Archive for the ‘Talous’ Category

Perintövero

Perintöjen verotuksesta on tieteellisessä tutkimuksessa olemassa suuri joukko erilaisia malleja ja hypoteeseja. Mallit kuitenkin perustuvat oletukseen siitä, että on jotain, minkä voi jättää perinnöksi. Elinkaarimalli on kuitenkin lähellä arvoketjumallia. Elinkaarimallikaan ei kuitenkaan puutu oleelliseen asiaan eli perintöjen moninkertaiseen verotukseen.

Kun tarkastellaan perinnön arvoketjua eli sitä, miten perintö on syntynyt, kasvanut ja elänyt, joudutaan pohtimaan, mikä on oikeus ja kohtuus. On olemassa perintöjen perintöjä, jotka jatkuvat sukupolvelta toiselle hamaan tulevaisuuteen. Lopulta nekin jakautuvat niin pieniin osiin, että niiden merkitys vähenee. Yrittäjäsuvuissa sen sijaan perintö saattaa kumuloitua huomattavastikin, jolloin sukupolvenvaihdokset törmäävät ongelmiin.

Suurin osa perinnöistä on kuitenkin ansaittu kovalla työllä, josta on maksettu ankara tulovero. Vanhemmista omaisuuksista on aikoinaan maksettu myös rankka omaisuusvero. Kiinteän omaisuus puolestaan sisältää näiden lisäksi kiinteistöveron, raaka-aineiden ALV:n, työntekijöiden työvoimakustannukset, jotka sisältävät runsaasti erilaisia veroja ja veronluonteisia maksuja. Kaiken kruunaa vielä varainsiirtovero, joka joudutaan maksamaan, kun perintö joudutaan realisoimaan.

Perinnöstä on siis maksettu jo ennen varsinaista perintöveroa moninkertaiset verot. Tätä perinnön arvoketjun tai elinkaaren aikana syntynyttä verokertymää ei ole tutkimuksissa tarkasteltu. Verottajan ja kansanedustajien kannaltahan tämä on erinomainen asia, koska voidaan ainoastaan tuijottaa siihen, että jos perintövero poistetaan, niin valtio menettää 720 miljoonaa euroa verotuloja.

Perintöverotuksessa ei ole myöskään ajateltu perinnöllisten hyvin erilaisia olosuhteita, vaan verottajan kirves heilahtaa armottomasti. Otetaan todellinen esimerkki. Jos perinnön saaja on orvoksi jäänyt peruskoululainen, joka on saanut perinnöksi velkaisen asunnon. Perintöveron vuoksi hänen edunvalvojansa on myytävä asunto, jolloin hänestä tuleekin vuokralainen. Jos oikein huonosti käy, niin yhteiskunta maksaa perintöveron takaisin monin kerroin erilaisina sosiaalisina tukina. Tällaisia tapauksia varten perintöverolaissa pitäisi olla myös varaa harkinnalle. Näinhän kävi 1990-luvun konkurssin tehneille yrittäjille!

Perintöjen jättäjien enemmistyönä ovat nyt suuret ikäluokat ja hieman heitä ennen syntyneet. Nämä ikäluokat ovat ansainneet omaisuutensa kovalla työllä rakentaessaan hyvinvointisuomea, joka toivottavasti jää myös perinnöksi tuleville sukupolville. Nämä sukupolvet ovat siinä samalla kouluttaneet lapsensa ilman nykyisenkaltaisia tukia ihan omalla kustannuksellaan.

Kun sitten tarkastellaan pitkällä tähtäimellä perintöveroa, niin sen tulevaisuus ei näytä kovin ruusuiselta. Kun suurten ikäluokkien perinnöt on jaettu ja verotettu, niin entä jatko? Tilastojen mukaan seuraavana on vuorossa kuluttajasukupolvi, joka on pahasti velkaantunut. Toki syntyvyys vähenee huimaa vauhtia, joten perillisiä on tulevaisuudessa vähemmän. Onko tälle vähäiselle joukolle enää perintöjä jaossa, onkin arvoitus. Joka tapauksessa on täysin selvää, että 2030-luvulta alkaen perintöveron tuotto laskee oleellisesti. Kuinka se on tarkoitus korvata?

Perintövero onkin edellisen perusteella kostovero. Jos olet kovalla työllä yrittänyt turvata lapsillesi paremman tulevaisuuden, niin sitähän ei heille sallita. Viedään ne kuuluisat tuhkatkin pesästä!

 

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Perintövero

Kysynnän ja tarjonnan laki

Kysynnän ja tarjonnan laki on taloustieteessä yleisesti hyväksytty teoria, joka selittää tuotteiden hinnan ja määrän automaattisen määräytymisen kilpailluilla markkinoilla. Se on taloustieteen perustaa. Jos tuotteesta on pulaa, myyjät nostavat hintapyyntöjään kunnes tämä saa ostajat vähentämään ostohaluaan ja tuottajat lisäämään tuotantoaan niin paljon, että kysyntä ja tarjonta ovat yhtä suuret. Tämä hinta on tasapainohinta.

Jos tuotteesta on ylitarjontaa eli tuotteet eivät tahdo mennä kaupaksi, myyjät kilpailevat ostajista alentamalla hintojaan. Tämä lannistaa tuottajia tuottamasta yhtä paljon kuin aiemmin ja toisaalta houkuttelee kuluttajia ostamaan tuotetta enemmän kunnes päädytään hintatasolle (tasapainohinta), jolla kysyntä ja tarjonta ovat yhtä suuret.

Tämä on taloustieteilijöiden muodostama teoria. Kysyntä ja tarjonta ovat kuitenkin pariteetti, joka laajemmin ajateltuna on paljon enemmän. Ne muodostavat koko maailman talouden verenkiertojärjestelmän. Kysyntä muodostaa verisuoniston, johon sitten tarjonta sydämenä pumppaa tarvittavan määrän kuluttajien haluamia tuotteita.

