Archive for the ‘Talous’ Category

Jakovara ja kotimainen kysyntä

Taas on se aika vuodesta, jolloin keskustellaan jakovarasta ja kotimaisesta ostovoimasta eli kotimaan kysynnästä. Molemmat ovat poliittisia mantroja, joista niiden käyttäjillä näyttää olevan enemmän haavekuvia kuin faktapohjaista tietoa.

Jakovara tieteellisenä terminä on luokittelematon kansainvälisessä taloudessa. Lähimmäs pääsee ehkä Netto kansan tulo (Net National Income, NNI). Sekään ei kuvaa jakovaraa sinällään, mutta on aika lähellä. Ainoa jakovaramittari on kansallisen talouden mahdollinen ylijäämä, joka pitäisi Keynesin talousteorioiden mukaan laittaa säästöön pahan päivän varalle. Tämä periaate on useimmissa hyvinvointivaltioissa joutunut poliittisen tarkoituksenmukaisuuden uhriksi.

Hyvänä esimerkkinä on Matti Vanhasen ennustus 2008 lokakuussa, että valtiontaloudessa on jakovaraa noin 4 – 5 miljardia. Sitten tuli finanssikriisi ja jakovara meni alas viemäristä. Sen jälkeen jakovara on ollut negatiivinen ja negatiivista jakovaraa on nyt kertynyt yli 100 miljardia ja lisää kertyy koko ajan.

Jakovarassa on se pirullinen ominaisuus, että sen käytöstä muodostuu ns. subjektiivinen oikeus edunsaajalle. Tällainen syntynyt oikeus on sellainen, että se ei poistu silloinkaan, kun jakovara muuttuu negatiiviseksi. Poliitikkojen lupaukset ja jakovaralla rakennetut rakenteet ovat osoittautuneet kiveen hakatuiksi, eikä niitä ole pystytty purkamaan yksikään hallitus. Näin ollen negatiivisen jakovaran aikana negatiivisuus on korvattu ottamalla lisää velkaa.

Professori Kanniainen tutki aikoinaan jakovaran juuria. Suurin jakovara syntyi tutkimusten perusteella sellaisilta aloilta, joissa pääomat, innovaatiot, raaka-aineet ja työvoima yhdistyvät. Tämän perusteella eniten jakovaraa syntyi teollisuudessa, jossa voidaan hyödyntää kotimaisia raaka-aineita. Sen sijaan palveluteollisuudessa jakovaran muodostuminen on heikointa. Tästä hyvänä esimerkkinä on Kreikka, jonka suurin tulonmuodostus on tullut palvelualoilta.

Lahdestakin ajettiin ihan strategian voimalla savupiippuja nurin, koska kansainvälinen trendi niin edellytti. Pyrittiin siirtymään teollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan. Taloustieteilijät kyllä varoittelivat eri puolilla maailmaa, että emme pärjää vain toistemme paitoja pesemällä. Poliittisesti tämä oli jotain uutta, johon äänestäjät saadaan hurahtamaan. Loppu onkin sitten historiaa!

Kotimainen ostovoima ja –kysyntä ovat toinen myytti. Poliitikot ja ay-liike puhuvat ostovoimasta ikään, kuin se kohdistuisi kaikki suoraan kotimaiseen tuotantoon, jolloin se tuottaisi lisää jakovaraa. Totuus euroalueella on kuitenkin täysin toinen. Tällä hetkellä tuoni Suomeen ylittää selvästi viennin. Se kertoo siitä, että Suomessa myydään enemmän ulkomaisia tuotteita, kuin omia tuotteita viedään.

Kaikista kauppojen tiskinylimyytävistä kotimaisella ostovoimalla maksetuista tuotteista yli 70 % on tuontitavaraa. Jo otetaan esimerkiksi vaikka huonekalut, niin Suomessa myytyjen kotimaisten kalusteiden osuus on vain 20 %. Ts. 80 % on ulkomailla valmistettuja ja tänne tuotuja. Tämä merkitsee sitä, että syntynyt jakovara tuotteiden osalta poistuu Suomesta ja toimii jakovarana jossain muussa maassa. Näissä tapauksissa Suomeen jäävä jakovara muodostuu vain tuontituotteisiin liittyvistä palveluista Suomessa. Tällaisia ovat mm. logistiikka- ja myyntipalvelut. Tätä yhtälöäkö eivät päättäjät ymmärrä puhuessaan kotimaisesta ostovoimasta? Kotimainen ostovoima tarvitsee myös kotimaista kilpailukykyä!

Tuonti Suomeen on aina maksettava viennillä Suomesta, jotta emme joutuisi maksamaan tuontiakin lisääntyvällä velanotolla. Kotimaisen ostovoiman lisänä onkin valtava satojen tuhansien velkaantuneiden joukko. On myös suuri joukko, jotka eivät ole pystyneet kotimaan kulutustaan maksamaan. Miten nämä velat maksetaan? Miten Suomi maksaa yhä kasvavan valtion velkansa, kun tulevat maksumiehet vähenevät syntyvien sukupolvien yhä kutistuessa?

Tällaista perintöä ollaan jättämässä kutistuville sukupolville? Mutta, mitä väliä, eihän rahalla ole mitään väliä niin kauan, kuin sitä on – omaa tai lainattua! Sotaveloista selvittiin yhteistyöllä ja kansan luopuessa vähistäänkin. Entä nyt?

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Jakovara ja kotimainen kysyntä

Energiatodistus

Energiatodistus tulee 1.7.2017 pakolliseksi myös hyvinkin vanhoihin kiinteistöihin. Erityisesti ongelmiin joutuvat vanhat oamakotitalot.

Yksioikoinen laskentakaava ei todellisuudessa pysty määrittämään esimerkiksi vanhan omakotitalon energiatehokkuutta. Lisäksi Euroopassa energiaa käytetään hyvin eri tarkoituksiin. Mm. Espanjassa energiaa käytetään per m2 enemmän asuntojen jäähdyttämiseen kuin lämmittämiseen. Sama lienee kaikissa Välimeren maissa.

Meilläkin kokeiltiin jo 60-luvulla 0-energiataloja ainakin Mikkelissä. Parin vuoden kuluttua ne olivat umpikosteita ja jouduttiin osittain purkamaan. Tällainen hiljainen tieto on vain jostain syystä kadonnut ja nyt halutaan tehdä samat virheet uudelleen?

