjoituksissani jo 2005.

Nyt on syytä puhua vain kansallistaloudesta ja/ tai eurotaloudesta, joka on suuressa määrin alisteinen Brysselissä yhteisesti tehdyistä päätöksistä ja globaaleista markkinoista. Näitä voi toki yrittää juosta karkuun, mutta piiloon ei pääse. Euro määräytyy markkinoilla, mutta sitä on viimeisten vuosikymmenien aikana manipuloineet USA:n dollari ja Kiinan renminbi. EKP antoi jääräpäisesti euron vahvistua kilpailukyvyttömäksi toisten painaessa lisää rahaa koneet punaisina. EU:ssa ei ollut osattu valmistautua etenkään dollarin syöksyyn tässä mittakaavassa.

Yhteisvaluutta määräytyy markkinoilla ja Euroopan Keskuspankissa (EKP). Erityisen vaikeaa tämän tajuaminen näyttää olevan Palkansaajien tutkimuslaitokselle (PT). Tämä ”tutkimuslaitos” pyrkii edelleen tarkastelemaan taloutta subjektiivisten saavutettujen ja ay-liikkeen etujen näkökulmasta. Subjektiivisuus ja oman asian esiin nostaminen taloudellisen tutkimuslaitoksen statuksen alla, toimii paremmin kuin yksittäisen poliitikon jorinat!

Vanhaa fraasia käyttääkseni Suomi on tilanteessa, jossa se joko sopeutuu uuteen taloudelliseen maailmaan tai itkee ja sopeutuu. Kiky sopimus on vain jonkinlainen hallituksen märkäuni siitä, mihin suuntaan pitäisi mennä. Riittävä se ei ole pitkän aikavälin isossa kuvassa. Toivoa sopii, että tämä 15 professorin uusi huippuyksikkö saa taottua järkeä konsensuskolmikantaan!

Kommentit pois päältä artikkelissa Eurotalous

Kahden kerroksen väkeä

Terveydenhuolto on jaettu Suomessa kahteen eri kerrokseen, joka kehityksen myötä on osoittautumassa Perustuslain vastaiseksi ja syrjiväksi. Työterveydenhuollossa olevat henkilöt pääsevät tapaamaan lääkäriä vaikka samana päivänä, mutta julkisessa terveydenhuollossa se kestää. Julkisella puolella hoidot myös maksavat. Ironiaa tässä on se, että tästä epätasa-arvoisuudesta päättäneistä henkilöistä suurin osa saa nyt nauttia päätöksistään julkisen terveydenhuollon helmassa. No toki varojensa mukaan yksityisistä palveluista.

THL:n pääjohtaja Juhani Eskola arvioi Aamulehdelle, että nykyisenkaltainen sairauksien hoitamiseen keskittyvä työterveyshuoltojärjestelmä tulee väistämättä muuttumaan.
– Jos sote-uudistuksen tavoitteet otetaan tosissaan, siihen pitää puuttua. Kyse on paitsi tasa-arvosta, myös siitä, että kaikille saadaan järjestettyä niin hyvät palvelut kuin mahdollista, Eskolan mielestä työterveyshuollon laajeneminen sairauksien hoitamiseen on johtanut siihen, että työterveyshuollon ulkopuolella olevat ovat eriarvoisessa asemassa.

Edellä oleva todistaa myös sitä, että työssä olevat toimittajat eivät ole kovin kiinnostuneita yhä kasvavan julkisen terveydenhuollon todellisista ongelmista. Työterveydenhuollon rahoitus on lainsäädännöllä turvattu niin, että osan maksaa työnantaja ja loput Kela. Tästä yritysten kustannuserästä ei ole tietoinen ilmeisesti Sipiläkään, koska sitä ei esiintynyt Kiky-keskusteluissa.