Mielenkiintoisen tästä asiasta tekee se, että kysynnän muodostajia ovat asiakkaat siis kuluttajat, jotka itse tuottavat tarjonnassa olevat tuotteet. Jos kuluttajat siis kokevat itse valmistamansa tuotteet liian kalliiksi niin, mitä tapahtuu? Ostavatko he mahdollisesti kilpailijoidensa valmistamia tuotteita? Tällainen tilanne aiheuttaa kilpailua työn tekemisen välille. Tämä on osatekijä yritysten kilpailukyvyssä. Tämä on yhtälö, jossa lakkoilemalla voi ampua omaan jalkaansa.

Kun Neuvostoliitto hajosi, niin neuvostoaikaisilla tehtailla ei ollut hajuakaan, minne myydä tuotteensa. Toimitusosoitteet olivat aina tulleet jostain Moskovasta. Kun tuotteet eivät menneet kaupaksi, niin tekijät eivät saaneet palkkojaan. Ratkaisuksi muodostui, että palkat maksettiin tuotteina. Tämän jälkeen kaupunkien sisääntuloteiden varsille alkoi muodostua ”kirppiksiä”, joissa työntekijät myivät palkkana saamiaan tuotteita. Kysyntää ilmeisesti löytyi, koska Venäjä on edelleen olemassa.

Toinen esimerkki toiselta laidalta maailmaa on Ford. Autojen tuotanto alkoi sarjatuotannon myötä ylittää nopeasti ylittää kysynnän. Henry alkoi pohtia tilannetta ja huomasi melko nopeasti syyn heikkoon kysyntään. Se ei suinkaan ollut hinta. Hän huomasi, että eihän työntekijöillä ollut aikaa käyttää autoja, kun vain sunnuntai oli vapaa. Hän päättikin tehdä radikaalin muutoksen ja antaa myös lauantait vapaiksi alentamatta kuitenkaan palkkoja. Autojen kysyntä räjähti kasvuun ja muu teollisuus seurasi nopeasti perässä.

Kolmas merkittävä tekijä tässä yhtälössä on valtio. Talousteorioiden (mm. Philip Kotler) mukaan, valtion tehtävä on luoda yrityksille mahdollisimman kilpailukykyinen toimintaympäristö. Erityisen tärkeää tämä on Suomen kaltaiselle valtiolle, jonka elinehto on vienti ja sen yritysten kilpailukyky. Onko hyvinvointivaltio mallina riittävän kilpailukykyinen?

Suomen koko hyvinvointijärjestelmä rakennettiin olosuhteissa, joissa kansallinen kilpailukyky ei ollut merkittävä tekijä. Kilpailukyky korjattiin devalvaatioilla. Entä nyt? Kuten Juhana Vartiainen totesi, muissa Pohjoismaissa on rakenteita laitettu kuntoon, mutta Suomessa ollaan pahasti jälkijunassa.

Suomi on maantieteellisesti samanlainen saari kuin Irlanti. Siellä ei tosin tarvita jäänmurtajia, jotka nytkin uhkaavat pysäyttää vientikaupan tukilakoillaan. Siellä ei toisaalta ole laivaväkikään lakossa, joten vienti porskuttaa. Päämarkkina-alueiden suhteen Suomi on siis saari toisin kuin muut pohjoismaat. Sopiikin kysyä, olisiko Tallinnan tunneli ainoa Suomen talouden pelastaja?

Jos Suomi ei pysty saamaan tarjontaansa markkinoille ja hyvinvointi toimii vain velkarahalla, niin on syytä huoleen. Heiveröinen Kiky ei poistanut tarvetta suuriin rakenteellisiin uudistuksiin. Tulevaisuuden isokuva pitää pystyä hahmottamaan!

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Kysynnän ja tarjonnan laki

Verovertailut ovat vain viihdettä

Suomessa tehdään innokkaasti verovertailuja muihin maihin. Haluna on löytää edes joku maa, jossa verotus olisi kovempaa kuin Suomessa. Vaikka suomalaiset vertailujen tekijät eivät asiaa myönnä, niin vertailut ovat mahdottomia. Kaikissa maissa järjestelmät ovat täysin erilaisia, joten niiden keskinäinen vertailu ei ole objektiivista. Perustellusti voisi olettaa, että vertailuja tehdään Suomessa tarkoitushakuisesti? Selkeämmän kuvan saisi, jos verrattaisiin maiden talouksien sisäisten tulonsiirtojen määrää toisiinsa.

Suomessa unohdetaan esimerkiksi palkansaajien maksamat veroluonteiset eläke- ja -sosiaaliturva-maksut. Useimmissa maissa nämä maksut sisältyvät tuloveroon, ALV:on ja muihin vastaaviin veroihin. Samoin yritysten verovertailuissa unohdetaan yritysten maksamat palkkoihin perustuvat verojen luonteiset maksut. Näin ollen yritystenkään verovertailut eivät ole vertailukelpoisia.

Lisäksi vertailuissa pitäisi ottaa huomioon verotuksen rakenteelliset erot. Esimerkiksi Virossa ja Britanniassa tuloveroilmoitus tehdään vain erittäin harvinaisissa poikkeustapauksissa. Yleensä verotus tapahtuu työnantajan antamien tietojen perusteella. Tämä johtuu siitä, että ansiotulosta ei ole mahdollista tehdä mitään vähennyksiä. Suomessa puolestaan näitä vähennyksiä on runsaasti esim. työmatkavähennykset, kotitalousvähennykset, jäsenmaksut, asuntolainojen korkovähennykset ja lukuisia muita. Vertailuissa käytetään vain julkisia prosentteja, jotka eivät todellakaan kerro yksittäisen henkilön todellista lopullista veroprosenttia.

Myös yritysverotuksen rakenteet poikkeavat huomattavasti maasta toiseen. Jos Suomea verrataan vaikkapa Tanskaan, niin ero on kuin yöllä ja päivällä. Tanskassa yritykset eivät maksa mitään palkoihin perustuvia sosiaali- yms maksuja. Suomessa tällaisia maksuja on kappalemääräisesti noin 20. Tanskassa työnantajamaksut kerätään muina veroina. Virossa yritykset maksavat veroa vasta silloin, kun yhtiöstä kotiutetaan voittoja. Suomessa puolestaan yrityksiä verotetaan ensin voitosta ja sen jälkeen osakkeenomistajia osingoista. Omistajien kannalta Suomessa maksetaan kaksinkertainen vero Viroon verrattuna.