Edellä olevan lisäksi energian saanti on Euroopan eri puolilla hyvin vaihtelevaa. Meillä yleinen kaukolämpö on suurimmassa osassa Eurooppaa täysin vieras. Suomessa huomioidaan vain lämmitys tapa, mutta ei suoranaisia energiakustannuksia kuin viitteellisesti. Esim. aurinkolämpö ja ilmalämpöpumput pienentävät energian tarvetta, mutta niitä ei huomioida lämmitysmuotoina. Maalämpö puolestaan rinnastetaan sähköön, joka pariteetti on täysin suhteeton!

Vanhojen kiinteistöjen arvioinnissa on useita ongelmia, koska muuttujia on runsaasti:

  1. Useissa tapauksissa ei ole piirustuksia käytettävissä,
  2. Vanhoissa taloissa on tehty sekä sisäisiä että ulkoisia korjauksia, joiden yhteydessä lämmön eristeitä on parannettu. Tällaisia ei yleensä kirjata rakennusvalvontaan,
  3. Vanhoissa rakennuksissa on yleensä painovoimailmanvaihto ja talvella yleensä poistoventtiilit ovat kiinni,
  4. Rossipohjissa käytettiin yleisesti eristeinä sammalta ja sanomalehtiä. Mitenkähän tämä asettuu matemaattisiin kaavoihin?
  5. 1950-luvulla käyttöön otetut mineraalieristeet olivat niin höttöisiä, että ne vuosien mittaan valuivat alas seinistä ja yläosa jäi kokonaan ilman eristettä. Sen asian voi todeta rakenteesta riippuen pakkasilla ihan silmämääräisesti, joten pitääkö arvioitsija kutsua silloin erikseen ja miten se asettuu laskentakaavaan?

Yllä vain muutamia epäkohtia yksioikoisiin kaavoihinne. Kun asiakkaalle esittää vaihtoehtoisesti esim. 10 vuoden todellisen kiinteistön energian kulutuksen ja energiatodistukseen, niin asiakas ymmärtää todellisen kulutuksen helpommin kuin täysin abstraktin energiatodistuksen.

Kommentit pois päältä artikkelissa Energiatodistus

Verojen jatke

Olen ollut pro Lahti Energia jo vuosikymmeniä, mitä tulee kaupungin riistopolitiikkaan. Nyt kuitenkin alkaa luottamukseni horjua yhtiön päätöksen tekoon. Siihen on tullut trumpistisia piirteitä eli vaihtoehtoisia totuuksia. Yhtiöltä tulleet tiedotteet ja sopimukset antavat vahvan kuvan nautinnollisesta monopolistisesta päätöksenteosta.

Ensimmäinen tiedote sähkönsiirron uusista rakenteista ja hinnoista oli päivätty 25.11.2016. Sitten tuli 1.12.2016 päivätty kirje, jossa kerrottiin, että edellisessä kirjeessä oli virheitä, jotka tällä uudella kirjeellä korjataan.

Tarina muuttui yhä merkillisemmäksi, kun 2.2.2017 päivättynä tuli sopimus, joka oli kuitenkin astunut voimaan laskun mukaan jo 1.1.2017. Kummastusta herättivät etenkin sopimuksen ehdot. Ensimmäisenä oli asiakkaan valitsemat tuotteet. En kuitenkaan ollut valinnut mitään tuotteita, koska en ollut saanut mitään ehdotustakaan.

Ehto 6. Sopimuksen voimaantulo: ”Mikäli sopimus poikkeaa asiakkaan kanssa sovitusta, tulee asiakkaan tehdä huomautus sisällöstä kolmen (3) viikon kuluessa vahvistuksen lähettämisestä. Muuten sopimusvahvistus astuu voimaan tämän sisältöisenä.” Siis mitä on sovittu ja kuka on sopinut? Sopimushan oli astunut voimaan jo ennen, kuin se oli lähetetty asiakkaalle!

Ehto 7. Sopimuksen peruminen: ”Etämyynnissä kuluttajalla on oikeus peruuttaa sopimus ilmoittamalla siitä 14 päivän kuluessa sopimuksen tekemisestä syytä ilmoittamatta. Jos kuluttaja on pyytänyt sähköntoimituksen aloittamista ennen peruuttamisajan päättymistä, kuluttajan on maksettava jakeluverkonhaltijalle peruuttamisilmoituksen tekemiseen mennessä sähkön siirrosta sopimusvahvistuksen mukainen korvaus.” Kenelle tämä ehto on tarkoitettu ja mitä se mahtanee tarkoittaa suomeksi?

Ehto 8. Sopimuksen irtisanominen: ”Sopimus on voimassa toistaiseksi ja asiakas voi sanoa sopimuksen irti kahden viikon irtisanomisajalla.” Miten niin voi sanoa irti? Lahden kaupungin alueella on vain yksi sähkön jakelija LE-sähköverkko Oy, joka on Lahti Energian tytäryhtiö. Minun käsittääkseni sopimuksen irtisanominen merkitsee sitä, että valot sammuvat? Kyseessä on siis monopoli, josta ei eroon pääse, kun ei ole minkäänlaisia vaihtoehtoja.

Yllätykset eivät loppuneet tähän. Pari päivää sitten sain sähköpostia, joka alkoi hei Esko. Onko nyt niin, että Suomessa voi tehdä sinunkaupat jo kasvottoman yrityksenkin kanssa? Voinhan minä olla vähän hei, mutta mitähän se kuuluu Lahti Energialle? Viestissä ilmoitettiin, että määräaikainen sähkösopimukseni loppuu 31.5.2017 ja se jatkui: ” Perusmaksu 0,00 e/kk Energiamaksu 4,50 snt/kWh. Hinnat sisältävät arvonlisäveroa 24 %. Hinnat ovat sähkön myyntihintoja, eivätkä sisällä sähkön siirtoa (verkkopalvelua). Sopimusehdot löytyvät osoitteesta. Hyväksy tarjous.”

Kun sitten aioin ilmoittaa, että muualta saa toki halvemmalla, niin sähköpostiin ei voinutkaan vastata. Lähettäjän osoite oli no-reply. Kuvitelkaa no-reply. Siinä oli kyllä sitten linkki, jossa oli sopimus valmiina hintoineen päivineen. Olen tehnyt kauppaa yli 50 vuotta ympäri maailmaa, mutta koskaan en ole lähettänyt, enkä saanut tarjousta, jossa toivotaan, että älä nyt vain ala väittämään vastaan?