Julkisen sektorin kustannuksista vastaavat potilaat, kunta ja valtio (veronmaksajat). Tulevaisuudessa kunnan kustannukset siirtyvät maakunnan kautta kiertäen veronmaksajille. Toistaiseksi on puhuttu vain sote-uudistuksesta ja verorakenteiden uudistaminen on jäänyt sivuraiteelle. On aika tyhmää olettaa, että julkisen puolen kustannuksia pitäisi vuosi vuodelta laskea, kun samaan aikaa potilasmäärät ja käynnit kasvavat. Päättäjät ilmeisesti käyttävät vaihtoehtoista epäsymmetristen yhtälöiden kustannuslaskentaa?

Lahdessa ollaan myös melkoisessa murroksessa, ei vain tietojärjestelmien suhteen, vaan myös potilaiden hoitoketjun suhteen. Paavolan pääterveysaseman siirtäminen kaupunginsairaalaan on alkanut. Samalla poistuvat potilailta ilmaiset pysäköintipaikat. Kaupunginsairaalan alle oli suunniteltu pysäköintihalli, mutta rahat loppuivat ja ajatus kuopattiin. Nykyiset pysäköintipaikat eivät tule riittämään kasvavaan kysyntään!

Kaupunginsairaalan pysäköinti on maksullista ja siellä järjestelmä on sellainen, että on maksettava arvion mukaan riittävästi tai otettava riski pysäköintivirhemaksusta. Rostedt on Facebookissa ilmoittanut, että asia ei ole ongelma. Se hoituu älypuhelin applikaatiolla. Mutta jos ei ole älypuhelinta tai jos käyttäjä on älytön? Suurin osa julkisten terveydenhuollon asiakkaista on aika iäkkäitä, eikä heillä välttämättä ole laitteita ja taitoja tällaisten applikaatioiden käyttöön!

Mutta, mitä väliä. Velkasaneerausta lähellä olevan kaupungin on poimittava viimeinenkin sentti vaikka pysäköintimittareista pitääkseen yllä haavekuvaa houkuttelevasta kaupungista. Uudessa Lahdessa mainittu ISO KUVA taitaa olla pahasti kateissa. Tarkempi kuva olisi siitä kuuluisasta variksesta tervatulla laudalla.

Hei, mitä tuolla isojen markettien takana oikein on? Se on vaan Lahti, aja ohi vaan. Olisikohan visio eteläisen kehätien käyttäjien asenteista???

Kommentit pois päältä artikkelissa Kahden kerroksen väkeä

Unohdetaan kansantalous

Viime vuosien tapahtumat finanssikriisin jälkeen ovat osoittaneet, että kaikki euromaat hoitavat talouttaan omilla perinteisillä tavoillaan. Yhteistä kuitenkin on, että jäsenmaat noudattavat omia kansallisia sovelluksiaan 1930-luvulla kehitellyistä kansantalousteorioista. Kreikka, Italia, Espanja, Portugali, Irlanti jne. ovat osoittaneet, että vanhat konstit eivät enää toimi! Mistä tämä johtuu? Syynä ovat paitsi maailman talouden globalisoituminen että myös euro.

Maiden luovuttua omista valuutoistaan ja ottaessaan käyttöön euron, ne unohtivat sen, että vanhat käytännöt eivät enää toimi eurotaloudessa. Paitsi, että valtiot unohtivat tämän faktan, niin eurotalous unohtui myös Euroopan komissiolta ja Euroopan Parlamentilta. Siellä oltiin sen harhaluulon vallassa, että ”kyllä pappa maksaa” ja valvonta oli onnetonta. Pappa oli tässä tapauksessa Euroopan Keskuspankki eli EKP.

Tähän sitten ajauduttiin ja euroja alettiin painaa lisää ja taistelu koko EU:n ja euron pelastamiseksi alkoi. Samalla unohdettiin myös se, että EU:ssa on yli 200 erilaista kulttuuria kansallisten kulttuurien sisällä, joilla kaikilla on omat päämääränsä ja tavoitteensa. Näillä kaikilla on myös omat edustustot Brysselissä lobbaamassa ja valvomassa omia etujaan. Näiden lisäksi harmaina toimijoina ovat EU:n laaja virkamieskunta, joka valvoo omia etujaan kehittelemällä satoja mitä ihmeellisimpiä uusia direktiivejä (terva, saunapalvi jne.) Useiden direktiivien ongelmana on ymmärtämättömyys maiden eroavaisuuksista.