Suomessa yritysverotuksen rakenne on myös epätasa-arvoinen, ellei jopa perustuslainvastainen. Tästä esimerkkinä vaikkapa lääkärien nostamat verottomat osingot yhtiöistään. Myös listattuihin yrityksiin sijoittaneet joutuvat maksamaan osingoista korkean veron, kun listaamattomissa pääsee helpommalla. Monet yksin yrittäjät ja pienten yhtiöiden omistajat eivät voi koskaan jakaa osinkoja ja joutuvat maksamaan palkoistaan tavallista tuloveroa. Se ei paljon houkuttele ottamaan yritysriskejä.

Kun Suomessa puhutaan yritysten kansainvälisestä verokilpailusta, niin vain yhteisövero (20 %) tuodaan esille ja sitä verrataan muiden maiden vastaaviin veroihin. Se ei todellakaan ole mikään mittari, koska se kätkee taakseen paljon muita veroluonteisia maksuja. Olisi syytä tarkastella myös isoa kuvaa eli sitä, kuinka paljon sijoittaja joutuu maksamaan osingoistaan. Kokonaisuutena sijoittaja joutuu maksamaan veroja yli 50 %, kun otetaan huomioon ensin yhteisövero ja sitten osinkovero.

Ei siis ole ihme, jos verot kauas karkaavat. Suomessa veropohja on niin laaja, että seinät alkavat tulla vastaan. Kansainvälisten tutkimusten mukaan yhden verodollarin uudelleen jakaminen maksaa 2 dollaria. Tästä todisteena Suomellakin velka vain kasvaa, kun tulot eivät riitä kattamaan menoja! Hyvinvointivaltion hallitus onkin kuin tikka tervatulla laudalla. Digitalisaatio alkaa purra tähän ongelmaan vasta joskus, kun ennen sotia ja sota-aikana syntyneistä aika jättää.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Verovertailut ovat vain viihdettä

Työvoimapula

Markkinataloudessa valtion ensisijainen tehtävä on luoda avoimelle sektorille eli yrityksille kilpailukykyinen toimintaympäristö. Nyt EU:ssa se on entistäkin tärkeämpää, kun alueella on tulleista ja rajoista vapaa kilpailu. Suomessa kolmikanta on kuitenkin toiminut päinvastaiseen suuntaan. On jaettu sellaista, mitä ei ole vielä ehditty ansaita.

Koulutuksesta puhutaan nyt laajasti julkisuudessa, mutta etenkin ammattialoilla se alkaa olla myöhäistä. Esimerkiksi rakennusmestarien koulutus lopetettiin laman aikana 1994. Silloin ylevänä ajatuksena oli korvata mestarit AMK-insinööreillä, Tein viime vuosikymmenellä laajan konsulttityön eräälle alan suurelle yritykselle. Yksiselitteinen tulos oli, että insinöörejä ei kiinnosta töiden johtaminen rakennuksilla.

Muutoksen myötä hävisi myös hiljaisen tiedon siirtyminen vanhemmilta nuoremmille. Tämä näkyy erityisen hyvin tilanteissa, joissa yritetään korjata vaikkapa homeisia rakennuksia. Suunnittelijat, konsultit ja teettäjät eivät tiedä vuosikymmenten takaisista rakennustavoista ja -materiaaleista mitään. Epäonnistumisista päätellen, ei ole edes haluttu tietää. Tämä on tullut ja tulee maksamaan Lahdellekin miljoonia. Päättäjän osa on vaikea, jos ei tiedä, mistä maksaa.

Nyt sitten on mestareista pulaa, vaikka opetus aloitettiin uudelleen 2007. Ongelma vain on se, että kun tuli hätä käteen, niin piti löysätä vaatimuksia. Ennen piti olla kokemusta rakennustyömailta vähintään kaksi vuotta. Lisäksi opiskeluaikana eli neljän kuukauden kesälomilla piti olla työharjoittelussa. Nyt näitä vaatimuksia ei ole. Kuten eräs vanhempi mestari totesi, että ei näitä hommia opita läppäreilä ja Excel-taulukoita selailemalla. Monille nuorille olosuhteet rakennustyömaalla saattavat myös tulla yllätyksenä.

Rakennusalan työnantajat ovat huomanneet, että riskit ovat liian suuria palkata nuoria ja kokemattomia uuden koulun mestareita, jotka mahdollisesti astuvat ensimmäisen kerran rakennustyömaan portista. Jopa työturvallisuusriskit ovat suuret. Rakennusmestareilla on myös hirvittävän suuri vastuu, jos työmaalla tapahtuu jotain. Ei sitä niin vain mennä vihellellen tilipussin kanssa pankkiin!

Myös ammattikoulujen tasolla on tapahtunut muutoksia, johtuen osittain edellisestä. Ennen työnopettajina toimivat henkilöt, jotka osasivat kädestä pitäen näyttää, miten työ tehdään käytännössä. Tästäkin ministeriössä viisaat päättivät, että ammattiopettajaksi vaaditaan vähintään AMK-insi-nööri. Tällä tavoin siis hävitettiin käden taito työnopetuksesta ja siirryttiin näyttämään töitä tietokoneilta. Nyt sitten on pulaa ammattitaitoisista rakennusmiehistä. Viesti tulee sieltäkin, että ampparissa ei opi läheskään yhtä paljon kuin oppisopimussuhteessa. No virolaiset paikkaavat.

Voi siis melko perustellusti sanoa, että työvoiman ja työpaikkojen kohtaaminen on seuraus uudistuksista, joissa uudistajilla, ei ole ollut minkäänlaista käsitystä, kokemusta tai tietoa, mitä työpaikoilla todellisuudessa vaaditaan tuotannon ja kilpailukyvyn ylläpitämiseksi. Työpaikkojen ja työntekijöiden kohtaanto-ongelma ei siis ole varsinaisesti työttömien syy, vaan se on seuraus. Se on seurausta opetuksen uudistuksista, joissa kentän ääntä ei ole kuultu. Rakennusmestarikoulutuksen lopettamista vastustettiin kovasti, mutta asiakkaita ei haluttu kuulla.