Koko edellä olevasta viestiketjusta tuli mieleeni muurarin rukous: ”Herra ota pois minulta tämä katkera kalkki, muuraan vastedes pelkällä sannalla.” Edellä olevasta tulee väistämättä mieleen, että näin ennen vaaleja yhtiön hallituksessa istuvat politrukit haluavat oikein kunnolla nöyryyttää veronmaksajia ja äänestäjiä. Älkää vain äänestäkö meitä, tai …!

Sellainenkin johtopäätös on mahdollinen, että sähköntuotanto Lahdessa ajetaan alas. Jäljelle jäisivät vain monopolit eli sähkönjakelu ja kaukolämpö. Sähköverkkojen hinnoittelua valvotaan, mutta kaukolämpöön Lahdessa pakotetaan kaavoituksella, eikä sitä valvo Erkkikään. Näin voitaisiin sähköverkot helposti myydä ja ajaa sähköntuotanto alas. Sitten voisikin kaupunginjohto nostaa jalat pöydälle ja korotella kaukolämmön hintoja – Verojen jatkeena!

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Verojen jatke

Miten Lahti nousuun

Meille on eri yhteyksissä esitetty toiveita tehdä ehdotuksia, joilla Lahti saataisiin nousuun. Kun olemme sellaisia tehneet, niin meille on kuittailtu raskaalla kädellä. Ehdotuksemme on kuitattu olan kohautuksella ja vähättelyllä. Nykyisen johdon asenteella tuskin päästään eteenpäin. Näennäisvirat lisääntyvät, mutta siinä onkin kaikki.

Tähänastiset toimenpiteet kuitenkin osoittavat, että viimeisten 35 vuoden aikana työpaikat eivät ole Lahdessa lisääntyneet. Siitä voi suoraan päätellä, että tänä aikana tehdyt toimenpiteet ovat täysin epäonnistuneet työpaikkojen lisäämisessä.

On siis tehty yritysten ja investointien houkuttelemiseksi vääriä päätöksiä. Miten työpaikkojen lisäämistä ja tuottavia investointeja tukevat esimerkiksi toriparkki, Aleksin remontit ja Matkakeskus? Yritysten ja työpaikkojen kannalta tällainen keskustan elvyttäminen on kosmetiikkaa. Kuleksijat ehkä lisääntyvät, mutta työpaikat eivät lainkaan!

Investointien ja yritysten saamisessa Lahteen on aivan ilmeinen kohtaanto-ongelma. Lahden ulkopuolinen koti- tai ulkomainen investoija ei tiedä Lahdesta mitään – ainakaan investointikohteena. Toki ulkomainen investoija saattaa tietää Lahden olemassa olosta jotain, mutta tietääkö kukaan Ladecista? Aivan ensimmäiseksi kaupungin tulisi laittaa omille sivuilleen linkki Invest in Lahti- sivulle. Tämä uusi sivu toimisi yhden luukun periaatteella.

Sinne kerättäisiin tiedot karttasijainteineen vapaista teollisuus yms. tonteista, vapaista vuokrattavista tai myynnissä olevista valmiista tiloista, kunnallisteknisistä liittymismaksuista (vesi, sähkö) sekä yhteystiedot henkilöön, joka hoitaa investoijalle kaikki tiedot yhdellä kertaa.

Lisäksi sivulla on oltava perustiedot itse kaupungista, saatavilla olevasta työvoimasta, suurimmista yrityksistä ja niiden toiminnasta sekä koulutus- ja asumismahdollisuuksista. Verkostoituminen on tämän päivän megatrendi ja tänne tulijoille on tarjottava perustiedot verkostoitumismahdollisuuksista.

Myös alihankinta on nykyisin yleistä, koska kaikkea ei kannata tehdä itse. Silloin on investoijan myös hyvä tietää, mitä mahdollisuuksia koko Lahden talousalue tarjoaa. Nykyisin ei ole kannattavaa tehdä kaikkea itse kuten vuosikymmeniä sitten. Liikenteen solmukohtana Lahti tarjoaa erinomaisen laajat mahdollisuudet alihankintapalveluille.

Meitä on myös ihmetyttänyt alueen yritysten passiivisuus kannustaa alueelle uusia, myös heiudän yrityksiään palvelevia uusia tulokkaita. Etenkin 1960-1970-luvuilla Lahdessa oli varsinainen pöhinä käynnissä. Yritysjohtajat ja yrittäjät olivat aktiivisesti mukana tausta- ja vuorovaikuttajina. Tämä dynaaminen ja kunnianhimoinen pioneeripolvi on nyt eläkkeellä tai jäämässä eläkkeelle. Muutamaa yritystä lukuun ottamatta valtaan astuneet ehkä ajattelevat, että kun kerran menee hyvin, niin menkööt.

Kuten on moneen kertaan todettu, Lahden sijainti on erinomainen. Yhteydet Helsinkiin ja Pietariin ovat nopeita. Satamat ovat suhteellisen lähellä, joten maantiede ei ole este. Lahti siis ansaitsee paljon parempaa kuin, mitä sillä tällä hetkellä on. Tässä on varmaan käynyt kuten aikoinaan Neuvostoliitossa: Aate oli hyvä, mutta jätkät pilas.

Investoijat tarkastelevat mahdollisia kohteitaan huomattavasti tarkemmin ja monipuolisemmin kuin tavalliset kaupunkiin muuttajat. Kaikkien vuosien jälkeen on nyt uutisoitu, että Lahti, Nastolan esimerkin mukaan, ryhtyy etsimään mahdollisille tänne tuloa suunnitteleville yrityksille toimitiloja. Tämän on tapahduttava kilpailukykyisin hinnoin. Vaikka yritys kantaa pääasiallisen riskin, niin kaupunkikaan ei voi välttyä täysin riskeiltä. Ainakin jonkinlaisia riskejä joutuvat ottamaan kaupungin konserniyhtiöt.