Mitä sitten tulee direktiiveihin, niin Alppien pohjoispuolella niitä noudatetaan melko säntillisesti. Sen sijaan eteläpuolella täysin todistetusti ja kiistattomasti, niille on viitattu märällä rukkasella. Siellähän ei oikein kintaita tunneta. Kinnastalous on Välimeren maissa hyvin vieras käsitys. Sen sijaan maissa, joissa on neljä selkeästi toisistaan poikkeavaa vuodenaikaa, kinnastalous on opettanut, että lämpimien aikojen tuotteet on pitänyt säästää kylmien aikojen tarpeisiin. Hälläväliä talous ei olisi jättänyt täällä juuri ketään hengissä seuraavaan satokauteen.

Näistä uusista eurohaasteista maat ovat selvinneet eri tavoin toiset kantapään kautta ja toiset säilyttämällä oman valuuttansa, jolla voivat manipuloida omaa kilpailukykyään. Mikäli muistini palvelee minua oikein, niin tässä asiassa Ruotsi höynäytti Suomea oikein todella komiasti. Se vetkutteli europäätöstään ja antoi suomalaisten neuvottelijoiden uskoa, että myös Ruotsissa otetaan euro käyttöön. Kun Suomi teki päätöksensä, niin Ruotsi ilmoitti järjestävänsä asiasta kansanäänestyksen.

Ruotsin menestyminen ei ole ollut pelkästään kruunun varassa, vaan ruotsalaisilla on aina ollut parempi pelisilmä näissä asioissa kuin suomalaisilla. Yksi merkittävä tekijä on LU, joka on ymmärtänyt paremmin sen, että ilman kilpailukykyä ei ole yrityksiä. Ilman yrityksiä ei ole myöskään yhteiskuntaa, koska vain yritykset tuottavat sitä lisäarvoa, josta veroja maksetaan. Näin saatiin Ruotsiin joustavat työmarkkinat, joiden perään Suomessa haikaillaan.

Mitä sitten tulee Saksaan, niin sielläkin oli kovat haasteet sopeutumisessa EU-talouteen ja sen haasteisiin. Ensin piti maksaa kovat lunnaat Itä-Saksan yhdistämisestä Neuvostoliitolle. Sen lisäksi Itä-Saksan infrastruktuurin ja jopa rakennusten korjaaminen vaati oman erillisen veron länsisaksalaisilta.  Saksassa kuitenkin maailma opetti ja järki voitti.  Kilpailukyky pantiin kuntoon yhteistyöllä ja nyt talous kukoistaa. Vaikka nyt vaaditaan palkankorotuksia, niin nyt on helpompi arvioida, mitä kilpailukyky kestää.

Suomessa on toisin – tai ainakin siltä näyttää. Kilpailukyky tanssiaiset näyttävät johtavan entistä syvempiin juoksuhautoihin ja ymmärrys eurotalouden toiminnasta ja rakenteista on täysin hukassa poliittisilta päättäjiltä. Yrittäjä-pääministeri ei ole joutunut urallaan tekemisiin lattiatason duunareiden kanssa. Hänen työväkensä on ollut korkeasti koulutettua väkeä, jonka käsitys maailman menosta poikkeaa täysin tavallisen duunarin arjesta ja käsitysmaailmasta. Tätä tietoisuutta manipuloivat opportunistiset tahot, jotka toimivat duunareiden jäsenmaksuilla muka heidän edukseen.

Taloustieteilijätkään eivät ole liikkeellä puhtain paperein. Muistan hyvin, kuinka aina devalvaation jälkeen inflaatiota yritettiin hillitä kaikin keinoin. Viimeinen yritys oli 1980-luvun vahvan markanpolitiikka, joka johti katastrofiin, markan kellutukseen ja lopulta pakotti Suomen liittymään Euroopan Unioniin ja euroon.

