Archive for the ‘Runoja.’ Category

Juhannus

Vie polkuni järven pohjukkaan
läpi vehreän kylän laidan
siellä mökki on ovi raollaan
takana harmaan aidan.

Sen aidan takana odottaa
ilo, onni ja viinin huuma
mua odottaa, sua odottaa
myös vihta ja sauna kuuma

No Comments »

Kuumat puumat

Kuumat puumat saalistaa

nuorta leijonaa

huuhkajakin kelpaa,

jos vain kiinni saa.

Vaan leijona on viisas

vain ottaa pikaiset

ja yöhön katoaa

vain kaipuu taakse jää.

Ja puuma parka etsii

uutta uhria

baari tiskiin nojaa

ja imee viskiä

Vaan ei rakkautta löydä

puumat baarista

ei tuska sydämen

ole pelkkää seksiä.

No Comments »

Hiihtoreissu

Nous  aurinko sineen taivahan

sai hanget se valkeina hohtamaan

kuin kevät viimeinen ois menoillaan,

eikä vain hetki kiitävä päällä maan.

Pani näky tuo sielun halajamaan

nyt luontoa tarkemmin tutkimaan,

mut liha tuo heikko ja väsynyt

ei aatokseen moiseen mieltynyt.

Mut henki kas suurempi voimassaan

ja liha heikko siin joutui taipumaan,

kun sukset mä jalkoihin valjastin

ja luonnon lumoihin pyyhälsin.

Ol luisto nyt aivan hirmuinen

ja pitokin syy kehujen

lyhyt hetkonen vierähti vaan

kun toppasin Kiimavaaraan.

Oli näkymä sielt aivan huikea

siins etäällä Luosto viti valkea,

vaan ol päällänsä patsas merkillinen,

jol muoto ol aivan falloksen.

Jatkui matka nyt vaaraa alaspäin,

mut jyrkempi olikin se ylättäin

ja ladut jäiset mua kiihdytti vauhtiin kauheaan,

tulos  vaikea ei arvata varmaankaan.

Ei auttanut jäiseen rinteeseen jarrutus,

eikä suksien armoton auraus,

persejarrutus vain keino ol hidastaa

vauhti pysähtyi vasta kinokseen valkeaan.

Vaan eipä riittänyt edes tuska tää,

mitä reissusta täst mielehen jää,

kun alkoivat suksetkin rienaamaan

ja suuntiin molempiin luistamaan.

Jouduin laskuja loiviakin varomaan

ja nousut myös ryhtyivät nyt ivaamaan

ala poika suksias kantaa vaan,

kun papu pääs hioistas loppumaan. 

Mut tiesin mä itse paremmin,

et kohta paljastuu pinta liisterin

ja latu jäinen ja ilkkuva

kohtaa suksessa voittajan.

Mut kuinkas siinä kävikään

liimas liisteri roskat päältä jään

ja kävi vauhtia hiljentämään,

joutui jätkä suksilla kävelemään.

Lumikengätkin saatana paremmat ois

helpommin niilläkin täällä kulkea vois

vaan ei auta nyt loitsu ei rukous

vaan adrenaliini tai douppaus.

Siit läksin mä rinnettä kipuamaan

en ryhtynyt silti suksia kantamaan

vähän otti se päähän kuitenkin,

vanhat mammat kun ohitti lantein keinuvin.

Vaan loppui tuska tuo aikanaan,

kun saavuin lopulta Lampivaaraan.

Sielt alas mä sitten pyyhälsin

vaan suuntaan väärään tietenkin.

Ei tarkoituksein ollut mun Torviseen,

vaan takaisin Luoston majoitukseen.

Siin kyllä mä hartaasti kirosin

kun sukset pykälään koppasin

Ylös mäkeä Torviseen kävelin

ja suunnan uuden siel valitsin

ja vihdoin loppui matka tää

joka varmaan ajoiks mielehen jää.

Voitto hengen se ol mun lihasten

vaikka hiton olikin tuskainen

kun matkast 25 kilometrisen

kaks kuljin suksia kanniskellen

ja kilsan vielä siit kontaten

No Comments »

WP Login