Teollisuuden tilat ovat yksilöllisiä ja riippuvat tuotannon laadusta ja laajuudesta. Myös määräykset eri tuotannonalojen rakentamisessa poikkeavat toisistaan. Tällöin tarvitaan joustoja paikallisten viranomaisten taholta korjaustöiden-, muutosten ja lisätöiden osalta.

Tähän asti Lahti on ollut tekevinään jotain ja tehnyt perässä sitä, mitä muutkin kaupungit ovat tehneet. Omaperäisyys ja oma-aloitteisuus ovat puuttuneet täysin. Ennen uuteen vaiheeseen siirtymistä, yrityksissä analysoidaan, mikä on mennyt pieleen. Nyt pitäisi selvittää syy, miksi Lahtea ei ole saatu nousuun, eikö meistä tykätä?

Christian van Niftri, Pekka Väisänen, Esko Passila

Kommentit pois päältä artikkelissa Miten Lahti nousuun

Verovertailut ovat huijausta

Veronmaksajain keskusliitto on julkaissut perinteisen tuloverojen kansainvälisen vertailun. Nämä vertailut eivät kuitenkaan kerro kokonaisuutta, koska verotus koostuu monista eri tekijöistä. Nämä tekijät poikkeavat kulttuureittain ja vaikeuttavat kokonaiskuvan saamista.

Suomessa veropohja on erittäin laaja ja sen lisäksi valtio ja kunnat ovat vielä velkaantuneet raskaasti. Pääpiirteissään Suomessa verotus koostuu seuraavista elementeistä:

 

  • Yhteisövero eli yhteisön tulovero on Suomessa yhteisön tuloksesta perittävä vero. Yhteisöveroa maksavia yhteisöjä ovat osakeyhtiöt, osuuskunnat sekä tietyin edellytyksin liikelaitokset, julkisyhteisöt, yhdistykset, laitokset, säätiöt ja asunto-osakeyhtiöt.
  • Osinkoverotus. Saaduista osingoista maksetaan veroa. Osinkoverotusjärjestelmässä luonnollisen henkilön saamien osinkojen verotus on erilainen sen mukaan, onko osingot saatu julkisesti noteeratusta vai muusta yhtiöstä.
  • Ansiotulon perusteella peritään valtion tulovero, kunnallisvero sekä mahdollinen kirkollisvero. Ansiotuloon kohdistuu lisäksi veroluontoisia maksuja: sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu ja päivärahamaksu, sosiaaliturvamaksu, työttömyysvakuutusmaksu ja työeläkemaksu. Lisäksi työnantajat joutuvat kustannuksellaan keräämään liittojen jäsenmaksuja.
  • Kulutusvero on verojen luokittelussa käytetty käsite. Tällainen vero kohdistuu tavaroiden tai palvelujen kuluttamiseen, ei esimerkiksi tuloihin, varallisuuteen tai omaisuudensiirtoihin. Kulutuksella tarkoitetaan nimenomaan loppukäyttäjän suorittamaa hyödykkeiden kuluttamista, ei niinkään tuotannossa tapahtuvaa kuluttamista. Kulutusveroja on Suomessa parikymmentä jäljellä,
  • Yritykset joutuvat lisäksi maksamaan osansa veroluontoisista maksuista. Näitä ovat sotumaksut, työttömyysvakuutusmaksut, ryhmähenkivakuutus- ja tapaturmavakuutusmaksut, sairausvakuutusmaksut yms.
  • Eläkevakuutusmaksut. Lisäksi on mainittava työeläkevakuutusmaksut, jotka poikkeavat useimmista muista maissa, joissa ne kerätään verotuksen yhteydessä. Näissä maissa yritykset voivat ottaa työntekijöilleen vapaaehtoisia yksityisiä vakuutuksia.
  • Lisäksi on koko joukko, joka ei maksa lainkaan veroja. Tällaisia ovat esim. kunnat, jotka eivät maksa veroja saamistaan osingoista ja samoin ay-liike ei maksa veroja.

Suomessa otetaan mielellään vertailukohdaksi Tanska, jossa tuloverot ovat korkeampia kuin Suomessa. Vertailu ei ole reilu, koska Tanskassa yritykset eivät EURSTATIN mukaan maksa edellä olevia Suomessa pakollisia veroluotoisia maksuja. Useissa muissakin euromaissa sosiaalinen yritysten verorasite on huomattavasti Suomea pienempi ja monin verroin yksinkertaisempi.

Vertailua vaikeuttaa vielä se, että euroalue muodostaa suuren epäitsenäisen kansantalousalueen, jossa yksittäisellä valtiolla ei ole omaa kansantaloutta sanan teoreettisessa merkityksessä. On olemassa kansallinen talous, jossa on sellaisia taustamuuttujia, joihin maan omilla hallituksilla ei ole suoranaista päätösvaltaa.

Kansalliset tulojen siirrot verrattuina esim. bruttokansantuotteeseen, olisivat parempi vertailukohde. Sekään ei tosin ole kilpailukyvyn ja kansallistalouden kannalta täysin kestävä. Tämä johtuu julkisensektorin lainakannasta, joka jää tulevaisuuden rasitteeksi. Verot ovat siis vain osa yhteiskunnan menojen kattamiseksi. Hyvin laajasti on muodostunut tapa kattaa loput velkarahalla.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Verovertailut ovat huijausta

Piiloverotuksen välineet

Kaukolämpöverkkoon liittyminen tuli alueellamme mahdolliseksi 2012. Koska öljylämmityskalusto oli tullut elinkaarensa loppumetreille ja koska olin ollut suunnittelemassa Kymijärvi 1, päätin liittyä kaukolämpöön. Sopimusta tehtäessä oli yhtiöllä jo tiedossa kovat korotukset hintoihin, mutta minulle siitä ei kerrottu sopimusta tehtäessä.

Ensimmäisen laskun jälkeen tuli sitten kirje, jossa kerrottiin hintojen korotuksesta. Vedin tästä sen verran herneen nenään, että ryhdyin kirjaamaan lämmön kulutuksen, laskun loppusumman ja kuukauden keskilämmön kuukausittain Exceliin. Lämmön hinta oli vuodelle 2012 nostettu jo reippaasti ja se oli 70, 95. Sitten se nostettiin 74,95 ja 81,33 €/MWh. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Lämmön hinta on jaksotettu siten, että talvikuukausina se on kalliimpi ja kesäisin halvempi. Lisäksi tulee perusmaksu, joka yleensä kesällä on korkeampi kuin itse energiamaksu.