Nyt osittain samat taloustieteilijät suorastaan itkevät inflaation perään. Mikä on aiheuttanut palttoonkäännön? Kun kysyntä ylittää tarjonnan, hinnat nousevat. Samalla lisätään tuotantoa, jolloin tarvitaan lisää työntekijöitä. Kun hinnat nousevat ja inflaatio kiihtyy, niin samalla nousee BKT ja valtion velkojen suhde bruttokansatuotteeseen pienenee ja valtio ehkä selviää rahoittajiensa ja EU:n holhouksesta. Entisestä vihollisesta, inflaatiosta, onkin näin tullut liittolainen. Miten tässä nyt pääsi näin käymään?

Nyt sitten odotellaan soittaako valtioneuvoston sinfoniaorkesteri pääministeri Sipilän johdolla meille kesäillan kiky-valssia vai Tuntemattoman sotilaan valssia Kusessa ollaan?

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Unohdetaan kansantalous

Hopeatarjotin

Ay-liike toimii suurelta osin vapaamatkustajan asemassa. Suomi on ainoa maa koko maailmassa, jossa työnantajat keräävät, tilastoivat ja tilittävät ay-liikkeelle työntekijöiden jäsenmaksut. Ay-liike ei edes maksa tästä työstä koituvia kuluja yrityksille. Kaikki muut yhdistykset Suomessa keräävät itse omat jäsenmaksunsa.
Syytön osapuoli tässä ei ole myöskään EK ja sen edeltäjä. Jäsenmaksunperintäsopimus eli työnantajien velvollisuus periä ja tilittää ay-jäsenmaksut tuli yhtenä osana v. 1968 solmittuun LIINAMAA I-tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun ja on siitä lähtien kuulunut vakiolausekkeena ammattiliittojen solmimiin työehtosopimuksiin. Siis ns. yleissitovuuden piiriin kuuluviin sopimuksiin, joita kaikki yritykset joutuvat noudattamaan!
Lukuisista vaatimuksista vuosien varrella huolimatta, ei nykyinen EK ole suostunut edes neuvottelemaan tästä työnantajien velvoitteesta. Alkuperäinen ajatus on näköjään sukupolvien vaihtuessa unohtunut. Sopimusta tehtäessä oli tarkoitus, että näin pystytään hallitsemaan joukkoja ja estämään lakkoja. Viime vuodet ovat kuitenkin todistaneet, että tämä toive ei ole täyttynyt.
Kun nyt katselee yhteiskuntasopimusneuvotteluja ja pakkolakien valmistelua, tulee auttamatta tunne, kuin olisi teatterissa katsomassa jotain näytelmää. Näytelmät roolit ja juoni ovat hyvin selvillä, mutta kuka on käsikirjoittaja ja kuka ohjaa tätä maamme tuhoon johtavaa näytelmää? Tästä ei ainakaan voi syyttää Euroopan Unionia. Mutta kuten vanhemmilla tutkijoilla on tapana sanoa: Seuraa rahaa!
Olisiko aika jo Suomessakin siirtyä 2010-luvulle ja laittaa ammattiyhdistysliike liike keräämään omat jäsenmaksunsa ja luopumaan vapaamatkustajan asemastaan? Kaikenlainen yritysten orjuuttaminen on lopetettava!

Kommentit pois päältä artikkelissa Hopeatarjotin

Onko Lahti rikki?