Ainoa mahdollisuus työttömien kouluttamiseksi ammattitöihin on ”learning by doing”, jota monissa maissa on käytetty hyvin tuloksin. Suomessa tämän suurin este on kilpailijamaita korkeammat työvoimakustannukset. Kiky-sopimus oli kaunis ajatus, mutta se vesittyi eksyneen huudoksi autiomaassa. Sillä ei todellakaan pureuduttu rakenteellisiin ongelmiin. Muutamaa pleikkarifirmaa lukuun ottamatta, teollisuudessa syntyy eniten jakovaraa, joten sen kilpailukyky ja menestys on oleellista valtiolle kuin valtiolle.

Kommentit pois päältä artikkelissa Työvoimapula

Jakovara ja kotimainen kysyntä

Taas on se aika vuodesta, jolloin keskustellaan jakovarasta ja kotimaisesta ostovoimasta eli kotimaan kysynnästä. Molemmat ovat poliittisia mantroja, joista niiden käyttäjillä näyttää olevan enemmän haavekuvia kuin faktapohjaista tietoa.

Jakovara tieteellisenä terminä on luokittelematon kansainvälisessä taloudessa. Lähimmäs pääsee ehkä Netto kansan tulo (Net National Income, NNI). Sekään ei kuvaa jakovaraa sinällään, mutta on aika lähellä. Ainoa jakovaramittari on kansallisen talouden mahdollinen ylijäämä, joka pitäisi Keynesin talousteorioiden mukaan laittaa säästöön pahan päivän varalle. Tämä periaate on useimmissa hyvinvointivaltioissa joutunut poliittisen tarkoituksenmukaisuuden uhriksi.

Hyvänä esimerkkinä on Matti Vanhasen ennustus 2008 lokakuussa, että valtiontaloudessa on jakovaraa noin 4 – 5 miljardia. Sitten tuli finanssikriisi ja jakovara meni alas viemäristä. Sen jälkeen jakovara on ollut negatiivinen ja negatiivista jakovaraa on nyt kertynyt yli 100 miljardia ja lisää kertyy koko ajan.

Jakovarassa on se pirullinen ominaisuus, että sen käytöstä muodostuu ns. subjektiivinen oikeus edunsaajalle. Tällainen syntynyt oikeus on sellainen, että se ei poistu silloinkaan, kun jakovara muuttuu negatiiviseksi. Poliitikkojen lupaukset ja jakovaralla rakennetut rakenteet ovat osoittautuneet kiveen hakatuiksi, eikä niitä ole pystytty purkamaan yksikään hallitus. Näin ollen negatiivisen jakovaran aikana negatiivisuus on korvattu ottamalla lisää velkaa.

Professori Kanniainen tutki aikoinaan jakovaran juuria. Suurin jakovara syntyi tutkimusten perusteella sellaisilta aloilta, joissa pääomat, innovaatiot, raaka-aineet ja työvoima yhdistyvät. Tämän perusteella eniten jakovaraa syntyi teollisuudessa, jossa voidaan hyödyntää kotimaisia raaka-aineita. Sen sijaan palveluteollisuudessa jakovaran muodostuminen on heikointa. Tästä hyvänä esimerkkinä on Kreikka, jonka suurin tulonmuodostus on tullut palvelualoilta.

Lahdestakin ajettiin ihan strategian voimalla savupiippuja nurin, koska kansainvälinen trendi niin edellytti. Pyrittiin siirtymään teollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan. Taloustieteilijät kyllä varoittelivat eri puolilla maailmaa, että emme pärjää vain toistemme paitoja pesemällä. Poliittisesti tämä oli jotain uutta, johon äänestäjät saadaan hurahtamaan. Loppu onkin sitten historiaa!

Kotimainen ostovoima ja –kysyntä ovat toinen myytti. Poliitikot ja ay-liike puhuvat ostovoimasta ikään, kuin se kohdistuisi kaikki suoraan kotimaiseen tuotantoon, jolloin se tuottaisi lisää jakovaraa. Totuus euroalueella on kuitenkin täysin toinen. Tällä hetkellä tuoni Suomeen ylittää selvästi viennin. Se kertoo siitä, että Suomessa myydään enemmän ulkomaisia tuotteita, kuin omia tuotteita viedään.

Kaikista kauppojen tiskinylimyytävistä kotimaisella ostovoimalla maksetuista tuotteista yli 70 % on tuontitavaraa. Jo otetaan esimerkiksi vaikka huonekalut, niin Suomessa myytyjen kotimaisten kalusteiden osuus on vain 20 %. Ts. 80 % on ulkomailla valmistettuja ja tänne tuotuja. Tämä merkitsee sitä, että syntynyt jakovara tuotteiden osalta poistuu Suomesta ja toimii jakovarana jossain muussa maassa. Näissä tapauksissa Suomeen jäävä jakovara muodostuu vain tuontituotteisiin liittyvistä palveluista Suomessa. Tällaisia ovat mm. logistiikka- ja myyntipalvelut. Tätä yhtälöäkö eivät päättäjät ymmärrä puhuessaan kotimaisesta ostovoimasta? Kotimainen ostovoima tarvitsee myös kotimaista kilpailukykyä!

Tuonti Suomeen on aina maksettava viennillä Suomesta, jotta emme joutuisi maksamaan tuontiakin lisääntyvällä velanotolla. Kotimaisen ostovoiman lisänä onkin valtava satojen tuhansien velkaantuneiden joukko. On myös suuri joukko, jotka eivät ole pystyneet kotimaan kulutustaan maksamaan. Miten nämä velat maksetaan? Miten Suomi maksaa yhä kasvavan valtion velkansa, kun tulevat maksumiehet vähenevät syntyvien sukupolvien yhä kutistuessa?

Tällaista perintöä ollaan jättämässä kutistuville sukupolville? Mutta, mitä väliä, eihän rahalla ole mitään väliä niin kauan, kuin sitä on – omaa tai lainattua! Sotaveloista selvittiin yhteistyöllä ja kansan luopuessa vähistäänkin. Entä nyt?