Jokainen talous on kuitenkin erilainen, joten omat laskut ratkaisevat. Minun kohdallani perusmaksu ja energia olivat 2013 72,75 €/MWh, 2014 78,63 €/MWh ja 2015 79,77 €/MWh. Tästä vuodesta on kulunut vain osa, mutta lokakuun loppuun mennessä hinta on jo nyt 80,79€/MWh ja kaksi pahinta kuukautta on vielä jäljellä. Pelkkä yhtiön ilmoittama hinta ja sen korotus eivät kerro asiakkaalle juuri mitään, koska mukaan pitää laskea myös perusmaksu, kuukausittaiset hinnat ja lämpötilojen vaihtelut.

Hintojen korotukset ihmetyttävät, koska samaan aikaan fossiilisten polttoaineiden hinnat ovat olleet jyrkässä laskussa. Koska henkilöstökuluilla ei ole suurta merkitystä kaukolämpötuotannossa, niin korotusten syy löytynee sähkön myyntihintojen kovasta kilpailusta ja suhteellisesta alhaisuudesta. Suuri syy on myös omistajan eli Lahden kaupungin vaatimat ylisuuret osinkovaatimukset. Jotka liikkuvat hyvin harmaalla alueella ja saattavat olla jopa lainvastaisia. Tästähän eivät M+M (ei Musti ja Mirri) juuri piittaa, koska eihän korppi korpin silmää noki.

Tarkemmin tämä Troijan hevonen selviää, kun tarkastellaan maksettuja osinkoja pitkällä aikavälillä. Vuodesta 2006 alkaen Lahti Energia ei ole voinut maksaa osinkojaan Osakeyhtiölain mukaan, vaan pääomistaja on pakottanut sen maksamaan osinkoja jopa otattamalla velkaa osingon maksuun. Osinkoja on maksettu 2006 – 2015 noin 160 miljoonaa euroa, johon tuloksen perusteella ei olisi ollut varaa. Viimeisin osoitus tästä on esitys 60 milj. euron pääomalainasta yritykselle uusinvestointeihin.

Tämä on sitä täydellistä hölmöläisten peiton jatkamista. Lypsetään yritys köyhäksi ja sitten investoinnit tehdään velkarahalla. Tämä puolestaan johtaa siihen, että kaupunki harjoittaa myös verokikkailua. Suuri osa lainoista otetaan konsernipankin kautta ja niistä veloitetaan ylikorkoa. Maksetut korot saa vähentää liiketoiminta kuluina, joten ne pienentävät tulosta ja yhtiön veroja. Kaupunki ei puolestaan ole verovelvollinen, joten mitä väliä! Lahden kaupungin veroparatiisi on yhtä lähellä kuin konsernipankki.

Lahden Tarkastuslautakunta arvioi tilannetta vuoden 2015 kertomuksessaan. Viimeisen neljän vuoden aikana Lahti Energia on maksanut osinkoja 37,3 milj. euroa enemmän, kuin sen tulos olisi vastaavana aikana edellyttänyt. Samaan aikaan LE on investoinut merkittävästi ja suunnitteilla 200 milj. euron voimalainvestointi. Koska osinkoja on maksettu enemmän, kuin laki sallii, niin investointi lisää yhtiön velkoja.

Tarkastuslautakunta jatkaa, että kaukolämmön hintaa on nostettu Lahdessa suurista kaupungeista eniten. Kaukolämmön korkea hinta on selvempää selvempääkin piiloverotusta, joka kohdistuu epätasa-arvoisesti kaukolämmön käyttäjiin. Asiasta on huomautettu valtuustossa jo ainakin vuodesta 2008 ja Tarkastuslautakuntakin useamman kerran. Kaukolämpö ei siis kuulu Lahden vetovoimatekijöihin.

Helpoin tapa tasoittaa tilannetta omakoti- ja rivitaloissa, on harkita erilaisten lämpöpumppujen hankintaa. Ilmalämpöpumppujen hinnat ovat jo merkittävästi laskeneet ja käyttösuhteet parantuneet. Itselläni on jo yksi ja aion hankkia vielä toisen. Nyt kun on ilmastokin lämpenemässä, niin näillä pumpuilla voi kesällä myös viilentää sisäilmaa. Pumppujen energian hinnan voi kilpailuttaa, mutta kaukolämpö ei!

Konserniyhtiöiden kautta tapahtuva piiloverotus kohdistuu kuntalaisiin hyvin eri tavoin. Se on siis kaikista verotusmuodoista epädemokraattisin ja epäoikeudenmukaisin. Täytyy vain ihmetellä, että miten diplomi-insinööri voi syyllistyä tällaiseen taloudenpitoon?

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Piiloverotuksen välineet

Strategia vai tragedia?

Strategia tarkoittaa suunnitelmaa, jolla pyritään saavuttamaan tavoiteltu päämäärä. Strategian päämääränä kilpailumarkkinoilla on saavuttaa kilpailuetua suhteessa kilpailijoihin. Tragedia eli murhenäytelmä on näytelmäkirjallisuuden muoto, jossa henkilöt kohtaavat murheellisen kohtalon.

”Lahden visio: Menestymme kansainvälisesti rohkeana ihmisten ja yritysten ympäristökaupunkina. Lahden strategia perustuu Lahden ja Nastolan yhdistymissopimukseen ja se on yhteisesti ja vuorovaikutteisesti laadittu tahtotila kaupungin kehittämisen suunnista.”

Lahden visio oli 1970-luvulla se, että kaupungissa siirrytään jälkiteolliseen palveluyhteiskuntaan, eikä tänne tarvita lisää savupiippuja! Näin kerrottiin kaupunkiin pyrkivälle teollisuudelle. Tämä visio on toteutunut erinomaisesti, siitä kunnia kaikille poliittisille puolueille tasapuolisesti.

1970-luvulla Lahden työvoimasta oli 75 % teollisuuden palveluksessa ja 25 % muissa töissä ja myös palveluissa. Nyt palveluissa on 75 % ja teollisuudessa hädin tuskin 25 %. Veroäyri on seurannut muutosta siten, että se on noussut samassa suhteessa, kuin väkeä on siirtynyt palveluihin.