Itsenäisyyspäivänä saimme lukea Etelä-Suomen Sanomista matkakeskuksen rakentamisesta. Jutussa kerrottiin myös, kuinka kustannusarvio ei tule pitämään paikkaansa. Syy tähän oli projektipäälliköiden mukaan se, että kustannusarvio oli tehty ennen, kuin yksikään suunnitelma oli valmiina. Tarkastuslautakunta tutkii asiaa. Vastaava tapaus oli myös Sibeliustalon rakentaminen, johon jouduin osallistumaan ulkopuolisena asiantuntijana.
Tällaiset Rakenna ja Ratkaise tapaukset ovat yleisiä, kun rakennusprojektiin lähdetään arkkitehtikilpailun pohjalta. Tällaisissa tapauksissa suunnittelijalle ei yleensä jätettä riittävästi aikaa detaljien tuloksiin, vaan projektiin hypätään 3D visualisointien pohjalta. Siitä seuraa yleensä myös se, että urakkasopimus on puutteellinen ja kustannukset täydentyvät rakentamisen myötä. Sibeliustalon kohdalla tästä seurasi monivuotinen oikeustaistelu.
Samassa lehdessä uutisoitiin myös, että Telan ja YIT välinen optiosopimus umpeutuu vajaan kuukauden päästä, eikä uusia 2,5 milj. euron tavoitehintaan ole löytynyt ylittäjiä. Miksi olisikaan? Lahdessa on satoja myymättömiä asuntoja, runsaasti tyhjää toimisto- ja liiketilaa. Tällaisessa markkinatilanteessa on vaikea löytää halukkaita tarjoajia. Peliin onkin heitetty kirsikaksi kakun päälle vasta miljoonilla remontoitu sähkölaitoksen rakennus.
Valitettavasti Tevin rakennuksen ongelma on se, että tilat ovat hyvin hankalasti käyttöönotettavissa. Ne vaatisivat sellaisen remontin, että purkaminen olisi edullisin vaihtoehto. Sähkölaitoksen rakennuksen ongelma on puolestaan se, että se on suojeltu kohde, jota ei voi purkaa. Kirsikkaa ei siis voi syödä, vaan se pitää säästää. Tässä saattaa käydä samanlainen kämmi kuin torigrillin kohdalla. Kun ei tiedä sopimusta tarkemmin, niin joutuu epäilemään, että koko esisopimus YIT:n kanssa saattaa purkautua. Ainakin mikäli on hallinto-oikeudesta palautuneisiin käsittelemättömiin päätöksiin luottamista.
Nyt joudutaan sitten odottelemaan Myllyvirran Mausoleumin uutisia. Sieltäkin on kuulunut, että kustannukset nousevat arvioista jopa runsaasti. Nehän voidaan yrittää kätkeä liikesalaisuuksien piiriin, mutta taseet ovat julkisia. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten ylimääräiset kustannukset pyritään kätkemään yhtiön taseisiin. Sinnehän menivät jo pilaantuneen maanpoistonkustannukset ja siinä samalla osa ajoluiskan kustannuksista. Uskaliainta olisi tietenkin yrittää piilottaa ne suoraan kaupungin tileihin, kuten ilmeisesti tehdään alatorin valoteokselle.
Kun tämän taustan pohjalta tarkastelee vaikkapa Aleksin tulevaa mylläämistä, niin tähänastinen näyttö kaupungin osaamisesta ei vakuuta. Kun tähän vielä lisätään sote-uudistus ja muut tulevat rakennemuutokset, niin kaupungin johdon olisi syytä hakeutua välittömästi kriisinhallintakursseille.

No Comments »