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Jakovara ja kotimainen kysyntä

Energiatodistus

Energiatodistus tulee 1.7.2017 pakolliseksi myös hyvinkin vanhoihin kiinteistöihin. Erityisesti ongelmiin joutuvat vanhat oamakotitalot.

Yksioikoinen laskentakaava ei todellisuudessa pysty määrittämään esimerkiksi vanhan omakotitalon energiatehokkuutta. Lisäksi Euroopassa energiaa käytetään hyvin eri tarkoituksiin. Mm. Espanjassa energiaa käytetään per m2 enemmän asuntojen jäähdyttämiseen kuin lämmittämiseen. Sama lienee kaikissa Välimeren maissa.

Meilläkin kokeiltiin jo 60-luvulla 0-energiataloja ainakin Mikkelissä. Parin vuoden kuluttua ne olivat umpikosteita ja jouduttiin osittain purkamaan. Tällainen hiljainen tieto on vain jostain syystä kadonnut ja nyt halutaan tehdä samat virheet uudelleen?

Edellä olevan lisäksi energian saanti on Euroopan eri puolilla hyvin vaihtelevaa. Meillä yleinen kaukolämpö on suurimmassa osassa Eurooppaa täysin vieras. Suomessa huomioidaan vain lämmitys tapa, mutta ei suoranaisia energiakustannuksia kuin viitteellisesti. Esim. aurinkolämpö ja ilmalämpöpumput pienentävät energian tarvetta, mutta niitä ei huomioida lämmitysmuotoina. Maalämpö puolestaan rinnastetaan sähköön, joka pariteetti on täysin suhteeton!

Vanhojen kiinteistöjen arvioinnissa on useita ongelmia, koska muuttujia on runsaasti:

  1. Useissa tapauksissa ei ole piirustuksia käytettävissä,
  2. Vanhoissa taloissa on tehty sekä sisäisiä että ulkoisia korjauksia, joiden yhteydessä lämmön eristeitä on parannettu. Tällaisia ei yleensä kirjata rakennusvalvontaan,
  3. Vanhoissa rakennuksissa on yleensä painovoimailmanvaihto ja talvella yleensä poistoventtiilit ovat kiinni,
  4. Rossipohjissa käytettiin yleisesti eristeinä sammalta ja sanomalehtiä. Mitenkähän tämä asettuu matemaattisiin kaavoihin?
  5. 1950-luvulla käyttöön otetut mineraalieristeet olivat niin höttöisiä, että ne vuosien mittaan valuivat alas seinistä ja yläosa jäi kokonaan ilman eristettä. Sen asian voi todeta rakenteesta riippuen pakkasilla ihan silmämääräisesti, joten pitääkö arvioitsija kutsua silloin erikseen ja miten se asettuu laskentakaavaan?

Yllä vain muutamia epäkohtia yksioikoisiin kaavoihinne. Kun asiakkaalle esittää vaihtoehtoisesti esim. 10 vuoden todellisen kiinteistön energian kulutuksen ja energiatodistukseen, niin asiakas ymmärtää todellisen kulutuksen helpommin kuin täysin abstraktin energiatodistuksen.

Kommentit pois päältä artikkelissa Energiatodistus

Verojen jatke

Olen ollut pro Lahti Energia jo vuosikymmeniä, mitä tulee kaupungin riistopolitiikkaan. Nyt kuitenkin alkaa luottamukseni horjua yhtiön päätöksen tekoon. Siihen on tullut trumpistisia piirteitä eli vaihtoehtoisia totuuksia. Yhtiöltä tulleet tiedotteet ja sopimukset antavat vahvan kuvan nautinnollisesta monopolistisesta päätöksenteosta.

Ensimmäinen tiedote sähkönsiirron uusista rakenteista ja hinnoista oli päivätty 25.11.2016. Sitten tuli 1.12.2016 päivätty kirje, jossa kerrottiin, että edellisessä kirjeessä oli virheitä, jotka tällä uudella kirjeellä korjataan.

Tarina muuttui yhä merkillisemmäksi, kun 2.2.2017 päivättynä tuli sopimus, joka oli kuitenkin astunut voimaan laskun mukaan jo 1.1.2017. Kummastusta herättivät etenkin sopimuksen ehdot. Ensimmäisenä oli asiakkaan valitsemat tuotteet. En kuitenkaan ollut valinnut mitään tuotteita, koska en ollut saanut mitään ehdotustakaan.

Ehto 6. Sopimuksen voimaantulo: ”Mikäli sopimus poikkeaa asiakkaan kanssa sovitusta, tulee asiakkaan tehdä huomautus sisällöstä kolmen (3) viikon kuluessa vahvistuksen lähettämisestä. Muuten sopimusvahvistus astuu voimaan tämän sisältöisenä.” Siis mitä on sovittu ja kuka on sopinut? Sopimushan oli astunut voimaan jo ennen, kuin se oli lähetetty asiakkaalle!

Ehto 7. Sopimuksen peruminen: ”Etämyynnissä kuluttajalla on oikeus peruuttaa sopimus ilmoittamalla siitä 14 päivän kuluessa sopimuksen tekemisestä syytä ilmoittamatta. Jos kuluttaja on pyytänyt sähköntoimituksen aloittamista ennen peruuttamisajan päättymistä, kuluttajan on maksettava jakeluverkonhaltijalle peruuttamisilmoituksen tekemiseen mennessä sähkön siirrosta sopimusvahvistuksen mukainen korvaus.” Kenelle tämä ehto on tarkoitettu ja mitä se mahtanee tarkoittaa suomeksi?

Ehto 8. Sopimuksen irtisanominen: ”Sopimus on voimassa toistaiseksi ja asiakas voi sanoa sopimuksen irti kahden viikon irtisanomisajalla.” Miten niin voi sanoa irti? Lahden kaupungin alueella on vain yksi sähkön jakelija LE-sähköverkko Oy, joka on Lahti Energian tytäryhtiö. Minun käsittääkseni sopimuksen irtisanominen merkitsee sitä, että valot sammuvat? Kyseessä on siis monopoli, josta ei eroon pääse, kun ei ole minkäänlaisia vaihtoehtoja.