Tähän on olemassa selkeä tutkimuksiin perustuva selitys. Useat akateemiset tutkimukset mm. professori Kanniaisen Helsingin yliopistossa tekemä tutkimus osoittaa, että teollisuus tuottaa kansantalouteen eniten jakovaraa. Siinä yhdistyvät raaka-aineet, pääoma ja työ kaikkein tuottavimmalla tavalla.

Kun Lahdessa päätettiin sulkea savupiiput, niin jo silloin talousviisaat varoittelivat, että ”toistemme paitoja pesemällä emme selviä.” Tämä on nyt valitettavasti näytetty toteen eripuolilla maailmaa. Palveluteollisuutta (service industry) tarvitaan toki yhtenä osana kansantaloutta, koska ilman sitä eivät teollisuudenkaan tuotteet päädy Suomenkaltaisesta saaresta maailman markkinoille. Se ei kuitenkaan yksin riitä ylläpitämään hyvinvointiyhteiskuntaa. Yhteen ideologiaan ei kuitenkaan pitäisi hurahtaa.

Digitalisoinnin myötä on myös muodostunut palveluteollisuuteen aloja, joiden sijainnilla ei ole merkitystä tuotteiden markkinointiin. Tällainen on esimerkiksi peliteollisuus. Se on kuitenkin hyvin herkkä ala, joka voi nopeasti siirtyä vaikka Kiinaan. Isommat toimijat tarjoavat perustajille niin paljon rahaa, että tarjouksesta ei voi kieltäytyä.

Lahden alue oli 1970-luvulla huonekaluteollisuuden keskittymä, jonka alueella toimi yli 500 puutuote- ja huonekalualan yritystä. 1990-luku vei mennessään näistä yrityksistä yli 300 ja nyt on jäljellä vain muutama kymmen. Samanlaisia keskittymiä on eri puolilla Eurooppaa, mutta ne ovat selvinneet Lahtea paremmin. Suomessa oli toinenkin alan keskittymä Pohjanmaalla ja myös se on selvinnyt paljon Lahtea paremmin. Sopiikin kysyä, oliko Lahden visio oikea, kun se päätti luopua teollisuudestaan?

Vuosikymmeniä on Lahdessa rakennettu visioita ja strategioita niiden toteuttamiseksi. Visiot ovat vain olleet impivaaralaisia päiväunia, joita virkamiehet ovat poliitikoille syöttäneet pilke silmäkulmissaan. On täysin perusteltua olettaa, että virkamiesten suunnitelmat ovat perustuneet oman uran auvoon, alaisten määrän kasvuun ja palkatason nousuun. Mutta, kuten sanotaan, tyhmä ei ole se, joka pyytää.

Lahden tähänastisten visioiden toteuttamisstrategiat ovat olleet varsin rönsyileviä, tuhlailevia, huolettomia ja huolimattomia. Ne ovat nyt johtaneet kaupungin tragediaan, jossa nykyiset päättäjät joko syystään tai ilman omaa syytään ovat nyt murhenäytelmän surullisen tähden ritareita. Väestökehitys, jota on saatu lisättyä vain kuntaliitoksella osoittaa, että kaupungin kilpailukyky ja vetovoima eivät ole toteutuneet toivotulla tavalla.

Nyt, kun jopa päätoiminen hallituksen puheenjohtaja pyytää avoimesti apua, niin tarjotaan nyt sitten uudenlainen yksinkertainen visio. Lahden kaupungin visio on tuottaa lakisääteiset palvelut kuntalaisille mahdollisimman hyvin Kauniaisten veroprosentilla 16,5 %! Strategian tähän voivat sitten miettiä ne, jotka Lahden ovat tähän tilaan saattaneet. Todettakoon, että tämä ei ole sitä puskista huutelua

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Strategia vai tragedia?

Verottaja yrittäjän verta juo

Sattuipa niinä aikoina, että toimistoon saapui mies. Ovensuussa hän kopautti kantapäänsä yhteen ja totesi: olen ylivääpeli evp ja suorittanut kiitettävästi puolustusvoimien kirjanpitokurssin. Tulin tekemään yritykseenne verotarkastuksen. Tämän verotarkastajan sotkuja selvitettiin viisi vuotta ja lopulta verottaja hävisi hallinto-oikeudessa. Silloin, niin kuin nytkin, tällaisen verottajan häviämän jutun kulut joutuu yrittäjä maksamaan.

Sattuipa myös niin, että suomalaiset pienet ja keskisuuret yritykset joutuivat Neuvostoliiton hajottua erityissyyniin. Vaikka verotus oli päätetty ja hyväksytty useaan kertaan eri tarkastuksissa vuosia aiemmin, kävi käsky Helsingistä, että jotain on löydyttävä. Suomen verottaja ei hyväksynyt sitä, että Gorbatshov oli antanut yhteisyrityksille verovapauden.

Vaikka yhteisyrityksen kirjanpito toimitettiin Suomen verottajalle, nii Suomen lakien mukaan verottaja ei voi tutkia ulkomaisen yrityksen kirjanpitoa. Se voi kuitenkin tehdä siitä itse uuden haluamansa kirjanpidon. Verottajan omassa kirjanpidossa oli päädytty siihen, että yritys oli tuottanut voittoa 95 %. Valitettavaa vain oli, että myytävien tuotteiden hankintoja ei hyväksytty vähennyksiksi. Verottaja oli ilmeisesti ajatellut, että myytävä tavara oli saatu ilmaiseksi.

Niinpä verottaja sitten katsoi, että suomalaisen yrityksen omistaja oli saanut 2,5 miljoonaa markkaa peiteltyä osingonjakoa yrityksestä, jonka osakkeita hän ei omistanut ainuttakaan. Laki tosin sanoo, että peiteltyä osinkoa ei voi saada, jos ei ole osakas. Tämän asian todistamiseen kului kaiken kaikkiaan 12 vuotta. Kun päätös lopulta tuli ja maksetut verot määrättiin oikeuden päätöksellä takaisin maksettavaksi korkoineen, niin verottajalta ei enää dokumentteja löytynytkään. Verottajan kun ei tarvitse säilyttää asiakirjoja käytännössä kuutta vuotta kauemmin. Yrittäjän omat maksutositteet eivät kelvanneet, koska nekin olivat jo vanhentuneita.