Aikuisiän diabetes

Diabetes ja erityisesti tämä tyypin 2 diabetes tuntuu olevan kestoaihe mediassa. Tätä tautia sairastavia syytetään yleensä epäterveellisistä ruokailu- ja elämäntavoista sekä liikunnan puutteesta. Näin ei välttämättä aina ole, etenkään suurten ikäluokkien kohdalla. Syynä saattavat olla myös lääkkeet, joita käytettiin liian korkeiden kolesteroli- tai triglyseridi- eli veren rasva-arvojen hoitoon. Erä tällainen yleisesti käytetty lääke oli 60- ja 70-luvuilta aina 90-luvulle saakka Klofiran.
Klofiranilla oli merkittäviä haittavaikutuksia. Kun minulle määrättiin tämä lääkitys, lääkkeen määrännyt ylilääkäri kertoi, että pitkäaikaisessa käytössä lääke aiheuttaa ensin rasvamaksan, sitten diabeteksen ja lopuksi ennen aikaisen kuoleman. Samalla hän ennusti, että uusia lääkkeitä varmaan rasvojen hoitoon tulee, mutta onko silloin jo diabeteksesta tullut kansantauti? Nyt näyttää siltä, että niin on käynyt.
Koska minua hoidettiin erittäin korkeiden, melkein kymmenkertaisten triglyarvojen johdosta, lääkäri määräsi minulle myös ruokavalion. Sain syödä vapaasti kaikkea, mikä ui, käveli tai lensi. Sen sijaan en saanut syödä mitään, mikä kasvoi maassa. Tuolloin tätä ruokavaliota kutsuttiin Atkinsin dieetiksi, nyttemmin karppaukseksi. Olen tutkistellut tätä aihetta nelisenkymmentä vuotta ja tullut siihen tulokseen, että suurimmalla osalla ihmisiä on hyvin yksilöllinen rasvojen ja hiilihydraattien sietokyky. Kuitenkin meitä hoidetaan vain ja ainoastaan lääketieteellisinä keskiarvoina.
Minun kohdallani yli 30 gr. päivittäiset hiilarimäärät aiheuttavat triglyseridien ja painon nousua. Liikunta puolestaan antaa lisää liikkumavaraa. Hiilihydraatit ovat kuitenkin 70-luvulta hurjasti muuttuneet. Muutos johtuu erityisesti kuitujen lisääntyneistä määristä yleisimmissä tuotteissa. Ihmiskeho tarvitsee sekä rasvoja että hiilihydraatteja. Mikäli toinen puuttuu kokonaan, keho voi hyödyntää toista energialähdettä vain etsimällä vastaparin muualta kehosta. Hiilihydraattien vähentäminen ruokavaliosta aiheuttaa sen, että rasvat etsivät kemiallisen parinsa kehosta.
Tällaisessa tapauksessa ruoassa oleva rasva alkaa polttaa kehon omia rasvoja ja paino laskee. Samaten käy, jos rasvat jätetään kokonaan pois ruokavaliosta. Kun jouduin kerran lääkärin määräyksestä keskussairaalaan ravintoterapeutin puheille ja kerroin, että lääkäri on kieltänyt minulta hiilihydraatit, hän heitti minut ulos huoneestaan ja huusi perään, että lääkärit eivät tiedä ravintoasioista mitään. Keskustelun aikana oli kuitenkin selvinnyt, että tämä ravintoterapeutti ei tiennyt mitään triglyseriideistä.
Diabetes edellyttää tehokasta painonhallintaa. Näin ollen jokaisen pitäisi etsiä itselleen tasapaino rasvojen ja hiilihydraattien välillä. Hyvissä hiilihydraateissa on pitkävaikutteisia sokereita. Huonot hiilihydraatit ovat yleensä ”pullia” ja niitä tulisi välttää.
Diabeteksen hoidossa hoidetaan yleisesti myös veren rasvoja ja se tapahtuu pääsääntöisesti statiineilla. Statiinit eivät kuitenkaan sovi kaikille, koska ne aiheuttavat perifeerisiä neurologisia ongelmia. Toisin sanoen statiinit aiheuttavat hermotoimintojen hidastumista ja tasapaino-ongelmia, mutta ei kaikilla. Minulle näin kävi ja ryhdyin etsimään apua. Löysinkin kuukausien etsiskelyn jälkeen Harvardin yliopistossa tehdyn laajan vertailututkimuksen eräiden lääkeaineiden vaikutuksesta veren rasva-arvoihin.
Tutkimuksessa todettiin, että statiineilla ei ollut juuri minkäänlaista vaikutusta veren rasva-arvoihin. Sen sijaan fenofibrateilla (Suomessa esim. Lipanthyl Penta) oli melko hyvä vaste. Tärkeintä kuitenkin oli, että tällä lääkkeellä ei ole merkittäviä hermostollisia haittoja. Paras testeissä oli kuitenkin nestemäinen kalanmaksaöljy. Suomessa tilanne on se, että vain Lipanthyl Penta on lääke, jota lääkärit voivat määrätä. Viimeksi Päijät-Hämeen keskussairaalassa lääkettä ei ollut apteekissa eikä sitä tunnettu lainkaan. Se ei myöskään ole täysin korvattava. Meillä 99 % lääkityksestä on statiineja, koska meillä on täysin aivopesty lääkärikunta. Fenofibraatteja tutkitaan nyt eri puolilla maailmaa, koska niillä näyttää olevan tehoja myös diabeteksen hoidossa. Tutkimuksissa on todettu niiden suojaavan ainakin munuaisia.
Lopuksi omalla kohdallani kävi niin, että ortopedini käski minua lopettamaan statiinien käytön. Kolmen viikon kuluttua pystyin kävelemään pitkiä matkoja ilman keppejä. Kolme kuukauden päästä menin kontrolliin ja diabeteslääkärini ihmetteli, kuinka rasva-arvoni voivat olla näin alhaisia. Hän ei uskonut korviaan, kun kerroin, etten ollut kolmeen kuukauteen syönyt yhtään ainutta statiinitablettia. Olin syönyt ainoastaan Möllerin kalanmaksaöljytabletteja.
Kerroin lääkärilleni myös tästä löytämästäni Harvardin tutkimuksesta, joka toki tunnetaan Suomessa, mutta se on vaiettu kuoliaaksi. Statiinilääkitykseni muutettiinkin fenofibraatiksi. Näin on tehty ja rasva-arvot ovat säilyneet erinomaisina jo yli kolme vuotta. Eihän tässä nuoralla tanssita, mutta hyvin liikutaan omin avuin.