Yllätykset eivät loppuneet tähän. Pari päivää sitten sain sähköpostia, joka alkoi hei Esko. Onko nyt niin, että Suomessa voi tehdä sinunkaupat jo kasvottoman yrityksenkin kanssa? Voinhan minä olla vähän hei, mutta mitähän se kuuluu Lahti Energialle? Viestissä ilmoitettiin, että määräaikainen sähkösopimukseni loppuu 31.5.2017 ja se jatkui: ” Perusmaksu 0,00 e/kk Energiamaksu 4,50 snt/kWh. Hinnat sisältävät arvonlisäveroa 24 %. Hinnat ovat sähkön myyntihintoja, eivätkä sisällä sähkön siirtoa (verkkopalvelua). Sopimusehdot löytyvät osoitteesta. Hyväksy tarjous.”

Kun sitten aioin ilmoittaa, että muualta saa toki halvemmalla, niin sähköpostiin ei voinutkaan vastata. Lähettäjän osoite oli no-reply. Kuvitelkaa no-reply. Siinä oli kyllä sitten linkki, jossa oli sopimus valmiina hintoineen päivineen. Olen tehnyt kauppaa yli 50 vuotta ympäri maailmaa, mutta koskaan en ole lähettänyt, enkä saanut tarjousta, jossa toivotaan, että älä nyt vain ala väittämään vastaan?

Koko edellä olevasta viestiketjusta tuli mieleeni muurarin rukous: ”Herra ota pois minulta tämä katkera kalkki, muuraan vastedes pelkällä sannalla.” Edellä olevasta tulee väistämättä mieleen, että näin ennen vaaleja yhtiön hallituksessa istuvat politrukit haluavat oikein kunnolla nöyryyttää veronmaksajia ja äänestäjiä. Älkää vain äänestäkö meitä, tai …!

Sellainenkin johtopäätös on mahdollinen, että sähköntuotanto Lahdessa ajetaan alas. Jäljelle jäisivät vain monopolit eli sähkönjakelu ja kaukolämpö. Sähköverkkojen hinnoittelua valvotaan, mutta kaukolämpöön Lahdessa pakotetaan kaavoituksella, eikä sitä valvo Erkkikään. Näin voitaisiin sähköverkot helposti myydä ja ajaa sähköntuotanto alas. Sitten voisikin kaupunginjohto nostaa jalat pöydälle ja korotella kaukolämmön hintoja – Verojen jatkeena!

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Verojen jatke

Miten Lahti nousuun

Meille on eri yhteyksissä esitetty toiveita tehdä ehdotuksia, joilla Lahti saataisiin nousuun. Kun olemme sellaisia tehneet, niin meille on kuittailtu raskaalla kädellä. Ehdotuksemme on kuitattu olan kohautuksella ja vähättelyllä. Nykyisen johdon asenteella tuskin päästään eteenpäin. Näennäisvirat lisääntyvät, mutta siinä onkin kaikki.

Tähänastiset toimenpiteet kuitenkin osoittavat, että viimeisten 35 vuoden aikana työpaikat eivät ole Lahdessa lisääntyneet. Siitä voi suoraan päätellä, että tänä aikana tehdyt toimenpiteet ovat täysin epäonnistuneet työpaikkojen lisäämisessä.

On siis tehty yritysten ja investointien houkuttelemiseksi vääriä päätöksiä. Miten työpaikkojen lisäämistä ja tuottavia investointeja tukevat esimerkiksi toriparkki, Aleksin remontit ja Matkakeskus? Yritysten ja työpaikkojen kannalta tällainen keskustan elvyttäminen on kosmetiikkaa. Kuleksijat ehkä lisääntyvät, mutta työpaikat eivät lainkaan!

Investointien ja yritysten saamisessa Lahteen on aivan ilmeinen kohtaanto-ongelma. Lahden ulkopuolinen koti- tai ulkomainen investoija ei tiedä Lahdesta mitään – ainakaan investointikohteena. Toki ulkomainen investoija saattaa tietää Lahden olemassa olosta jotain, mutta tietääkö kukaan Ladecista? Aivan ensimmäiseksi kaupungin tulisi laittaa omille sivuilleen linkki Invest in Lahti- sivulle. Tämä uusi sivu toimisi yhden luukun periaatteella.

Sinne kerättäisiin tiedot karttasijainteineen vapaista teollisuus yms. tonteista, vapaista vuokrattavista tai myynnissä olevista valmiista tiloista, kunnallisteknisistä liittymismaksuista (vesi, sähkö) sekä yhteystiedot henkilöön, joka hoitaa investoijalle kaikki tiedot yhdellä kertaa.

Lisäksi sivulla on oltava perustiedot itse kaupungista, saatavilla olevasta työvoimasta, suurimmista yrityksistä ja niiden toiminnasta sekä koulutus- ja asumismahdollisuuksista. Verkostoituminen on tämän päivän megatrendi ja tänne tulijoille on tarjottava perustiedot verkostoitumismahdollisuuksista.

Myös alihankinta on nykyisin yleistä, koska kaikkea ei kannata tehdä itse. Silloin on investoijan myös hyvä tietää, mitä mahdollisuuksia koko Lahden talousalue tarjoaa. Nykyisin ei ole kannattavaa tehdä kaikkea itse kuten vuosikymmeniä sitten. Liikenteen solmukohtana Lahti tarjoaa erinomaisen laajat mahdollisuudet alihankintapalveluille.

Meitä on myös ihmetyttänyt alueen yritysten passiivisuus kannustaa alueelle uusia, myös heiudän yrityksiään palvelevia uusia tulokkaita. Etenkin 1960-1970-luvuilla Lahdessa oli varsinainen pöhinä käynnissä. Yritysjohtajat ja yrittäjät olivat aktiivisesti mukana tausta- ja vuorovaikuttajina. Tämä dynaaminen ja kunnianhimoinen pioneeripolvi on nyt eläkkeellä tai jäämässä eläkkeelle. Muutamaa yritystä lukuun ottamatta valtaan astuneet ehkä ajattelevat, että kun kerran menee hyvin, niin menkööt.