Noista ajoista on verottajan systeemi kehittynyt. Nyt verotarkastaja ilmoittaa munkkikahveja juodessaan, että aina olen näillä tarkastuksilla palkkani tienannut. Tarkastuksen jälkeen tulee yleensä parin tonnin mätkyt, jotka yritys maksaa mukisematta. Tämän verottaja tietää jo mätkyjä kirjoittaessaan, koska riitely tulisi yritykselle kalliimmaksi. Näin menetellään monien pienten puolustuskyvyttömien yritysten kohdalla. Jotenkin tulee mielen varojen keruu verohallinnon ylläpitämiseksi

Isot yritykset ovat perustuslain vastaisesti suojatummassa asemassa. Heillä on muutama lakimies, jotka tietävät verotuksesta enemmän kuin verotarkastajat, joten niihin yrityksiin ei oikein uskalleta mennä. Kun asiasta kysyin suuren metsäteollisuusyrityksen vuorineuvokselta, niin hän naurahti minulle. Me käymme kerran vuodessa verovirastossa parin kolmen lakimiehen kanssa kertomassa, mitä olemme halukkaita veroja maksamaan. Meillä on puuta pystyyn ostettuna, varastoissa metsäteiden varsilla, kuljetuksessa ja kauppoja tekeillä. Ei niitä voi mitenkään inventoida. Kaiken lisäksi puujätteistä tehdään energiaa ja muita tuotteita.

Muusta lainkäytöstä poiketen hävinnyt osapuoli eli verottaja ei koskaan maksa oikeusprosessin kuluja. Monet yritykset ovat pitkän oikeusprosessin aikana menneet konkurssiin ja yrittäjät ovat jääneet sosiaaliturvan varaan. Hallitukset, eduskunta ja viranomaiset ovat kait taputtaneet käsiään samaan aikaan, kun vaativat perustamaan uusia yrityksiä ja palkkaamaan työvoimaa. Tätä voisi kutsua hyvällä syyllä tekopyhyydeksi.

Tässä on vain muutamia historiassa tapahtuneita tapauksia siitä, kuinka epätasa-arvoisessa asemassa ovat Suomea eniten työllistävät yritykset verrattuna suuriin maailman laajuisesti toimiviin yrityksiin. Kun nyt melskataan kovasti laillisesta verosuunnittelusta, niin tuotakoon esille myös kolikon toinen puoli. Suomi on edelleen suurten yritysten maa varsinaisista työllistäjistä viis veisataan. Aina on kuitenkin ollut niin, että sitä mitä kylvää, myös jossain vaiheessa niittää. Voi myös olla niin, että halla on pannut sadon ja loput korjaa Suomen velkojat.

Verottajan terrorismista yrittäjiä kohtaan on tuhansia esimerkkejä. Pientä petrausta on tapahtunut, mutta vieläkään ei olla eurooppalaisella tasolla. Britanniassa verottajan on vietävä yritys ensin käräjille ja vasta sen päätöksen perusteella voidaan jälkiverottaa. Saksassa puolestaan verottaja on sidottu omaan päätökseensä, eikä se voi sitä muuttaa jälkikäteen. Verovelvollinen voi sen sijaan hakea muutosta verottajan päätöksiin. Suomessa käytäntö on laista huolimatta sellainen, että verottaja voi keinotekoisilla toimillaan jatkaa verotarkastuksia määräämättömän ajan. Tämä käytäntö työllistää ja maksaa verovelvollisille maltaita!

Kun nyt puhutaan Viron mallista, niin keskustelussa on nostettu esiin vain se, että Virossa yhtiöitä ei veroteta lainkaan. Verot maksetaan vasta, kun yrityksestä maksetaan palkkoja tai osinkoja. Tässä unohdetaan kokonaan se, kuinka selkeä ja yksinkertainen veromenettely on Virossa, Verotarkastuksia ei jurri tarvitse tehdä, eikä peiteltyä osingonjakoa ole olemassakaan. Vuonna 2013 verohallinnossa työskenteli Suomessa 5157 henkilöä ja kustannukset olivat 360 milj. euroa. Viron vero- ja tullihallinnon piirissä 1512 henkilöä, kun Suomessa näissä on yhteensä 7800 henkilöä.

Kommentit pois päältä artikkelissa Verottaja yrittäjän verta juo

Pitkä vääntö

Kun Lahti suoritti ensimmäisen kuntakaappauksensa 1950-luvulla, niin sivutoimisena kaupunginjohtajana toimi Olavi Kajala. Päätoimisesti hän oli kansanedustaja – tai päinvastoin. Silloin eduskunnassa käytiin kovaa vääntöä siitä, pitääkö valtion jollain tavoin rahallisesti osallistua kuntakaappaukseen. Tuskastuneena tähän keskusteluun Kajala totesi silloin, että avustukset voi lopettaa siihen pisteeseen, kun radiomastot alkavat näkyä. Lahti ei valtion avustuksia kaipaa.

Tämä lausahdus on sukupolvien ajan kulkenut urbaanina legendana eduskunnassa ja tullut monesti vastaan Lahden päättäjiä ja lahtelaisia kansanedustajia, jotka vain häpeävät kertoa siitä julkisuudessa. Nyt, kun keskustellaan tästä 50 vuoden eteläisen kehätien väännöstä, niin ehkä tässä on yksi syy siihen, miksi Lahtea on ”nöyryytetty” vuosi toisensa jälkeen. Mitään ei kuitenkaan ole päätöksenteossa opittu. Lobbarit onnistuvat aina sumentamaan poliittiset maitoparrat.

Toriparkkia lobbasivat torin ympäristön kiinteistönomistajat, jotka lupasivat osallistua kustannuksiin. Lopulta hanke putosi kaupungin syliin muka keskustan eheyttämisen hengessä. Eteläisen kehätien lobbaukseen osallistuivat Launeen kauppalan kauppiaat. Kauppamiehet tiesivät, että lisääntyvät liikennevirrat merkitsevät lisääntyviä asiakasvirtoja. Kaupan sijoittumisen ensimmäinen perussääntö ovat asiakasvirrat. Myymälät kannattaa sijoittaa sinne, missä asiakkaat liikkuvat.