No Comments »

Yritykset ymmällään

Maan korkein johto kehottaa yhteen ääneen yrityksiä, ay-liikettä ja kaikkia mahdollisia tahoja lisäämään työpaikkoja, ottamaan nuoria töihin, pitämään vanhenevia pitempään töissä jne. Tämä muistuttaa sellaista toivotaan-toivotaan-strategiaa, jota eräs kansanedustaja 1990-luvun lamassa ehdotti. Hänen luova ehdotuksensa oli säätää laki, että jokaisen yrityksen on palkattava yksi työntekijä. Se olisi poistanut kerralla työttömyyden maasta. Onneksi lakia ei kuitenkaan saatu aikaan.
Nykyinen hallitus näyttää ajattelevan hieman samaan tyyliin, että korkeilta kateedereilta voidaan noin vain synnyttää työpaikkoja. Tämä on sellaisten koulutettujen henkilöiden puhetta, jotka eivät ole olleet yksityisen sektorin oikeissa töissä lainkaan, joten ei tunneta perusasioita markkinatalouden toiminnasta. Näitä mekanismeja ei opita kouluissa eikä liioin politiikassa. Syykin on selvä: politiikassa tuhlataan toisten ansaitsemia rahoja.
Jos pitäisi aloittaa asian vääntäminen rautalangasta, niin voisi hyvin aloittaa Porterista. Hän on tutkimuksillaan todistanut, että yhteiskunnan rooli on luoda yrityksille kilpailukykyinen toimintaympäristö. Siitä voidaankin sitten kiistellä, mikä kenenkin mielestä kilpailukykyinen toimintaympäristö on?
Työpaikkojen syntymisen arvoketju on: kilpailukykyinen toimintaympäristö, kilpailukyiset tuotteet, kilpailukykyiset prosessit, tuotteen kysyntä, vienti, kasvu ja työvoiman lisäys. Tämä arvoketju on tasan yhtä kilpailukyinen kuin sen heikoin lenkki. Jokainen voi itse mielessään miettiä, mikä näistä linkeistä on pettänyt, kun työpaikat vähenevät, vienti laskee ja kansantalous yskii. Ministerit ilkkuvat naureskellen TV:ssa, että Suomi kuuluu rikkaisiin maihin, joiden pitää auttaa mm. venäläisten veroparatiisia Kyprosta, jonne jo 1991 Moskovasta saapuvat lentokoneet toivat kuormittain valuuttaa ja muita rikkauksia romahtavasta Neuvostoliitosta.
On vain valittaen todettava, että ministerit perustavat tietonsa tilastoihin, jotka ovat vähintään kaksi vuotta vanhoja. Monet tilastot ovat jopa 5 – 6 vuotta vanhoja. Kun on vain poliittisteoreettinen tausta eikä sitä ns. perstuntumaa reaalitalouteen, niin ei muuta oikein voi edellyttääkään.

No Comments »

WP Login