Kuten on moneen kertaan todettu, Lahden sijainti on erinomainen. Yhteydet Helsinkiin ja Pietariin ovat nopeita. Satamat ovat suhteellisen lähellä, joten maantiede ei ole este. Lahti siis ansaitsee paljon parempaa kuin, mitä sillä tällä hetkellä on. Tässä on varmaan käynyt kuten aikoinaan Neuvostoliitossa: Aate oli hyvä, mutta jätkät pilas.

Investoijat tarkastelevat mahdollisia kohteitaan huomattavasti tarkemmin ja monipuolisemmin kuin tavalliset kaupunkiin muuttajat. Kaikkien vuosien jälkeen on nyt uutisoitu, että Lahti, Nastolan esimerkin mukaan, ryhtyy etsimään mahdollisille tänne tuloa suunnitteleville yrityksille toimitiloja. Tämän on tapahduttava kilpailukykyisin hinnoin. Vaikka yritys kantaa pääasiallisen riskin, niin kaupunkikaan ei voi välttyä täysin riskeiltä. Ainakin jonkinlaisia riskejä joutuvat ottamaan kaupungin konserniyhtiöt.

Teollisuuden tilat ovat yksilöllisiä ja riippuvat tuotannon laadusta ja laajuudesta. Myös määräykset eri tuotannonalojen rakentamisessa poikkeavat toisistaan. Tällöin tarvitaan joustoja paikallisten viranomaisten taholta korjaustöiden-, muutosten ja lisätöiden osalta.

Tähän asti Lahti on ollut tekevinään jotain ja tehnyt perässä sitä, mitä muutkin kaupungit ovat tehneet. Omaperäisyys ja oma-aloitteisuus ovat puuttuneet täysin. Ennen uuteen vaiheeseen siirtymistä, yrityksissä analysoidaan, mikä on mennyt pieleen. Nyt pitäisi selvittää syy, miksi Lahtea ei ole saatu nousuun, eikö meistä tykätä?

Christian van Niftri, Pekka Väisänen, Esko Passila

Kommentit pois päältä artikkelissa Miten Lahti nousuun

Verovertailut ovat huijausta

Veronmaksajain keskusliitto on julkaissut perinteisen tuloverojen kansainvälisen vertailun. Nämä vertailut eivät kuitenkaan kerro kokonaisuutta, koska verotus koostuu monista eri tekijöistä. Nämä tekijät poikkeavat kulttuureittain ja vaikeuttavat kokonaiskuvan saamista.

Suomessa veropohja on erittäin laaja ja sen lisäksi valtio ja kunnat ovat vielä velkaantuneet raskaasti. Pääpiirteissään Suomessa verotus koostuu seuraavista elementeistä:

 

  • Yhteisövero eli yhteisön tulovero on Suomessa yhteisön tuloksesta perittävä vero. Yhteisöveroa maksavia yhteisöjä ovat osakeyhtiöt, osuuskunnat sekä tietyin edellytyksin liikelaitokset, julkisyhteisöt, yhdistykset, laitokset, säätiöt ja asunto-osakeyhtiöt.
  • Osinkoverotus. Saaduista osingoista maksetaan veroa. Osinkoverotusjärjestelmässä luonnollisen henkilön saamien osinkojen verotus on erilainen sen mukaan, onko osingot saatu julkisesti noteeratusta vai muusta yhtiöstä.
  • Ansiotulon perusteella peritään valtion tulovero, kunnallisvero sekä mahdollinen kirkollisvero. Ansiotuloon kohdistuu lisäksi veroluontoisia maksuja: sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu ja päivärahamaksu, sosiaaliturvamaksu, työttömyysvakuutusmaksu ja työeläkemaksu. Lisäksi työnantajat joutuvat kustannuksellaan keräämään liittojen jäsenmaksuja.
  • Kulutusvero on verojen luokittelussa käytetty käsite. Tällainen vero kohdistuu tavaroiden tai palvelujen kuluttamiseen, ei esimerkiksi tuloihin, varallisuuteen tai omaisuudensiirtoihin. Kulutuksella tarkoitetaan nimenomaan loppukäyttäjän suorittamaa hyödykkeiden kuluttamista, ei niinkään tuotannossa tapahtuvaa kuluttamista. Kulutusveroja on Suomessa parikymmentä jäljellä,
  • Yritykset joutuvat lisäksi maksamaan osansa veroluontoisista maksuista. Näitä ovat sotumaksut, työttömyysvakuutusmaksut, ryhmähenkivakuutus- ja tapaturmavakuutusmaksut, sairausvakuutusmaksut yms.
  • Eläkevakuutusmaksut. Lisäksi on mainittava työeläkevakuutusmaksut, jotka poikkeavat useimmista muista maissa, joissa ne kerätään verotuksen yhteydessä. Näissä maissa yritykset voivat ottaa työntekijöilleen vapaaehtoisia yksityisiä vakuutuksia.
  • Lisäksi on koko joukko, joka ei maksa lainkaan veroja. Tällaisia ovat esim. kunnat, jotka eivät maksa veroja saamistaan osingoista ja samoin ay-liike ei maksa veroja.

Suomessa otetaan mielellään vertailukohdaksi Tanska, jossa tuloverot ovat korkeampia kuin Suomessa. Vertailu ei ole reilu, koska Tanskassa yritykset eivät EURSTATIN mukaan maksa edellä olevia Suomessa pakollisia veroluotoisia maksuja. Useissa muissakin euromaissa sosiaalinen yritysten verorasite on huomattavasti Suomea pienempi ja monin verroin yksinkertaisempi.

Vertailua vaikeuttaa vielä se, että euroalue muodostaa suuren epäitsenäisen kansantalousalueen, jossa yksittäisellä valtiolla ei ole omaa kansantaloutta sanan teoreettisessa merkityksessä. On olemassa kansallinen talous, jossa on sellaisia taustamuuttujia, joihin maan omilla hallituksilla ei ole suoranaista päätösvaltaa.