Kun Laune alkoi kehittyä kauppalaksi 1960-luvulla, niin syynä oli autoistuminen. Vuosikymmenen alussa oli autojen maahantuonti vapautettu lisenssipakosta ja autojen määrä alkoi nopeasti kasvaa. Autovero otettiin käyttöön samaan aikaan ja vaikka se oli aika kova, niin se ei autokauppaa hidastanut. Olihan verot luvattu käyttää uusien teiden rakentamiseen. Lahdessa kuitenkin keskusta alkoi käydä ahtaaksi ja silloiset päättäjät päättivät kaavoittaa Launeen pellot uusien markettien kasvualustaksi.

Uuden eteläisen kehätien linjaus Launeen kautta on vain loogista jatkoa 50 vuotta sitten tehdyille päätöksille. Nykyiset poliittiset päättäjät eivät kuitenkaan ole tätä strategiaa ymmärtäneet, vaan astuivat toriparkkeineen miinaan. Kehätie tulee edelleen lisäämään ja kasvattamaan liikenne- ja asiakasvirtoja Launeella. Samalla se tulee lisäämään kauppojen sijoittumista alueelle, jossa vielä on runsaasti kasvunvaraa. Sen sijaan keskustan mahdolliset asiakasvirrat siirtyvät pysyvästi Launeelle ja keskusta hiljenee.

Lobbarien taistelu keskusta vastaan Laune on päättynyt Launeen voittoon. Launeella kävijät voivat samalla ihailla lähietäisyydeltä radiomastoja, kuten Kajala aikoinaan kehotti.

Keskustan kivijalkakauppojen ja ehkä koko kaupungin brändiksi sopisikin parhaiten vanha englantilainen sanonta ”Business for Pleasure” –  Bisnestä huvin vuoksi. Taitaa olla niin, että Lahden saaminen nousuun ei onnistu brändäämällä. Ainoa pelastus voisi olla Tampereen siirtäminen Heinolaan. Saataisiin kunnon käytävä. Voin tietysti olla väärässäkin – aika näyttää.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Pitkä vääntö

Ostovoimaparadoksi

Ostovoima on ollut päivän poliittinen puheenaihe vuoden käytännössä läpi vuosikymmenten. Se on kuitenkin osoittautunut kangastukseksi erämaassa. Epätoivoiset pyrkivät innokkaasti sitä kohti, mutta se vain loittonee. Tämä todistaa ainakin sen, että poliittiset päättäjät ja ay-liike eivät ymmärrä koko ostovoimakäsitettä. Ostovoimalla tarkoitetaan jokapäiväisessä elämässä sitä, kuinka paljon lompakko sietää tehdä ostoksia.

Ostovoimaan vaikuttavat muut tekijät ovat kysyntä ja tarjonta. Ostovoiman heiketessä tarjonta yleensä ylittää kysynnän. Kun kysyntä alkaa heiketä, sitä pyritään lisäämään ”halpuuttamalla” eli laskemalla tuotteiden hintoja. Tämähän on nähty viime talven aikana mainoksissakin. Ostovoimaa pyritään siis lisäämään hintajoustoilla. Suomessa on monilla aloilla hyvin keskittyneet markkinat, joten ostovoiman nousu ei välttämättä merkitse kulutuksen vähenemistä. Myös tuonti edellyttää hintajoustoja.

Vapailla globaaleilla markkinoilla ostovoima ei merkitse lainkaan sitä, että ostovoima pitäisi yllä, tai lisäisi kotimaista tuotantoa. Kilpailu on täällä, eikä se rajoitu erityisesti kotiotteluun, vaan tuotteita tulee kaikkialta maailmasta. Kun siis puhutaan kotimaan kulutuksesta, niin siihen sisältyy myös maahan tuotavat tuotteet. Juuri nyt kauppojen tiskin yli myytävistä tuotteista vain noin 40 % on Suomessa tuotettuja tuotteita. Kaiken lisäksi niissäkin on tuontiraaka-aineita.

Käytännössä siis voidaan todeta, että varsinaista kotimaista kysyntää ei sellaisenaan enää ole. Suomalainen ostovoima jakaantuu globaaleille valmistajille ja työllistää eri maiden kansalaisia. Onkin pakko ihmetellä, että kun meillä on erittäin tehokkaat tilastointijärjestelmät niin, mikseivät ne kerro koko totuutta ostovoimaparadoksista. Sopii myös kysyä, että miksi toimittajatkin ovat menneet tähän samaan halpaan?

Kansainväliset toimijat, joita Suomessakin on runsaasti, tuntevat hinnoittelussaan myös käsitteen ostovoimapariteetti (purchasing parity). Tällä tarkoitetaan sitä, että tuotteet ja palvelut hinnoitellaan kansallisen ostovoiman perusteella. Erityisen hyvin erot näkyvät Virossa, jonne matkailu Suomesta kasvaa vuosi vuodelta. Hyvä esimerkki on vaikkapa lääkkeiden hinnat Virossa. Samat lääkkeet ovat siellä huomattavasti edullisempia kuin Suomessa. Niitä myydään eri tuotemerkeillä ja hinnat on asetettu ostovoiman mukaan. Tosin pienempi byrokratiakin selittää osaltaan hintaeroja.

Ostovoiman lievä lasku tai entisellään pysyminen, ei merkitse kulutuksen kannalta käytännössä mitään. Toisaalta on myös niin, että hallitus ei voi toistaiseksi päättää, mitä kuluttajat kuluttavat. Tuotteissa mahdollisesti oleva Suomen lippu ei takaa tuotteen suomalaisuutta, joten kuluttajakaan ei tiedä minkä maalaista ostaa. !990-luvun laman jälkeen ihmiset panivat rahansa ulkomaan matkoihin ja vasta parin vuoden päästä alkoi varsinainen kulutus.

Edellisen tarkoituksena on todistaa, että mikään ei ole kuten ennen konsensusaikoina. Rajat ovat auki, tulleja ei ole, eikä myöskään omaa markkaa. Tosin markkakaan ei auttaisi, koska devalvaatiot aina heikensivät ostovoimaa, koska yli puolet joudutaan tuomaan muilta mailta vierahilta. Kolmikantakonsensuksen olisikin syytä käyttää peräänkuuluttamaansa innovointia ja keksiä joku uusi tälle vuosikymmenelle sopiva mantra. Ostovoimaparadoksi suorastaan huutaa päivitystä!

Kommentit pois päältä artikkelissa Ostovoimaparadoksi

WP Login