Kansalliset tulojen siirrot verrattuina esim. bruttokansantuotteeseen, olisivat parempi vertailukohde. Sekään ei tosin ole kilpailukyvyn ja kansallistalouden kannalta täysin kestävä. Tämä johtuu julkisensektorin lainakannasta, joka jää tulevaisuuden rasitteeksi. Verot ovat siis vain osa yhteiskunnan menojen kattamiseksi. Hyvin laajasti on muodostunut tapa kattaa loput velkarahalla.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Verovertailut ovat huijausta

Piiloverotuksen välineet

Kaukolämpöverkkoon liittyminen tuli alueellamme mahdolliseksi 2012. Koska öljylämmityskalusto oli tullut elinkaarensa loppumetreille ja koska olin ollut suunnittelemassa Kymijärvi 1, päätin liittyä kaukolämpöön. Sopimusta tehtäessä oli yhtiöllä jo tiedossa kovat korotukset hintoihin, mutta minulle siitä ei kerrottu sopimusta tehtäessä.

Ensimmäisen laskun jälkeen tuli sitten kirje, jossa kerrottiin hintojen korotuksesta. Vedin tästä sen verran herneen nenään, että ryhdyin kirjaamaan lämmön kulutuksen, laskun loppusumman ja kuukauden keskilämmön kuukausittain Exceliin. Lämmön hinta oli vuodelle 2012 nostettu jo reippaasti ja se oli 70, 95. Sitten se nostettiin 74,95 ja 81,33 €/MWh. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Lämmön hinta on jaksotettu siten, että talvikuukausina se on kalliimpi ja kesäisin halvempi. Lisäksi tulee perusmaksu, joka yleensä kesällä on korkeampi kuin itse energiamaksu.

Jokainen talous on kuitenkin erilainen, joten omat laskut ratkaisevat. Minun kohdallani perusmaksu ja energia olivat 2013 72,75 €/MWh, 2014 78,63 €/MWh ja 2015 79,77 €/MWh. Tästä vuodesta on kulunut vain osa, mutta lokakuun loppuun mennessä hinta on jo nyt 80,79€/MWh ja kaksi pahinta kuukautta on vielä jäljellä. Pelkkä yhtiön ilmoittama hinta ja sen korotus eivät kerro asiakkaalle juuri mitään, koska mukaan pitää laskea myös perusmaksu, kuukausittaiset hinnat ja lämpötilojen vaihtelut.

Hintojen korotukset ihmetyttävät, koska samaan aikaan fossiilisten polttoaineiden hinnat ovat olleet jyrkässä laskussa. Koska henkilöstökuluilla ei ole suurta merkitystä kaukolämpötuotannossa, niin korotusten syy löytynee sähkön myyntihintojen kovasta kilpailusta ja suhteellisesta alhaisuudesta. Suuri syy on myös omistajan eli Lahden kaupungin vaatimat ylisuuret osinkovaatimukset. Jotka liikkuvat hyvin harmaalla alueella ja saattavat olla jopa lainvastaisia. Tästähän eivät M+M (ei Musti ja Mirri) juuri piittaa, koska eihän korppi korpin silmää noki.

Tarkemmin tämä Troijan hevonen selviää, kun tarkastellaan maksettuja osinkoja pitkällä aikavälillä. Vuodesta 2006 alkaen Lahti Energia ei ole voinut maksaa osinkojaan Osakeyhtiölain mukaan, vaan pääomistaja on pakottanut sen maksamaan osinkoja jopa otattamalla velkaa osingon maksuun. Osinkoja on maksettu 2006 – 2015 noin 160 miljoonaa euroa, johon tuloksen perusteella ei olisi ollut varaa. Viimeisin osoitus tästä on esitys 60 milj. euron pääomalainasta yritykselle uusinvestointeihin.

Tämä on sitä täydellistä hölmöläisten peiton jatkamista. Lypsetään yritys köyhäksi ja sitten investoinnit tehdään velkarahalla. Tämä puolestaan johtaa siihen, että kaupunki harjoittaa myös verokikkailua. Suuri osa lainoista otetaan konsernipankin kautta ja niistä veloitetaan ylikorkoa. Maksetut korot saa vähentää liiketoiminta kuluina, joten ne pienentävät tulosta ja yhtiön veroja. Kaupunki ei puolestaan ole verovelvollinen, joten mitä väliä! Lahden kaupungin veroparatiisi on yhtä lähellä kuin konsernipankki.

Lahden Tarkastuslautakunta arvioi tilannetta vuoden 2015 kertomuksessaan. Viimeisen neljän vuoden aikana Lahti Energia on maksanut osinkoja 37,3 milj. euroa enemmän, kuin sen tulos olisi vastaavana aikana edellyttänyt. Samaan aikaan LE on investoinut merkittävästi ja suunnitteilla 200 milj. euron voimalainvestointi. Koska osinkoja on maksettu enemmän, kuin laki sallii, niin investointi lisää yhtiön velkoja.

Tarkastuslautakunta jatkaa, että kaukolämmön hintaa on nostettu Lahdessa suurista kaupungeista eniten. Kaukolämmön korkea hinta on selvempää selvempääkin piiloverotusta, joka kohdistuu epätasa-arvoisesti kaukolämmön käyttäjiin. Asiasta on huomautettu valtuustossa jo ainakin vuodesta 2008 ja Tarkastuslautakuntakin useamman kerran. Kaukolämpö ei siis kuulu Lahden vetovoimatekijöihin.

Helpoin tapa tasoittaa tilannetta omakoti- ja rivitaloissa, on harkita erilaisten lämpöpumppujen hankintaa. Ilmalämpöpumppujen hinnat ovat jo merkittävästi laskeneet ja käyttösuhteet parantuneet. Itselläni on jo yksi ja aion hankkia vielä toisen. Nyt kun on ilmastokin lämpenemässä, niin näillä pumpuilla voi kesällä myös viilentää sisäilmaa. Pumppujen energian hinnan voi kilpailuttaa, mutta kaukolämpö ei!

Konserniyhtiöiden kautta tapahtuva piiloverotus kohdistuu kuntalaisiin hyvin eri tavoin. Se on siis kaikista verotusmuodoista epädemokraattisin ja epäoikeudenmukaisin. Täytyy vain ihmetellä, että miten diplomi-insinööri voi syyllistyä tällaiseen taloudenpitoon?

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Piiloverotuksen välineet

WP Login